Luonnos avoimeen keskusteluun SKP:n ohjelmasta eduskuntavaaleissa 2007: Jako uusiksi - oikeutta kaikille!

Lukijalle

Maaliskuun 18.päivä pidettävien eduskuntavaalien valmistelut ovat käynnistyneet. Useimmissa puolueissa vaaliohjelmat tehdään pienessä piirissä ja mainostoimistojen avulla. Suomen kommunistinen puolue haluaa tehdä ohjelman kuulemalla ja kuuntelemalla äänestäjien, tavallisten ihmisten tarpeita ja toiveita.

Kommunisteille vaaliohjelma ei ole vain sanoja ja mainoslauseita. Se on ennen muuta toiminnan asia. SKP haluaa koota uusliberalismin vastaista yhteistyötä, murtaa nykyisen politiikan vaihtoehdottomuutta ja avata vaikuttamisen väyliä niille, joiden ääni ei nyt kuulu päätöksenteossa.

SKP:n järjestöt tulevat järjestämään eri puolilla maata keskustelutilaisuuksia ohjelmasta. Samalla tehdään maakunnallisia ja paikallisia ohjelmia. Vaaliohjelman pohjalta on lisäksi tarkoitus tehdä ensi vuoden puolella lyhyt vaalijulistus.

Kommentit ja evästykset ohjelman luonnokseen pyydetään toimittamaan joulukuun alkuun mennessä SKP:n osoitteella Haapaniemenkatu 7-9 B, 00530 Helsinki tai sähköpostilla skp@skp.fi.

* * *

Luonnos avoimeen keskusteluun SKP:n ohjelmasta eduskuntavaaleissa 2007:

Jako uusiksi - oikeutta kaikille!

Suurin osa suomalaista haluaa toisenlaista politiikkaa, mutta heidän äänensä ei kuulu päätöksenteossa. Eduskunnasta puuttuu selkeä vasemmistolainen ja punavihreä vaihtoehto.

Tulevien eduskuntavaalien suuri kysymys on, saako nykyinen, eriarvoisuutta ja turvattomuutta lisäävä meno jatkua - vai nouseeko vaalista vaatimus suunnan muuttamiseksi?

Suomen kansantuote on kasvanut jo yli kymmenen vuotta. Kuitenkin samaan aikaan köyhyys on lisääntynyt, joukkotyöttömyys muuttunut pysyväksi, julkisia palveluja heikennetty ja elämän yleinen epävarmuus lisääntynyt.

Rikkaita kannustetaan miljoonaoptioilla, jättiosingoilla ja verohelpotuksilla. Sen sijaan pienipalkkaisilta, työttömiltä, opiskelijoilta, lapsiperheiltä ja eläkeläisiltä leikataan vähästäkin.

Valtaa keskitetään yhä harvempiin käsiin.

Suurin osa Suomen lainsäädännöstä tulee nykyisin Euroopan unionista, jonka päätöksiin kansalaisilla ei ole käytännössä juuri mitään vaikutusmahdollisuuksia. EU:ssa pyritään vahvistamaan perustuslailla suuryhtiöiden hallitsemien markkinoiden ensisijaisuus ja ihmisten perusoikeudet alistaminen markkinoille.

Sodan vaara maailmassa on kasvanut. Myös Suomea viedään EU:n taistelujoukkojen ja Nato-kumppanuuden kautta mukaan tukemaan imperialistista sotapolitiikkaa ja USA:n johtamaan sotilasliittoon. Asevarusteluun käytetään valtavia summia samaan aikaan kun rahaa ei riitä työllisyyteen, sosiaaliturvaan, ympäristön suojeluun ja kehitysmaiden auttamiseen.

Ilmastonmuutos uhkaa koko ihmiskunnan tulevaisuutta. Suuryhtiöt ja niiden etuja puolustava eliitti eivät ole kuitenkaan valmiita kiireellisiin ja radikaaleihin toimiin, joita elinympäristömme turvaaminen vaatii.

Pahenevan eriarvoisuuden ja turvattomuuden voittamiseksi tarvitaan perusteellinen suunnanmuutos. On jaettava uudelleen tuloja, työtä ja päätösvaltaa. Hallituspuolueet - keskusta, SDP ja RKP - aikovat kuitenkin jatkaa nykyistä linjaa, joka toteuttaa pitkälle kokoomuksen ja Elinkeinoelämän keskusliiton ohjelmia. Myös Vasemmistoliiton ja vihreiden päätavoitteena on päästä takaisin hallitukseen ja ne ovat valmiita siihen lähes millä ehdoilla tahansa.

Suomen kommunistinen puolue esittää tämän ohjelmaluonnoksen aloitteena keskusteluun vaihtoehdoista ja kutsuna yhteiseen toimintaan suunnan muuttamiseksi:

• tulot on jaettava oikeudenmukaisemmin; ennen muuta on muutettava työn ja pääoman välistä tulonjakoa palkansaajien hyväksi ja parannettava perusturvaa nostamalla muun muassa työttömyysturvaa, eläkkeitä, opintorahaa ja toimeentulotukea.
• työt ja työaika on jaettava tasaisemmin; työttömyyden ja pätkätöiden kurimuksesta on päästävä eroon ja joukkoirtisanomisille on asetettava sulku
• kunta- ja palvelurakenteiden kehittämisen lähtökohdaksi on otettava asukkaiden tarpeet, lähipalvelujen turvaaminen sekä osallistuvan demokratian kehittäminen
• naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon toteuttamisessa on edettävä sanoista tekoihin
• muuttoliikkeen kiihdyttämisen sijasta on tasoitettava alueellisia eroja ja asumiskustannukset on saatava kuriin
• ympäristöä tuhoavasta taloudellisen kehityksen mallista on siirryttävä ekologisesti kestävään ja ympäristöllisesti oikeudenmukaiseen kehitykseen
• EU:n militarisoimisen ja Nato-jäsenyyden sijasta tarvitaan toimintaa sotaa ja rasismia vastaan, oikeudenmukaisemman maailman puolesta
• päätösvalta on jaettava uudelleen; suuryhtiöiden ja EU:n vallan kasvattamisen sijasta on laajennettava kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia, on siirryttävä rahan vallasta kansanvaltaan.

Tulot on jaettava oikeudenmukaisemmin

Tuloerot ovat kasvaneet Suomessa rajusti. Se johtuu ennen muuta pääoma- ja omaisuustulojen nopeasta kasvusta. Suurin osa tästä kasvusta on kasautunut pienelle vähemmistölle. Rikkaat rikastuvat, mutta köyhät köyhtyvät. Yli 600 000 suomalaista elää EU:n virallisen köyhyysrajan alapuolella. Heidän rahansa eivät kerta kaikkiaan riitä toimeentuloon.

Palkkojen osuus kansantulosta on alentunut reilussa kymmenessä vuodessa kymmenen prosenttiyksikköä ja pääomatulojen osuus on vastaavasti kasvanut. Tämä muutos on EU-maiden nopeimpia. Työttömyysturva, eläkkeet ja opintotuki ovat reaalisesti heikentyneet.

Yhtiöt jakoivat viime vuonna omistajilleen osinkoina enemmän kuin koskaan ennen Suomessa, 17 miljardia euroa. Viimeksi kuluneiden 10 vuoden aikana osakkeenomistajat ovat ottaneet yhtiöistä osinkoina 86 miljardia euroa. Samaan aikaan voittoa tekevät yhtiöt irtisanoivat joukoittain työntekijöitä ja kiersivät työehtoja muun muassa alihankkijoiden ja vuokrafirmojen kautta.

Hallituksen ja ammattiyhdistysliikkeen johdon tulopoliittinen yhteistyö Elinkeinoelämän keskusliiton kanssa on palvellut pääomapiirejä. Puheet siitä, miten ristiriitojen aika on ohi ja rikkaiden rikastuminen koituu kaikkien yhteiseksi hyväksi, ovat vailla katetta. Leipäjonojen Suomi ei ole hyvinvointivaltio. Työn ja pääoman välinen ristiriita syvenee ja vaikuttaa yhä laajemmin.

SKP vaatii tulonjaon muuttamista pieni- ja keskituloisten hyväksi. Palkkojen osuutta kansantulosta on nostettava. Samalla matalapalkka-aloille, kuten naisvaltaisille palvelu- ja hoiva-aloille, on tehtävä tasokorotus. On säädettävä laki vähintään 1 000 euron minimipalkasta. Työntekijöiden ostovoiman lisääminen parantaa myös työllisyyttä sekä julkisten palvelujen ja sosiaaliturvan rahoitusta. Johtajien mielettömät optioedut on purettava.

Köyhyyden ja syrjäytymisen torjuminen edellyttää toimeentuloturvan vähimmäistason korottamista. Työttömien peruspäivärahan, työmarkkinatuen, opintorahan, toimeentulotuen perusosan sekä pienten eläkkeiden ja sairauspäivärahojen taso on nostettava vähintään 750 euroon kuukaudessa. Kansaneläkkeisiin on tehtävä tasokorotus. Työeläkkeistä poistettava ns. taitettu indeksi ja myös kansaneläkkeet on sidottava ansiotasoindeksiin.

Verotuksessa on otettava lähtökohdaksi tuloerojen tasoittaminen ja uuden teknologian tuoman hyödyn oikeudenmukaisempi jakaminen. Vastustamme suurten tulojen ja omaisuuksien verotuksen keventämistä. Pääomatuloja on ryhdyttävä verottamaan samalla tavalla kuin palkkatuloja. Kunnallisvero on muutettava progressiiviseksi, tulojen nousun mukaan kiristyväksi. Verotettavan tulon alarajaa on nostettava. Ruuan arvonlisäverotusta on kevennettävä. Pienyrittäjien ja itsenäisten ammatinharjoittajien verotusta on helpotettava. Pörssikauppa on laitettava verolle. Pääomien vientiä on rajoitettava ja veronkierto ns. veroparatiisien avulla on estettävä kotimaisin ja kansainvälisin toimin.

Työaikaa on lyhennettävä ja töitä on jaettava uudelleen

Suomi on maailman kilpailukykyisimpiä maita. Kilpailukyky on kuitenkin otettu tavallisten ihmisten selkänahasta. Sadat tuhannet ovat vailla työtä samaan aikaan kun toiset uupuvat työn kiireeseen ja kuormitukseen.

Suomessa on yli kymmenen vuoden talouskasvun jälkeen edelleen yli 200 000 työpaikkaa vähemmän kuin ennen 90-luvun alun lamaa. Suurin osa hallituksen kehumista uusista työpaikoista on huonosti palkattuja pätkätöitä. Pätkätöiden, osa-aikaisuuksien ja vuokratyön yleistyminen on luonut laajan työssäkäyvien köyhien joukon, joka joutuu sinnittelemään työn, työttömyyden ja toimeentulotuen oravanpyörässä, usein vailla alkeellisiakaan oikeuksia. Tämä koskee erityisesti naisia, nuoria ja maahanmuuttajia.

Työttömyyden ja pätkätöiden syyt ovat ennen muuta poliittisia ja rakenteellisia. Ne liittyvät pörssitalouden voitontavoitteluun, uuden teknologian käyttöönoton tapoihin, Euroopan unionin markkinaehtoiseen politiikkaan ja talouden maailmanlaajuiseen kehitykseen. Talouden kasvu ei tuo entiseen tapaan lisää työpaikkoja.

SKP:n mielestä uuden teknologian ja talouden kasvun hedelmät on jaettava oikeudenmukaisemmin. Rakenteellisen työttömyyden nujertamiseksi tarvitaan yleisen työajan lyhentämistä ansiotasoa alentamatta ja julkisen sektorin aktiivisuutta uusien työpaikkojen luomisessa. Työn tuottavuuden kasvu on luonut tähän taloudelliset edellytykset. Työaikaa lyhentämällä voidaan helpottaa työssä jaksamista sekä työn ja perhe-elämän yhteensovittamista. Samalla työajan lyhentäminen ansiotasoa alentamatta on keino muuttaa työn ja pääoman välistä tulonjakoa palkansaajien hyväksi.

Työsuhdeturvaa on parannettava kieltämällä irtisanomiset voittoa tekevissä yrityksissä ja lopettamalla tilanne, jossa irtisanominen on työnantajille Suomessa halvempaa kuin useimmissa EU-maissa. Jokaiselle on taattava oikeus mielekkääseen ja turvattuun työuraan. Valtion ja kuntien tulee luopua aikeista vähentää työpaikkoja ja lopettaa keinottelu pätkätyösuhteilla.

On säädettävä työllistämistakuu, jolla valtio ja kunnat velvoitetaan työllistämään jokainen yli vuoden työttömänä ollut ja nuoret, joilla on vaikeuksia päästä työelämään. Ammatillisen jatko- ja täydennyskoulutuksen mahdollisuuksia on parannettava. Ansiosidonnaisen työttömyysturvan työssäoloehto on palautettava 6 kuukauteen. Myös nuorille, maahanmuuttajille ja työllistettäville pitää maksaa työehtosopimusten mukaista palkkaa.

Uusi suunta kunta- ja palvelurakenteiden uudistamiselle

Vaikka Suomessa on rahaa enemmän kuin koskaan, on julkisia palveluja heikennetty. Tämä näkyy muun muassa lasten ja nuorten ongelmien lisääntymisenä. Peräti 15 prosenttia lapsista elää köyhyydessä. Vanhuksia ja vammaisia jätetään heitteille. Kouluja ja kirjastoja vaivaa resurssipula. Joukkoliikenne rapistuu niin syrjäseuduilla kuin monissa kaupungeissa. Työntekijät tekevät palveluissa parhaansa, mutta joutuvat venymään usein äärirajoille kun henkilöstöä on liian vähän. Seurauksena on työuupumuksen ja sairauspoissaolojen lisääntyminen.

Hallituksen ajama kunta- ja palvelurakenteiden muutos ei tuo ratkaisua julkisten palvelujen ongelmiin. Puitelaki ei lisää valtion rahoitusta kuntasektorille, vaikka valtion osuus kuntien rahoituksesta on pudonnut 90-luvun alun yli 37 prosentista viime vuoden alle 26 prosenttiin. Esimerkiksi terveydenhuollon menojen osuus kansantuotteesta on EU-maiden alimpia. Puitelailla pyritään kuitenkin karsimaan lähipalveluja, vähentämään kuntien henkilöstöä ja yhdistämään suuri osa kunnista isompiin. Monet tarpeet, kuten lapsiperheiden ongelmat, väestön ikääntyminen, työttömyys ja informaatioyhteiskunnan haasteet, vaativat kuitenkin päinvastoin julkisten palvelujen laajentamista ja parantamista.

Kuntiin ajetaan yksityisestä liiketoiminnasta omaksuttuja toimintamalleja, jotka eivät ota huomioon julkisten palvelujen luonnetta jokaiselle kuuluvina perusoikeuksina. Kunta- ja palvelurakennehankkeen eräänä keskeisenä tavoitteena on julkisten palvelujen kaupallistaminen ja yksityisten palvelumarkkinoiden laajentaminen. Tämä lisää palvelujen eriarvoisuutta. Raha ratkaisee yhä useammin sen, ketä hoidetaan ja palvellaan. Markkinaehtoisuuden yleistyminen kunnissa merkitsee myös asukkaiden vaikutusmahdollisuuksien kaventumista. Asumiskustannusten nousu ja kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen puute on esimerkki siitä, mihin perusoikeuksien alistaminen markkinoille johtaa.

SKP:n mielestä kunta- ja palvelurakenteiden kehittämisen lähtökohdaksi tulee ottaa asukkaiden tarpeet ja peruspalvelujen turvaaminen kaikille pääsääntöisesti kuntien omana toimintana. Hoitotakuun ja sen resurssien turvaamisen ohella tarvitaan vanhusten palvelujen ja muiden sosiaalipalvelujen hoivatakuu. Koulutuksen tasa-arvoisuus edellyttää kaupallistamisen ja yksityistämisen torjumista. Lähipalvelut on turvattava. Se on erityisen tärkeää lapsiperheille, vanhuksille ja vähävaraisille.

Kuntien pahenevan rahoituskriisin voittamiseksi on tehtävä rahoitusohjelma, jolla tulevan eduskuntakauden aikana palautetaan kunnilta 90-luvun alun jälkeen leikatut valtionosuudet. Se merkitsee vuositasolla viiden miljardin euron lisäystä kunnallisten palvelujen rahoitukseen. Rahaa palveluihin saadaan muun muassa luopumalla hyvätuloisten verohelpotuksista, saattamalla pääomatulot kunnallisveron piriin ja muuttamalla kunnallisvero progressiiviseksi. Erikoissairaanhoidon rahoitusvastuu tulee siirtää kokonaisuudessaan valtiolle. Pienituloisiin raskaimmin kohdistuvia asiakasmaksuja ei pidä lisätä.

Peruspalvelut ovat jokaiselle kuuluva perusoikeus, jota ei saa alistaa kauppatavaraksi. Kilpailuttamalla, yhtiöittämällä ja yksityistämällä ei pidä heikentää myöskään työntekijöiden palvelusuhdeturvaa ja kuntien työllistämismahdollisuuksia.

Yksityistämisen sijasta on ryhdyttävä uudelleen vahvistamaan valtion ja kuntien oman toiminnan osuutta esimerkiksi asuntotuotannossa, terveydenhuollossa, energiahuollossa ja joukkoliikenteessä. Asumiskustannusten hillitsemiseksi on palattava vuokrasääntelyyn, helpotettava valtion asuntorahaston lainaehtoja sekä lisättävä valtion ja kuntien omaa kohtuuhintaista vuokra-asuntotuotantoa.

Sen sijaan, että keskitetään päätösvaltaa muodostamalla suurkuntia, ylikunnallisia palvelualueita ja yhtiöitä, on laajennettava asukkaiden ja henkilöstön vaikutusmahdollisuuksia. Nykyinen sekava ja epädemokraattinen seutu-, maakunta- ja lääninhallinto on yhdistettävä yhtenäiseksi maakuntahallinnoksi, jolle asukkaat valitsevat suoraan kunnallisvaalien yhteydessä maakuntavaltuustot. Jos kuntaliitoksia aiotaan tehdä, on niistä järjestettävä aina kunnallinen kansanäänestys.

Naisten oikeudet ja sukupuolten tasa-arvo on turvattava

Vaikka naiset saavuttivat äänioikeuden jo sata vuotta sitten ja sukupuolten välisestä tasa-arvosta on säädetty lailla, maksetaan naisille keskimäärin viidenneksen miehiä matalampaa palkkaa. Tulopoliittisten sopimusten ja työn arviointien yhteydessä luvatut tasa-arvoratkaisut ovat jääneet lähinnä kosmeettisiksi. Kun julkisen sektorin työntekijöistä 70 % on naisia, ovat julkisten menojen leikkaukset heikentäneet erityisesti naisten asemaa työmarkkinoilla. Pätkätöiden ja osa-aikaisen työn teettäminen koskee sekin kaikkein laajimmin naisvaltaisia palvelualoja.

Julkisten palvelujen heikentämiseen ja yksityistämiseen liittyy naistyön arvoa polkevia "piika-yhteiskunnan" piirteitä, kun hyvätuloisille annetaan verohelpotuksilla lisää mahdollisuuksia hankkia kotiin palveluja ja julkisen vallan palvelutehtäviä siirretään perheille. Naisia alistetaan myös kaupallisessa mainonnassa ja viihdeteollisuudessa. Väkivalta on valitettavan monissa perheissä arkista todellisuutta. Parisuhde- ja adoptiolainsäädäntö ei kohtele tasa-arvoisesti sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä.

SKP:n mielestä sukupuolten välisen tasa-arvon toteuttaminen työelämässä vaatii tuntuvia lisäyksiä tasa-arvoeriin ja naisvaltaisten alojen palkkoihin. Samasta työstä on maksettava sama palkka. Lyhentämällä yleistä työaikaa ansiotasoa alentamatta voidaan helpottaa työn ja perhe-elämän yhdistämistä. Pätkätöiden ja osa-aikaisuuksien sijasta on turvattava kaikille sitä haluaville mahdollisuus kokoaikaiseen työhön ja turvattuun työuraan. Perinteisen perhemallin ohella on turvattava uusperheiden, yksin elävien ja vähemmistöjen tasavertaiset oikeudet, kuten homo- ja lesboparien adoptio-oikeus.

Alueellinen tasa-arvo

Muuttoliike on kiihtynyt yhtä rajuksi kuin 60-70-lukujen suuri muutto. Sitä ovat voimistaneet valtionyhtiöiden yksityistäminen, julkisten palvelujen heikentäminen, kannattavien yhtiöiden toiminnan siirtäminen halpatyövoiman perässä ulkomaille, EU:n maatalouspolitiikka ja kansallisen aluepolitiikan alasajo. Itä- ja Pohjois-Suomen lisäksi muuttotappiot koskevat monia muitakin alueita parinkymmenen kasvukeskuksen ulkopuolella. Muuttoliike tuottaa ongelmia myös kasvukeskuksiin kun muun muassa palvelujen tarve kasvaa nopeasti. Samalla eriarvoisuus kasvaa kasvukeskustenkin sisällä.

Kunta- ja palvelurakenneuudistus kiihdyttää muuttoliikettä entisestään. Oikeisto ja SDP haluavat lopettaa ainakin puolet kunnista, karsia lähipalveluja ja keskittää maatalouden entistä suurempiin yksiköihin. Käytännössä tätä tukevat myös keskustan, vasemmistoliiton ja vihreiden johtajat. Kaikkien näiden puolueiden johto on sitoutunut EU-politiikkaan, jonka keskeisiä lähtökohtia on talouden ja väestön keskittäminen.

Maataloudessa EU on kiihdyttänyt rakennemuutosta, jonka seurauksena lähes puolet maatiloista on kadonnut ja jäljelle jääneillä tiloilla työmäärä ja velat ovat kasvaneet. Viljelijöiden tulot ovat jääneet jälkeen ja tukipolitiikka on suosinut suuria pääomavaltaisia tiloja.

SKP:n mielestä julkisen vallan on turvattava työpaikkoja ja palveluja sinne, missä ihmiset asuvat sen sijaan, että monet joutuvat nyt pakosta muuttamaan pois kotiseudultaan. Tämä edellyttää valtionyhtiöiden toiminnan laajentamista ja kunnallisten palvelujen kehittämistä erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa. On kehitettävä taantuvien teollisuusalueiden ja kaupunkikeskusten lähiöiden työllisyyttä ja palveluja.

Suomessa tarvitaan itsenäistä maatalous- ja aluepolitiikkaa, joka edistää monipuolista tuotanto- ja elinkeinorakennetta. Maatalouden tukipolitiikassa on siirryttävä tuotantomääriin perustuvasta ja vientituesta tilakohtaiseen tukeen, jolla turvataan viljelijöille riittävä toimeentulo. Tällainen politiikka edellyttää irtaantumista EU:n maatalouspolitiikasta, joka on ristiriidassa paitsi suomalaisen myös kehitysmaiden maatalouden kehittämisen tarpeiden kanssa.

Ekologinen rakennemuutos on kiireellinen

Ilmastomuutos osoittaa, että tarvitaan kiireellisiä ja radikaaleja toimia talouden sopeuttamiseksi luonnon tuotto- ja uusiutumiskyvyn kannalta kestäviin puitteisiin. Hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä Suomen teollisuus ja hallitus kuuluvat kuitenkin EU:ssa jarrumiehiin.

Hallitus on keskittynyt halvan sähkön turvaamiseen suuryhtiöille samaan aikaan kun energiayhtiöt nostavat kotitalouksien energialaskuja keinottelen pohjoismaisella sähköpörssillä. EU:n yhteisten sähkömarkkinoiden avaaminen tulee lisäämään paineita sähkön hinnan korottamiseen. Uusiutuvan energian ja energiaa säästävän teknologian kehittämisestä annettuja lupauksia ei ole toteutettu. Sen sijaan valtaeliitti pohjustaa jo kuudennen ydinvoimalan rakentamista.

Ympäristöpolitiikasta on tehty yhä enemmän markkinaehtoista. Joukkoliikenteen määrärahoja valtion budjetissa on vähennetty. Rautateiden kunnossapitoa on laiminlyöty. Ympäristönsuojelun määrärahoja on supistettu vuosi toisensa jälkeen. Monet kunnat ovat yksityistäneet energia-, vesi- ja jätehuoltoa. Kaivoslainsäädännön jälkeenjääneisyys uhkaa tehdä useista alueista ylikansallisten yhtiöiden uraanilouhinnan temmellyskenttiä.

SKP:n mielestä Suomen tulee toimia edelläkävijänä talouden ekologisen rakennemuutoksen toteuttamisessa. Tämä edellyttää sellaisen teknologian kehittämistä ja käyttöönottoa, joka säästää energiaa ja luonnonvaroja. Se tarjoaa mahdollisuuksia hillitä ilmastomuutosta, vähentää öljyriippuvuutta ja edistää työllisyyttä kasvavilla uuden ympäristöteknologian markkinoilla. Esimerkiksi yhdistetyn lämmön ja sähkön tuotannon sekä biopolttoaineiden kehittämisessä Suomi voi hyödyntää asemaansa teknologisena edelläkävijänä.

SKP vastustaa kuudennen ydinvoimalan rakentamista. Kotimaisen uusiutuvan energiatuotannon kehittämien on turvallisempi, työllistävämpi ja edullisempi vaihtoehto. Sitä voidaan täydentää maakaasun käytöllä. Kasvihuonepäästöjä on vähennettävä 30 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Tämä edellyttää myös panostamista joukkoliikenteen, erityisesti raideliikenteen kehittämiseen.

Ympäristön suojeleminen, ympäristöllisen oikeudenmukaisuuden toteuttaminen ja ihmisten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen ympäristöä koskevissa ratkaisuissa edellyttävät valtion ja kuntien keskeistä osuutta etenkin energiatuotannossa ja joukkoliikenteessä. Fortum on vedettävä pois pörssistä ja säilytettävä valtiojohtoisena yhtiönä. VR:n lähiliikennettä ei pidä kilpailuttaa. Energiayhtiöiden ylihintoja ja voittoja on leikattava. Ympäristöverotus on kohdistettava ensisijassa suuryhtiöiden energian ja luonnonvarojen kulutukseen. Elintarvikehuollon perustan tulee olla kotimaisissa tuotteissa ja ruokaturvasta on pidettävä huolta. Kaivoslaki on korjattava niin, että turvataan asukkaiden oikeus vaikuttaa elinympäristöönsä.

Suomen tulee edistää oikeudenmukaisuutta myös kansainvälisissä ympäristösopimuksissa. Esimerkiksi ilmastomuutoksen hillitsemisen laskut on suunnattava ensisijassa maapallon rikkaimmalle kuudennekselle, joka tuottaa päästöistäkin yli puolet. Itämeren suojelussa on edettävä sanoista tekoihin.

Irti EU-komennosta - toisenlaisen Euroopan puolesta

Euroopan unionille esitetty perustuslaki hylättiin Ranskan ja Hollannin kansanäänestyksissä. Suuryhtiöiden hallitsemien markkinoiden asettaminen kaiken muun edelle on saanut muuallakin vastaansa ay- ja kansalaisliikkeiden mielenosoitukset.

Poliittinen eliitti yrittää kuitenkin jatkaa unionin uusliberalistista politiikkaa ja vallan keskittämistä kansalaisten vastustuksesta piittaamatta. Suomen valtapuolueet esiintyvät jopa useita muita maita kuuliaisemmin Brysselin komissaarien ohjeita ja Nokian kaltaisten suuryhtiöiden toiveita toteuttaen.

Eduskunnan enemmistö kannattaa EU:n perustuslakia, vaikka Suomessakin kansalaisten enemmistö vastustaa sitä. Hallitus ajaa palveludirektiiviä ja sen soveltamisalan laajentamista mm. terveyspalveluihin. Koulutusta sopeutetaan yhä tiiviimmin elinkeinoelämän vaatimuksiin ns. Bolognan julistuksen mukaisesti. Maatalouspolitiikassa hallitus alistuu kerta toisensa jälkeen EU:n vaatimuksiin, jotka vahvistavat ylikansallisen elintarviketeollisuuden asemaa paikallisen tuotannon kustannuksella. EU on osa eriarvoista järjestelmää, jossa joka viides maapallon asukkaista joutuu elämään alle dollarilla päivässä ja vailla puhdasta vettä.

SKP vastustaa EU:n perustuslakia. Pyrimme irti EU-komennosta ja vaadimme, että kansalaisten pitää saada ratkaista kansanäänestyksellä hyväksytäänkö EU:n perussopimukset vai ei. Haluamme rakentaa toisenlaista Eurooppaa, jossa ihmisten perusoikeuksia ei alisteta kaupalliselle voitontavoittelulle. Meille Eurooppa ei ole vain EU. Se on kaikkien Euroopan kansojen yhteistyötä ja maailmanlaajuista vastuuta. Toisenlainen Eurooppa, johon pyrimme, ei myötäile USA:n sotapolitiikkaa eikä varustaudu taistelujoukoilla alistamaan kehitysmaita.

Sotaa ja Natoa vastaan

USA:n uuskonservatiivisen hallinnon pyrkimys maailmanherruuteen on lisännyt sodan vaaraa.

Suomalaisten suuri enemmistö kannattaa sotilaallista liittoutumattomuutta ja vastustaa maamme viemistä Natoon, USA:n johtamaan sotilasliittoon. Nato-jäsenyyden ajajat yrittävät kuitenkin sivuuttaa kansalaismielipiteen samalla tavalla kuin silloin, kun Suomi sidottiin EU:n talous- ja rahaliittoon. Nato-jäsenyyttä on jo pidempään valmisteltu yhteensä miljardien asehankintaohjelmilla.

Suomen hallitus on ollut häpeällisen hiljaa Irakin miehityssodasta ja USA:n aikeista uusiin hyökkäyksiin. EU:n yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, transatlantinen yhteistyö USA:n kanssa ja Nato-kumppanuus ovat johtaneet siihen, että Suomella ei ole enää itsenäistä ulkopolitiikkaa. Pahimmillaan se on vienyt myötäilemään imperialistista "uuden Lähi-idän" politiikkaa ja USA:n maailmanherruuspyrkimyksiä.

Osallistuminen EU:n taistelujoukkoihin ja niiden yhteistyö Naton kanssa on uusi askel tiellä, jolla Suomea viedään Naton jäseneksi. Tähän liittyi rauhanturvalain korvaaminen kriisinhallintalailla, joka antaa mahdollisuuden lähettää joukkoja EU:n ja Naton operaatioihin myös ilman YK:n valtuutusta. Suomen itärajan muuttaminen Naton rajaksi olisi suoranainen provokaatio Venäjää kohtaan. Naton politiikka on omiaan vain voimistamaan Venäjän kehityksen epädemokraattisia piirteitä.

SKP vastustaa ehdottomasti Natoon liittymistä. Olemme myös EU:n taistelujoukkoihin osallistumista vastaan. Maailmassa tarvitaan liittoutumattomia maita, jotka voivat toimia kansainvälisten ristiriitojen sovittelijoina ja kehittää ennalta ehkäisevää diplomatiaa. Sotilaallisen vastakkainasettelun sijasta on syytä kehittää hyvää yhteistyötä eri aloilla Venäjän ja venäläisten työväen- ja kansalaisliikkeiden kanssa. Sotilaallisesti liittoutumattomana Suomi voi pysyä erossa sodista.

SKP haluaa suunnata varoja asevarustelun sijasta suomalaistenkin turvallisuutta uhkaavien todellisten ongelmien, kuten työttömyyden, köyhyyden ja ympäristötuhojen torjumiseen. Kehitysyhteistyön määrärahojen osuus kansantuotteesta on nostettava YK:n tavoitteiden mukaiselle tasolle alkavan vaalikauden aikana.

Tule tekemään vaaleista vastalause ja vaatimus uusjaosta

Toivomme tähän SKP:n vaaliohjelman luonnokseen kommentteja ja evästyksiä kaikilta, jotka haluavat tehdä vaaleista vastalauseen nykymenolle ja vaatimuksen suunnan muuttamisesta.

SKP:n ehdokaslistoilla on mukana kommunisteja, muita vasemmistolaisia sekä ay- ja kansalaisliikkeiden aktiiveja. Meitä yhdistää halu puolustaa työväen- ja kansalaisliikkeiden saavutuksia ja nostaa vaaleissa esiin vaatimus tulojen, työn ja päätösvallan uusjaosta.

Meille vaaliohjelma ei ole vain sanoja, jotka voidaan unohtaa kun vaalit ovat ohi. Emme suostu myymään periaatteitamme hallituspaikoista tai puoluetukirahoista. Meille vaaliohjelma on toiminnan asia, tekoja työväen ja vähävaraisten puolesta. Haluamme tehdä tästä laajan punavihreän yhteistyön ohjelman, joka murtaa nykyisen politiikan vaihtoehdottomuutta ja avaa lisää vaikutusmahdollisuuksia niille, joiden ääni ei nyt kuulu päätöksenteossa.

Demokraattiset oikeudet ja hyvinvointi ovat ennen muuta työtätekevien ihmisten työn ja kamppailun tulos. Tässä kampailussa kapitalisminvastaisella vasemmistolla, SKP:llä ja SKDL:llä, on ollut ratkaisevan tärkeä merkitys. Vahva kommunistinen ja kansandemokraattinen liike vaikutti vasemmistolaistavasti koko työväenliikkeeseen ja painosti muita puolueita uudistuksiin.

Nykyisestä eduskunnasta puuttuu selkeä vasemmistolainen ja punavihreä vaihtoehto. SDP:n johto on liittoutunut taloudellisen valtaeliitin kanssa. Myös Vasemmistoliitto ja vihreät haluavat mukaan hallitukseen, vaikka oikeiston kanssa.

SKP haluaa rakentaa uudentyyppistä osallistuvaa demokratiaa, joka perustuu ihmisten omiin tavoitteisiin ja toimintaan. Vaadimme kansanäänestysten järjestämistä suurista periaatteellisista ratkaisuista. Kansalaisten on voitava ohjata kansanedustajien toimintaa myös vaalien välillä muun muassa aloiteoikeudella, jolla vähintään 10 000 äänioikeutetun saa tärkeänä pitämänsä asian eduskunnan käsittelyyn. Vaalioikeutta ei saa rajoittaa äänikynnyksillä tai kieltämällä vaaliliitot. Sen sijaan on parannettava vaalien suhteellisuuden toteutumista tasauspaikkajärjestelmällä ja turvaamalla vaihtoehtojen esiin pääsy mediassa. Kansalaisten perusoikeuksia, kuten lakko-oikeutta ja mielenosoitusvapautta, ei saa rajoittaa. Työpaikoilla, oppilaitoksissa, kunnissa ja maakunnissa on kehitettävä itsehallintoa ja osallistuvaa demokratiaa.

Me kutsumme tuomaan poliittiseen päätöksentekoon rehellisen vasemmistopolitiikan ja uusiin 2000-luvun haasteisiin vastaavan punavihreän vaihtoehdon. Ei kannata jäädä vain protestoimaan kotona television äärellä tai kapakan kantapöydässä. Voimme yhdessä rakentaa vaatimusliikkeen, joka avaa lisää suoria vaikutusväyliä, jossa sanat ja teot ovat yhtä ja jossa ei ole hukattu ihanteita, työväenliikkeen sosialistisia ja uusien liikkeiden punavihreitä aatteita