Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.tuni.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SMP/756

Suomen Maaseudun Puolue

SMP:n energiapoliittinen erityisohjelma


  • Puolue: Suomen Maaseudun Puolue
  • Otsikko: SMP:n energiapoliittinen erityisohjelma
  • Vuosi: 1980
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

SMP:n ENERGIAPOLIITTINEN erityisohjelma

vahvistettu SMP:n XXII Lahden puoluekokouksessa 2.8.1980

Sisällysluettelo

Johdanto
Energian muodot
Maailman energiapolitiikan tilanne
Energia ja ympäristö
Energiaa käytettävä taloudellisesti
SMP:n energiapolitiikan lähtökohta
Suomen energiantarve ja kasvuennusteet
Vaihtoehtoiset ratkaisumallit
Energiapolitiikan uusi suunta
Energian tuotanto saasteettomaksi
Energian lähteet
SMP ja ydinvoimalaitokset
Yhteenveto

SMP:n ENERGIAPOLIITTINEN erityisohjelma

Energia kotimaasta - irti ydinvoimasta

Elämän perusta on sopusointu ja kestävä tasapaino ihmisen kehittämän talouden ja luonnon talouden välillä. Ihmisen talous on osa koko maapallon taloudesta. Energialla on keskeinen tehtävä sekä ihmisen että luonnon taloudessa. Mitä suurempia energiamääriä ihminen käyttää, sitä suurempi on vaara, että siitä aiheutuu luonnontaloudellisia häiriöitä joko luonnon energiavirtojen muutoksina tai erilaisina saatehäiriöinä. Sopusoinnun säilyttämiseksi tai palauttamiseksi on ihmisen talous sovitettava luonnon talouden häiriöttömyyden ja ennustettavuuden määräämiin rajoihin siten, että energian tuottamisesta, siirtämisestä ja käyttämisestä aiheutuvat haitat pysyvät mahdollisimman vähäisinä ja että energiavaroja käytetään säästäväisesti hyväksi. Tähänastisella valtaapitävän ihmisluokan toiminnalla on paikoin vakavastikin häiritty luonnon taloutta tavoilla, jotka paitsi vaarantavat sen toimintaa myös heikentävät ihmisen itsensä toimeentulomahdollisuuksia. Osa häiriöistä on kaiken lisäksi peruuntumattomia tai vain suurin vaivoin ja kustannuksin korjattavissa.

Ihminen on osa luontoa ja hänen olemassaolonsa on täysin riippuvainen luonnon tapahtumien ja kiertokulkujen säännönmukaisuudesta ja ennustettavuudesta. Ihmisen toimintojen tulee mahdollisimman hyvin sopeutua luonnon kiertokulkuihin. Luonto on ihmisen aineellisen olemassaolon perusta ja energiatuotanto edellytys elinkeinoelämälle. Ravinnon ja tuotannon raaka-aineiden suhteen ihminen on kokonaan riippuvainen luonnosta ja luonnon energiataloudesta. Ihmisen henkinen ja ruumiillinen vireys edellyttää viihtyisää, puhdasta ja riittävän vaihtelevaa elinympäristöä. Ihmisten on jo tästä syystä varottava hävittämästä kasvi- ja eläinlajeihin liittyvää monipuolista geneettistä perintöainesta. Erityisesti ydivoima muodostaa tässä todella uhkaavan vaaran.

Energiaratkaisut vaikuttavat tulevaisuuteemme

Energiapolitiikalla on erittäin ratkaiseva merkitys pitkälle teollistuneiden ja myös köyhien maiden tulevaisuuden suunnasta päätöksiä tehtäessä. Maailmanlaajuinen energiapolitiikka määrää pitkälle myös koko ihmiskunnan tulevaisuuden. Jokainen valtio maailman energiapolitiikan osana voi kuitenkin säädellä omia ratkaisujaan omien päämääriensä ja omien mahdollisuuksiensa perustalta.

Energian muodot

Energia voi esiintyä muodoissa, kuten auringon säteilyenergiana, eloperäisten aineiden kemiallisena energiana, kappaleiden lämpöenergiana, korkealla sijaitsevien kappaleiden potentiaalienergiana, atomien ydinenergiana tai sähköenergiana. Muuntamisen eli konversion avulla yksi energiamuoto voidaan muuttaa toiseksi, mutta tässä esiintyy usein konversiotappiota osan energiasta muuttuessa lämmöksi.

Edellä mainituista energiamuodoista useimmat ovat sidoksissa suuriin ainemääriin, mikä vaikeuttaa niiden siirtämistä ja saattaa aiheuttaa ympäristön kemiallista tai muunlaista turmeltumista.

Käytännössä sähkö on energiamuodoista helpommin hallittavissa. Helpon siirrettävyyden ja vähäisten ympäristöhaittojen vuoksi se on erityisen monikäyttöinen energian muoto.

Maailman energiapolitiikan tilanne

Maailman energiapolitiikasta ovat päätäntävaltaa käyttäneet kansainväliset öljy-yhtiöt lähes yksin aina ns. vuoden 1973 öljykriisiin saakka. Maailmanlaajuinen energiapolitiikka on ollut lähes yksinomaan öljypolitiikkaa. Suurvaltojen omien huolenaiheiden seurauksena 1960-1970-luvulla kuvaan vähitellen on tullut ydinvoima. Ydinvoimalat ovat tulleet kuvaan lähinnä ydinaseiden valtavan kehittämisen ja määrällisen lisäämisen kasvannaisina. Määrärahojen lisäämistä ydinaseteknologian kehittämiseen on voinut helpommin perustella, kun mukana ovat olleet muka rauhanomaisia tarkoituksia palvelevat ydinvoimalat. Suomikin omalta osaltaan on lähtenyt mukaan tähän maailman politiikan harhakehitykseen. Tälle 1980-luvulle tultaessa öljyn osalta tilanne maailmanlaajuisesti on sekä saatavuuden että hinnan ongelma. Lisäksi erittäin vakavasti otettava kysymys on se, onko öljy liian arvokas raaka-aine käytettäväksi lähinnä vain energian tuottamiseen. Eikö määrällisesti rajalliset öljyvarat tulisi varata lähinnä tulevaisuuden raaka-aineeksi ihmiskunnalle. Maailmanlaajuista energiastrategiaa ei ole tällä hetkellä. Kaikkialla maailmassa luonnollisesti on käynnissä kiihkeä kehitystyö öljyä korvaavien energiamuotojen kehittämiseksi. Suomessa tämä toiminta on kuitenkin lähtenyt liikkeelle kovin hitaasti johtuen siitä, että maamme valtaa pitävät kuvittelevat ongelmasta selvittävän kuin "koira veräjästä".

energiavarat ovat yhteinen rikkautemme

Jokaisen maan on pyrittävä löytämään itselleen sopivin ratkaisu energiaongelmaan. Tämä merkitsee ennen kaikkea sitä, että kotimaisilla uusiutuvilla energialähteillä on oleva suuri merkitys jokaiselle maalle. Luonnollisesti yhteityö energia-asioissa on maailmanlaajuisesti välttämätöntä. Tutkimus- ja kehitystyön tuloksia tulisi voida hyödyntää mahdollisimman vapaasti. Tämä olisi erityisesti pienten valtioiden ehdoton etu, koska energiatutkimuksen ja kehitystyön kustannukset ovat suunattomia

Suomen tulee nojautua ennen kaikkea omien mahdollisuuksien hyväksikäyttöön eikä täällä pidä kuvitella, että voimme turvautua vain ulkomaiseen energiaan etupäässä öljyyn sekä ulkomaisperäiseen ydinvoimaan

Suomi on yksi niistä maista, joilla on hyvin suuret mahdollisuudet itsenäiseen päätöksentekoon omasta energiapolitiikasta päätettäessä, koska Suomessa on olemassa suuret mahdollisuudet laajaan kotimaiseen energiatuotantoon, kunhan vain kotimaisia resursseja halutaan käyttää. Tämä johtuu ennenkaikkea siitä, että Suomessa on laaja pinta-ala aurinkoenergian hyödyntämiseen eri muodoissaan. Ennen suoran aurinkoenergian laajamittaista hyödyntämistä Suomessa voidaan ottaa energiaa jo olemassa olevien metsiemme nyt käyttämättä jäävästä tahlausjätteestä sekä ryhtyä viljelemään laajamittaisesti varsinaisia nopeakasvuisia energiametsiä.

Energia ja ympäristö

O O Energia on luonnontalouden tapahtumien tärkein yhteennivoja. Viime vuosien tapahtumat ovat dramaattisesti osoittaneet miten kiinteästi ihmiskunnan elinehdot - ravinto ja ympäristönsuojelu - kytkeytyvät energiakysymyksiin.

O O Luonnontalouden osana ihminen on riippuvainen aurinkoenergiasta, joka tuottaa kaiken ravinnon ja huomattavan osan teollisuuden raaka-aineesta kuten puutavaran. Aurinkoenergiaa on myös öljyssä ja kivihiilessä sekä tuulen, koskien ja aaltojen voimassa, maalämmössä, turpeessa, biomassassa jne,

Energia on luonnonvara

O O Energia on eräänlainen perusluonnonvara eli raaka-aine. Elintarviketuotanto käyttää lannoitteisiin, tuholaistorjuntaan, koneistukseen, kasteluun jne, Teollisuus louhii energialla raaka-aineen, jalostaa ja jakelee tuotteet sekä puhdistaa jätteet. Mitä nykyaikaisemmin tuotantoa harjoitetaan, sitä enemmän kuluu yleensä energiaa. Suuntaus näyttää jatkuvan edelleen, sillä väestönkasvu vaatii ravinnontuotannon tehostamista ja esim. mineraalivarojen ehtyessä turvaudutaan yhä kaukaisempiin ja heikkolaatuisempiin malmeihin. Ympäristön turmeltuessa tarvitaan yhä enemmän energiaa saasteidentorjuntaan. Lähes aina pienikin ns. kovan elintason nousu on lisännyt energiankulutusta.

Energiatuotanto pahimpia ympäristönpilaajia

O O Jatkuvan näennäiskasvun luoman noidankehän luonne selviää, kun pidetään mielessä, että energiatuotanto itsessään on pahimpia ympäristön pilaajia. Öljykuljetukset uhkaavat vesiä, öljyn ja hiilen poltto ilmaa. Vesivoiman valjastaminen järkyttää mm. kalataloutta, tekoaltaiden rakennus laajojen alueiden luontoa ja peruselinkeinoja, turpeennosto tuhoaa ainutlaatuisia luonnonmuodostumia. Yritykset turvautua ydinvoimaan törmäävät aivan uuden suuruusluokan ympäristöongelmiin. Ja viime kädessä, energiankulutuksen yhä lisääntyessä, lähestytään rajaa, jossa maapallon ilmakehän ja lämpötalouden muutokset uhkaavat kaikkea elämää.

Energiaa käytettävä taloudellisesti

O O Energiankulutus ei voi määrättömästi kasvaa. Jo lähivuosikymmeninä ennustetaan öljyvarojen ehtymisen alkavan tuntua. Jos energiakatto yllättää ihmiskunnan kovin äkkiä, voi syntyä vaikeita ja väkivaltaisiakin tilanteita. Käytännössä tämä merkitsee, että saatavilla oleva energia on käytettävä taloudellisemmin ja samalla siirryttävä uusiutuvien energiavarojen varaan. Todella merkittäviin kansantaloudellisiin säästöihin päästään vasta, kun energiankäyttö optimoidaan valtakunnallisella tasolla siten, että kaupungit, kunnat, teollisuuslaitokset, rakentajat ja yksityishenkilöt oivaltavat kokonaisuuden ja näkevät realistisesti oman osuutensa merkityksen. Tämä edellyttää ennakkoluulotonta suunnittelua ja järkevää lainsäädäntöä. Toisaalta yksityiset henkilöt voivat jo nykyisin päästä omassa taloudessaan huomattavaan energian- ja samalla rahan säästöön.

Tuontienergia kallista

Suomi elää pääasiassa kalliin tuontienergian varassa. Pohjoisissa olosuhteissamme energiaa tarvitaan paljon Samalla luontomme on erityisen altis energian ympäristövaurioille. Siksi nimenomaan meillä on kiinnitettäväv huomiota energian säästävään ja tarkoituksenmukaiseen hyväksikäyttöön. Käyttämättömiä mahdollisuuksia on vielä paljon Hyvinvointi ei saa riippua tuontienergiasta.

Ratkaisun hetket

Energia-asiat ovat tulleet myös maassamme siihen vaiheeseen, että maassamme joudutaan ratkaisemaan mihin suuntaan suomalaista yhteiskuntaa todella kehitetään. Käykö niin, että nykyiset vallanpitäjät yhdessä suurpääoman kanssa tekevät Suomesta epäinhimmillisen ydinvoimayhteiskunnan vai nouseeko Suomen kansa puolustamaan riittävän laajasti itseään ja omaa elämäänsä sekä lastemme tulevaisuutta.

Tosiasiat sinänsä ovat yksinkertaiset. Öljyn hinta nousee koko ajan niin paljon, että ilman laajaa köyhtymistä Suomi ei pysty entisessä määrin käyttämään öljyä. Toisaalta suurpääoman ja nykyisten vallanpitäjien suunnittelema ydinvoimalaitosten yhteiskunta merkitsee, suunnatonta vaaraa koko Suomen kansalle sekä lastemme tulevaisuudelle. Lisäksi ydinvoimalaitosyhteiskunta merkitsee koko ajan valtavaa tulonsiirtoa tavallisilta ihmisiltä maaseudulta suuren rahan ja valtion ydinvoimalaitosten pussiin sekä myös ulkomaille, koska ydinvoimalaitosten polttoaine tuodaan ulkomailta ja rakentaminen tapahtuu suureksi osaksi ulkomaisin laittein ja ulkomaisella tyllä.

SMP:n ratkaisu on selvä. Energia -asiat on ratkaistava kotimaisen uusiutuvan energian kautta. Tähän Suomessa on täydet mahdollisuudet. Me olemme pieni kansa, jolla on käytössään laaja maapinta-ala. Me Suomessa voimme kasvattaa riittävästi energiaa pinta-alamme avulla. Tällö tärkeitä ovat jo nyt puujätteen käyttö sekä aivan lähitulevaisuudessa nopeakasvuiset energiametsät. Energia-asioiden ratkaisu kotimaiselta pohjalta merkitsee sitä, että työttömyys maastamme loppuu sekä että maamme maaseutu nousee aivan uuteen kukoistukseen, koska kotimaiseen energiaan käytetyt varat jäävät koko Suomen kansan hyväksi ja raha liikkuu kotimaassa. Sen sijaan nyt lahjoitamme suunnattomat summat rahaa ulkomaille aina kalllistuvana energialaskuna, vuonna 1980 jo yli 15 000 milj. markkaa. Tämä merkitsee sitä, että vuonna 1980 jokaista perhettä kohden maksamme ulkomaisesta energiasta jo yli 10 000 markkaa.

SMP on yksin koko olemassaolonsa ajan edustanut Suomen kansan etujen mukaista energialinjaa. Kaikki muut puolueet ovat juosseet suuren rahan juoksupoikina energia-asioissa.

SMP:n energiapolitiikan lähtökohta

SMP vaatii energiapolitiikassa täydellistä suunnanmuutosta. Kovasta teknoligiasta on siirryttävä pehmeään teknologiaan. Energiaan liittyvät ympäristöhaitat on pidettävä pienimmillään. Tähän pyritään säästämällä energiaa ja valitsemalla sekä tuotantomenelmät että energianlähteet olosuhteiden mukaan. Joissakin tapauksissa tämä merkitsee suuria yksiköitä (kaukolämpö), useimmiten pieniä ja paikallisia yksiköitä (talokohtaiset lämmitys-laitteet).

Energian käytössä on pyrittävä mahdollisimman suureen taloudellisuuteen vähentämällä haaskausta, luopumalla tarpeettomasta tuotannosta, ottamalla hukkalämpöä talteen, yhdistämällä sähkön ja lämmön tuotanto, välttämällä sellaista energian muuntoa, jossa häviöt ovat suuret ja kehittämällä sellaisia konversiomenetelmiä, joiden hyötysuhde on hyvä.

Energialähteiden hyväksikäytön ja monien tuotannonalojen teknologia on kehittymätöntä. Niitä on kehitettävä paremman hyötysuhteen ja pienempien ympäristöhaittojen saavuttamiseksi.

SMP: n vastustama kova energiapolitiikka edustaa nykyisen kehityssuunnan jatkamista, maamme sitomista yhä enemmän ydinenergiaan, vaikka 2/3 alkuperäisestä lämpöenergiasta menee hukkaan vaarantaen ympäristön, keskittymistä ja suuria investointeja sekä työttömyyttä, kunnallisen itsemäärämisoikeuden ja paikallisten asukkaiden elinehtojen polkemista. Yhdellä ydinvoimateollisuuden työpaikan hinnalla saataisiin muussa teollisuudessa 3-5 työpaikkaa ja energiansäästötoiminnassa, lämpöpumppu- tai aurinkoenergiateollisuudessa eli pehmeän energian tietä kulkien 5-6 työpaikkaa.

SMP:n mielestä energiatuotanto ei sa olla itsetarkoitus, vaan energiatuotannon tehtävänä on oltava energian asianmukaisen kysynnän tyydyttäminen. SMP:n ajama energiapolittinen linja lähtee seuraavista peruskysymyksistä:

  1. Onko jatkuvasti lisääntyvä energiankulutus tarpeellista?
  2. Miten energiaa tuotetaan? Ympäristöystävällisesti vai ympäristöä saastuttaen?
  3. Millaisissa yksiköissä energiaa tuotetaan? Muutamassa haavoittuvassa suurvoimalaitoksessa vai pienissä yksiköissä?
  4. Paljonko energiaa tuotetaan?
  5. Mihin ja kenen hyväksi tuotettua energiaa käytetään?

Tällöin SMP:n näkemyksen mukaisesti on vaadittava:

  1. Laajaa energian säästämistä.
  2. Vähemmän energiaa vaativaa ja inhimmillisempää elinkeinorakennetta.
  3. Uusiutuvien ja saasteettomien energianlähteiden käyttöä (puu, tuuli, aurinko, jäte ym.)
  4. Useampien toisiaan tukevien eri lähteiden käyttöä ja suhteellisen yksinkertaisesti hallittavaa ja joka kylään ja lähiöön sekä joka talouteen soveltuvaa tekniikkaa.
  5. Energian tuottamista käyttöyksiköiden läheisyydessä niitä kooltaan vastaavilla laitteilla ja laitoksilla myös kaukolämpöä hyväksikäyttäen.
  6. Energian laadun määräytymistä käyttökohteen mukaan.
  7. Kotimaisuutta, työllistävyyttä ja monipuolisuutta.
  8. Energiatutkimuksen painopisteen siirtämistä vaihtoehtoiseen energiaan.
  9. Sopeutumista luonnon kiertokulkuun.

Pehmeää energiatuotantoa ei voi aloittaa yhtäkkiä. Tarvitaan välivaihe, jossa osa energiasta tuotetaan vielä suhteellisen kovilla menetelmillä. Siirtymäkauden kovan teknologian on kuitenkin oltava mahdollisimman vähän käsiämme sitovaa. Energialaitokset on voitava helposti muuttaa uusiutuvia energialähteitä käyttäviksi. Muun muassa tästä syystä ei kivihiili ole niin huono ratkaisu kuin ydinvoima.

Pehmeä energiateknologia - kuten pehmeä teknologia yleensä - ei pakota kulttuuria ja ihmisiä yhdenmukaistumaan, vaan se sopeutuu paikallisiin vaatimuksiin ja nopeasti on kehitettävissä ja korvattavissa uudella. Lisäksi se on rauhanomaista teknologiaa päinvastoin kuin kova teknologia, joka sopii terrorismin ja hyökkäysten välineiksi ja kohteiksi. (Voidaan lamauttaa elinkeinoelämä laajalti, jäähdyttää tai pimentää vaikka koko kaupunki...)

Vaihtoehtoisen energiapolitiikan toteuttaminen edellyttää mm. sitä, että opetellaan tuntemaan yhteiskunnan toimintaa ennakkoluulottomasti, syvennytään ihmisten tarpeisiin ja verrtataan niitä nykyiseen luonnottomaan tuotantoon, pohditaan teknologian vaikutusta yhteiskunnassa ja pyritään osoittamaan kaikille, että nykyinen kehityssuunta heikentää elämisen tasoa ja mahdollisuuksia tasapainoiseen ja oikeudenmukaiseen kehitykseen.

Suomen energiatarve ja kasvuennusteet

Eri yhteyksissä esitetyt Suomen energiakulutuksen kasvuennusteet perustuvat olettamukseen, että tähänastinen kasvuvauhti, jonka olennaisena tekijänä on ollut sodanjälkeinen jälleenrakennuskausi, tulee vastaisuudessakin säilymään yhtä nopeana. Käytännössä tämä merkitsisi, että jo 50 vuoden kuluttua Suomen energiankulutus tulisi olemaan yhtä suuri kuin koko Euroopan nykyinen kulutus.

Energian tuottajat puhuvat mielellään energian tarpeesta vaatiessaan uusien suurvoimaloiden rakentamista. Tällöin on kuitenkin vain kyse tarpeesta, joka saadaan ylläpitämällä ja jatkuvasti kasvattamalla nykyistä kulutuskäyrää. Myös monien muiden raaka-aineiden kohdalla tämä käyrä on jatkuvasti kasvamassa. Vastaavalla tavalla voitaisiin saada tulokseksi, että pujtaan ilman ja veden tarve on jatkuvasti vähenemässä. Onkin siis arvioitava kokonaan uudelleen mikä energian tuotannosta on tarpeellista, kuten ravinnon tarve, ja mikä taas tarpeetonta.

Energian tuhlailu on suuresti riippuvaista energian saanin helppoudesta sekä tuhlailusta aiheutuvista taloudellisista ja muista seuraamuksista. Tämän vuoksi tulee hinta- ja verotuspolitiikalla, samalla välttämättömän energian peruskulutuksen kohtuullinen hinta ja verovapaus turvaten, tukea energian säästämistä. Energian hintapolitiikalla ei saa myöskään asettaa pienkuluttajia, kotitalouksia ja sivu- ja syrjäalueiden asukkaita huonompaan asemaa suurkuluttajiin verrattuna.

Nykyisessä suurvesivoimaan ja tuontienergiaan sekä ydinvoimaan perustuvassa suomalaisessaenergiajärjestelmässä suuri osa energian tuottamisen haitoista on siirretty pois näkyvistä: Lapin asukkaiden, ulkomaalaisten hiili- ja uraanikaivostyöläisten sekä tulevien sukupolvien niskoille.

Hallitsemattoman kasvun asemasta on siirryttävä suunnitelmalliseen energiankäyttöön, jossa asetetaan tärkeysjärjestykseen energian käyttötarpeet. Energian saanti peruselinkeinoille ja välttämättömälle teollistuotannolle on turvattava. Yhdyskuntasuunnittelun, liikennesuunnittelun, tuotantorakenteen kehittämisen ja erilaisten säästötoimenpiteiden avulla on vähennettävä energiantarvetta.

energiapoliittisen keskustelun tilanne Suomessa

Energia-asioiden käsittelylle Suomessa on ollut leimallista se, että valtaa pitävät ja voimalayhtiöt ovat pyrkineet tekemään energiapoliittisetr ratkaisut hiljaisuudessa ja salamyhkäisyydessä. Näiden taholta on pyrittysiihen, että käytettävissä on vain yksipuolista tietoa asioista. Valtaapitävien ja voimalayhtiöiden taholta on voimakkaasti painotettu sitä, että päätöksenteko on asioista jätettävä vain lähinnä voimalayhtiöiden asiantuntijoiden varaan. Kansa ei muka ymmärrä näitä asioita. Valtaa pitävät ovat olleet myös sitä mieltä, että edes eduskunta ei ole oikea paikka päätöksentekoon energia-asioissa. Niinpä sekä Loviisan että Olkiluodon ydinvoimalaitospäätökset on tehty eduskunnan ulkopuolella. Ei ole haluttu, että eduskunta joutuisi suoraan ottamaan kantaa asioista. Ilman SMP:n esityksiä ja päättäväistä toimintaa vuosien varrella eduskunta ei olisi paljoakaan keskustellut ydinvoimasta.

SMP:n voimakas toiminta energia-asioissa on kuitenkin saanut aikaan sen, että nyt jo hallituksen taholta myönnetään, että päätöksenteko uusista ydinvoimaloista kuuluu eduskunnalle. Hallitus on siis jo osittain perääntynyt. Johtuuko tämä sitten siitä, että maa alkaa polttaa jalkojen alla.

O O Kun energia-asiat koskettavat erittäin läheisesti koko Suomen kansaa, SMP:n mielestä tulisi suuren luokan energia-asioista, kuten esimerkiksi ydinvoimalaitoksista, voida käydä laaja yleinen keskustelu kansan keskuudessa sekä tämän jälkeen kansan tulisi suoraan voida päättää energiapolitiikan suurista linjoista kansanäänestyksessä. Tämä on välttämätöntä siksi, koska on pelättävissä, että eduskunnan jäsenetkin ovat niin sidottuja valtaa pitävien ja voimalayhtiöiden tahtoon, että eduskunta ei pysty riippumattomaan päätöksentekoon.

Vaihtoehtoiset ratkaisumallit mahdollisia

Vaihtoehtojen vaihtelualua on todella laaja, kun ratkaistaan enerfiapolitiikan suuntaviivoja myös Suomessa. Maassamme on valtaa pitävien taholta annettu ymmärtää, että ei ole olemassa juuri vaihtoehtoja vaan, että valtaa pitävien ratkaisut on hyväksyttävä sellaisinaan. Vaihtoehtojen esittäjät on haluttu leimata asiantuntemattomiksi. Näin on tapahtunut niin 1960-luvulla ja niin näyttää edelleenkin tapahtuvan.

Tosiasiat osoittavat kuitenkin, että vaihtoehtoiset energiapoliittiset ratkaisumallit ovat täysin mahdollisia. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö energian omavaraisuusastetta voida nostaa erittäin paljon. Ei ole myöskään pienintäkään epäilystä siitä, etteikö voida täysin harkitusti luopua kokonaan ydinvoimasta. Valtaa pitävien kannasta poikkeavasti nyt on tultu Suomessa siihen tilanteeseen, että kaikki todelliset järkisyyt puoltavat nopeaa ja suurisuuntaista kotimaisiin uusiutuviin energiamuotoihin siirtymistä sekä ydinvoimayhteiskunnasta luopumista. Näin ollaan tulossa SMP:n peruslinjoille energiapolitiikassa. Totuus on vähitellen paljastumassa. SMP on ollut koko ajan oikeassa.

SMP:n periaateohjelmassa vuodelta 1967 ja joka ohjelma pohjautui puolueemme perustamisen yhteydessä hyväksyttyyn periaateohjelmaan lausutaan kotimaisesta energiasta seuraavaa: - lisätä työllisyyttä parantavien ja ulkomaisia valuuttoja säästävien kotimaisten polttoaineiden ja kotimaisen sähkön käyttöä ja vähentää tarpeettoman ulkomaisen polttoaineen tuontia,

Tämä osoittaa, että SMP:lle kotimaisen energian käytön lisäämisen puolustaminen on ollut ideologinen kysymys jo puolueemme alusta lähtien. Tämän mukaan SMP on toiminut myös eduskunnassa. SMP:llä on ollut kaikilla valtiopäivillä kymmeniä aloitteita ja esityksiä kotimaisten energiamuotojen puolesta. Kaikki muut puolueet ovat vuodesta toiseen äänestäneet näitä SMP:n esityksiä vastaan.

SMP kiinnitti laajaa huomiota jo silloin asiaan, kun kysymys oli vasta sadoista miljoonista. Valtaa pitävien virhelinjan seurauksena nyt kysymys energialaskusta ulkomaille esim. vuonna 1980 on jo yli 15 000 milj. markasta. Jod SMP:tä olisi uskottu, Suomen tilanne olisi kokonaan toinen. Virhelinjasta kantavat täyden vastuun kaikki muut puolueet. Suomen kansan on saatava tietää totuus myös energia-asioiden hoidosta.

Energiapolitiiksn uusi suunta

Suomen kannalta energiapolitiikan tärkeät kysymykset ovat:

1. Emme pysty maksamaan ulkomaille jatkuvasti nousevaa energialaskua. Kansan köyhdyttäminen ulkomaisen energia-laskun kautta on myöskin tarpeetonta. Suomella on lähes ainutlaatuiset mahdollisuudet ratkaista energiakysymys hyvin pitkälle kotimaisten uusiutuvien energiamuotojen avulla. Tähän tarvitaan kuitenkin nopeita toimenpiteitä eikä vain puheita. Toimenpiteet ovat hallituksen käsissä ja hallitus on niistä vastuussa.

2. Energian kokonaiskulutuksen ei tarvitse kasvaa. Suomi kuuluu jo nyt maailman ehdottomiin kärkimaihin energian kulutuksessa henkeä kohden laskettuna. Suomi on energiatuhlari. Tämä johtuu valtaa pitävien ja voimalayhtiöiden lyhyt-näköisyydestä.

Kansainväliset tutkimukset ja terve järki sekä tieteelliset tosiasiat osoittavat, että kansan todellista hyvinvointia voidaan lisätä ilman energian kulutuksen kasvua Suomen energiakulutuksen tasolla.

Suomessa ei tarvita ulkomaista energiaa juuri muuhun kuin liikenteeseen. Lämmitys voidaan hoitaa kotimaisen energian kautta. Samoin teollisuuden energia on saatavissa kotimaasta.

3. Ydinvoimalaitoksia ei voida hyväksyä. Ydinvoimalaitokset eivät ole edes taloudellisia.

Energialasku ulkomaille on kymmenessä vuodessa noin viisitoistakertaistunut. Nykyisellään Suomen kansa suorittaa erittäin suuren tulonsiirron ulkomaille energialaskun muodossa. Suurin osa tästä rahasta on saatava palautettua edistämään kotimaista työllisyyttä ja tervettä maamme rakennemuutosta. Terve rakennemuutos tarkoittaa, että energia saadaaan pääosin kotimaasta, jolloin koko maamme maaseudulla alkaa uudenlainen tulevaisuus. Tämä merkitsee koko Suomen kansalle siirtymistä uudelle hyvinvoinnin tasolle. Laaja kotimaisen energian käytön lisääminen merkitsee myös sitä, että keskitetyn vallan ote Suomen kansasta heikkenee. Suomen kansan omatoimisuus ja yrittäminen energia-asioiden kautta saa uutta pontta. Kun tullaan perimäisten kysymysten äärelle, tällöin energiaratkaisuissa on kysymys vapaan ja kansanvaltaisen yhteiskuntajärjestelmämme koko tulevaisuudesta. Keskitetty energia ja suurvoimalat merkitsevät keskitetyn vallan yhteiskuntaa. Kotimainen energia merkitsee vapaata yhteiskuntaa.

Energian tuotanto saasteettomaksi

Energiansaannin turvaamiseksi ja ympäristön suojelemiseksi on uusiutumattomia energiavaroja käytetävä säästeliäästi ja asteittain korvattava ne uusiutuvilla ja saasteetomilla energiamuodoilla. Tarvitavan energian kehittäminen ei saa tapahtua niin kuin laajalti on tapahtunut luonnon kustannuksella.

Pitkällä tähtäyksellä pyritään energiatuotannossa ja -kulutuksessa sellaiseen tasapainotilaan, joka ei ole riippuvainen uusiutumattomista luonnonvaroista ja joka ei aiheuta vakavia ympäristöhaittoja eikä vaaroja.

Tähän päästään optimoimalla rajallisten energialähteiden hyväksikäyttö kaikissa vaiheissa suurimman säästön aikaansaamiseksi. Samalla kehitetään voimakkaasti uusiutuvien energiavarojen hyväksikäytön teknologiaa. Tämä merkitsee myös pienehköjen energiatuotantoyksiköiden käyttöönottoa ja yhteiskunnan sellaista kehittämistä, että se pystyy käyttämään tehokkaasti hyväkseen tällä tavoin tuotettua energiaa.

Saasteettoman energian tuotannon lyhyen tähtäyksen tavoitteet

Fossiilisista polttoaineista poistetaan rikki mahdollisuuksien mukaa jo jalostusvaiheessa. Rikkipitoisten polttoaineiden käyttö sallitaan vain, jos samalla poistetaan rikkidioksiidi savukaasuista.

Energian tuotanto- ja kulutuspaikat sijoitetaa siten, että ympäristöhaitat jäävät mahdollisimman pieniksi. Voimalinjojen, öljy- ja maakaasuputkien ja muiden kuljetustapojen sijoittelussa otetaan huomioon maisemalliset ja luonnonsuojelulliset sekä maa- ja metsätalouden harjoittamiseen liittyvät tekijät.

Energiaa kuluttavat prosessit optimoidaan mahdollisimman vähäkulutteisiksi. Hyötysuhdetta parannetaan ja energiaa käytetään vain välttämättömään tuotantoon. Erityisesti kehtitetään energiaa säästävää jätteenkäyttöteknologiaa.

Liikenteen energiana, etenkin taaja-asutusalueilla, käytetään lisääntyvästi sähköä ja dieselöljyä. Julkista liikennettä tehostetaan. Lyijystä luovutaan bensiinin lisäaineena. Muillakin keinoilla pyritään puhtaampiin pakokaasuihin. Kehitetään öljyjä korvaavia polttoaineita.

Jäljellä olevat kosket säästetään. Uusia tekoaltaita ei rakenneta. Turvetta nostetaan pääasiassa jo metsäojitetuilta soilta, jotka myöhemmin metsitetään, käytetään viljelymaana tai muutetaan lintuvesiksi.

Energiaa on säästettävä:

- yhdyskuntasuunnittelussa myös

- yhdyskuntasuunnittelussa myös järkevällä hajasijoituksella tilanteen mukaan

- liikenteessä kehittämällä julkista, erityisesti raideliikennettä: sekä tiestön tarkoituksenmukaisella suunnittelulla

- maataloudessa keinolannoitteiden tarvetta vähentämällä, koneiden tehokkaalla käytöllä ja uusien viljelymenetelmien suunnittelulla

- teollisuudessa hyötysuhdetta parantamalla, luopumalla tarpeettomasta tuotannosta ja erityisesti kertakäyttötuotteista

- jätteiden sekä lauhde- ja hukka-lämmön talteenottamisessa ja hyväksikäyttämisessä

- rakennusten sijoittamisessa, rakentamisessa ja käytössä kiintämällä jo suunnitteluvaiheessa huomiota pitkäjänteiseen energiansäästöön ja alhaiseen energiankulutustasoon

- julkisessa valaistuksessa välttämällä mm. tarpeettomia ulkovaloja

- parantamalla rakennusten lämmöneristystä, uunien ja muiden lämmityslaitteiden hyötysuhdetta sekä lämmön talteenottoa tuuletuksessa

- käyttämällä auringon ja maan lämpöä hyväksi asunto- ja työtilojen lämmityksessä

- vaatimalla teollisuudelta ja muilta energian suurkuluttajilta tehokkaita säästötoimenpiteitä

- levittämällä valistusta energian säästämiseksi kotitalouksien, kuntien, virastojen jne. lämmityksessä, lämpimän veden käytössä, valaistuksessa, tuuletuksessa ja tuotevalinnassa edistämällä energian säästämiseen liittyvää tutkimustoimintaa

- antamalla talouspoliittisissa ratkaisuissa etusija energiaa säästävämmälle vaihtoehdoille

Energialähteet

Kotimaiset energialähteet. Vesivoima on jokiveden potentiaalienergiaa. Son "puhdas", vähäsaasteinen energialähde. Vesivoimalaitokset aiheuttavat ympäristöhaittoja muuttamalla ja turmelemalla maisemaa, haittaamalla kulkuyhteyksiä ja vahingoittamalla kalataloutta, etenkin vaelluskaloihin liittyvää. Patojen ja tekoaltaiden rakentaminen vähentää tuottavaa maapinta-alaa ja haittaa siten peruselinkeinoja, meillä etenkin maa-, metsä- ja porotaloutta, sekä tuhoaa edustavia luonnonalueita varsinkin soita.

Maamme vesivoiman hyödyntäminen on jo johtanut tilanteeseen, jossa haitat vesien rakentamisesta ovat selvästi suuremmat kuin saatava hyöty. Jäljellä olevat luonnontilaiset vesistöt ovat arvokkaampia luonnonsuojelu- ja virkistyskohteina kuin suurvoimantuottajina.

Uusien tekoaltaiden rakentamisesta voimatalouden käyttöön on ehdottomasti luovuttava, koska niistä aiheutuu korvaamattomia vaurioita peruselinkeinoille ja koska ne tuhoavat arvokkaita luonnon-kohteita. Myös muissa vesistöjärjestelyissä on kiinnitettävä erityistä huomiota peruselinkeinojen jatkuvuuden turvaamiseen, maisemallisiin arvoihin ja alkuperäisluonnon suojeluun.

Käyttämättömän yökapasiteetin ja rakennettujen vesivoimaloiden muun reservin hyväksikäyttöä pumppuvoimaloilla tulee edistää, mikäli maisemalliset ja luonnonsuojelulliset seikat eivät ole esteenä niiden rakentamiselle.

Puu on perinteellinen lämmityksen energialähde, jolla on edelleen suuri merkitys. Uusiutuvana luonnonvarana puu on tärkeä kotimaimainen energialähde. Korkean muunlaisen käyttöarvon vuoksi tulee polttaa pääasiassa hukka- ja jätepuuta, joiden talteenottoon ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota. Puun polttamisen aiheuttamat ympäristöhaitat ovat vähäiset ja puu-tuhka on arvokasta maanparannusainetta.

Turve on käyttökelpoinen energialähde, jota voidaan käyttää myös lämpökeskuksissa ja teollisuuden voimanlähteenä. Sen lämpöarvo ja sen käytön aiheuttamata päästöt ovat polttopuuhun verrattavat. Maamme turvevarat ovat suuret. Polttoarvon lisäksi turpeella on nopeasti lisääntyvää käyttöä myös kasvuturpeena, maanparannusaineena ja kemianteollisuuden raaka-aineena.

Turpeennosto aiheuttaa ympäristöhaittoja uhkaamalla luonnonsuojelullisesti arvokkaita soita, turmelemalla maisemaa ja häiritsemällä maan vesitaloutta. Ekosysteeminä suo on uusiutumaton luonnonvara, vaikka turve sunänsä on jossakin määrin uusiutuva luonnonvara. Turpeen hyväksikäytön taloudellisuutta arvioitaessa on otettava huomioon sen nostamisesta aiheutuvat ympäristöhaitat.

Polttoturpeen tuotanto on keskitettävä jo ojitetuille suoalueille. Näidenkin soiden käyttöönotossa on harkittava niiden käyttöä kasvuturpeeksi, kemiallisen teollisuuden raaka-aineeksi tai maanparannukseen luonnonvarojen monikäyttöperiaatetta noudattaen. Varsinkin karujen soiden ojituksia suunniteltaessa on selvitettävä, kuinka suuret ovat turpeen hajoamisesta ja suon muunlaisesta muuttamisesta aiheutuvat menetykset saatavaan hyötyyn verrattuna.

Jäte voi olla arvokas energialähde. Erityisesti tulee kysymykseen jäte, jota nykyisin jo melkoisesti

Jäte voi olla arvokas energialähde. Erityisesti tulee kysymykseen teollisuuden, etenkin puunjalostus-teollisuuden palamiskelpoinen jäte, jota nykyisin jo melkoisesti käytetäänkin. Käyttöä on tehostettava taloudellisten ja ympäristönsuojelullisten syiden vuoksi. Myös osa talousjätteestä soveltuu energian tuottamiseen, esim. kaukolämmikseen. Vaikeiden ympäristöongelmien vaaran vuoksi käytettävä vain sellaista jätettä, josta ei vapaudu myrkyllisiä tai muuten haitallisia aineita (PCB, kloorivety, raskasmetallit), tai savukaasut on puhdistettava.

Energian tuottamiseen ei kuitenkaan pidä käyttää sellaista teollisuuden tai asutuksen jätettä, jonka jälleenkäyttöarvo on suurempi kuin sen arvo lämmöntuottajana. Erityisesti huomiota on kiinnitettävä seklaisten raaka-aineiden uudelleenkäyttöön, joiden valmistusvaiheessa on käytetty runsaasti energiaa (esim. rauta, alumiini).

Kompostointia lisäämällä ja tehostamalla on mahdollista säästää runsaasti energiaa valmistuksessaan vaativien keinolannoitteiden käyttöä ja samalla parantaa vihreiden kasvien aurinkoenergian sitomiskykyä. Maataloudessa oljen poltto voisi paikallisesti toimia energian lähteenä, edellyttäen, että koko olkisatoa ei tarvita humusmäärän ylläpitämiseen.

Ulkomaiset energialähteet. Öljy on maamme nykyisistä energialähteistä tärkein. Riippuvuutemme siitä pitäisi vähentää, koska se on arvokas kemian- ja ravintoteollisuuden raaka-aine, koska sen kuljetukseen, jalostukseen, varastointiin ja käyttöön liittyy vakavia ympäristöongelmia ja koska sen hinta tulee ilmeisesti edelleen nousemaan.

Öljynkuljetuksen yhteydessä raakaöljyä ja jalosteita joutuu säännöllisesti pieniä määriä vesiin. Onnettomuusvaaraa ei pystytä täydellisesti poistamaan. Supertanekkereiden tulo Itämerelle merkitsee, että jättiläisonnettomuuden vaara on jatkuvasti olemassa.

Öljyn jalostuksen yhteydessä pääsee maahan, vesiin ja ilmaan öljyä, muita hiilivetyjä sekä prosessijätteitä. Jalostamoiden lähellä ilmenee myös meluhaittoja.

Öljyjalosteet eivät ole ympäristölle yhtä vaarallisia kuin raakaöljy. Maa- ja vesikuljetuksien yhteydessä jalosteita voi kuitenkin päästä ympäristöön vahingollisia määriä. Sekä suurten varastojen että talokohtaisten öljysäiliöiden vuoto- ja syöpymisvaara uhkaa pohja- ja pinta-vesiä.

Öljyn sisältämä rikki pääsee ilmaan jalostuksen ja polttamisen yhteydessä rikkidioksidina, joka rikkihapoksi muuttuneen aiheuttaa terveydellisiä vaaroja, syövyttää rakenteita, alentaa maan ja veden tuottoa jne. Tätä haittaa on torjuttava keskittymällä tuonnissa vähärikkisiin öljyihin, poistamalla rikkiä jalostusvaiheessa ja puhdistamalla pakokaasuja.

Öljyjalosteita poltettaessa ilmaan pääsee myös häkää, palamattomia tai osaksi palaneita hiilivetyjä, typen oksideja, lyijy-yhdisteitä ja nokea. Näistä syntyy ultraviolettivalon vaikutuksesta valokemiallista savusumua eli smogia.

Kivihiiltä on energialähteenä syrjitty, vaikka sen ympäristölle aihettamat ongelmat ovat helpommin hallittavia kuin öljyn aiheuttamat. Maapallon käyttökelpoiset kivihiili-varat arvioidaan öljyvaroihin verrattuina kymmenkertaisiksi. Kivihiili on öljyä halvempaa ja sen kuljettaminen aiheuttaa paljon pienempiä vaaroja ympäristön tilalle. Myös sen varastointi on turvallisempaa, joskin siitä voi olla maisemallista haittaa.

Kivihiiltä poltettaessa ilmaan joutuu jokseenkin samoja aineita kuin öljynpoltonkin yhteydessä, rikkidioksidia, häkää, palamattomia tai osaksi palaneita hiilivetyjä, typen oksideja, pieniä määriä raskaiden metallien yhdisteitä sekä huomattavia määriä kiinteitä hiukkasia nokena, tuhkana yms. Kivihiilen käyttömahdollisuuksia on kehitetty suhteettoman heikosti, joten sen monia ympäristöhaittoja voidaan epäilemättä vastaisuudessa lieventää teknologiaa kehittämällä.

Kivihiilen käyttö sopii parhaiten suurille ja keskikokoisille tuotantoyksiköille. Niissä on myös taloudellisesti ja teknisesti mahdollista toteuttaa noen ja rikkidioksidin poisto savukaasuista. Kivihiilestä syntyvä kuona on ympäristölle haitatonta, joskaan sille ei ole löydetty hyödyllistä käyttöä.

Kivihiilen käytettävyyttä voidaan parantaa muuttamalla se kaasuksi. Jakelu helpottuu, mutta nykyteknologiaa käytettäessä ilmaan pääsee rikkiyhdisteitä ja pahaa hajua. maahan on ostettava kivihiiltä, jossa on vähän rikkiä.

Maakaasu on helppokäyttöinen ja huomattavan puhdas energianlähde. Sen siirtäminen on maisemallisia haittoja lukuunottamatta ympäristölle turvallista. Maakaasuvarat maapallolla ovat kuitenkin suhteellisen vähäiset. Koska sitä käytettäessä ei synny rikkiyhdisteitä eikä tuhkaa, sen käyttöä on pyrittävä mahdollisuuksien mukaan lisäämään. Sen käyttö on haitattomampaa kuin öljyn, jonka korvaamiseen maakaasulla tulisi pyrkiä siinä määrin kuin sitä on taloudellisesti saatavissa. Samalla on kuitenkin pidettävä mielessä, että maakaasu on myös arvokasta kemianteollisuuden raaka-ainetta.

Kehitettävät energialähteet. Auringon energia on käytännössä uusiutuva luonnonvara. Sitä on maapallolla saatavissa käytännöllisesti katsoen rajattomasti. Maantieteelliset ja ilmastolliset seikat rajoittavat sen hyväksikäyttöä Suomessa, vaikka meillä onkin laajan pinta-alan johdosta suuret mahdollisuudet aurinkoenergian hyödyntämiseen. Aurinkoenergiaa sitova teknologia on toistaiseksi varsin kehittymätön. Odotettavissa olevista haitoista lienevät maisemahaitat suurimpia. Saastumista ei aiheutune, ei myöskään maapallon lämpötalouden haitallista muutumista. Aurinkoenergia eri muodoissaan on käytettävissä olevista energialähteistä lupaavin, minkä vuoksi sen käyttötapojen kehittämistä ja käyttöönottoa on tuettava.

Tärkein aurinkoenergian sitomismuoto on vihreiden kasvien suorittama yhteyttäminen eli fotosynteesi, joka on koko maapallon elollisen luonnon perustapahtuma. Suomessa aurinkoenergiaa voidaan sitoa lähinnä juuri kasvillisuuden avulla. Lajista riippuen päästään noin 1-2 % hyötysuhteeseen. Kasviaineksen suoran polttamisen ohella voidaan ajatella myös metaanikäymistä sultuissa astioissa, joissa lähtöaineen voidaan käyttää kaikenlaisia orgaanisia tuotteita ja jätteitä sekä mahdollisesti tähän tarkoitukseen kasvatettua kasvimassaa. Metaani on hyvää polttoainetta, ja jäljelle jäävää kasvimassaa voidaan käyttää maanparannukseen.

Myös lämmittämättömät kasvihuoneet käyttävät hyväkseen auringon energiaa. Vastaavia käyttötapoja voitaneen vastaisuudessa kehittää enemmänkin, esim. asuntolämmitystä tukemaan.

Tuulienergia on lähtöisin auringosta. Sekin on uusiutuva luonnonvara. Paikallisen ja talokohtaisen pienkäytön (veden pumppaaminen, pienten sähkömäärien tuottaminen) ohella voitaneen ajatella myös rannikkoseutujemme melko tasaisten ja voimakkaiden tuulten teollista hyväksikäyttöä.

Aaltojen energia on lähtöisin tuulesta ja siten alkuaan auringosta. Tuuleen verrattuna aallot ovat sikäli edullisempia energialähteenä, että niiden liikkeeseen varastoituu huomattavia energiamääriä ja siten energiansaanti on tasaisempaa. Aaltojen energian hyväksikäytön teknologiaa on kehitetty varsin pitkälle mm. Suomessa. Hyväksikäyttö ja varastointi tapahtunevat samaan tapaan kuin tuulienergian.

Maanlämpöä sekä maaperään ja vesiin varastoitunutta aurigonlämpöä voidaan myös pitää uusiutuvana luonnonvarana. Suomen oloissa varsinaisen maanlämmön eli geotermisen energian hyväksikäytön mahdollisuudet ovat ainakin nykyisin pienet. Sen sijaan maahan ja vesiin varastoitunutta auringon lämpöä voidaan käyttää hyväksi mm. asuntojen lämmitykseen ns. lämpöpumpun avulla. Tässä menetelmässä kuljetetaan ja "tiivistetään" lämpöä laajalta alueelta pieneen tilaan jääkaappikoneiston kaltaisella laitteistolla. Koska laitteistot ovat nykyisin jo erittäin luotettavia ja niiden energiankulutus (sähkönä) varsin vähäinen, päästään esim. asuntolämmityksessä huomattaviin energiansäästöihin (yli 60 %). Lämmönlähteeksi sopii routarajaa syvemmällä oleva maa, kallio sekä pohja- ja pintavedet.

Geotermisellä energialla on huomattava merkitys tuliperäisillä seuduilla. Tämän energian hyväksikäytöön saatta liittyä melkoisia rikkiyhdisteiden ja epämiellyttävän hajun aiheuttamia haittoja. Suomen oloissa voi ehkä tulevaisuudessa tulla kysymykseen hyvin syvien kallioperän kerrosten lämmön hyväksikäyttö.

Muita kehitteillä olevia energialähteitä ovat valtamerien merivirrat, vuorovedet, vuoristoissa ja vesissä ilmenevät lämpötilaerot, sähköpotentiaalit jne. Suomen oloissa näillä tuskin tulee olemaan huomattavaa merkitystä.

Ydinvoima. Ydinreaktorit ryhmitetään tavallisesti:

1. nykyisentyyppisiin ns. hitaisiin termisiin fissioreaktoreihin, joidem polttoaineen käytetään lähinnä erästä uraani-isotooppia (U-235),

2. kehitteillä oleviin ns. nopeisiin hyötyreaktoreihin, jotka käyttävät mm. plutoniumia ja

3. fuusioreaktoreihin, joita ei vielä ole olemassa, mutta jotka mahdollisesti pystyvät tulevaisuudessa tuottamaan energiaa keveiden alkuaineiden ytimen fuusiotapahtuman avulla.

Hitaita termisiä reaktoreita on ollut koe- ja hyötykäytössä noin kaksikymmentäviisi vuotta. Polttoaineeksi sopivan uraanin hyödyntämiskelpoiset varat arvioidaan, energiamäärän mukaan laskettuina, noin öljyvarojen suuruisiksi.

Reaktoreiden normaalikäytössä tapahtuvat radioaktiivisen aineen päästöt ilmaan ja vesiin ovat toistaiseksi olleet pienet. Tällä hetkellä ei ole kuitenkaan tiedossa minkäsuuruiset säteilypäästöt ovat ihmiselle ja luonnolle vaarattomia. Siksi pienetkin säteilyannokset saattavat olla terveydelle vaarallisia. Purkuvesistön lämpötilan nousu voi aiheuttaa rehevöitymistä, vähempiarvoisten kalalajien lisääntymistä ja edelleen rehevöitymisen seurauksena lisääntyvää hapen kulumista ja siitä johtuvaa haitallista kalaston ja muun eliöstön muutoksia. Sisävesissä haitat korostuvat voimakkaasti.

Ydinvoimalat ovat osoittautuneet käytöltään epävarmoiksi. Vakavan reaktorionnettomuuden haitat ovat erittäin laajat ja pitkäaikaiset. Ydinreaktoreiden käyttö on kriisitilanteissa keskeytettävä suuronnettomuuden ehkäisemiseksi. Tämä vähentää niiden luotettavuutta energian tuottajina.

Reaktorit vaativat laajoja maa-alueita. Ydinreaktoreista voi olla myös maisemallista haittaa. etenkin jos jäähdykdeen käytetään ilmaa.

Muutaman kymmenen käyttövuoden jälkeen ydinvoimalan käyttö on lopetettava nopean syöpymisen ja siitä jphtuvien lisääntyvien käyttöhäiriöiden vuoksi. Hylättyä reaktoria suojuksineen on vartoitava kymmenien tai satojen vuosien ajan sen vaarallisen radioaktiivisuuden vuoksi. Sen purkaminen olisi teknisesti vaikeaa ja taloudellisesti kannattamatonta.

Hidas terminen voimala tuottaa jätteinä useita suhteellisen lyhytikäisiä fissiotuotteita (mm. strontiumia ja kesiumia, joiden puoliintumisaika on noin 30 v. sekä kaasumaista kryptonia, joka päästetään ilmaa). Fissiojätteitä on varastoitava turvallisesti noin 600 vuotta. Lisäksi syntyy pitkäikäisiä raskaita alkuaineita, ns. transuraaneja, mm. plutoniumia. Niitä on varastoitava turvallisesti satoja tuhansia vuosia.

Kaikki edellä mainitut radioaktiiviset jätteet (kryptonia lukuunottamatta) ovat tai saattavat olla biologisesti erittäin aktiivisia. Siksi ne on eristettävä tehokkaasti luonnosta. Tätä vaikeuttaa niiden pitkäikäisyys ja transuraanien suurenerginen säteily, joka haurastuttaa säilyty- ja eristysmateriaalit.

Radioaktiivisten jätteiden eristämiseen ja säilyttämiseen ei ole löydetty luotettavaa ja kestävää ratkaisua. Tästä aiheutuvia kustannuksia ei ole otettu huomioon taloudellisuuslaskelmissa. Näistä syistä fissioenergiaan siirtyminen on ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta kohtalokas ratkaisu.

Jäteplutoniumin kuljetukseen, käsittelyyn ja varastointiin liittyy väärinkäytön vaaroja. Jo muutaman kilon erinä tämä aine on käyttökelpoista ydinpommin raaka-ainetta. On nähtävissä, että rauhanomaisen ydinteknologian kehittäminen mahdollistaa tulevaisuudessa ydinaseitten rakentamisen lähes kaikille maille.

Nopeat käyttöreaktorit ovat vasta kehitteillä. Ensimmäiset kokeiluluontoiset pienet hyötyreaktorit on jo käynnistetty eräissä maissa.

Nopeat hyötyreaktorit saattavat käyttöhäiriöiden sattuessa räjähtää. Tässä suhteessa ne ovat hitaita termisiä reaktoreita vaarallisempia. Myös niiden jäteongelmat ovat kertalukua vaikeammat, koska niissä syntyvien transuraanien ominaisaktiivisuus on suurempi.

Nopeat hyötyreaktorit ovat kaikissa toimintavaiheissa vaarallisempia kuin hitaat termiset reaktorit. Niiden polttoaineeksi sopivat plutonium on kaikista tunnetuista aineista vaarallisimpia. Käytön aikana vaarallisuus moninkertaistuu, ja vastaavasti jäteongelmat vaikeutuvat. Käytön aikana nopea hyöty-reaktori on vielä alttiimpi tahalliselle tai luonnonmullistuksen aiheuttamalle suuronnettomuudelle sen polttoainelatauksen räjähtämismahdollisuuden ja reaktorin sisällä olevan radioaktiivisen aineen erittäin suuren määrän vuoksi.

Fuusioreaktorit ovat toistaiseksi vain teoriaa. Vaikka itse fuusiotapahtuman "kesyttäminen" onnistuisikin, tämän tyyppisillä voimaloilla voi olla käytännön energiantuotannon kannalta merkitystä aikaisintaan ensi vuosisadan alkuvuosikymmeninä.

SMP ja ydinvoimalaitokset

SMP on maassamme ainoa puolue, joka on selvästi ja yksikäsitteisesti asettunut kielteiselle kannalle ydinvoimalaitoksien suhteen. Ydinvoimalaitoksia ei tarvita Suomessa. SMP on ainoana puolueena puoluekokoustasolla hyväksynyt jo vuonna 1975 ydinvoimalaitoksia koskevan erityisohjelman.

SMP:n selvä EI ydinvoimalaitoksille

Miksi selvä EI ydinvoimalaitoksille. Perusteet selvälle EI:lle ydinvoimalaitoksille ovat kestävät. Perusteet ovat sekä taloudellisia ja turvallisuuteemme liittyviä että aatteellisia.

1. Turvallisuuskysymykset ydinvoimaloissa ovat ratkaisematta. Säteilyvaikutukset sekä ydinvoimalaitosten ulkopuolella että ydinvoimalaitoksessa työskentelevien osalta ovat vakavia. Suurempi onnettomuus merkitsee katastrofia.

Ydinvoimalaitosten radioaktiivinen säteily, radiokatiivinen höyry, radioaktiiviset vesipäästöt ovat todistettavasti aiheuttaneet syöpäriskin ja leukemian todennäköisyyden olennaista kasvua. Perinnöllisyysvauriot ovat kiistattomat.

2.Jätekysymystä ei ole pystytty myöskään ratkaisemaan. Nykyiset sukupolvet eivät voi ottaa vastuuta ardioaktiivisten jätteiden säilyttämisestä jopa kymmeniksituhansiksi vuosiksi ja näiden jätteiden aiheuttamasta uhkasta tuleville sukupolville.

Ydinjätteet merkitsevät ydinaseiden leviämisen uhkaa. Käytännössä jokainen ydinvoimavaltio voi tulevaisuudessa olla myös ydinasevaltio.

3. Ydinvoimalaitosyhteiskunta on tehostetun valvonnan ja kontrollin yhteiskunta. Tehostettu valvonta ja keskitetty energiantuotanto merkitsevät kansanvallan perusteiden tuhoamista.

4. Ydinvoimalaitokset merkitsevät suunattomia pääoman keskityksiä. Tähän Suomella ei ole varaa ilman, että aiheutetaan vakavia ongelmia maamme yritteliäisyydelle. Ydinvoimalaitokset eivät tuota energiaa taloudellisesti. Ei ole edes varmaa tuottavatko ydinvoimalaitokset tosiasiassa enemmän energiaa kuin mitä niiden rakentamiseen ja tuotantoon käytetty energia on. On siis kyseenalaista onko ydinvoimalaitosten energiatuotanto lainkaan positiivinen. Turvallisuusvaatimusten tiukentumisen sekä ydinvoimalaitosten häiriö- ja vika-alttiuden takia kustannukset tulevat nousemaan niin, että ydinvoimalaitoksilla tuotettu sähkö tulee olemaan eritäin kallista sähköä.

5. Nykyisen kaltaiset ydinvoimalaitokset perustuvat vanhentuneeseen kovaan teknologiaan. Nykyisen kaltaiset ydinvoimalat ovat kokonaisuutena tarpeeton välivaihe. Tätä välivaiheen luonnetta eivät myöskään ydinvoiman kannattajat kiistä.

6. Ydinvoimalaitokset merkitsevät mahdollisessa kriisitilanteessa energiatuotannon vakavaa häiriintymistä, koska ydinvoimalaitokset on saatettavissa kaikkien helpoimmin toimintakyvyttömiksi.

7. Ydinvoimalaitoksilla tuotettu energia merkitsee sitä, että kotimaisia uusiutuvia energiamuotoja ei oteta vastaavassa määrin käyttöön. Tämä merkitsee sitä, että energiantuotanto ja energiatulot ovat voimalayhtiöiden käsissä. Suomen kansa köyhdytetään energialla keskitetyn vallan ja voimalayhtiöiden hyväksi.

Maailman johtavat tiedemiehet ovat kiistattomasti osoittaneet, että ydinvoimalaitokset eivät kuulu energian järkevään tuotantoon.

SMP:n perusideologia lähtee siitä, että jokainen ihminen ja jokainen elämä on arvokas. Tämä merkitsee sitä, että elämää on puolustettava eikä tuhottava. Ydinvoimalaitokset merkitsevät elämän tuhoamista. Radio aktiivinen säteily tuhoaa elämän perustekijöitä. Säteily aiheuttaa syöpää, leukemiaa, sokeritautia ja muita sairauksia sekä perinnöllisinä muutoksina kuolleena syntymisiä, epämuodostumia ja sairauksia, jotka periytyvät vanhemmilta lapsille sukupolvesta toiseen. Näin SMP:lle ydinvoimalaitosten vastustaminen on myös ideologinen kysymys elämän puolesta.

Yhteenveto

SMP:n energiapoliittisen ohjelman toteuttaminen merkitsee ihmisläheisemmän yhteiskunnan syntymistä, jolle on tunnusomaista mm:

  • todellisen hyvinvoinnin kasvua
  • pienuuden ekonomiaa
  • täystyöllisyyttä ja palvelujen lisääntymistä
  • luonnon ja ympäristön saastumisen vähenemistä
  • ydinvoiman riskeiltä välttymistä
  • ekologisen tasapainotilan aste asteelta saavuttamista
  • kestäviä tuotteita
  • tasapainoista aluepolitiikkaa ja lähidemokratiaa
  • ulkomaisen energiariippuvuuden vähenemistä, valuutan säästöä ja tasapainoisempaa kauppatasetta.

Pehmeä, korkealla kehitystasolla oleva ihmisyyden yhteiskunta mahdollistaa ihmisen henkisen kasvun ja antaa tavalliselle ihmiselle mahdollisuuden vaikuttaa omaan elämäänsä. Ihminewn on tärkein, ei valta, mahtavuus. Tämä on SMP:n energiapoliittinen vaihtoehto.