SKP:n ohjelma

toinen luonnos järjestökäsittelyä varten

Vuosisatamme on suurten ja yhä nopeammin tapahtuvien yhteiskunnallisten muutosten aikaa. Kapitalismi, joka oli kauan maailmaa hallitsevana yhteiskuntajärjestelmänä, on joutunut antamaan tilaa sosialismille. Sosialistisen ja kapitalistisen maailmanjärjestelmän rinnakkainolo, niiden taloudellinen kilpailu ja ideologinen taistelu vaikuttavat kaikkien maiden yhteiskunnalliseen elämään ja lyövät leimansa kaikkien yhteiskuntaluokkien sekä niitä edustavien puolueiden toimintaan. Sosialismi vaikuttaa koko maailman kehitykseen yhä enemmän.

Vuosisadasta toiseen jatkunut siirtomaajärjestelmä on suurelta osalta luhistunut ja imperialismin valtapiiri on tästäkin syystä supistunut. Kansalliset vapautusliikkeet ovat saavuttaneet suuria voittoja. Kymmenet ennen alistetut maat ovat muuttuneet itsenäisiksi valtioiksi. Imperialismi käy jatkuvaa taistelua kansojen vapautta vastaan ja pyrkii myös palauttamaan jo menettämiään asemia. Uusia muotoja käyttäen se riistää kehitysmaiden kansoja, joiden taistelu poliittisen ja taloudellisen riippumattomuutensa puolesta ulkomaisia monopoleja vastaan jatkuu.

Myös kapitalistisissa maissa on tapahtunut suuria muutoksia. Palkkatyöläisten lukumäärä ja järjestyneisyys on kasvanut. Työväenluokan ammatillisten ja poliittisten järjestöjen merkitys on jatkuvasti lisääntynyt. Kommunistiset puolueet ovat monissa kapitalistimaissa vaikutusvaltaisia poliittisia voimatekijöitä. Sivistyneistön ja nuorison osallistuminen poliittiseen elämään on voimistunut. Taistelu rauhan ja demokratian puolesta saa kapitalistisissa maissa yhä laajemmat mitat samalla kun sosialismin kannattajien määrä lisääntyy.

Näiden suurten muutosten yhteinen suunta on selvä. Lokakuun sosialistinen vallankumous aloitti ihmiskunnan historiassa kapitalismista sosialismiin siirtymisen aikakauden. Tämä kehityksen suunta on nähtävissä myös oman maamme yhteiskunnallisessa kehityksessä.

1. osa

Suomen kapitalismi

Maassamme vallitsee kapitalistinen yhteiskunta- ja talousjärjestelmä. Merkittävä osa tuotantovälineistä - teollisuus ja muut liikelaitokset sekä luonnonrikkaudet - on harvalukuisen kapitalistiluokan omistuksessa alistettuna palvelemaan sen yksityistä voitontavoittelua. Kuitenkin tuotannon yhteiskunnallinen luonne on teollisen suurtuotannon laajetessa käynyt entistä selvemmäksi. Tieteellis-tekninen kumous kärjistää jatkuvasti tätä kapitalismin perusristiriitaa.

1. Suurpääoman harvainvalta talouselämässä

Kapitalismin kehitys on johtanut pääomien ja tuotannon valtavaan keskittymiseen, suuryhtiöiden, -yhtymien ja -pankkien syntyyn sekä monopolien ja niiden välisten liittojen muodostumiseen. Nämä yhtymät määräävät hinnoista, tuotantomääristä ja markkinoista. Pankkialalla ja kaupan piirissä on tapahtunut keskittymistä aivan samoin kuin teollisuudessakin. Teollisuus- ja pankkipääoma ovat kietoutuneet tiiviisti toisiinsa. Vähälukuisella, vain parikymmentä sukua käsittävällä kapitalistiryhmällä on hallitseva asema maamme taloudessa.

Tämän harvainvallan seuraukset ovat kaikkien nähtävissä. Nykyaikainen tekniikka, tuotannon automaatio ja maamme taloudelliset voimavarat tekisivät jo nyt mahdolliseksi nykyistä oikeudenmukaisemman ja paremman toimeentulon kaikille kansalaisille. Tästä huolimatta kansantaloudelliset vaikeutemme ovat jatkuneet vuodesta toiseen. Työvoiman maasta pako, pysyvä työttömyys, tuotantolaitosten vajaa käyttö, maaseudun pienviljelijäväestön heikko työllistäminen ja pääoman ulkomaille sijoittaminen osoittavat, että suurkapitalistien taloudellinen harvainvalta merkitsee kansallisten voimien ja varojen tuhlausta. Maassamme jätetään käyttämättä tuotannollisia voimia ja rikkauksia, jotka antaisivat mahdollisuuden kehittää monipuolisesti suomalaista yhteiskuntaa ja nostaa jatkuvasti kansamme elintasoa. Lisäksi maamme kansantalouden mukautuminen kansainvälisten monopoliyhtymien etuihin heikentää sen kehitysmahdollisuuksia ja on uhkana kansantaloudelle tärkeiden erillisten tuotantolaitosten ja kokonaisten teollisuusalojen toiminnalle. Niin kauan kuin tuotantoelämässä säilyy kapitalistinen suuromistus, kapitalistien voitontavoittelu estää kansantalouden suunnitelmallisen johtamisen.

2. Valtio ja talouselämä

Kahden maailmanjärjestelmän välisessä kilpailussa monopolit pyrkivät entistä enemmän käyttämään hyväkseen tieteellis-teknistä edistystä. Tuotannon nykyaikaistaminen vaatii yhä suurempia pääomansijoituksia ja yhä suurempaa tuotannon keskittämistä. Tästä syystä kapitalistinen järjestelmä ei voi enää tulla toimeen ilman valtiovallan aktiivista osallistumista talouselämän kulkuun. Valtion oma yritystoiminta on lisääntynyt. Voimakkaana nousee myös esiin pitkäjänteisen suunnittelun ja ohjelmoinnin tarve.

Suurpääoma pyrkii siihen, että valtion liikelaitokset ja valtioenemmistöiset tuotantolaitokset eivät toiminnassaan poikkeaisi sen sanelemasta talouspoliittisesta suuntauksesta, vaan kytkeytyisivät tiiviisti monopoleihin. Samalla monopolit ja niiden hallitsemat taloudelliset huippujärjestöt painostavat koko voimallaan valtiokoneistoa, eduskuntaa, hallitusta ja virkamiehistöä toteuttamaan etujensa mukaista politiikkaa. Tiedotusvälineitään sekä myös poliisia ja armeijaa hyväkseen käyttäen monopolipääoma pyrkii turvaamaan tuotantovälineiden yksityisomistukseen perustuvan luokkavaltansa.

Vaikka valtio perusolemukseltaan onkin kapitalistiluokan herruutta, ei suurpääoma kuitenkaan ole voinut alistaa valtiokoneistoa kaikessa ehdottomaan määräysvaltaansa. Sodanjälkeisissä laajentuneen demokration oloissa sen on ollut pakko ottaa huomioon kansanjoukkojen yleinen mielipide ja erityisesti työväenliikkeen vaikutus. Työväenliikkeemme kokemus osoittaa, että se voi yhtenäisenä ja voimakkaana vaikuttaa valtiollisiin ratkaisuihin sekä saavuttaa merkittäviä tuloksia työtätekevien taloudellisten etujen, sosiaalisen turvallisuuden ja demokraattisten oikeuksien puolesta taistellessaan. Tästä huolimatta harvalukuisen kapitalistiryhmän hallitseva asema maamme talouselämässä merkitsee jatkuvaa rajoitusta ja uhkaa maamme valtiolliselle demokratialle ja muille joukkotaistelua saavutuksille. Se merkitsee uhkaa maamme turvallisuudelle ja riippumattomuudelle, joita monopolikapitalistit eivät ole kaihtaneet asettaa vaaranalaisiksi, jos niiden omat edut ovat sitä vaatineet.

Kehityksen kulku on kuitenkin sellainen, että kapitalistisen järjestelmän lujittamiseen tähtäävät toimenpiteet kääntyvät lopulta sitä itseään vastaan. Tuotannon jatkuva keskittyminen ja pääomien kasautuminen, valtion omistuksen kasvu ja valtion lisääntyvä puuttuminen talouselämään luovat yhä enemmän aineellisia edellytyksiä sosialistiselle vallankumoukselle.

3. Suurpääoman harvainvalta ja sivistyselämä

Monopolien valta jarruttaa maamme kulttuurikehitystä. Tieteellistä tutkimusta ja siihen tarvittavien voimien koulutusta ei ole voitu suunnitella ja toteuttaa koko maata silmällä pitäen. Vanhoillinen oikeistolainen henkinen ilmapiiri vallitsee vielä erilaisissa oppilaitoksissa, yliopistoissa ja muissa korkeakouluissa. Joukkotiedotusvälineitä ei nykyoloissa voida käyttää todella demokraattisesti. Valtaosa niistä on suurpääoman hallinnassa ja niiden avulla se pääsee standardisoimaan ihmisten ajatuksia ja tunteita rajoittaen samalla heidän mahdollisuuksiaan osallistua ja suhtautua itsenäisesti sekä arvostelukykyisesti kulttuuri- ja yhteiskuntaelämään. Kaikin keinoin se pyrkii estämään rauhan, demokratian ja sosialismin aatteiden leviämisen.

Suurpääoman harvainvalta rajoittaa tiedemiesten, kirjailijain, taiteilijain ja teknisen sivistyneistön mahdollisuuksia osallistua yhteiskuntaelämään sekä tieteen, taiteen ja tekniikan kehittämiseen koulutustaan, kykyjään ja myös vakaumustaan vastaavalla tavalla. Sivistyneistön lukumäärän, merkityksen ja osallistumistarpeen kasvaessa yhä useammat sen edustajat ilmaisevat avoimesti tyytymättömyytensä järjestelmään, jonka kehityksen tärkeimpänä vaikuttimena on taloudellinen voitto ja korkeimpana lakina kilpataistelu ja joka vain lisää taloudellista eriarvoisuutta.

Koululaitoksen ja koko kulttuurielämän alalla on jo aika toteuttaa demokratia. Joukkotiedotusvälineet on saatava kansan valvontaan. Mielipiteen vapaus uskonasioissa edellyttää myös valtion ja kirkon eroa.

4. Suurpääoma ja kansa

Samalla kun suurpääoman taloudellinen mahti on kasvanut sen pyrkimykset ovat joutuneet ristiriitaan yhä useampien ja laajempien väestökerrosten etujen kanssa. Selvimpänä ja täysin sovittamattomana tämä eturistiriita ilmenee suurkapitalistien ja kansan enemmistön muodostavan työväenluokan välillä. Ennen muuta juuri työväenluokkaa riistämällä monopolit ovat lisänneet voittojaan ja taloudellista mahtiaan. Työn voimaperäistymisen ja tuottavuuden kohoamisen sekä tieteen ja tekniikan edistymisen ansiosta saatu lisääntynyt tuotantotulos on suurimmaksi osaksi jäänyt suurkapitalistien hyväksi. Tuotantovälineitä omistamattomalla ja palkkatyötä tekevällä työväenluokalla on keskeinen ja ratkaiseva asema yhteiskunnallisessa tuotannossa. Tuotantovoimien kehittyessä ja kasvaessa sen merkitys lisääntyy jatkuvasti. Tästä huolimatta ei työväenluokalla ole ollut mahdollisuutta osallistua päätöksentekoon tuotantoelämässä, vaikka ratkaisut koskevat sille elintärkeitä ongelmia.

Työväenluokkaan kuuluvat aineellisten hyödykkeiden tuotantoon välittömästi osallistuvat työläiset, joiden työssä henkisen ponnistuksen osuus on jatkuvasti lisääntynyt. Toisaalta laajenevat työväenluokan rivit niin yksityisen kuin julkisen alan toimihenkilöistä ja palveluelinkeinojen piirissä työskentelevistä. Työläiset ja toimihenkilöt ovat palkkatyön varassa eläviä väestökerroksia, joiden työehdot, elintavat ja elintaso yhä vähemmän poikkeavat toisistaan. Samaan tapaan järjestäytyen ja työtaisteluja käyden molemmat ryhmät ovat myös joutuneet puolustamaan oikeuksiaan ja etujaan.

Työtätekevä viljelijäväestö on riippuvainen suurista puutavarayhtiöistä. Myös maatalouden tuotteiden ja tarvikkeiden kauppaa ja jalostusta harjoittavat liikkeet sekä maataloudelle pääasiallisen luoton antavat laitokset ovat monopolisoituneet. Niiden muodostama taloudellinen ja poliittinen voimaryhmittymä, jota hallitsee suurviljelijäin huippukerros, riistää niin maaseudun kuin asutuskeskustenkin työtätekeviä väestökerroksia. Maatilataloudesta on tullut monopoleista täysin riippuvainen raaka-aineiden tuottaja. Pienviljelijäin velkataakka on kasvanut. Valtaosa viljelmistä on niin pieniä, että niiltä ei saa toimeentuloa. Pienviljelijöiden ansiotöiden saantia sekä heidän siirtymistään muille elinkeinoelämän aloille rajoittaa kansantaloutemme yksipuolinen ja hidas kehitys. Monopolien valta on saanut pienviljelijät suuriin vaikeuksiin ja koko maatalouden syvään kriisiin. Maa- ja metsätalousväestön vähenemisestä huolimatta pienviljelijäväestö on edelleen työväenluokan tärkein liittolainen monopolienvastaisessa taistelussa.

Vaikka kaupan, palvelun ja muun elinkeinotoiminnan alalla toimivat pienyrittäjät aikaisemmin olivat suhteellisen riippumattomia, niin nykyisin hekin ovat menettäneet itsenäisyytensä. Yhä useammat pienyritykset ovat taloudellisesti riippuvaisia pankeista, monopolisoituneista tukkuliikkeistä ja kiinteistöjen omistajista.

Kapitalistiluokkakaan ei ole enää niin yhtenäinen kuin ennen. Sen huippukerroksen muodostaa monopoliporvaristo, jolla on pysyvä kokoonpano ja jonka joukkoon muun porvariston on vaikea päästä. Se on erottautunut omaksi ryhmäkseen eikä läheskään aina ota huomioon muun porvariston etuja, vaikka se pyrkiikin edustamaan koko porvaristoa.

Kapitalististen monopolien taloudellinen harvainvalta herättää lisääntyvää tyytymättömyyttä yhä laajempien väestökerrosten piirissä. Eri väestöryhmien ja niitä edustavien järjestöjen laajan liiton edellytykset ovat siten jo olemassa. Tämän liiton kokoamisessa on keskeinen sija työväenluokalla, jonka vaikutusvallan kasvu lähentää muita yhteiskuntaryhmiä siihen.

5. Demokratian laajentaminen

Maamme ja kansamme perusetuja ei saa uhrata yksityisen pääoman hyväksi. Siksi ainoana mahdollisuutena on maamme talouselämän suunnitelmallinen yhteiskunnan valvonnassa tapahtuva kehittäminen ja valtiollisen demokratian vahvistaminen.

Eduskunnan ja muiden valinnallisten valtio- ja yhteiskuntaelimien ratkaisuvallan laajentaminen on demokratian kehittämisen keskeisimpiä edellytyksiä. Samalla on murrettava oikeiston vaikutusvalta virkamieskunnassa ja pidettävä huolta siitä, että kansanvaltaisten voimien vaikutus lisääntyy koko hallintokoneistossa. Se vähentää oikeiston mahdollisuuksia estää väkivalloin kehitystä. Armeija ja poliisilaitos on uudistettava demokraattisessa hengessä ja Suomen puolustuslaitos on rajoitettava valtiosopimustemme edellyttämien tehtävien puitteisiin.

Suomen valtiolliseen elämään sisältyvät poliittinen järjestäytyminen, monipuoluejärjestelmä ja kansanedustuslaitos, jonka jäsenten valintaan ja toimintaan poliittiset puolueet vaikuttavat olennaisesti. Myös kunnallinen itsehallinto on juurtunut syvälle yhteiskuntaamme. Kansalaisten tasavertainen osallistuminen poliittiseen ja yhteiskunnalliseen elämään edellyttää sanan-, kokoontumis- ja yhdistymisvapautta, lakko- ja mielenosoitusoikeutta sekä vapaita vaaleja. Suomen työväenliikkeen perinteitä seuraten SKP puolustaa näitä oikeuksia ja vapauksia niin nykyoloissa kuin sosialismiin siirryttäessä ja sosialismin vallitessa.

Demokratian laajentaminen ja syventäminen edellyttävät sen ulottamista myös työpaikoille. Työläisille ja toimihenkilöille on työpaikoilla turvattava mahdollisuudet ajaa ja puolustaa etujaan ja oikeuksiaan. Lakisääteisesti on taattava ammatillisten järjestöjen ja luottamusmiesten asema työntekijäin ja toimenhaltijain edustajina työpaikoilta yritysten johtoon ja eri tasoisiin taloudellisiin suunnitteluelimiin saakka. Työpaikoilla on toteutettava työntekijäin ja toimenhaltijain järjestäytymis-, kokoontumis- ja sananvapaus. Tuotantokomiteat tulee muuttaa työväenenemmistöisiksi ja päätösvaltaisiksi elimiksi, jotta ne voisivat todella vaikuttaa tuotantoa koskeviin ratkaisuihin sekä sosiaalisten olojen ja työturvallisuuden parantamiseen. Naisten ja miesten tasa-arvoisuus tuotantoelämässä edellyttää samapalkkaisuusperiaatteen toteuttamista ja naisten koulutusmahdollisuuksien sekä yhteiskunnallisten palvelusten lisäämistä.

Demokratian laajentaminen talouselämän alueella edellyttää sellaisia rakenteellisia uudistuksia, jotka lisäävät yhteiskunnan mahdollisuuksia ohjelmoida ja valvoa yksityisten suuryritysten, vakuutuslaitosten ja pankkien pääomansijoituksia sekä ulkomaankauppaa. Valtion ja kuntien taloudellisen toiminnan laajentaminen, monopolisoituneiden suuryritysten saattaminen valtion hallintaan ja terveydenhuoltoa palvelevien laitosten irrottaminen yksityisten omistajien hyödyn tavoittelusta kuuluvat myös näihin uudistuksiin. Samalla valtionjohtoisten yritysten on erottava yksityisten johtamista työnantajajärjestöistä.

Talouselämän demokratisointi ja siihen liittyvä ohjelmointi luovat edellytyksiä teollisuuden ja muiden elinkeinonalojen nykyistä nopeammalle kehitykselle ja helpottavat maatalouden rakenteen uudistamista, pienviljelijöiden ansiotöiden saantia ja heidän siirtymistään myös muille aloille. Maataloutemme rakenteen uudistaminen vaatii sen tuotantosuunnan sopeuttamista Suomen oloja ja kulutusrakenteen kehitystä vastaavaksi sekä liian pienten tuotantoyksikköjen suurentamista edistämällä pienviljelijäin lisämaan saantia ja tukemalla viljelijäväestön tuotannollista yhteistoimintaa. Maatalouden osuuskunnallisten liikeyritysten hallinnollista kansanvaltaisuutta on kehitettävä ja laajennettava.

SKP kannattaa jokaista uudistusta, joka kohottaa kansalaisten elintasoa, parantaa heidän valtiollista ja sosiaalista asemaansa ja lisää heidän vapauksiaan. Näiden uudistusten tiellä ovat kuitenkin suuret monopolit. Kansan oikeuksien puolustaminen ja laajentaminen vaativat niiden syrjäyttämistä yhteiskunnan hallitsevista asemista. SKP on valmis kaikkien kansanvaltaisten voimien kanssa yhteistyöhön, jonka päämääränä on monopolien vallan rajoittaminen ja näiden monopolienvastaisten voimien yhteiseen liittoon nojautuvan valtiovallan pystyttäminen.

Monopolienvastaisessa kansanvaltaisten voimien yhteisessä taistelussa yhteiskunnallisten, taloudellisten ja poliittisten vaatimusten piiri laajenee ja ulottuu yhä syvemmälle yhteiskunnan rakenteeseen ja siinä vallitseviin valta- ja omistussuhteisiin. Tämän taistelun kuluessa kansamme työtätekevä enemmistö näkee sosialistiset uudistukset välttämättömiksi. Muulla tavoin ei kansanvaltaa voida maassamme pysyvästi saavuttaa.

2. osa

Suomen tie sosialismiin

Sosialismin aineelliset edellytykset ovat kypsyneet Suomessa siinä määrin, että jokainen merkittävä demokraattinen uudistus on samalla askel eteenpäin kohti sosialismia. Vasta silloin on Suomi todellinen kansanvalta, kun taloudellinen harvainvalta on murrettu ja kansalaisten yhteisesti valitsemilla elimillä on ratkaiseva päätösvalta sekä poliittisessa että taloudellisessa elämässä.

1. Sosialistinen vallankumous

SKP pyrkii siihen, että sosialistinen vallankumous toteutetaan maassamme rauhanomaista ja, kansanvaltaista tietä ja että Suomen siirtyminen sosialismiin tapahtuu talous- ja yhteiskuntaelämän rakennetta sekä omistus- ja valtasuhteita koskevien uudistusten kautta. Sosialismiin siirtyminen on mahdollista vain tilanteessa, jossa Suomen kansan suuri enemmistö ja ennen kaikkea työväenluokka välittömästi tuntee sosialismin välttämättömyyden ja on valmis päättävään luokkataisteluun sen puolesta taantumisvoimia vastaan. Sosialististen uudistusten toimeenpano vaatii sosialismin kannalle asettuvaa ja kyllin voimakasta eduskuntaenemmistöä sekä sen luottamusta nauttivaa ja työväenjoukkojen tukemaa ja puolustamaa hallitusta. Sosialismiin siirtyminen ei ole mahdollista ilman työväen poliittisten, ammatillisten ja muiden suurten kansalaisjärjestöjen tehokasta osallistumista. Sosialismin puolesta toimivien joukkojen keskuudessa voi syntyä myös uusia yhteistoiminnan muotoja ja elimiä, jotka välittömästi edustavat eri ajatussuuntiin lukeutuvia sosialististen uudistusten kannattajia.

Sosialismiin siirtyminen merkitsee yksityisen suurpääoman vallan poistamista ja omistussuhteiden muuttamista. Tuotantovälineiden pääosa siirtyy silloin yhteiskunnan omistukseen ja joutuu eduskunnan ja muiden demokraattisesti valittujen elimien johtoon ja valvontaan. Nämä toimenpiteet tekevät mahdolliseksi suunnitelmallisen ja järkiperäisen kansantalouden kehittämisen, saattavat kansan työn tulokset ja kansallisrikkaudet koko yhteiskunnan haltuun sekä luovat pohjan voimakkaalle tuotantoelämän kasvulle ja kansalaisten elintason nousulle. Kansalaisten työvoimaa ei enää alisteta yksityisen suurpääoman riiston ja voitontavoittelun välineeksi. Suomen kansalaisten perusoikeuksiin on lisättävä myös oikeus työhön ja siitä saatavaan toimeentuloon.

Sosialistisissa maissa niin menestyksistä kuin vastoinkäymisistäkin saatu kokemus auttaa löytämään oikeat ratkaisut valmisteltaessa tietä sosialismiin. Samalla on otettava huomioon omat historialliset kokemuksemme sekä kansalliset perinteemme, erikoispiirteemme, tottumuksemme ja tapamme.

2. Sosialismiin siirtymisen edellytykset

Maamme yhteiskunnallisessa, taloudellisessa ja poliittisessa elämässä tapahtuneet kehitysmuutokset ovat luoneet aikaisempaa otollisemmat edellytykset sosialismiin johtavien uudistusten toteuttamiselle.

Suomen työväen järjestyneisyyden aste ja tietotaso ovat suhteellisen korkeat ja sillä on takanaan monivaiheinen luokkataistelujen historia. Suomessa on voimakas, valveutunut ja kokenut kommunistinen puolue, samoin sosialismiin pyrkivä kansandemokraattinen liike. Työväenliikkeen yhteistoiminnalle on hyvät edellytykset ja sosialististen voimien kannatus on kasvamassa. Yhdessä muiden kansanvaltaisten voimien kanssa ne voivat syrjäyttää monopolikapitalistit vallasta.

Valtiollinen demokratiamme on porvarillisesta rajoittuneisuudestaan huolimatta kehittynyt sotien jälkeisenä aikana fasismin kärsimän tappion ja rauhansopimuksen sekä työväen joukkotaistelun ansiosta suhteellisen laajaksi. Tätä kehitystä voidaan lainsäädäntöä uudistamalla ja virkakoneistoa kansanvaltaistamalla jatkaa sekä luoda siten edellytyksiä vallankumoukselle, joka toteuttaa sosialistisen demokratian.

Myös Suomen ulkoiset suhteet luovat edellytyksiä rauhanomaiselle ja kansanvaltaiselle kehitykselle. Suomen ja Neuvostoliiton välinen ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimus on vakiinnuttanut maamme ulkopolitiikan päälinjat. Sen pohjalta on kehitetty taloudellisen, valtiollisen ja kulttuurielämän aloilla keskinäiseen luottamukseen, tasa-arvoisuuteen ja molemminpuoliseen etuun nojautuva ystävyys ja yhteistyö, jota kannattavat maassamme yhä laajemmat väestöpiirit. Kaikkien kansanvaltaisten voimien yhteisymmärrys kansallisten etujen mukaisessa ulkopolitiikassa, joka perustuu naapuriystävyyteen ja -luottamukseen, turvaa parhaiten itsenäisyytemme ja vapautemme vahvistaen siten osaltaan sosialismiin siirtymisen edellytyksiä. Lisäksi kansallamme on mahdollisuus seurata läheltä sosialismin rakennustyötä. Mitä Suuremmat sen saavutukset ovat, sitä selvemmin nähdään sosialistisen talous- ja yhteiskuntajärjestelmän paremmuus.

Maailmanrauhan säilyminen ja maailmanjärjestelmien välinen rauhallinen kilpailu tarjoavat meidän aikanamme parhaat edellytykset taistelulle sosialismin puolesta. Ydinasein käytävä maailmansota merkitsisi tuhoisaa iskua ihmiskunnan kehitykselle ja koko sen olemassaololle. Sodan ja rauhan kysymyksessä maamme ei voi olla puolueeton. Myös Suomi voi esittää merkittävää osaa kansainvälisessä elämässä. SKP kannattaa kaikkia imperialismia vastaan suunnattuja ja kansainvälisen jännityksen lieventämiseen pyrkiviä toimenpiteitä. Erittäin tärkeänä se pitää Euroopan kollektiivisen turvallisuuden rakentamista, rauhaa vahvistavien rajasopimusten solmimista, ydinaseettomien vyöhykkeiden muodostamista, ydinaseiden leviämisen estämistä, ydinasekieltoa, osittaista ja yleistä aseistariisuntaa.

3. Kansanvaltaisten voimien yhteistyö

Siirtymisvaiheen merkittäviä uudistuksia toteutettaessa on välttämätöntä ennen kaikkea työväenliikkeen yhtenäisyys ja työväenpuolueiden yhteistoiminta. Tämä ei vaadi puolueiden yhteensulautumista eikä niiden ohjelmallista yhdenmukaistumista. Se ei myöskään kiellä rehtiä toistensa arvostelua. Sosialismiin siirtyminen edellyttää liittolaissuhteessa olevien puolueiden kesken luottamuksellista yhteistoimintaa, mikä on mahdollista vain tasa-arvoisuuden pohjalla. Johtavan puolueen asemaa ei saavuteta julistamalla vaan toimimalla sosialismin hyväksi. Missään tapauksessa sosialistisen rakennustyön menestyksellistä johtoa ei voida toteuttaa ilman marxilais-leniniläistä työväenpuoluetta.

Vaikka kommunistien ja sosialidemokraattien käsityskannoissa on eroa, niin heidän lähentymiselleen on syntynyt käytännössä uusia mahdollisuuksia reaalisena seurauksena maailmassa tapahtuneista muutoksista, joiden tuloksena monet kommunisteja ja sosialidemokraatteja kiinnostavat ongelmat esiintyvät uusissa muodoissa. Tällaisia ovat mm. kysymykset sodasta ja rauhasta, maailmanjärjestelmien rauhanomaisesta kilpailusta ja rinnakkainolosta sekä sosialismiin siirtymisen rauhanomaisten mahdollisuuksien lisääntymisestä. Ne suomalaiset sosialidemokraatit, jotka todella pyrkivät sosialismiin, voivat saavuttaa tavoitteensa vain yhteisvoimin kommunistien kanssa. Sen, joka pyrkii toteuttamaan sosialismia rauhanomaisin keinoin ja estämään sosialistista kehitystä vastaan suunnatun väkivallan, on toimittava niin, että työväen yhtenäinen joukkovoima lujittuu ja sosialismin kannattajien määrä kasvaa.

Vain yhtenäisin rivein maamme työväenluokka voi toteuttaa historiallisen tehtävänsä, yhteiskunnan uudistamisen. Yhtenäisyyden rakentamisessa on ratkaisevinta työväen joukkojen oma toiminta. Niiden kasvava yksimielisyys sosialismin välttämättömyydestä luo lujan pohjan rauhanomaiselle sosialismiin siirtymiselle. Suoritettaessa rakenteellisia uudistuksia ja siirryttäessä sosialistisiin muutoksiin tarvitaan kuitenkin kansanvaltaisten voimien yhteistyötä yli työväenliikkeen rajojen. Koska sosialismi tulee merkitsemään myös muiden työtätekevien väestökerrosten lopullista vapautumista niistä vaikeuksista, joihin kapitalismi on ne saattanut, on niiden oman edun mukaista tulla työväenluokan rinnalle sosialistisia uudistuksia toteutettaessa. Näin syntyy koko Suomen työtätekevän kansan laaja liitto, joka rakentaa sosialistisen Suomen.

3. osa

Sosialismin rakentaminen Suomessa

Tärkeimpien tuotantovälineiden yhteiskunnallinen omistus luo edellytykset uudelle nykyaikaiselle suurteollisuuteen ja koko yhteiskunnan mitassa tapahtuvaan suunnitteluun perustuvalle tuotantotavalle, joka kykenee turvaamaan yhteiskunnan kaikkien jäsenten toimeentulon täydellisemmin kuin entiset tuotantotavat. Se poistaa yhteiskuntaluokkien taloudellisten etujen sovittamattoman ristiriidan ja muuttaa perusteellisesti yhteiskunnan sosiaalista rakennetta. Sosialistisessa yhteiskunnassa ei ole taloudelliseen eriarvoisuuteen perustuvaa alistamista ja riistoa. Sosialismi poistaa myös työttömyyden ja sosiaalisen turvattomuuden, se on ihmisen henkisen ja moraalisen elämän vapautta rahan vallasta.

1. Sosialistinen demokratia

Sosialistiset toimenpiteet voidaan toteuttaa vain sellaisessa valtiossa, jossa valta on kansan työtätekevällä enemmistöllä, työväenluokalla yhdessä muiden työtätekevien väestönosien kanssa. Tällainen valtio on porvarillisen demokratian rajoittuneisuudesta vapautunutta todellista kansanvaltaa. Se on työväenvaltaa, sosialistista demokratiaa, jossa työväenluokka on johtavana voimana.

Sosialistinen demokratia ei merkitse työväen joukko-taistelulla saavutettujen demokraattisten laitosten ja oikeuksien hävittämistä vaan niiden jatkuvaa kehittämistä. Suomessa tarvitaan sosialismin rakentamiseen alusta pitäen kansan enemmistön selvästi ilmaistua kannatusta nauttiva, demokraattisia perinteitä kehittävä ja laillisia menettelytapoja noudattava poliittinen valta, joka turvaa kaikkien kansalaisten demokraattiset oikeudet ja vapaudet. Sosialistisen valtiovallan päätökset ja ratkaisut perustuvat kansan enemmistön tahtoon. Sen lait ja oikeusnormit ovat samoja kaikille. Oppositiolla, joka noudattaa sosialistisen valtion perustuslakia ja vallitsevaa oikeusjärjestystä, on toimintaoikeutensa. Sosialistisen valtion on valvottava, että lakeja noudatetaan ja sosialismin saavutukset suojataan.

Kansan aktiivisen osanoton yhteiskuntansa asioiden hallintaan tulee monin verroin kasvaa siitä, mitä se on ollut kapitalismin oloissa. Se merkitsee demokratian laajentamista ja sen muotojen jatkuvaa kehittämistä.

2. Talouselämä

Sosialismin rakentamisen perustana on suurtuotanto-välineiden yhteiskunnallinen omistus, jonka eräänä päämuotona valtion omistus on osoittautunut tarkoituksenmukaiseksi. Valtion omaisuus luodaan kansallistamalla kapitalististen suuryhtiöiden ja monopolistien hallussa olevat teollisuus- ja liikeyritykset, luonnonrikkaudet, suurpankit, kapitalistiset vakuutuslaitokset ja ulkomaankauppa. Samalla valtio perustaa jatkuvasti uusia tuotantolaitoksia sekä uudistaa ja laajentaa entisiä tarpeen mukaan. Valtion omistuksessa olevien tuotanto- ja liikelaitosten on toimittava sosialistisen kannattavuus- ja voitto-periaatteen sekä terveen sosialistisen kilpailun pohjalla. Suurtuotannon keskitetyn suunnittelu tulee edistää tuotantolaitosten itsenäistä aloitteellisuutta. Kun meillä Suomessa on perinteellinen kunnallinen itsehallinto, voidaan myös tuotanto- ja liikelaitosten kunnallista omistusta pitää tarkoituksenmukaisena. Sosialistista omistusta on myös kaikki sellainen ryhmäomistus, jota ei käytetä taloudelliseen alistamiseen eikä riistoon. Tällaista on osuuskunnallinen omistus, jonka kehitystä sosialistinen valtio omalta osaltaan tukee.

Myös monet yksityisomistuksessa olevat pienet ja keskisuuretkin yritykset voivat sosialismia rakennettaessa merkittävällä tavalla auttaa taloudellista kehitystä ja ylläpitää korkeaa palvelutasoa. Kun ne näin antavat oman panoksensa sosialismin rakentamiseen, antaa sosialistinen valtio niille tarvittavan tuen. Yhteiskunnallisesti järjestäytyneiden pientuottajien yksityinen omistusoikeus tuotantovälineisiinsä voi hedelmällisellä tavalla yhdistyä sosialistiseen suunnitelmatalouteen.

Kansantalouden sosialistinen kehitys avaa pienviljelijöille ja heidän perheenjäsenilleen työtilaisuuksia muilla aloilla ja luo uusia kehitysnäköaloja maatalouteen jääville. Sosialistinen valtio ei riistä työtätekevältä viljelijäväestöltä maata ja muita tuotantovälineitä. Viljelijäväestö pääsee itse mukaan maataloustuotteiden jalostuksen ja kaupan kehittämiseen ja valvontaan. Tekninen edistys, kansan elintason kohottaminen ja viljelijäväestön omat edut vaativat siirtymistä koneiden yhteiskäyttöön ja muuhun yhteistoimintaan maa- ja metsätaloudessa. Tämä voi tapahtua vain viljelijäväestön oman vapaaehtoisen osuustoiminnan tietä, jota sosialistinen valtio tukee. Sen avulla viljelijäväestö voi ratkaisevasti parantaa työn tuottavuutta, keventää työtään, lyhentää työaikaansa ja päästä osalliseksi samoista eduista kuin muidenkin alojen työntekijät.

Sosialistisessa yhteiskunnassa saa jokainen työsuorituksensa mukaisen ansion ja työtätekevät voivat siten kartuttaa myös henkilökohtaista omaisuuttaan. Sosialismi ei poista tällaista omistusta eikä sen perintöoikeutta.

Sosialistinen yhteiskunta toteuttaa inhimilliset perusoikeudet. Se huolehtii jäseniensä sairauden ja vanhuuden turvasta sekä koulutuksesta. Työtätekevien tuloista ei myöskään mene kohtuuttoman suurta osaa asumiskustannuksiin, koska asuntorakennustoiminta on sosiaalista ja asunto- ja tonttikeinottelua ei ole. Hintataso voidaan pitää vakaana. Työttömyys, joka kapitalismissa pitää yllä joukkojen sosiaalista turvattomuutta, on poistettu.

Sosialististen taloussuunnitelmien laatiminen edellyttää taloudellisten lainalaisuuksien tarkkaa tieteellistä tutkimista sekä yhteiskunnan toimenpiteiden, laitosten ja järjestöjen toiminnan tietoista saattamista näitä lakeja vastaaviksi. Vaikka sosialismin puitteissa vielä harjoitetaankin tavaratuotantoa, se eroaa oleellisesti kapitalistisesta tavarataloudesta. Se ei ole enää sokeaa luonnonvoimaista kehitystä. Tekniikkaa hallitsevat itse tuottajat, työntekijät, jotka voivat aktiivisesti vaikuttaa ja osallistua tuotannon johtoon ja talouden suunnitteluun.

Vasta sosialismissa voidaan automaatiota ja yleensä tieteellis-teknistä edistystä käyttää inhimillisten työehtojen luomiseen ja ihmisten henkisten sekä fyysisten kykyjen monipuoliseen kehittämiseen. Työ muuttuu luovaksi tieteellis-tekniseksi toiminnaksi ja tieteestä tulee välitön tuotantovoima. Tekniikasta tulee ihmisen vapautumisen väline.

3. Kulttuurielämä

Yhteiskunnan taloudellisen ja poliittisen rakenteen uudistumisesta seuraa myös perustavia muutoksia kulttuurin piirissä. Koko kansan aineellisten tarpeiden yhä täydellisempi tyydyttäminen johtaa ihmisten tarpeiden ja harrastusten laajenemiseen henkisen elämän ja kulttuurin alueille. Inhimillisen yhteiselämän oikeudenmukainen ja järkevä järjestäminen edellyttää, että kaikille tarjoutuu mahdollisuus myös henkisten tarpeiden tyydyttämiseen. Toisaalta uusi yhteiskunta ja tuotantotapa tarvitsevat välttämättä mahdollisimman monipuolisesti kehittyneitä luovia yksilöitä. Sosialistisen yhteiskunnan on kyettävä järjestämään kaikille tilaisuus vapaasti kehittää ja toteuttaa kykyjään, omaksua historiallisen edistyksen saavutukset ja osallistua näiden saavutusten lisäämiseen. Tämä edellyttää varallisuudesta ja yhteiskunnallisesta asemasta täysin riippumatonta koulutusta myös korkeakouluissa ja demokratiaa kulttuurielämän kaikilla aloilla.

Luovan kulttuurin edustajien, tiedemiesten, kirjailijoiden ja taiteilijoiden työ voi myös parhaiten menestyä ja tuottaa suuria saavutuksia silloin, kun koko kansan kulttuuritaso on korkea ja kun kansa tuntee kiinnostusta tätä työtä kohtaan. Sosialistisella yhteiskunnalla on oikeus vaatia luovan kulttuurin edustajilta, samoin kuin muiltakin jäseniltään, tunnollista työtä yhteiskunnan hyväksi. Tiedemiesten ja taiteilijoiden luovaa työtä ei saa virkavaltaisin menetelmin kahlita. Osoittamalla luottamusta tieteen ja taiteen harjoittajia kohtaan voi yhteiskunta odottaa heiltä vastuuntuntoa, ymmärtämystä ja tukea. Sosialistisen valtion tulee kaikin keinoin turvata niin aineellisesti kuin moraalisesti luovan työn vapaus. Tieteen ja taiteen edustajien mahdollisuudet osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnalliseen elämään lisääntyvät ja heidän merkityksensä sosialistisessa yhteiskunnassa kasvaa jatkuvasti.

Mitä täydellisemmin ja monipuolisemmin ihmisten lahjat ja kyvyt pääsevät esiin ja kehittymään, sitä paremmin toteutuvat sosialismin periaatteet. Sosialismi on luovista ajatuksista ja aloitteista rikkaiden ihmisten yhteiskunta. Se on ensimmäinen yhteiskunta, jossa kunkin yksilön vapaa kehitys on kaikkien vapaan kehityksen edellytyksenä.

4. osa

Suomen kommunistinen puolue

Sosialismi ei toteudu itsestään. Siihen tarvitaan järjestynyttä toimintaa. Tämän toiminnan järjestäminen on SKP:n peruspyrkimyksenä. Mutta jo kapitalisminkin vallitessa se tekee kaikkensa omalla työllään elävän kansanosan taloudellisten, sosiaalisten ja poliittisten oikeuksien ja etujen puolesta. Suomen yhteiskuntakehityksessä tarvitaan tehokasta poliittista voimaa, joka pystyy osoittamaan edistykselliset ratkaisut niin tämän päivän kuin myös pitkän aikavälin ongelmiin. SKP pyrkii kaikessa toiminnassaan täyttämään tämän vaativan tehtävän asettamat velvoitukset.

1. SKP - marxilainen työväenpuolue

Työväenluokka muodostaa sen perusvoiman, jota ilman demokratian laajentaminen ja sosialismiin siirtyminen ei ole mahdollista. SKP on työväenluokan puolue, jonka toiminta perustuu Marxin, Engelsin ja Leninin kehittämään tieteelliseen sosialismiin ja joka puolustaa työväestön, toimihenkilöiden, sivistyneistön ja viljelijäväestön yhteisiä etuja ja oikeuksia kaikissa olosuhteissa. Suurin osa näistä väestökerroksista kuuluu tai on parhaillaan siirtymässä työväenluokkaan, josta on tullut Suomen suurin yhteiskuntaluokka. SKP toimii tämän luokan eri kerrosten välisten yhteyksien kasvun ja poliittisen yhtenäisyyden puolesta. Samalla SKP haluaa edistää kaikkien väestökerrosten välistä yhteistyötä suurpääoman vallan rajoittamisen ja sosialismiin siirtymisen puolesta. Se hyväksyy riveihinsä jokaisen, joka on valmis toimimaan näiden päämäärien hyväksi.

Edistyksellisten ratkaisujen löytäminen ja niiden toteuttaminen edellyttävät yhteiskunnallisen kehityksen objektiivisten lakien tuntemusta sekä yhteiskunnallisten olosuhteiden ja niiden muutosten tieteellistä erittelyä. Marx, Engels ja Lenin ovat luoneet ja kehittäneet tieteellisesti tutkitut teoreettiset perusteet, joista lähtien voidaan kartoittaa myös Suomen tietä sosialismiin.

Marxilaisen teorian tieteellinen luonne vaatii yhteiskunnallisen kehityksen ja inhimillisen ajattelun uusien ilmiöiden ennakkoluulotonta ja rohkeaa erittelyä. SKP pyrkii parhaansa mukaan tekemään marxilaista teoriaa maassamme tunnetuksi sekä soveltamaan sitä politiikassaan aikaamme ja olosuhteitamme vastaavasti. Samalla se osallistuu siihen ideologiseen taisteluun, jota meidän aikanamme käydään sosialististen aatteiden puolesta sekä kansainvälisten että kotimaisten taantumusvoimien eri muodoissa harjoittamaa sosialismin- ja neuvostovastaista kiihotus- ja hajotustyötä vastaan. Niin sosialismin asialle kuin omille kansallisille eduillemme ovat erittäin vahingollisia ne kansalliskiihkoiset katsomukset, joita levitetään myös työväestön keskuuteen. Näiden tehtävien täyttäminen asettaa entistä suuremmat vaatimukset puolueen teoreettiselle työlle.

2. SKP ja muut järjestöt

SKP lähtee siitä, että vain yhtenäinen työväenluokka voi olla laajoja väestökerroksia käsittävän liiton perusvoima. Maamme työväenluokan rivien eheyttäminen tapahtuu työväenjoukkojen omakohtaisessa taistelussa etujensa puolesta. Tämä edellyttää ennen muuta kommunistien ja sosialidemokraattien yhteistyötä. Näitä molempia työväenliikkeen poliittisia suuntauksia edustavia työväenpuolueita kannattaa ja tukee maassamme työväenluokan perusjoukko sekä myös merkittävä osa muita työtätekeviä väestökerroksia. Niiden yhteistyöstä riippuu ratkaisevasti sekä demokratian että sosialismin puolesta käytävän monopolienvastaisen taistelun menestyminen.

Demokraattisten uudistusten ja myös sosialismin toteuttamiseen tarvitaan kaikkien työtätekevien väestökerrosten, työväenluokan, viljelijäväestön, sivistyneistön ja muiden keskikerrosten lujaa ja pysyvää liittoa, jota ei voida rakentaa ottamatta huomioon näiden väestökerrosten luottamusta nauttivia poliittisia puolueita. Siksi SKP pyrkii edistämään ja järjestämään läheistä ja rakentavaa yhteistoimintaa työtätekevien kannatusta nauttivien puolueiden kesken sekä kapitalismin oloissa että sosialismiin siirryttäessä ja sosialismin aikana.

Kehittäessään yhteistyötä rauhan, demokratian ja sosiaalisen edistyksen puolesta kommunistit ovat mukana erilaisissa edistyksellisissä yhteistoiminta- ja kansalaisjärjestöissä. Kommunistit esittävät niissä omat kantansa ja vaihtoehtonsa muiden harkittaviksi sekä ratkaistaviksi kaikkien näiden järjestöjen toimintaan osallistuvien yhteisen käsittelyn pohjalta ja niiden omien ohjelmien sekä sääntöjen mukaisessa järjestyksessä. SKP on valmis yhteistoimintaan suurpääoman harvainvallan puristuksessa elävien eri väestökerrosten ja niitä edustavien järjestöjen kanssa siinä oikeutetussa taistelussa, jota ne etujensa puolesta käyvät.

3. SKP ja kansainvälisyys

Eri kansojen ja maiden yhteiskunnalliset ja poliittiset tapahtumat kietoutuvat meidän aikanamme monin vuorovaikutuksin ja riippuvuussuhtein voimakkaasti toisiinsa. Niin rajoitetusti paikallisilta kuin ne jonkin maan kohdalla usein saattavat näyttääkin, on niillä miltei aina vaikutuksensa myös toisten kansojen ja maiden kohtaloiden ja taistelujen kulkuun. Uusien yhteys- ja tiedotusvälineiden kehitys, maiden ja kansojen lisääntyvä taloudellinen yhteistyö, edistyksen ja taantumuksen välisen taistelun kansainvälistyminen, kansojen poliittisen tietoisuuden ja kulttuurin kasvu ja monet muut tekijät lähentävät maita ja kansoja toisiinsa. Siksi eri maiden edistyksellisten voimien olisi päästävä myös kansainväliseen yhteisymmärrykseen.

SKP korostaa erityisesti kommunistien kansainvälisen yhtenäisyyden suurta merkitystä. SKP ilmaisee solidaarisuutensa sosialismia ja kommunismia rakentavia kansoja sekä kaikkia marxilais-leniniläisiä veljespuolueita kohtaan. Se tukee kapitalististen maiden työväenluokkaa ja työtätekeviä näiden kamppaillessa demokratian ja sosialismin puolesta.

SKP tukee sorrettuja kansoja niiden taistellessa kansallisen vapauden ja riippumattomuuden puolesta. Se kannattaa sellaista taloudellista ja sivistyksellistä kehitysyhteistyötä, joka auttaa kehitysmaiden kansoja vapautumaan alistetusta asemasta ja sorrosta ja suuntautuu imperialistista riistoa vastaan. Se on samalla taistelua kaikkien kansojen turvallisuuden puolesta.

Kaikkien kansojen tärkein yhteinen tehtävä on nyt ydinsodan estäminen ja maailmanrauhan turvaaminen. SKP haluaa olla kaikin voimin mukana tässä taistelussa. Se pyrkii edistämään yhteiskuntajärjestelmiltään erilaisten valtioiden rauhanomaista rinnakkaineloa ja tukee niin Yhdistyneissä Kansakunnissa kuin muissakin yhteyksissä tapahtuvaa kansainvälistä yhteistoimintaa. Tässä mielessä se korostaa erityisesti Suomen ja Neuvostoliiton välisten ystävällisten suhteiden sekä kansallista että kansainvälistä merkitystä.

Tässä ohjelmassaan SKP esittää avoimesti päämääränsä ja menettelytapansa Suomen työtätekevälle kansalle ja haluaa tuntea sen kannan ja mielipiteet mahdollisimman tarkasti. Ohjelman toteuttaminen riippuu ratkaisevasti siitä, että työväenluokka ja koko työtätekevä kansa tuntevat SKP:n omaksi puolueekseen ja antavat sille kannatuksensa ja luottamuksensa.

Ohjelmaluonnoksen käsittelystä

Keskuskomitea päätti 10. 11. -68 pitämässään kokouksessa saattaa tarkistetun ohjelmaluonnoksen toiseen järjestöjen ja jäsenten käsittelyyn. Huomautukset ja muutosehdotukset on jätettävä ohjelmatoimikunnalle viimeistään ensi vuoden tammikuun loppuun mennessä, jonka jälkeen ohjelmatoimikunta laatii lopullisen esityksen keskuskomitealle ja 15. edustajakokoukselle.

Päätöksessä sanotaan:

Keskuskomitea kiittää kaikkia puoluejärjestöjä, yksityisiä kommunisteja ja puolueen ulkopuolella olevia henkilöitä, jotka ovat osallistuneet ohjelmaluonnoksesta jo tähän saakka käytyyn vilkkaaseen keskusteluun ja huomautuksillaan edistäneet sen kehittämistä. Keskuskomitea kehottaa puolueen jäseniä osallistumaan aktiivisesti myös uuden luonnoksen käsittelyyn.

Keskuskomitea toteaa, että ohjelmaluonnos pyrkii määrittelemään puolueen kannan periaatteellisluontoisiin kysymyksiin lähtökohtanaan Marxin, Engelsin ja Leninin luoma ja kehittämä tieteellisen sosialismin teoria sekä soveltamaan sitä Suomen olosuhteisiin ottaen huomioon kansainvälisessä tilanteessa tapahtuneet muutokset ja sosialistisen liikkeen saavutukset. On tärkeää, että puolueen jäsenet ja järjestöt pyrkisivät mahdollisimman täsmällisiin esityksiin luonnosta koskevissa kannanotoissaan. Puolueen ohjelman uusimistyön loppuvaiheen tulisi voimakkaasti lisätä koko puolueen jäsenistön marxilaista tietoisuutta.

Nyt on käytävä tehostettua taistelua marxismi-leninismin peruskatsomusten puolesta ja torjuttava niihin suunnatut hyökkäykset. Tieteellisen sosialismin perustalle rakentuvan ohjelman hyväksyminen voi merkittävällä tavalla lujittaa puolueen aatteellista yhtenäisyyttä ja muodostua puolueen tehokkaimmaksi välineeksi taistelussa porvariston ideologista vaikutusta vastaan.

Suomen kommunistinen puolue
keskuskomitea