Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.tuni.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SKP/739

Suomen kommunistinen puolue

Suomen kommunistisen puolueen lähiajan tavoiteohjelma


  • Puolue: Suomen kommunistinen puolue
  • Otsikko: Suomen kommunistisen puolueen lähiajan tavoiteohjelma
  • Vuosi: 1969
  • Ohjelmatyyppi: yleisohjelma

Hyväksytty 15. edustajakokouksessa 5.4.1969

Suomen kommunistisen puolueen lähiajan tavoiteohjelma

Johdanto

I. TALOUS- JA SOSIAALIPOLITIIKKA

A. Taloudellisen itsenäisyyden puolesta

B. Teollisuuden kehittäminen
a. Geologinen tutkimus ja kaivannaisteollisuus
b. Metallien perusteollisuus
c. Konepajateollisuus
d. Kemian- ja paperiteollisuus
e. Voimatalous
f. Pienteollisuus

C. Maa- ja kalatalous
a. Maatalous
b. Kalatalous

D. Palkka-, sosiaali- ja veropolitiikka
a. Palkka- ja hintapolitiikka
b. Sosiaalipolitiikka
c. Asuntopolitiikka
d. Verotus

E. Suunnitelmalliseen talouspolitiikkaan
a. Yhteiskunnallinen suunnittelu ja ohjaus
b. Kehitysaluepolitiikka
c. Kansallistaminen
d. Luonnonsuojelu - ihmisen suojelu

H. YHTEISKUNTAMME DEMOKRAATTINEN UUDISTAMINEN

A. Demokratia ja talouselämä

B. Demokratia ja julkisen hallinnon kehittäminen
a. Valtion hallinto
b. Maakunnallinen itsehallinto
c. Kunnallinen itsehallinto

C. Demokratia ja kulttuurielämä

D. Demokratia ja ihmisoikeudet

Suomen kommunistisen puolueen lähiajan tavoiteohjelma

Suomen kommunistinen puolue pyrkii ohjelmassa määritellyn tavoitteensa mukaisesti laajan demokratian toteuttamiseen ja sosialistisen yhteiskunnan rakentamiseen. Puolue pyrkii samalla siihen, että jo kapitalismin vallitessa työväenluokan ja koko kansan elämä muodostuisi sekä aineellisesti että henkisesti nykyistä rikkaammaksi. Tämä edellyttää kaikkien yhteiskunnallisen edistyksen ja demokratian kannalla olevien voimien yhdistämistä määrätietoiseen taisteluun kansamme suuren enemmistön - ruumiillisen ja henkisen työn tekijäin - perusetujen ja demokraattisten oikeuksien puolesta.

Edistyksen pahin este on monopolikapitalismin valta. Sen vuoksi puolue haluaa koota kaikki työtätekevät luokat ja väestökerrokset yhteiseen taisteluun monopolien valtaa vastaan edistyksellisen politiikan puolesta.

Tämän asiakirjan perustana ovat puolueen ohjelma, 14. edustajakokouksen hyväksymä "Lähiajan talouspoliittinen ohjelma" ja 13. edustajakokouksen päätös "Demokratian puolustaminen ja laajentaminen".

I. TALOUS- JA SOSIAALIPOLITIIKKA

Taloudellisen toiminnan ja kehityksen päämääränä tulee olla työtätekevän väestön aineellisen ja henkisen aseman parantaminen jo kapitalismin vallitessa. Elintason kohottaminen on samalla myös taloudellisen kehityksen välttämätön edellytys; se on siis sekä kehityksen päämäärä että ehto. Kapitalismin vallitessa elintason kohoaminen kuitenkin tapahtuu vain työtätekevien joukkojen järjestyneen taistelun tuloksena.

Suomenkaan talouselämä, jonka kehitys tosin on ollut monessa suhteessa myönteistä, ei ole vapautunut kapitalismille ominaisesta jaksoittaisuudesta suhdannevaihteluineen ja pula- ja nousukausineen, mitä vielä suuri riippuvuus kapitalististen maiden markkinoista on voimistanut. Tämä aiheuttaa tuotannon tai ainakin sen kasvun hidastumista, tuotantokapasiteetin vajaakäyttöisyyttä sekä työttömyyttä, joka ajoittain paisuu hyvinkin suureksi. Lama- ja pulakausien ei kuitenkaan välttämättä tarvitse muodostua äärimmäisen syviksi ja pitkäaikaisiksi. Puolueen talouspoliittisen linjan eräänä lähtökohtana on, että väestön ostokykyä lisäävillä toimenpiteillä voidaan lievittää kulutusmahdollisuuksien ja tuotannon muiden kasvuedellytysten välistä ristiriitaa.

Inflaatio on toisen maailmansodan jälkeen ollut tunnusomaista myös Suomen talouselämälle. Suomen kommunistinen puolue on sitä mieltä, että vakain taloudellinen kasvu ja väestön elintason nousu voidaan saavuttaa siten, että turvataan rahan arvon säilyminen valvomalla pankkien luotonantoa ja monopolien hintapolitiikkaa. Siten helpotetaan myös ulkomaankaupan tasapainoittamista.

Maamme kehityksen suuntana ei saa olla:

monopolien vallan jatkuva lujittuminen, maan talous- ja poliittisen elämän entistä suurempi alistaminen suurpääoman määräysvaltaan, valtiovallan käyttäminen monopolipääoman mielivallan välineenä, ulkomaisten pääomien tunkeutuminen kansantalouteemme, mistä kaikesta seuraa Suomen perusetujen uhraaminen monopolien eduksi.

Kansamme edun mukaista on:

maamme talouselämän suunnitelmallinen, eduskunnan valvonnassa tapahtuva kehittäminen, valtion itsenäisyyden ja demokratian varmistaminen sekä Suomen talouselämän riippumattomuuden suojaaminen ulkomaisen pääoman määräysvallalta ja maan kaikkien voimavarojen käyttäminen demokraattisen taloudellisen edistyksen hyväksi työväenluokan, maan-viljelijäväestön, sivistyneistön, keskikerrosten, koko maan parhaaksi.

Monopolien valtaa vastaan puolueemme asettaa omat ehdotuksensa. Niiden tarkoituksena on kehittyvän ja väestön tarpeita palvelevan talouselämän luominen kansallisella pohjalla.

A. Taloudellisen itsenäisyyden puolesta

Kansainvälisen työnjaon kehittyminen on sekä sosialistisia että kapitalistisia maita koskeva nykyajan ilmiö. Kapitalististen maiden piirissä se kuitenkin merkitsee ennen kaikkea kansallisten ja kansainvälisten monopolien vallan lisääntymistä. Se rajoittaa pienten ja taloudellisesti heikkojen maiden mahdollisuuksia ohjata suunnitelmallisesti ja kansallisten etujen mukaisesti ulkomaankauppaa sekä muuta taloudellista toimintaa hidastaen siten niiden kehitystä. Puolue haluaa, että taloudellista yhteistyötä harjoitetaan kaikkien maiden kanssa ja että maamme jo vakiintunutta ulkopoliittista suuntausta sekä taloudellista ja poliittista riippumattomuutta ei vaaranneta.

Kansainvälisen kilpailun kiristyessä kapitalististen maiden markkinoilla ja tulli- ym. suojelutekijöiden poistuessa tai ainakin vähentyessä, on erityisesti pienten maiden asema vaikeutunut. On tullut ilmeiseksi, että Suomi ei voi vielä lähitulevaisuudessakaan osallistua kapitalististen maiden kesken tapahtuvaan ns. kansainväliseen työnjakoon samanlaisin ehdoin kuin kehittyneimmät ja voimakkaimmat kapitalistiset teollisuusmaat. Näidenkään maiden osalta kansainvälinen yhdentyminen (ennen kaikkea EEC ja EFTA) ei ole täyttänyt niitä lupauksia, joita porvarilliselta taholta aikaisemmin annettiin. Päinvastoin se on lisännyt kapitalistisen talouden epävakaisuutta, josta mm. usein toistuvat valuuttakriisit ovat osoituksena. Suurimmat kapitalistiset maat eivät ole edes itse aina noudattaneet tekemiään sopimuksia. Jotta Suomi voisi jatkuvasti kehittää talouselämäänsä ja kohottaa väestön elintasoa sekä säilyttää taloudellisen ja poliittisen riippumattomuutensa, tarvitaan erikoisjärjestelyjä Suomen suhteessa kapitalististen maiden yhdentymispyrkimyksiin. Maksutasevaikeuksien uhatessa tai työttömyyden lisääntyessä on oikein turvautua myös tuontia välittömästi rajoittaviin toimenpiteisiin.

Suomen maantieteellinen ja poliittinen asema sekä luonnonolosuhteet muodostavat hyvän perustan laajalle ulkomaankaupalle ja monipuoliselle taloudelliselle yhteistyölle Neuvostoliiton ja muiden sosialististen maiden kanssa. Lisäämällä merkittävästi tämän kaupan osuutta voidaan vahvistaa kauppatasetta ja samalla maamme edellytyksiä käydä kauppaa myös kapitalististen maiden kanssa. Täten suurenee se ulkomaankaupan osa, joka on riippumaton kapitalististen maiden suhdannevaihteluista, ja lujittuu myös koko se perusta, jolla yhteiskunnallinen suunnittelu ja ohjaus voi tapahtua.

1) Suomen on pyrittävä aktiivisesti vaikuttamaan kansainväliseen kauppapolitiikkaan siten, että

  • tällä alalla vallitseva syrjintä saadaan loppumaan,
  • kauppaa kehitetään molemminpuolisten etujen huomioon ottamisen pohjalla maailman kaikkien maiden kesken,
  • erityisesti pienille ja taloudellisesti heikoille maille turvataan taloudellinen ja poliittinen riippumattomuus.

2) EFA:n sääntöjä on muutettava siten, että maallemme annetaan nykyistä suurempi oikeus turvautua tuontia rajoittaviin toimenpiteisiin. Tämä on välttämätöntä Neuvostoliitosta tapahtuvan tuonnin lisäämiseksi tai uuden kotimaisen tuotannonalan alullepääsyn helpottamiseksi. Sääntöjen muuttaminen on tarpeen myös sen vuoksi, että nykyiset säännöt eivät anna riittävää suojaa maksutasevaikeuksien uhatessa tai työttömyyden pahentuessa tuonnin liiallisen paisumisen vuoksi.

3) Suomea ei pidä liittää missään muodossa EEC:n jäseneksi. Suomen kaupalliset suhteet Euroopan Talousyhteisöön voidaan hoitaa tavallisin kauppajärjestelyin. Pohjoismaiden taloudellisen yhteistyön kehittämisessä puolue suhtautuu kielteisesti Nordek-suunnitelman tapaiseen nippuratkaisuun. Sen sijaan on syytä tutkia Pohjoismaiden yhteistyön osakysymyksiä ja selvittää, mitkä niistä ovat kansallisten etujemme mukaisia, mitkä eivät.

4) Jotta tuontia Neuvostoliitosta ja muista sosialistisista maista voitaisiin lisätä, on kiinnitettävä nykyistä suurempi huomio erilaisten koneiden ja laitteiden sekä yleensä pitkälle jalostettujen valmisteiden tuontiin. Tästä on paitsi valtionjohtoiset myös yksityiskapitalistiset yritykset saatava kiinnostuneiksi.

5) Tuontia Neuvostoliitosta on lisättävä sellaisia suurhankintoja suoritettaessa, jotka ovat tarpeen atomivoima- ja teollisuuslaitosten sekä Helsingin metron rakentamisessa, rautateiden sähköistämisessä jne. Myös maakaasun käytön mahdollisuudet on otettava huomioon tuontia lisättäessä.

6) Myös muilla aloilla (turistiliikenteessä, voimansiirrossa, hotellien ja asuntojen sekä voima- ja muiden laitosten rakentamisessa Neuvostoliiton alueelle, tieteellis-teknisessä yhteistyössä jne.) on Suomen ja Neuvostoliiton keskinäisen kanssakäymisen mahdollisuuksia jatkuvasti tutkittava ja edistettävä. Suomi voi myös omaksi hyödykseen osallistua siihen taloudelliseen yhteistyöhön, joka on parhaillaan kehittymässä eräiden sosialististen maiden välillä.

7) On laajennettava kauppaa ja muuta taloudellista yhteistyötä kehitysmaiden kanssa siten, että samalla edistetään niiden taloudellista kehitystä.

B. Teollisuuden kehittäminen

Talouselämämme suhteellisen vireästä edistymisestä huolimatta Suomi luetaan vielä ns. puolittain teollistuneisiin maihin.

Teollistamiskehitystämme haittaavat monet tekijät, joista merkittävimmät ovat teollisen tuotantokaluston ja työvoiman vajaa käyttö sekä teollisuuden rakenteen yksipuolisuus. Myös teollisuuden sijainti voittopuolisesti maan eteläosissa aiheuttaa vaikeasti ratkaistavia ongelmia.

Maamme luonnonvarojen, työvoiman ja pääomien järkiperäisempi käyttö voi suuresti jouduttaa teollistumista.

a. Geologinen tutkimus ja kaivannaisteollisuus

Metsien ja vesivoiman ohella muodostavat malmit ja mineraalit merkittävimmän osan maamme nykyisin tunnetuista luonnonvaroista. Vaikka niiden hyväksikäyttö on kohonnut hyvää vauhtia, muodostaa kaivannaisteollisuuden kansantuoteosuus edelleenkin vain noin kymmenesosan metsätalouden kansantuotteesta.

Geologisen tutkimuksen ja kaivannaisteollisuuden edistyminen on parantanut maamme metallien perusteollisuuden, paperi- ja kemianteollisuuden kehittämisen ja laajentamisen mahdollisuuksia. Sen tietoinen tehostaminen suo tilaisuuden monipuolistaa maamme koko teollisuuden tuotantoa, kohottaa sen jalostusastetta sekä korvata tuontitavaroita kotimaisilla valmisteilla.

1) Geologista perustutkimusta on maassamme joudutettava, lisättävä siihen myönnettäviä määrärahoja ja käytettävä olemassa olevia mahdollisuuksia suorittaa sitä yhteistoiminnassa Neuvostoliiton kanssa.

Seikkaperäinen geologinen kartoitus on ohjelmoitava siten, että raskaan malminkuljetuksen ongelmat ja muut teolliset näkökohdat tulevat ennakolta huomioon otetuiksi. Erityisesti Saimaan kanavan valmistumisen merkitys on otettava tällöin varteen.

2) Kaivannaisteollisuuden kehityssuuntaa viitoitettaessa, uusia kaivoksia avattaessa ja vanhoja suljettaessa on pidettävä silmällä kansantalouden kokonaisetua. Tämä merkitsee, että saatujen malmien ja mineraalien rikkaudet tulevat mahdollisimman tarkkaan käytetyiksi metallien perusteollisuuden ja kemianteollisuuden tehokkaalla yhteistyöllä.

b. Metallien perusteollisuus

Metallien perusteollisuuden kehittyminen maassamme osoittaa, että se kykenee kotimaisen kaivannaisteollisuuden turvin tyydyttämään laajassa mitassa muun metalliteollisuuden, kuten esimerkiksi koneen- ja laivanrakennusteollisuuden raaka-ainetarpeen, monipuolistamaan niiden vientiinkin tarjolla olevaa tuotevalikoimaa ja tekemään mahdolliseksi sellaisia jalostussuorituksia, jotka korvaavat huomattavan ulkomaisen tuonnin.

1) Metalliteollisuuden tulevaisuudelle on tärkeää Rautaruukki-yhtiön laitosten täysi käyntiinpano sekä tuotteiden edelleen jalostaminen ja monipuolistaminen. Laitosten kehittäminen tapahtuu luontevimmin ja maallemme edullisimmin yhteistyössä Neuvostoliiton kanssa.

2) Värimetallien tuotantoa on laajennettava ja monipuolistettava lähinnä sen jalostusastetta kohottamalla.

c. Konepajateollisuus

Kehittämällä konepajateollisuutta voidaan suuri osa alan tuontitavaroista korvata kotimaisilla tuotteilla. Konepajateollisuutemme on jo nykyisin laadullisesti korkeatasoista ja hinnoiltaan kilpailukykyistä.

1) Maamme työllisyyden, viennin ja koko kansantalouden kannalta on tärkeätä lisätä konepajateollisuuden tuotantolaitoksia. Konepajateollisuuden tulevaisuus on turvattava pyrkimällä Neuvostoliiton ja muiden sosialististen maiden kanssa pitkäaikaisiin sopimuksiin taloudellisesta yhteistyöstä ja tuotannon erikoistamisesta.

2) Valtionjohtoista konepajateollisuutta on ensi sijassa laajennettava Pohjois-, Keski- ja Itä-Suomeen.

3) On kehitettävä myös erikoistunutta tuotantoa. Hyvään alkuun päässeen Valmetin traktori- ja paperikonetuotannon tulevaisuuden turvaamiseksi tulee valtion laitosten ja valtionenemmistöisten puunjalostusyhtiöiden nykyistä paremmin hankinnoissaan ottaa huomioon kotimaisen konepajateollisuuden valmisteet.

4) Valtionjohtoista elektroniikkateollisuutta on voimakkaasti kehitettävä ja laajennettava.

d. Kemian- ja paperiteollisuus

Kemianteollisuus on nykyaikainen teollisuus, jonka kehitys ja laajentuminen on kaikille teollisuusmaille tunnusmerkillistä. Sen kehittäminen vaatii erittäin suuria sijoituksia. Kehittämisen pääpaino on asetettava valtiolle ja valtionenemmistöisille yhtiöille.

Puunjalostusteollisuuden yhteydessä on mahdollista kehittää myös kemianteollisuutta lähinnä käyttämällä hyödyllisesti erilaisia sivutuotteita ja nykyisin vesistöjä pilaavia jäteaineita.

Maaperässämme on myös käyttämättömiä vuorikemian raaka-aineita.

Maamme petrokemian raaka-ainepohjana on valtaosalta nykyisin Neuvostoliitosta saatava öljy. Raaka-ainepohja laajenee ratkaisevasti, mikäli maakaasujohtoa koskevat hankkeet saadaan toteutetuiksi.

Maamme rikkaat turvevarat soveltuvat myös kemianteollisuuden käyttöön.

1) On pantava nopeasti alulle Neste Oy:n muovilinjan tuotanto ja monipuolistettava sitä.

2) Paperiteollisuuden kehittämisen pääpaino on pantava jalostusasteen kohottamiseen lisäämällä kotimaassa selluloosan teollista käyttöä sekä saattamalla myös paperiteollisuuden sivutuotteet ja jäteaineet hyödylliseen käyttöön.

3) Valtionenemmistöisten kemianyhtiöiden on otettava ohjelmaansa lääkkeiden valmistus joko siten, että perustetaan uusi tehdaslaitos tai ryhdytään sopiviksi katsottaviin kansallistamistoimenpiteisiin.

4) Kemianteollisuuteen liittyvää tieteellistä tutkimustyötä on lisättävä ja keskitettävä se valtionenemmistöisten yhtiöiden tehtäväksi.

5) Paperiteollisuuden raaka-ainepohjen varmistamiseksi tulevaisuudessa on metsänviljelyä tehostettava ja suuret suot sekä veden vaivaamat alueet ojitettava yhtenäisinä ojitushankkeina. On perittävä lisäveroa alan vientiteollisuudelta ja suurmetsänomistajilta käytettäväksi metsänviljelyyn.

6) Pohjois-Suomen puunjalostusteollisuuden jalostusasteen kohottamiseksi on välttämätöntä perustaa riittävän suuri valtionenemmistöinen jalostuslaitos. Tässä tarkoituksessa olisi Kajaani- ja Kemi-yhtiö otettava valtion haltuun ja Oulu-yhtiö kytkettävä nykyistä tiiviimmin valtionenemmistöisten yhtiöiden yhteistoimintaan.

e. Voimatalous

Taloudellisesti käyttökelpoiset vesivoimavaramme ovat suhteellisen vähäiset ja ne tulevat lähiaikoina rakennetuiksi. Tässä yhteydessä olisi vesistösäännöstelyn antamat mahdollisuudet käytettävä hyväksi. Lämpövoiman kehittämisessä olisi siirryttävä atomivoiman käyttöön.

1) Voiman tuotanto ja voimalaitosten rakentaminen sekä voimansiirron valtakunnallinen verkosto on keskitettävä valtiolle.

2) Käyttökelpoisten vesivoimavarojen rakentamista on jatkettava.

3) On kiirehdittävä ensimmäisen atomivoimalan rakentamista valtion toimesta ja yhteistyössä Neuvostoliiton kanssa.

f. Pienteollisuus

Vaikka pienteollisuus ei kykenekään ratkaisevasti laajentamaan ja monipuolistamaan maamme elinkeinoelämää, on sillä oikein järjestettynä ja turvattuna merkitystä mm. työllisyyden ylläpitäjänä. Myös suurteollisuuteen sopeutettuna teollisilla pienyrityksillä voi olla myönteinen osuus tuotannossa. Suuret laitokset antavat alihankkijoille tehtäväksi osia, joiden valmistusta varten ne itse eivät halua suorittaa investointeja. Yksityisen kapitalistisen laitoksen alihankkijana pienyrittäjä kuitenkin joutuu alistettuun asemaan. Pienyrittäjän edut voidaan turvata paremmin keskittämällä alihankintatoiminta valtionenemmistöisten yhtiöiden ympärille.

1) Valtionjohtoisen teollisuuden rakentamisessa on pienteollisuusyritykset otettava riittävässä määrin huomioon alihankkijoina.

2) Valtiovallan osuutta pienteollisuudelle myönnettävien lainojen antajana ja takaajana on lisättävä. Pienyrityksille on myönnettävä verohelpotuksia.

3) Valtiovallan on autettava pienyrityksiä tuotteiden markkinoinnissa sekä kotimaassa että ulkomailla.

C. Maa- ja kalatalous

a. Maatalous

Maataloudella tulee jatkuvasti olemaan tärkeä merkitys maamme kansantaloudessa. Tuottaessaan väestöllemme elintarvikkeita ja teollisuudellemme raaka-aineita tekee työtätekevä viljelijäväestö edelleenkin tärkeätä ja välttämätöntä työtä.

Maataloustuotantomme on laajentunut siten, että nykyään kaikkien tärkeimpien maataloustuotteiden osalta olemme saavuttaneet omavaraisuuden ja erityisesti maidon ja kananmunien tuotanto ylittää merkittävästi kotimaisen kulutuksen. Maataloustuotteiden vienti kohtaa lisääntyviä vaikeuksia. Maataloustuotteiden alhaisen maailmanmarkkinahintatason ja voin kotimaisen kulutuksen lisäämispyrkimyksien vuoksi käytetään markkinoinnin edistämiseen vuosittain valtion varoja varsin merkittävästi hinnanalennus- ja hinnanerokorvauksina, mikä osoittaa markkinaongelman kärkevyyttä. On syytä edellyttää, että lähivuosien aikana maataloustuotantomme kasvaa edelleenkin kotimaista kulutusta nopeammin ja markkinaongelma käy entistä vaikeammaksi.

Maataloutemme syvää kriisiä ilmentää myös se, että valtaosa maamme tiloista pienuutensa vuoksi ei anna niillä asuville perheille riittävää toimeentuloa. Maataloustuotteiden kauppaa ja jalostusta harjoittavien monopolien riisto, raskas velkataakka sekä epäoikeudenmukainen verotus vaikeuttavat lisäksi näiden perheiden asemaa. Ne lisäävät välttämättömyyttä saada ansiotöitä tilan ulkopuolelta, samaan aikaan kun maa- ja metsätalouden teknistyminen vähentää työtilaisuuksia. Niiden puute pakottaa monet siirtymään pois kotikonnuiltaan ja etsimään muualta toimeentuloa.

Ottaen huomioon maataloustuotteiden markkinoimisvaikeuksien lisääntymisen ei voi ajatella maataloustuotantomme laajentamista siinä määrin, että se turvaisi riittävän toimeentulon nykyisen suuruiselle maatalousväestölle. Sen vuoksi maatalousväestön luku tulee edelleenkin supistumaan. Tällaisen kehityksen on perustuttava kuitenkin siihen, että muut elinkeinot laajentuessaan pystyvät antamaan työtilaisuuksia maataloudesta vapautuvalle väestölle. Voimakas teollistamisen edistäminen on tämän vuoksi tärkeimpiä tehtäviä.

Pienviljelmien tuotantoedellytyksiä on parannettava, alennettava niiden tuotantokustannuksia ja saatava aikaan uudistuksia, jotka helpottavat pienviljelijäin työtä. Maataloutemme rakenteen uudistaminen vaatii sen tuotantosuunnan sopeuttamista Suomen oloja ja kulutus-rakenteen kehitystä vastaavaksi sekä liian pienten tuotantoyksikköjen suurentamista edistämällä pienviljelijäin lisämaan saantia ja tukemalla viljelijäväestön tuotannollista yhteistoimintaa.

1) Parannetaan pienviljelmien elinkelpoisuutta huolehtimalla siitä, että sukupolven vaihdon yhteydessä maataloudesta vapautuva maa joutuu lisämaaksi pääasiassa pienviljelmille. Lisämaata pienviljelijät voivat saada myös suuryhtiöiden ja -pankkien, säätiöiden ja tilakeinottelijain maista.

2) Pienviljelmien tuotantoedellytysten parantamiseksi tehostetaan salaojitusta, koneistamista, viljavuustutkimuksiin perustuvaa lannoitusta ja maanparannustoimintaa sekä kasvin- ja karjanjalostusta. On luotava pientiloille mahdollisuudet myös erikoistuneen tuotannon harjoittamiseen. Erityisesti kehitysalueilla on pienviljelijöille turvattava kivennäis- ja valkuaisväkirehujen saanti valtion omakustannushintaan.

3) Pienviljelmien metsänhoidollisia toimenpiteitä on tuettava.

4) Pienviljelmien taloudellisten ja tuotantoteknisten rajoitusten poistamiseksi on rohkaistava ja tuettava pienviljelijöiden keskinäistä yhteistoimintaa:

  1. järjestämällä halpakorkoisia lainoja yhteisten koneiden ja laitteiden hankkimiseksi,
  2. järjestämällä suunnittelun ohjausta ja neuvontaa mm. tuotannon erikoistumisen mahdollisuuksista ja toteuttamiseen liittyvistä kysymyksistä.

5) Valtiovallan toimenpitein on pyrittävä maatalouden tuotantotarvikkeiden hintojen alentamiseen ja toteutettava maatalousmonopolien välitys- ja jalostuspalkkioiden alentaminen ja valvonta.

6) Maatalouden hintalakia ei saa käyttää maatalous-monopolien eikä myöskään suurviljelijöiden etujen ajamisen välineenä. Maataloudelle tuleva valtiovallan tuki on ohjattava pääasiassa parantamaan pienviljelmien tuotannon edellytyksiä.

7) Osuustoimintalainsäädäntöä on kehitettävä siten, että se tukee osuustoiminnan lisääntymistä ja turvaa jäsenten päätäntävallan myös suuryrityksiksi kehittyneissä osuuskunnissa. Pienviljelijäin omakohtaisen joukkotoiminnan ja lainsäädännön avulla on kehitettävä pienviljelijäin oikeutta valvoa ko. välitys- ja jalostuslaitosten toimintaa, siinä yhteydessä myös niiden suorittamaa pienviljelijäin tuotteiden laatuluokitusta, punnitusta ja hinnoittelua.

8) Maataloustuotteitten markkinaongelman lievittämiseksi on tarkoituksenmukaista ryhtyä metsittämään maataloudesta syystä tai toisesta vapautunutta peltoa, mikäli sitä sijaintinsa puolesta ei voida antaa pienviljelmille lisämaaksi. Tuotantopainetta voidaan jossain määrin hillitä myös ryhtymällä maksamaan pellonvarauskorvausta iäkkäille ja työkykynsä menettäneille pienviljelijöille, jotka luopuvat tilansa viljelemisestä määräajaksi. Markkinoinnin kannalta olisi tarkoituksenmukaista pyrkiä lisäämään erilaisin tuotantopoliittisin toimenpitein naudanlihan tuotantoa ja maatalouteen liittyvää tuote-erikoistumista aloilla joilla on menekkiä.

9) Laajojen kansankerrosten reaalitulojen ja siten maksukykyisen kysynnän suurentamisen avulla voidaan lisätä lihan, kananmunien ja juuston kotimaista kulutusta. Sitä auttaisi myös maataloustuotteiden myynti alennettuun hintaan valtion omille ja sen apua nauttiville laitoksille, eläkeläisille ja työttömille, yleisten määräaikaisten alennusmyyntien toimeenpano, samoin kuin maataloustuotteiden myynti alennettuun hintaan elintarviketeollisuudelle huolehtimalla samalla kuitenkin siitä, että hyöty tässäkin tapauksessa tulee kuluttajaväestön hyväksi.

10) Pienviljelijäin työttömyyskortistoon pääsyä on helpotettava.

b. Kalatalous

Pitkä rannikko, laajat merialueet ja ainutlaatuinen järvirunsaus tarjoavat luontaiset edellytykset kalatalouden kaikinpuoliselle kehittämiselle. Porvarillinen talouspolitiikka on kuitenkin jättänyt kalastuksen syrjittyyn asemaan ja seurauksena on ollut sekä itse kalastuksen että siihen liittyvän tutkimus- ja kokeilutyön jälkeenjääneisyys. Vaikka kalataloudella onkin huomattava merkitys maatilatalouden aputaloutena, on sitä käsiteltävä myös itsenäisenä, muista elinkeinoista riippumattomana kokonaisuutena.

Yksityinen ja osittain monopolisoitumassa oleva kalakauppa ei ole riittävän ajoissa ryhtynyt kehittämään jalostusteollisuutta, minkä vuoksi ulkomainen kala on saamassa yliotteen kotimaan markkinoilla. Tilanteen omituisuutta kuvastaa myös se, että osa maahan tuoduista kalajalosteista on valmistettu suomalaisen pääomaviennin turvin.

Vesien nopea likaantuminen ja pohjoisessa jokien patoaminen muodostavat vakavan vaaran kalakantojen luontaiselle lisääntymiselle. Asian kansantaloudellisen ja nyttemmin myös kansainvälisen merkityksen huomioon ottaen ovat pikaiset toimenpiteet tarpeen.

1) Kalatalouden taloudellinen ja hallinnollinen johto on keskitettävä.

2) Kalanviljelyyn, vesien likaantumiseen ja kalanjalostukseen liittyvä tutkimus- ja kokeilutyö on keskitettävä sitä varten perustettavalle tutkimuslaitokselle.

3) Valtion varoista on myönnettävä ammattikalastajille halpakorkoisia lainoja kalanpyydysten ja muiden tarvikkeiden hankintaa varten.

4) Kalastajien osuuskuntien perustamista on edistettävä ja niitä tuettava valtion toimenpitein.

5) Valtion on rakennettava kotimaista raaka-ainetta käyttäviä kalan keskusjalostamoja ainakin ylituotantoalueille. Nämä laitokset voisivat toimia myös puutarha- ja vihannestuotteiden jalostamoina.

6) On laadittava yhtenäinen suunnitelma kalavesien ja ranta-alueiden tarkoituksenmukaisen käytön järjestämisestä siten, että eri etupiirien näkökohdat otetaan tasasuhtaisesti huomioon.

7) Voimalaitosten ja vesiä likaavan teollisuuden velvoitteiden toteuttamista on joudutettava ja tästä toiminnasta aiheutuvat kustannukset on pantava ko. teollisuuslaitosten maksettaviksi.

8) Kalastukseen liittyvän lainkäytön valvonta on keskitettävä kalastajien ja harrastelijakalastajien järjestöille.

D. Palkka-, sosiaali- ja veropolitiikka

a. Palkka- ja hintapolitiikka

Suurin osa maamme väestöstä saa toimeentulonsa palkkatuloista. Palkat vaikuttavat ratkaisevasti kulutuskysyntään ja eri alojen tuotteiden markkinointiin. Etenkin alimpien palkkojen korottaminen on kulutuskysynnän kannalta tärkeätä. Erittäin suurten palkkaerojen tasoittamista puoltaa myös yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus.

Kysynnän ja tuotannon muiden laajenemismahdollisuuksien välistä ristiriitaa voidaan lievittää myös työaikaa lyhentämällä, mikäli se tapahtuu työläisten ansioita pienentämättä.

Palkkojen ja muiden tulojen ostovoima riippuu toisaalta tulojen määrästä ja toisaalta hintojen, vuokrien ja muiden maksujen tasosta. Ne ovat saman asian kaksi samanarvoista puolta, joten taistelu hintojen ja maksujen korottamista vastaan on myös tärkeätä.

1) Puolue antaa tukensa ammattiyhdistysliikkeelle tämän taistellessa parempien palkkojen ja työehtojen puolesta työläisten keskinäisen solidaarisuuden hengessä ja lähtee siitä, että alimpia palkkoja korotetaan suhteellisesti enemmän kuin ylimpiä.

2) Työehtosopimuslakia on uudistettava niin, että sopimukset velvoittavat myös järjestäytymättömiä ko. alan työnantajia.

3) Työaikaa on jatkuvasti lyhennettävä mm. lomia pidentämällä. Tämä ei saa johtaa ansioiden tai työläisten muiden aikaisemmin saavuttamien etujen vähentämiseen.

4) Valtiovallalla tulee olla kyllin suuret ja laajat valtuudet hintojen, vuokrien ja muiden maksujen kurissa pitämiseen. Jotta rahan arvon inflatorista alenemista voitaisiin hidastaa, on erityisesti valvottava monopolien hintapolitiikkaa.

b. Sosiaalipolitiikka

Sosiaalinen turva on tärkeä osa kansalaisten perusoikeuksista. Sosiaaliturvan lisääminen on yhteiskunnan keskeisimpiä tehtäviä. Nykyiset eläkkeet sekä sairausvakuutuksen korvaukset eivät vielä anna riittävää toimeentuloa läheskään kaikille kansalaisille vanhuudenpäivinä ja sairauden tai muun työkyvyttömyyden aikana. Kansalaisten työvoima ei myöskään ole suojattu työttömyyden eikä työolosuhteiden aiheuttamia haittoja vastaan.

1) On pyrittävä yhtenäiseen eläkejärjestelmään, joka antaa eläkeläiselle 60-65 %:n eläkkeen hänen parhaimpien ansaintavuosiensa työtulosta laskettuna ja vähintään niin paljon, että tyydyttäväksi katsottava toimeentulo turvataan. Toisaalta puolue ei pidä kohtuuttoman korkeita eläkkeitä oikeudenmukaisina. Eläkeikärajaa on pyrittävä asteittain alentamaan varsinkin raskaissa ja terveydelle vaarallisissa töissä. Työntekijän halutessa tulee eläkkeelle siirtymisen olla mahdollista 60 ikävuodesta lähtien. Rintamamiesten eläkekysymys on ratkaistava sosiaalisen tarpeen mukaan.

2) Sairausvakuutusta on kehitettävä niin, että jokainen kansalainen asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumatta saa tarvitsemansa hoidon, kuntoutuksen ja toimeentulon.

3) Perhetukea eri muodoissa on lisättävä.

4) Työttömyysturvaa on laajennettava ja parannettava säätämällä yleinen työttömyysvakuutuslaki, jonka toimeenpanosta ammatilliset järjestöt huolehtivat.

5) Invalidit on saatettava samanlaisen sosiaaliturvan alaisiksi riippumatta siitä, missä olosuhteissa vammaisuus on syntynyt.

6) Sosiaalipolitiikassa on vapauduttava kaikesta ihmisarvoa alentavasta menettelystä.

7) Irtolaisia, alkoholisteja jne. ei pidä yrittää rangaistustoimenpitein sopeuttaa tavanomaiseen yhteiskunnalliseen elämään. Heihin suhtautumisen tulee olla heitä auttavaa ja inhimillistä.

c. Asuntopolitiikka

Asuntokysymyksen ja koko talouselämän kehityksen välillä vallitsee molemminpuolinen riippuvuussuhde.

Maassamme on kyllä suoritettu melko perusteellisia virallisia tutkimuksia ja asetettu niihin nojautuvia tavoitteita asuntotuotannon kehittämisestä. Tavoitteet ovat kuitenkin jääneet toteuttamatta, vaikka julkisia lainavaroja on huomattavasti lisätty.

Pohjimmaisena syynä rakennustuotannon kasvussa tapahtuviin keskeytyksiin, tonttimaan ja asuntojen korkeisiin hintoihin sekä korkeisiin korkoihin ovat finanssi-pääoman valta sekä maan monopolistinen omistus.

1) Asuntotuotannon rahoitus on järjestettävä lainojen avulla niin, että valtion jatkuvasti lisättävien pitkäaikaisten ja halpakorkoisten lainojen ohella määritellään myös pankkien ja muiden luottolaitosten rahoitusosuudet.

2) Sosiaalisesti tarkoituksenmukaisten vuokra- ja osuuskunta-asuntojen rakentamista on voimakkaasti lisättävä erityisesti kuntien toimesta.

3) Asuntoavustusjärjestelmää parantamalla on turvattava kunnolliset asunnot kaikille vähävaraisille, varsinkin suuriperheisille, yksinäisille perheenhuoltajille, nuorille aviopareille, opiskelijoille ja vanhuksille.

4) Tonttikeinottelu on lopetettava. Valtiolle ja kunnille on myönnettävä laajat oikeudet tonttien pakkolunastukseen kohtuulliseen hintaan. Myös rakennusmaan kansallistaminen voi jo kapitalismin vallitessa tulla välttämättömäksi toimenpiteeksi.

5) Yksityisessä rakennustoiminnassa voimistuvien monopolisoitumispyrkimysten vuoksi on muodostettava valtionjohtoinen rakennus- ja rakennusaineteollisuuden suuryritys, jonka toimiala olisi mahdollisimman laaja ja rationaalinen.

d. Verotus

Verotus merkitsee kansantaloudessa syntyneiden tulojen uudelleenjakoa. Puolue kannattaa kaikkien oman työnsä tuloksista elävien pieni- ja keskituloisten väestöpiirien verotuksen lieventämistä.

Verotuksen pääpaino on kohdistettava suurten kapitalististen teollisuus- ja liikelaitosten, liikepankkien, vakuutusyhtiöiden, suurten metsä- ja maatilojen sekä suurituloisten ja varakkaiden yksityisten henkilöiden tuloihin ja omaisuuteen.

Eräistä suoritetuista verouudistuksista huolimatta liikeyrityksille myönnetyt kohtuuttomat poisto-oikeudet sekä väljyys varastojen arvostuksessa suovat suuryrityksille edelleenkin mahdollisuuden hankintoihin, jotka eivät tuotannon kannalta ole tarkoituksenmukaisia, jopa pakottavat ne sellaisiin. Sen sijaan tuo mahdollisuus ei hyödytä pienyrittäjiä, joiden on pakko säästää vähäisiä tuotantovälineitään ja muuta pysyvää pääomaa viimeiseen asti, ja he joutuvat siten kilpailussa entistä huonompaan asemaan.

Koska kunnallisverotus ei ole asteittain jyrkkenevä eli progressiivinen, niin köyhä tulee suhteellisesti raskaammin verotetuksi kuin rikas. Epäkohta on muodostunut sitäkin räikeämmäksi, kun palkkatuloista koottu kunnallisveron osuus on nykyisin noin 80 %, eräissä suurissa kunnissa jopa 90 %. Niin ikään on maksuunpantujen kunnallisverojen määrä kasvanut ja ohittanut jo 1950-luvun puolivälissä valtion tulo- ja omaisuusveron maksuunpannun määrän.

Suomen työväenliikkeen perinteisen kannan mukaisesti puolue pitää yleensä välitöntä verotusta välillistä tarkoituksenmukaisempana, koska ensiksi mainitussa rasitus on helpompi ohjata suurituloisten kannettavaksi. Kuitenkin myös välillisessä verotuksessa voidaan pienituloiset saattaa erityisin järjestelyin suurituloisia edullisempaan asemaan ja siten tasoittaa tuloeroihin perustuvaa eriarvoisuutta.

1) Joukkokulutustarvikkeiden liikevaihtoverotus on poistettava ja alennettava vastaavasti vähittäismyynti-hintoja.

2) Toimeentuloon välttämättömän tulon ja omaisuuden verotusta on kevennettävä siten, että verovapauden alarajaa korotetaan ja se sidotaan elinkustannusindeksiin, jonka perusteet määrätään lailla.

3) Verolakeja uudistettaessa ei pieni- ja keskituloisten verotusta saa lisätä. Kunnallisverotuksesta on tehtävä asteittain jyrkkenevä eli progressiivinen ja sen piiriin on liitettävä myös omaisuus.

4) Yksinäisten tulonsaajien erikoisverotus on poistettava ja aviopuolisojen yhteisverotus on oikaistava.

5) Suuryritysten verotus on suoritettava nykyistä tehokkaammin. Kohtuuttomat poisto- ja arvostusoikeudet on lakkautettava. Yhtiöiden omaisuusverotus on saatettava uudelleen voimaan.

E. Suunnitelmalliseen talouspolitiikkaan

a. Yhteiskunnallinen suunnittelu ja ohjaus

Sijoitustoiminnan suhteellinen osuus kansantuotteesta on Suomessa verrattain korkea. Siinä tapahtuu kuitenkin suurta tuhlausta ja pääomien virheellistä käyttöä, jota on esimerkiksi yletön pankki- ja muiden liikelaitosten rakentelu, kapitalistien ylellisyyskulutus, tonttikeinottelu rakennustoiminnan yhteydessä, pääomien maastavienti, puunjalostusteollisuuden virheinvestoinnit ja niistä aiheutuva tuotantokapasiteetin vajaakäyttö. Pääomia ei näin ollen läheskään aina käytetä kansantaloudellisesti edullisimmalla tavalla, uusia työpaikkoja luovan teollisuuden kehittämiseen, asuntojen rakentamiseen eikä siten, että valtakunnan eri alueille turvattaisiin suhteellisen tasainen kehitys. Koska sijoitustoiminta riippuu pääasiassa yksityisten kapitalistien tai monopolien erillisistä päätöksistä, on se talouselämän epävakaisin tekijä ja aiheuttaa jo sellaisenaan kansantaloudellisia vaikeuksia sekä työttömyyttä.

Pääomien nykyistä tarkoituksenmukaisempaan käyttöön voidaan päästä vain yhteiskunnallisella suunnittelulla ja ohjauksella, joka jo kapitalismin vallitessa voidaan ulottaa pitkälle talouselämään.

1) Yhteiskunnalliselle suunnittelulle on luotava riittävät poliittiset ja organisatoriset edellytykset. Sitä varten on perustettava tehokas keskussuunnitteluorganisaatio.

2) Suurimmat koko talouselämän kehitykseen vaikuttavat investoinnit on saatettava valtion valvontaan ja ohjaukseen ja siten palvelemaan koko kansantalouden etuja valtakunnallisten investointiohjelmien puitteissa.

3) Työvoimapolitiikka on saatava nykyistä suunnitelmallisemmaksi, mikä edellyttää myös ohjelmoitua ammattikoulutuksen kehittämistä. Työnantajat on lailla velvoitettava ilmoittamaan työvoimaviranomaisille riittävän ajoissa suunnitelmistaan vähentää tai lisätä työvoimaa.

4) Rahalaitosten luotonanto sekä myöhemmin koko luotonantopolitiikka on asteittain siirrettävä eduskunnalle vastuunalaisten elinten ohjaukseen ja valvontaan. On tehokkaammin valvottava pankkien hallinnollisia menoja kohottavien ylellisten toimitalojen rakentelua ja uusien haarakonttorien perustamista.

5) Pankkien antolainauksesta perimän ja ottolainauksesta maksaman koron välistä eroa on valtiovallan toimenpitein kavennettava luotonsaajien eduksi. Muutenkin on korkokantaa pyrittävä alentamaan.

6) Ulkomaisten pääomien maahan sijoittaminen ja maasta vienti on saatettava nykyistä ankaramman valvonnan alaiseksi.

b. Kehitysaluepolitiikka

Voitontavoitteluun perustuvalle kapitalistiselle talous- ja yhteiskuntajärjestelmälle on ominaista epätasainen alueellinen kehitys ja tämän seurauksena taas ovat syvälliset yhteiskunnalliset ongelmat. Alikehittyneillä alueilla talouselämän kehitysaste, koulunkäynnin mahdollisuudet, sairassijojen määrä ja terveydenhoito, kansalaisten tulot, kunnalliset palvelukset ja kulttuuritoiminnan harjoittamisen edellytykset ovat maan keskitasoa alhaisemmat. Välttämätön ehto tällaisen jälkeenjääneisyyden poistamiseksi on myönteinen yleinen yhteiskunnallinen ja taloudellinen kehitys koko maassa. Tämän lisäksi tarvitaan vielä erityisesti kehitysalueita koskevia valtiovallan täsmällisiä ratkaisuja.

1) Valtion yritystoimintaa on lisättävä erityisesti alikehittyneillä alueilla.

2) Korkeatasoisen ammattikoulutuksen edistäminen on erityisesti kehitysalueilla kiireellinen tehtävä.

3) Terveydenhoitotoimen kehittämisessä on kiinnitettävä erityistä huomiota sekä sairaansijojen lukumäärän että avoterveydenhoidon lisäämiseen kehitysalueilla.

4) On tuettava talouselämää kuljetustariffien ja sähkön hintapolitiikalla.

5) Verohelpotusten ja halpakorkoisten lainojen turvin on edistettävä pienten ja keskisuurten yritysten alullepääsyä ja toimintaa kokonaisvaltaisen suunnittelun pohjalla.

6) Kunnallisten palvelusten määrän ja tason nostamiseksi sekä veroäyrin hinnan kohtuuttoman nousun estämiseksi on kunnille järjestettävä valtion taloudellista tukea.

7) Kalanviljelyn toteuttamisessa on erityisesti otettava huomioon kehitysalueiden tarjoamat mahdollisuudet.

8) Maan pohjoisosissa on porotaloudella varsinkin saamelaisten elinkeinona ja lihantuottajana huomion arvoinen merkitys. Sen kehittämiseen tarvitaan valtion tukea, joka tulisi suunnata keinotekoisen ruokinnan järjestämiseen, pororodun kehittämiseen, ajanmukaisten liikkuvien teurastamojen hankkimiseen, poronlihan jalostus- ja markkinointiedellytysten parantamiseen ja puuttuvien poroaitojen rakentamiseen valtakunnan rajalle.

c. Kansallistaminen

Talouselämän kehitys sekä sen demokraattinen valvonta vaativat valtion osuuden laajentamista liike-elämässä yksittäisin kansallistamistoimenpitein. Ne ovat perusteltavissa varsinkin silloin,

  • kun ilmenee vaara jonkin tuotantolaitoksen joutumisesta ulkomaisen pääoman valvontaan,
  • kun tuotantolaitos toimii suurelta osalta valtion taloudellisen tuen varassa tai käy aiheettomasti osa-teholla,
  • kun liikelaitoksen pääasiallisena tehtävänä on huolehtia lakisääteisistä vakuutuksista tai sosiaalisista ym. yleisistä palveluksista ja kerätä niitä koskevia lakisääteisiä maksuja,
  • kun tuotantolaitos suljetaan ja kun siten aiheutetaan paikkakunnalla huomattavaa työttömyyttä,
  • kun monopoliaseman alallaan saavuttanut yritys suorittaa virheellisiä sijoituksia tai toiminnallaan jarruttaa kansallisen teollisuuden kehittämistä.

Kansallistamistoimenpiteet antavat valtiolle mahdollisuuden lisätä teollistamiseen, tieteen ja tekniikan edistämiseen tarvittavia varoja sekä valvoa tarkemmin varojen käyttöä. Kansallistaminen, jos siihen liittyy työläisten demokraattisen valvonnan lisääntyminen, avaa mahdollisuuden työläisten aseman tuloksellisempaan parantamiseen ja näiden oikeuksien laajentamiseen. Niin ikään kansallistamistoimenpiteet heikentävät pienyrittäjien riippuvuutta monopolistisen yksityispääoman mielivallasta.

1) Kansallistaminen on kohdistettava ensisijaisesti liikepankkeihin ja pakolliseen vakuutustoimintaan sekä lääketeollisuuteen ja apteekkeihin. Myös suurimpien, monopolisoituneiden tuotantolaitosten kansallistaminen voi jo kapitalismin vallitessa olla kansan etujen mukaista.

2) Talouselämän valtiollisen sektorin laajentamiseen on pyrittävä myös perustamalla uusia suuria kehityksen avainasemassa olevia tuotantolaitoksia. Se, että yksityiset yrittäjät ovat kiinnostuneita jonkin tuotantolaitoksen perustamisesta, ei saa olla esteenä valtion sektorin laajentamiselle ko. alalla.

d. Luonnon suojelu - ihmisen suojelu

Luonnon muokkaaminen ja luonnonvoimien valjastaminen ihmisen käyttöön, joka tapahtuu jatkuvasti kiihtyvällä nopeudella, lisää suunnattomasti ihmisen aineellisia kulutusmahdollisuuksia. Tällaiseen kehitykseen sisältyy kuitenkin vaara, että aineellisten hyödykkeiden tuottamisen yhteydessä turmellaan, usein vieläpä lopullisesti ja korjaamattomasti, sellaisia luonnon muodostumia ja olotiloja, jotka ovat olleet ihmiselle suureksi hyödyksi ja virkistykseksi. Kauneimmat maisemat saatetaan hävittää. Tuotannon ja kulutuksen aiheuttamat jätteet saastuttavat maan, veden ja ilman. Melu, kemialliset aineet, jopa sopimattomat elintarvikkeet ovat uhkana ihmisen terveydelle. Etenkin on näin silloin, kun tuotannonharjoittamisen ainoa kannustin on kapitalistinen voitto.

Suomen kommunistinen puolue on sitä mieltä, että yhteiskunnallisesta kokonaistulosta on irrotettava riittävä osa, joka käytetään suunnitelmallisesti maan, veden ja ilman saastumisen estämiseen, ylettömästi paisuvan melun hillitsemiseen, laajojen luonnonsuojelualueiden muodostamiseen ja yleensä luonnon ja ihmisen suojeluun.

II. YHTEISKUNTAMME DEMOKRAATTINEN UUDISTAMINEN

Perustuslaissa julistettu kansanvalta on monilta olennaisilta osiltaan jäänyt puolitiehen. Talouselämän alalla sitä ei ole toteutettu alkuunkaan. Sitä paitsi julkisen hallinnon päätösvaltasuhteet ovat varsin tulkinnanvaraisia ja antavat mahdollisuuden perustuslaissa määritellyn kansanvallan periaatteen kiertämiseen ja virkavaltaistamiseen. Tämän vuoksi yhteiskuntaelämän kaikkien perusalojen demokraattisen uudistamisen tarve on tullut polttavan ajankohtaiseksi.

A. Demokratia ja talouselämä

Kokemus osoittaa, että laajinkin poliittinen demokratia jää muodolliseksi, ellei kansanvalta ulotu myös talouselämän päätöksenteon alueelle.

Nykyoloissa vaatimus demokratian ulottamisesta talouselämään nousee esiin sekä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vaatimuksena että kansantalouden kehityslakien paineesta. Nykyinen tuotannon ja markkinoiden laajuus sekä tuotantotekninen kehitystaso edellyttävät niin merkittävää taloudellisten voimavarojen suunnitelmallista käyttöä, että monilla perustuotannon aloilla ja myös maa- ja metsätalouden piirissä on valtion välitön tai välillinen osallistuminen muodostunut välttämättömäksi tuotannon jatkumisen kannalta. Valtion taloudelliset velvoitteet ovat jatkuvasti kasvaneet. Kuitenkin päätäntävalta taloudellisissa kysymyksissä ja erityisesti koko kansantalouteen vaikuttavissa investointiratkaisuissa on edelleenkin valtaosaltaan yksityisillä suuryhtiöillä ja pankeilla.

1) Puolue pitää välttämättömänä, että taloudellisen demokratian toteuttamista edistetään sekä laki- että sopimustietä koko taloudellisen toiminnan alueella alkaen työpaikan (työpaikkademokratia) ja yrityksen (yritysdemokratia) tasolta ja ulottuen alueellisen taloudellisen toiminnan ja suunnittelun sekä koko kansantalouden päätöksenteon ja valvonnan tasolle. Rinnan tämän kanssa on järjestettävä ammattiliittojen toimesta ao. yritysten ja valtion tukemana työntekijöille ja heidän edustajilleen taloudellista, teknistä ja hallinnollista koulutusta.

2) Yritysdemokratian edellytysten luomisessa keskeisimmät lähiajan tavoitteet ovat työsopimuslain uudistaminen, työntekijöiden irtisanomissuojan lisääminen, ammattiosaston toimihenkilöiden ja luottamusmiesten aseman, oikeuksien ja esteettömän toiminnan turvaaminen, valitusmenettelyn aikaansaaminen ja yhdistymis-, kokoontumis- sekä tiedotustoiminnan kehittäminen työpaikoilla.

3) Tuotantokomitealakia uudistamalla on annettava työntekijöille päätäntävaltaa myös yrityksen johtamisessa. Yritysdemokratiaa olisi toteutettava asteittain siten, että työntekijät pääsisivät osallistumaan päätöksentekoon asioissa, jotka koskevat:

  1. työn suunnittelua ja organisointia, työehtoja, työsuhdetta, koulutusta, sosiaalitoimintaa ja henkilö-kuntahallintoa sekä
  2. yrityksen yleistä hallintoa, kuten johtamista, valvontaa, voitonjakoa, rahoitus-, investointi- ja tuotantosuunnitelmia.

4) Paikallisen itsehallinnon päätäntävaltaa alueen talouselämän ohjaamisessa ja kehittämisessä on tuntuvasti lisättävä.

5) Eduskunnan ja hallituksen päätäntävaltaa koko kansantalouden kehittämistä koskevissa ratkaisuissa on laajennettava ja yksityisen sektorin valtaa on supistettava.

6) Valtionenemmistöisten yhtiöiden hallintoelinten uudelleenjärjestelyt tulee suorittaa siten, että niissä ensimmäisinä ryhdytään toteuttamaan työpaikka- ja yritysdemokratiaa toteuttamalla työntekijäin välitön edustus hallintoneuvostoissa ja johtokunnissa. Samoin on kunnallisissa ja osuustoiminnallisissa yrityksissä sekä valtion liikelaitoksissa yritysdemokratiaa toteutettava käytännössä.

7) Työntekijäin ja toimihenkilöiden ammatillisten järjestöjen asema yritys- ja taloudellisen demokratian toteuttajina on lailla vahvistettava.

B. Demokratia ja julkisen hallinnon kehittäminen

Julkisen hallinnon demokratisointi ja kehittäminen edellyttävät eriasteisten hallintoportaiden ja hallinnon haarojen päätäntävaltasuhteiden täsmentämistä, valinnallisten elinten ja luottamusmiesten päätäntävallan lisäämistä. Eri hallintohaarojen rationalisoinnin ja joustavamman työnjaon kehittämisen yhteydessä on pidettävä huolta myös demokratian laajentamisesta.

a. Valtion hallinto

Puolue pitää välttämättömänä valtion hallinnon yleistä kansanvaltaistamista. Ennen kaikkea on eduskunnan asemaa vahvistettava lainsäädännön ja toimeenpanovallan ja sen valvonnan alalla. Äänioikeusikärajan alentaminen 18 vuoteen on edelleenkin ajankohtainen vaatimus.

1) Tasavallan presidentin vaalitapa tulee uudistaa niin, että kansan valitsemalla eduskunnalla on korkeimman valtiovallan käyttäjänä presidentin valinnassa ratkaiseva osuus. On tutkittava presidentin poikkeuksellisen laajojen valtaoikeuksien ja eduskunnan päätäntävallan keskinäissuhteiden muuttamista kansanvaltaisemmaksi.

2) Eduskunnan päätösten tulee olla hallitusta todella velvoittavia. Hallituksen selontekovelvollisuutta eduskunnan päätösten ja toivomusten toteuttamisesta on laajennettava ja saatava hallitukselle tehtävät kyselyt ja välikysymykset mahdolliseksi myös eduskunnan lomakausina.

3) On lisättävä eduskunnan valtaa valvoa ja tarkastaa valtiontalouden tilaa sekä valtionenemmistöisten yritysten toimintaa.

4) Eduskunnan tulee huolehtia myös siitä, että sen säätämien lakien avulla perustetut suuria pääomia keräävät laitokset ja yhteisöt tulevat sen tarkan valvonnan alaisiksi.

5) Kansanedustajien aloiteoikeutta on laajennettava mm. siten, että yhteisaloitteet, joihin vähimmäismäärä edustajia on yhtynyt, käsitellään samanarvoisina hallituksen esitysten kanssa.

6) Korkeinta hallinnollista päätäntävaltaa edustavat virat on muutettava määräajoin täytettäviksi. Näin täytettävien poliittisten virkojen piiri on selvästi rajattava.

7) Hallinnollista päätäntävaltaa käyttämättömien virkasuhteisten palkansaajien sekä yksityisen sektorin työntekijöiden irtisanomissuoja on pyrittävä yhdenmukaistamaan työ- ja virkasuhdelainsäädäntöä kehittäen ja saavutettuja etuja huonontamatta.

8) Julkishallinnon viranhaltijain palkka- ja työehdot tulee määrätä julkisoikeudellisen työehtosopimusjärjestelmän puitteissa, jota varten on luotava keskitetty valmistelu-, neuvottelu- ja sopimuskoneisto.

b. Maakunnallinen itsehallinto

Puolue on sitä mieltä, että maakunnallisen itsehallinnon toteuttaminen on yhdistettävä demokraattisella perustalla tapahtuvaan lääninhallinnon uudistamiseen. Oikein järjestetty ja suhteellisiin vaaleihin perustuva maakunnallinen itsehallintojärjestelmä voi taata paremmat edellytykset kansalaisten osallistumiselle poliittiseen päätöksentekoon alueellisessa yhteiskuntasuunnittelussa ja oman paikkakuntansa kehittämisessä.

c. Kunnallinen itsehallinto

1) Kuntalaisten parasta palvelevan kunnallisen itsehallinnon kehittämiseksi tulee valtion, maakuntatason ja kuntien päätäntävaltasuhteiden uudelleen järjestely suorittaa siten, että paikallista itsehallintoa lujitetaan.

2) Kaikki kunnalliset elimet oh valittava suhteellisilla vaaleilla. Kunnallisissa puitteissa on luottamushenkilöiden ja virkamiesten päätäntävaltasuhteita kehitettävä siten, että kuntalaisten mahdollisuudet osallistua päätöksentekoon ja toimeenpanon valvontaan lisääntyvät. Luottamushenkilöille on yhteiskunnan tuella järjestettävä jatkuvaa koulutusta.

3) Kuntayksikköjen koon suurentaminen ja kunnallispiirihallinnon toteuttaminen kuntalaisten oman harkinnan pohjalla edistää kunnallisen itsehallinnon lujittamista, koska se luo perustan kuntalaisten etujen mukaisten alueellisten kehittämissuunnitelmien tehokkaammalle toteuttamiselle.

4) On tutkittava mahdollisuutta siirtää maistraattien tehtävät muille kunnallisille elimille.

C. Demokratia ja kulttuurielämä

Demokratian laajentaminen ja ulottaminen yhteiskuntaelämän kaikille aloille vaatii tehokkaan, monipuolisen ja ajanmukaisen koulu- ja aikuiskasvatuksen kehittämistä. Kulttuuritasomme kohottamisen pääesteenä on vanhentunut koululaitoksemme, jonka organisaation ja opetuksen sisällön uudistaminen nykyajan vaatimuksia vastaavaksi on ensisijainen kulttuuridemokratian toteuttamiseen liittyvä tehtävä. Se luo pohjan, jolta kohoten yhteiskunnan tukema tutkimustyö ja muu luova kulttuuri voivat parhaiten palvella koko yhteiskuntaamme.

1) Puolue pitää välttämättömänä koulu-uudistuksen toteuttamista ja koko opetuksen sisällön ja hengen demokraattista uudistamista. Tämä edellyttää koko koulujärjestelmän yhdistämistä yhtenäisemmäksi ja yhteiskunnan kehitystarpeita paremmin vastaavaksi joustavaksi järjestelmäksi. Myös muille kuin ylioppilaille on luotava nykyistä laajemmat mahdollisuudet opintojen jatkamiseen.

2) Puolue tukee koululaisten ja opiskelijain oikeutetusti vaatimaa koulu- ja opintodemokratian toteuttamista sekä oppilaiden oikeuksien laajentamista.

3) Stipendijärjestelmää on kehitettävä siten, että kaikille opinnoissaan menestyville turvataan taloudelliset mahdollisuudet opiskeluun ammattikoulu-, opisto- ja korkeakouluasteella. On tutkittava opiskelijanpaikka-järjestelmään siirtymisen mahdollisuuksia.

4) Kansalaisjärjestöjen suorittamaa monipuolista kulttuuritoimintaa on tuettava mm. luovuttamalla edullisin ehdoin koulujen ja muiden tarkoitukseen soveltuvien julkisten rakennusten tiloja niiden varsinaisen käyttöajan ulkopuolella järjestöjen kokous-, opinto- ja harrastustoimintaan. Kuntien on mahdollisuuksiensa mukaan rakennettava omia tarpeitaan vastaavia kunnallisia kulttuurilaitoksia sekä urheilu-, liikunta- ja ulkoilutarkoituksiin varattuja toimintakeskuksia. Kuntien on yhteistyössä luotava myös suurempaa tarvetta vastaavia toimintakykyisiä kulttuurilaitoksia.

5) Yleisradio- ja televisiotoimintaa on kehitettävä sekä sisällöltään että hallinnoltaan kansanvaltaisten periaatteiden mukaisesti.

6) Yhteiskunnan varoin on tuettava aatteellisten ja poliittisten suuntausten tiedotustoimintaa ja supistettava yksityisen pääoman ja porvariston valta-asemaa joukkotiedotusvälineiden valvonnassa.

7) Kirkon henkistä holhousvaltaa on rajoitettava ja kirkon erikoisoikeudet, verotusoikeus, virallisen väestörekisterin pito, pakolliset uskonnolliset menot kouluissa, sairaaloissa, armeijassa ja vankiloissa on lopetettava. Uskonnonvapaus on toteutettava erottamalla valtio kirkosta ja kirkko koulusta.

D. Demokratia ja ihmisoikeudet

Demokratia voi menestyä tyydyttävästi vasta silloin, kun koko kasvatusjärjestelmä tukee demokraattista elämäntapaa ja sen mukaisia arvoja yhteiskunnassa. Tämän vuoksi puolue peruspyrkimystensä mukaisesti tukee kaikkia demokratian turvaamiseen ja laajentamiseen tähtääviä uudistusliikkeitä.

Demokratian perusolemukseen kuuluu myös naisen ja miehen tasa-arvoisuus. Jokaisen yksilön on sukupuolesta riippumatta saatava todella käytännössä samat oikeudet sijoittua lahjojaan ja taipumuksiaan vastaavaan paikkaan yhteiskunnassa. Tämä edellyttää samapalkkaisuusperiaatteen toteuttamista, sukupuolesta riippumattomia yhtäläisiä koulutusmahdollisuuksia ja yhteiskunnallisten palvelusten lisäämistä.

Suomenruotsalaisten ja eri vähemmistökansallisuuksien oikeudet ja eri kansallisuuksien väliset tasavertaisuuteen rakentuvat suhteet on toteutettava todella käytännössä.

On kunnioitettava erilaisten vähemmistöryhmien ja poikkeavien yksilöiden ihmisarvoa ja turvattava näille demokraattiset kansalaisoikeudet.

Puolue pitää välttämättömänä, että demokratian laajentamisen yhteydessä turvataan ihmisoikeudet niin koko yhteiskunnassa kuin myös erikseen työpaikoilla, kouluissa ja kotona. Yhteiskunnan jokaiselle jäsenelle kuuluu:

  • oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen,
  • oikeus työhön ja työn vapaaseen valintaan, yhtäläisiin ja tyydyttäviin työehtoihin ja suojaan työttömyyttä vastaan,
  • oikeus oman ja perheen terveyden ja hyvinvoinnin kannalta riittävään elintasoon,
  • oikeus maksuttomaan peruskoulutukseen,
  • oikeus lepoon ja vapaa-aikaan,
  • oikeus omaan mielipiteeseen ja sen ilmaisemiseen sekä kokoontumiseen ja yhdistymiseen.

Suomen kommunistinen puolue on valmis osallistumaan toimintaan kaikkien rauhan, demokratian ja yhteiskunnallisen edistyksen kannalla olevien voimien kanssa. Kestävän yhteistoiminnan edellytyksenä on, että myös tavoitteista ja menettelytavoista sovitaan demokraattisessa järjestyksessä. Maamme työtätekevän kansanosan elinetujen kannalta on välttämätöntä, että näitä väestöpiirejä edustavat poliittiset puolueet ja ryhmittymät pääsevät yhteisymmärrykseen rauhan turvaamisen ja demokratian laajentamisen keskeisimmistä ongelmista.