SMP:n VEROPOLIITTINEN erityisohjelma

Vahvistettu SMP:n Seinäjoen XXIII puoluekokouksessa 8.8.1981

Verotusta yksinkertaistettava

Veronmaksajan oikeusturva taattava

[KUVA]

Yleistä

Vapaaseen yritteliäisyyteen, yksityiseen omistusoikeuteen ja ahkeraan työhön perustuva pohjoismainen yhteiskuntajärjestyksemme voi toimia vain silloin, kun kansalla on riittävästi ostokykyä, yritysten taloudelliset toimintamahdollisuudet on turvattu ja valtiolla sekä kunnilla on riittävät taloudelliset ja muut edellytykset huolehtia tasapainoisesta kehityksestä kaikilla yhteiskunnan eri tasoilla ja sektoreilla. Rahan tai yhteiskunnan ylivalta tuhoavat vapaan järjestelmämme ja taloudellisten voimavarojemme ajautuminen yksipuolisesti pääomanomistajien tai yhteiskunnan haltuun kuolettaa pieniin joustaviin yksikköihin sekä työn haluun ja ahkeruuteen perustuvan rehevän taloudellisen toiminnan.

Verotus eri muodoissaan on yhteiskunnan käytössä oleva keskeinen talouspolitiikan väline. Verojen avulla yhteiskunta kerää tarvitsemansa välttämättömät tulot tehtäviensä hoitamiseen ja verotuksen avulla toisaalta voidaan ohjata maamme ja kansamme kehitystä taloudellisessa mielessä terveeseen suuntaan. Verot ja niiden kerääminen eivät siis saa olla vain puhdas raaka rahanhankintakeino yhteiskunnalle, joiden raskaudesta päätettäessä katsotaan vain sitä, mikä linja tuo eniten tuloja valtiolle. Veroilla ei saa myöskään kuolettaa yrittämisen ja työnteon halua eikä asettaa joitakin kansalais- tai yritysryhmiä muita edullisempaan asemaan. Verotusta koskevia päätöksiä tehtäessä on niitä aina tarkasteltava sekä kansantaloutemme kokonaisuuden että yksityisen veronmaksajan kannalta.

Verotus ei saa olla veronmaksajan yksipuolista riistoa. Jo nyt on maassamme jouduttu tilanteeseen, jossa verot ovat monin paikoin ylittäneet veronmaksajien kesto- ja sietokyvyn, jonka seurauksena työnteon halu on kuoleutunut ja veronkierto muutoin lainkuuliaistenkin kansalaisten kohdalla lisääntynyt. Monen veron kohdalla on jouduttu tilanteeseen, jossa verojen korottaminen vähentää veron kokonaistuottoa kansalaisten luopuessa liian raskaasti verotetusta toiminnasta. Tämän seurauksena kansantaloutemme kehitys on monin paikoin vinoutunut ja olemme ajautuneet monien perustarpeidemme kohdalla tuonnin varaan, vaikka oma tuotantommekin olisi tarpeemme kyennyt tyydyttämään. Näin on tapahtunut erityisen selvästi elintarvike- ja energiantuotannossamme paljolti väärämielisen talous- ja verotuspolitiikan seurauksena. Kehitys ei voi samanlaisena jatkua ilman kansantaloutemme ja yksityisten veronmaksajien ajautumista kestämättömään tilanteeseen. Muutos on saavutettavissa SMP:n terveen veropoliittisen linjan avulla.

Menot tulojen mukaan ja verot kohtuullisiksi

Valtion talouden hoito on erityisesti tulo- ja menoarvion laatimisen yhteydessä kääntynyt päälaelleen. Tulot on päätetty menojen mukaan eikä päinvastoin niin kuin pitäisi. Poliittisten lehmänkauppojen seurauksena valtion tarpeettomat tuhlailu- ym. menot ovat kasvaneet valtavasti aina puoluetukiaisia ja tarpeetonta byrokratian kasvattamista myöten, jonka seurauksena veroriisto on vuodesta toiseen kiristynyt. Hallitukset ovat olleet kyvyttömiä todellisen säästäväisyys-linjan toteuttamiseen, jonka seurauksena rahaa on syydetty tarpeettomiin ja suorastaan vahingollisiin kohteisiin tarpeellisten ja välttämättömien kohteiden taas jäädessä vaille riittävää rahoitusta. Tästä on törkeä esimerkki kuvaputkitehdas Valcon seikkailu, johon käytetyillä lähes 1 000 miljoonalla markalla olisi voitu merkittävällä tavalla paikata esimerkiksi lapsiperheiden ja sotiemme veteraanien vaikeuksia. Vain SMP on eduskunnassa edustanut tässäkin suhteessa tervettä muutosta vaativaa voimaa.

Valtion tulot muodostuvat välittömien ja välillisten verojen sekä erilaisten maksujen ja taksojen yhteistuotosta. Näiden välinen keskinäinen tasapaino on otettava myös päätöksiä tehtäessä huomioon, jotta eri veronmaksaja- ja kansalaisryhmien rasitukset jakautuvat oikeudenmukaisella tavalla.

Poliittisten päätöksentekijöiden on maassamme kyettävä pikaisesti kansan vaatimusten mukaisesti määrittämään se taso, jolla verot eivät vielä tuhoa järjestelmämme perustaa ja työnhalua. Menot on määriteltävä näin saatujen tulojen mukaan eikä päinvastoin, niin kuin nyt tapahtuu. Valtion ja kuntien on kyettävä elämään tulojensa puitteissa niin kuin yksityisten ihmisten ja yritystenkin on elettävä.

Mihin verotulot on käytettävä?

Yhteiskunta tarvitsee verotuloja välttämättömien ja tarpeellisten menojensa kattamiseen. Tällöin on lähdettävä siitä, että varsinaisilla verotuloilla rahoitetaan yhteiskuntakoneiston kustannuksert sekä jokaiselle välttämättömien peruspalvelujen kustannukset. Tällaisia välttämättömiä peruspalveluja ovat mm. terveydenhuolto, koulutus, peruseläketurva, työttömyysturva, lapsiperheiden tuki, kulttuurin peruspalvelut ja veteraanien sekä muiden vaikeuksissa olevien ryhmien tarpeiden tyydyttäminen. Näistä peruspalveluista ei saa periä kansalaisilta niitä käytettäessä eri maksua, koska verojen muodossa jo jokainen maksukykynsä puitteissa on ne kustantanut.

Muiden kuin välttämättömien peruspalveluiden kustannukset on rahoitettava niistä perittävillä maksuilla ja taksoilla kuitenkin siten, että maksut eivät saa olla korkeampia kuin mitä palvelujen normaali tuottaminen edellyttää. Esimerkiksi liikennettä ei saa verottaa enempää kuin mitä liikenne aiheuttaa yhteiskunnalle välittömiä kustannuksia.

Verotuksella tulee ohjata haitallisia ja jopa terveydelle vahingollisia sekä luontoa saastuttavia tottumuksia oikeaan suuntaan.Tällaisten verojen tuotto, joita ovat esimerkiksi alkoholin ja tupakan verot, on ohjattava tottumusten haittojen vähentämisen ja seurausten hoitamisen ohella muihin ihmisten hätää lievittäviin tarkoituksiin.

Verohelpotuksia veronkiristysten sijaan

Verotuksen taloudellista toimintaa ohjaavaa vaikutusta on käytettävä siten, että verohelpotuksilla ohjataan kehitystä toivottuun suuntaan. Veronkiristyksillä ei aiheuteta kuin lisääntyviä vaikeuksia jo muutoinkin vaikeuksissa olevalle. Esimerkiksi energian verotuksessa on myönnettävä verohelpotuksia kotimaista energiaa käyttäville nykyisen kaikkea sähkönkäyttöä valikoimatta rasittavan sähköveron sijaan. Samoin on meneteltävä muunkin kotimaisen tuontia korvaavan tuotantomme kohdalla siten, kuin kansainvälisten sopimustemme puitteissa on mahdollista.

Verot todellisen tilanteen mukaan

Veroja määrättäessä on pohjaksi otettava verovelvollisen todellinen veronmaksukyky ja todellinen tilanne. Mielivaltaisesta ja tosiasioihin perustumattomasta harkinnanvaraisesta verotuksesta on kaikilta osin luovuttava. Jos veroviranomainen poikkeaa verotusta toimittaessaan verovelvollisen omasta ilmoituksesta, on hänen aina esitettävä riittävät perustelut menettelylleen ja annettava asia tiedoksi verovelvolliselle ennen veron lopullista määräämistä.

Verotus yksinkertaisemmaksi ja selväpiirteisemmäksi

Vuosi vuodelta monimutkaisemmaksi muuttunutta verotusta on voimakkaasti yksinkertaistettava. Erityisesti on näin nopeasti tapahduttava yritysverotuksen ja maatalousverotuksen kohdalla, joissa verovelvolliselle edullisimman verotuksen saavuttaminen edellyttää jo erityisasiantuntijan käyttämistä. Tämän seurauksena suurten yritysten verotaakka, jotka ovat palkanneet itselleen koulutetut erityisasiantuntijat, on jatkuvasti keventynyt pieniin verrattuna.

Palkansaajien verotusta on yksinkertaistettava päämääränä ennakonpidätyksen muodossa perittävä lopullinen palkkavero. Tämän vuoksi on edelleen tehostettava pyrkimyksiä ennakonpidätyksen saattamiseksi vastaamaan mahdollisimman tarkoin lopullista veroa. Samoin on vähennysjärjestelmää kehitettävä siten, että pikkukuittien liittämisestä veroilmoitukseen voidaan luopua kiristämättä verorasitusta.

Suurituloisten ja pääoman erityisetuudet poistettava

Erilaisten tulojen tulee olla verotuksessa samassa asemassa. Pääoma- ja keinottelutulojen erityisetuudet on poistettava lukuunottamatta tavanomaisena pidettävästä pankki-, joukkovelkakirjalaina- tai eläkesäästämisestä saatujen tulojen verohelpotuksia. Pienet talletukset on turvattava verovapaasti myös inflaatiolta samalla huolehtien siitä, että ns. mustan rahan suurtallettajien hankkimat suuret tulot tulevat verotuksen piiriin. Ansaitsemismielessä hankitut, inflaatiosta puhdistetut keinotteluvoitot on saatettava myös verotuksen piiriin. Tavanomaisena pidettävän omaisuuden arvon nousemista ei saa kuitenkaan verottaa.

II KOKONAISVERORASITUS JA SEN JAKAUTUMINEN

Kokonaisverorasitus on maassamme ollut 1970-luvulta lähtien keskimääräinen tulotasomme huomioiden maailman korkein. Verojen ja pakollisten sosiaaliturvamaksujen osuus bruttokansantuotteestamme on ollut jo pitkään yli 40 % ylittäen 1970-luvun puolivälin jälkeen jopa selvästi 45 %. Vain pohjoismaisissa naapureissamme Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa kokonaisveroaste on samalla tasolla tai korkeampi, mutta niiden tulotaso onkin keskimääräisesti Suomeen verrattuna noin kaksinkertainen. Kaikissa muissa maissa veroaste on selvästi Suomea alhaisempi.

Verorasitus jakautui Suomessa 1970-luvun lopulla siten, että kotitalouksien välittömillä veroilla ja tulonsiirroilla kerättiin verojen kokonaistuotosta yli 56 %, välillisillä veroilla kerättiin lähes 40 % ja loput vajaa 4 % kertyi yhteisöjen välittömistä veroista. Suhde on jatkuvasti 1960-luvulta lähtien muuttunut kotitalouksille epäedullisemmaksi yhteisöjen välittömien verojen ja välillisten verojen osuuden pienentyessä. Tämä kehitys ei SMP:n käsityksen mukaan voi enää jatkua aiheuttamatta suoranaista katastrofia kotitalouksien verotuksen ja yksityisten ihmisten työnhalun kohdalla.

Bruttoveroastetta alennettava viidenneksellä

Kokonaisveroastetta on alennettava sosiaaliturvamaksuineen nykyisestä noin 41 %:sta kolmen vuoden kuluessa enintään kolmannekseen bruttokansantuotteestamme eli 33 %:iin. Tämä merkitsee inflaatiokorjausten lisäksi noin 10 %:n vuosittaista välittömien verojen helpotusta kotitalouksille lähivuosien aikana. Bruttoveroastetta ei tule sosiaaliturvamaksut mukaanlukien myöskään tulevaisuudessa nostaa yli 33 % eli yhden kolmanneksen kriittisen rajan.

Kotitalouksien osuus alennettava enintään puoleen

Kotitalouksien maksamien välittömien verojen osuus on alennettava nykyisestä yli 56 %:sta enintään .) %:iin eli puoleen kaikista verotuloista. Tällöinkin vielä kotitaloudet maksavat noin 90 % kaikista verotuloista, kun välilliset verot otetaan huomioon. Kotitalouksien osuuden alentaminen tulee toteuttaa ohjaamalla bruttoveroasteen alennustoimet kotitalouksien välittömiin veroihin painottaen niitä pieni- ja keskituloisten hyväksi. Yhteisöjen maksamien verojen osuuden aleneminen tulee pysäyttää ja osuus palauttaa lähelle 10 %:ia samalla yritysverotuksen rakennetta voimakkaasti uudistaen.

Välillisten verojen osuutta ei saa nostaa

Välillisten verojen eli lähinnä liikevaihtoveron ja valmisteverojen osuutta ei saa nostaa nykyiseltä vajaan 40 %:n tasolta yli 40 %:iin. Välilliset verot jakautuvat epäoideudenmukaisesti myös köyhimpienkin maksettaviksi, jonka vuoksi niiden osuutta ei saa lisätä. SMP ei hyväksy suunnitelmia arvonlisäveroon siirtymisestä, koska se lisää erityisesti kotitalouksien ja muutoin veroista vapautettujen pienituloisten veroja.

III VALTION TULOVERO-RIISTO PYSÄYTETTÄVÄ

Valtion tuloveroriisto on 1960-luvulta lähtien jatkuvasti lisääntynyt. Näin on tapahtunut erityisesti siksi, että progressiivisissa verotaulukoissa ei ole toteutettu välttämättömiä inflaatiokorjauksia eikä vähennyksiä ole korotettu rahan arvon alenemista vastaavasti. Tämän vuoksi välttämättömään elämiseenkin tarvittava tulo on joutunut valtionveron alaiseksi vastoin valtionverotuksen alunperin suurempituloisiin kohdistunutta luonnetta. Valtionveron piirissä on tällä hetkellä lähes 2 miljoonaa veronmaksajaa, kun vielä 1960-luvun alkupuolella valtionveroa joutui maksamaan vain noin 600 000 kansalaista. Kuitenkaan samana aikana ei kansamme reaalinen ansiotaso ole olennaisesti noussut.

Yritysten valtionveron painopiste on voimakkaasti siirtynyt pääomavaltaisilta yrityksiltä työllistäville pienille ja keskisuurille yrityksille. Samoin on tapahtunut maatalouden kohdalla. Tämä on merkinnyt yhdessä voimakkaasti kasvaneiden pakollisten sosiaaliturvamaksujen kanssa sitä, että työllistävä yritteliäisyys on maassamme ajautunut paljolti umpikujaan. Kehitys ei voi ilman peruuttamattomia vaikeuksia enää jatkua.

Tuloeroja tasoitettava

Valtion tuloveron avulla tulee tasoittaa maamme suuria tulo- ja elintasoeroja. Tämä tulee toteuttaa siten, että välttämättömään jokapäiväiseen elämiseen tarpeellinen tulo tulee vapauttaa kaikista valtion veroista. Samalla tulee valtionveron katto säätää sellaiseksi, että se ei kuoleta työnteon halua ja ahkeruutta sekä yrittämisen vapautta. Kaikkia valtion tuloveroa koskevia päätöksiä tehtäessä on otettava huomioon niiden vaikutus kansan sisäiseen tulonjakoon.

Palkansaajien ja kotitalouksien tuloveroa kevennettävä

Valtion tuloverotuksen epäoikeudenmukaisuuksia poistettaessa on ryhdyttävä SMP:n käsityksen mukaan ainakin seuraaviin kiireellisiin toimenpiteisiin:

• Jokapäiväiseen välttämättömään elämiseen tarpeellinen tulo on vapautettava kaikesta valtion tuloverosta. Vuoden 1981 hinta- ja tulotasolla tämä merkitsee sitä, että alle 1 800 markkaa kuukaudessa olevaa tuloa ei valtio saa verottaa.
• Valtion tulovero on toteutettava tasaisesti progressiivisena siten, että kenenkään valtionvero ei nouse yli 50 %:n. Pieni- ja keskituloisten marginaalivero ei saa nousta yli 20 %:n, mikä merkitsee yhdessä kunnallisten ja kirkollisten verojen kanssa 40 %:n marginaaliverokattoa pieni- ja keskituloisille. Tällöin ei esimerkiksi yli- ja sivutyön ansioiden verotus vielä nouse kohtuuttomaksi.
• Aviopuolisoiden ja lasten erillisverotus on toteutettava myös kaikilta vielä toteutumattomilta osiltaan.
• Valtionverotuksessa on toteutettava lakisääteisesti täysi inflaatiosuoja taulukkojen automaattisen tarkistumisen muodossa. Inflaatio-korjaukset eivät saa olla hallituksen tai eduskunnan mielivallasta riippuvaisia.
• Palkansaajien ja eläkeläisten valtion tuloveroa on kehitettävä siten, että saavutetaan ennakonpidätysten täysi vastaavuus lopullisen veron kanssa, jolloin veroilmoitus-pakko voidaan poistaa ja toteuttaa palkkaverojärjestelmä.
• Kunakin vuonna sovellettavat verotaulukot täysimääräisine inflaatiokorjauksineen on otettava käyttöön heti vuoden alusta eikä vasta keskellä vuotta.
• Veronpalautukset on maksettava ajallaan eikä niitä saa lykätä.
• Liikaa perityille veroille on maksettava käypä lainakorko verovapaana.
• Asumisen kohtuulliset kustannukset, olipa kyseessä oma asunto tai vuokra-asunto, eivät saa kuulua verotettavan tulon piiriin.
• Verotuksen vähennysjärjestelmä on saatettava yhtenäiseksi kunnallisverotuksen kanssa ja siinä on toteutettava jäljempänä mainitut korjaukset.
• Sosiaaliturvan etuuksia ei saa verottaa.

Yritysten tuloverotus perusteellisesti korjattava

Yritysten tuloverotuksen paha vinoutuminen pääasiassa 1960-lu-vun lopulla toteutetun elinkeinoverotuksen muutoksen seurauksena on siirtänyt voimakkaasti verorasitusta suurilta pääomavaltaisilta yrityksiltä pienille ja keskisuurille työ-valtaisille yrityksille. Samalla on tapahtunut kansantalouden kannalta epätervettä siirtymistä työvoiman käytöstä kalliiden koneiden ja laitteiden käyttöön vain verotuksen vaikutusten vuoksi. Tämä on rasittanut myös ulkomaankauppamme tasapainoa tarpeettomien tuonti-investointien muodossa.

Yritysverotuksessa tapahtunut kehitys on johtanut myös siihen, että yritykset eivät ole voineet käyttää voittojaan terveellä tavalla yrityksen kehittämiseen vaan on jouduttu uhkaavan verotuksen vuoksi hätäisiin ja harkitsemattomiin investointeihin. Tämän vuoksi tulisi yritysten verotusta muuttaa siten, että painopistettä siirrettäisiin nettovoittopohjaisesta verotuksesta voimavarojen verotukseen, jolloin työvaltaisten yritysten asemaa pääomavaltaisten yritysten suhteen tulisi helpottaa. Työvoimaa lisäävät investoinnit tulisi asettaa verotuksessa muita investointeja parempaan asemaan.

Yritysverotuksen korjaamiseksi tulisi SMP:n käsityksen mukaan ryhtyä nopeasti ainakin seuraaviin toimenpiteisiin:

• Yritysten tulovero tulisi porrastaa pieniä ja keskisuuria työvaltaisia yrityksiä suosivaksi.
• Yritysten tulovero ei saisi missään olosuhteissa nousta yli 50 %:n verotettavasta tulosta.
• Yritysten voitosta työpaikkojen lisäämiseen käytetty osa tulisi saattaa verovapaaksi.
• Yritysten ja yhteisöjen kaksinkertaisen verotuksen epäkohdat tulee poistaa.
• Voitollisten suuryritysten tulee maksaa oma osuutensa valtion tuloverosta ilman mahdollisuutta voittonsa piilottamiseen kirjanpidollisin keinoin.
• Yritysten kohtuuttomien edustuskulujen vähennysoikeus on poistettava. Alkoholikulujen verovähennysoikeus on kumottava.
• Suuryhtiöiden kohtuuttomia poisto-oikeuksia on tarkistettava.

Maksamattomien verojen vuoksi ei saa pakkomyydä kenenkään elinkeinonharjoittamisessa välttämätöntä omaisuutta eikä asuntoa tai asuntoirtaimistoa. Verottajan on myönnettävä vaikeassa taloudellisessa asemassa olevalle yrittäjälle tarpeellista maksuaikaa verorästien maksuun.

• Asianmukaisten ja tarpeellisten poistojen kohdalla on toteutettava inflaatiokorjaus.
• Energian säästö- ja kotimaisen energian käyttöinvestoinneille on niin yrityksille kuin yksityisille ihmisille myönnettävä riittävät verohelpotukset ja poisto-oikeudet.
• Suuryhtiöiden fuusiotappion vähennyskelpoisuus on poistettava.
• Jätteiden ja hukkalämmön teollista hyväksikäyttöä on tehostettava verohelpotuksin.
• Säätiöiden veroetuoikeudet on poistettava.
• Yritysten verotusta on voimakkaasti yksinkertaistettava, jotta myös pienet yritykset kykenevät ilman kalliita asiantuntijoita saavuttamaan saman verotuksellisen aseman kuin suuryhtiöt.

Maatalouden tuloverotus nopeasti korjattava

Maatalouden verotusta muutettiin 1960-luvun lopulla siten, että pien- ja perheviljelmät joutuivat laajalti kestämättömään tilanteeseen. Ratkaisu liittyi tuolloin lähinnä keskustapuolueen ja vasemmiston toimesta valittuun pien- ja perheviljelmiemme tappolinjaan, jonka seurauksena maamme on laajalti menettänyt omavaraisuutensa elintarvikkeiden suhteen ja maaseutu on autioitunut. Verotus on rasittanut erityisesti vähemmän koneistettuja viljelmiä maamme sivu- ja kehitysalueiden vahingoksi. Maaseutu on autioitunut ja palvelut maanviljelyksen tuhoutumisen seurauksena kaikonneet keskuksiin.

Pien- ja perheviljelmien tulevaisuus on vielä pelastettavissa. Jotta tämä tapahtuisi, on maatalouden ja metsäverotuksen osalta ryhdyttävä seuraaviin kiireellisiin toimenpiteisiin:

• Oikeudenmukaisen verotuksen toteuttamiseksi pien- ja perhe-viljelmille on myönnettävä riittävän suuri viljelijän peruspoisto, joka tulee kytkeä pienviljelijöille oikeutta tekevällä tavalla tilan muihin poistoihin.
• Tilan ulkopuolelta saatavien ansioiden verotusta on kevennettävä erityisellä sivuansioiden vähennyksellä. Tällä ratkaisulla tuetaan myös lisääntynyttä osa-ajan viljelyä.
• Maatila- ja metsäverotuksessa on verotettava vain todellisista tuloista eikä kuvitelluista ansiomahdollisuuksista.
• Katovahingoista ja muista luonnonvoimien aiheuttamista vahingoista myönnetään riittävät verohelpotukset samalla toteuttamalla myös riittävät korvaukset.
• Maatalouden koneilta ja laitteilta sekä lannotteilta, ruokinta-aineilta ja vastaavilta on poistettava kaikki välilliset verot. Sama on toteutettava myös metsätyön osalta.
• Metsäverotus on pidettävä sellaisena pinta-alaverotuksena, joka kannustaa metsänomistajia metsiensä hoitoon. SMP ei hyväksy metsän myyntiveroa.
• Metsätyön erityisolosuhteet on otettava verotuksessa vähennyksinä oikeudenmukaisella tavalla huomioon.
• Keinottelumielessä tapahtuva maatalouden tappioiden vähentäminen toisen tulolähteen voitosta on estettävä.
• Maataloudenharjoittajain veroilmoituksesta on poistettava tarpeettomat ja verotuksen kannalta epäolennaiset tiedonpyynnöt sekä pikkuseikkojen verotus. Näin helpotetaan sekä maataloudenharjoittajan veroilmoituksen tekoa että vähennetään verobyrokratiaa.
• Maatalouden verotuksessa on otettava päämääräksi avoimen maaseudun säilyttäminen elinkelpoisena sekä elintarvikeomavaraisuutemme säilyttäminen. Verotuksella ei saa pyrkiä hävittämään pien- ja perheviljelmiä, joita täytyy päinvastoin verotuksellisin keinoin tukea.

IV KUNNALLISVEROTUS OIKEUDENMUKAISEKSI

Kunnallinen itsehallinto on kansanvaltaisen järjestelmämme kulmakiviä. Kunnallinen itsehallinto merkitsee kuntien verotusoikeuden säilyttämistä, johon ei SMP:n käsityksen mukaan saa puuttua. Kunnallista verotusoikeutta ei kuitenkaan saa käyttää kuntalaisia vastaan heitä riistäen, minkä vuoksi valtio ei saa siirtää omia tehtäviään kuntien hoidettavaksi ja kustannettavaksi, mikä lisää painetta kunnallisveroäyrin hinnan nousuun.

Valtion tulee huolehtia oikeudenmukaisella tavalla tuki- ja muin toimenpitein siitä, että kunnissa voidaan turvata vastaavanlaatuinen palvelutaso ilman suuria eroja veroäyrin hinnassa. Tämä edellyttää heikkojen kuntien voimakasta tukemista joko suoraan valtion budjetista tai perustettavan kunnallisen tukirahaston kautta.

Kunnallisverotuksen epäkohtien oikaisemiseksi SMP pitää välttämättömänä ainakin seuraavia korjauksia:

• Kunnallinen verorasitus ei saa nousta kohtuuttomaksi. Siksi kunnallisen veroäyrin hinnalle on säädettävä lakisääteinen 17 pennin katto. Valtion on tuettava kuntia niin, että tällä veroäyrin hinnalla jokainen kunta voi tarjota jäsenilleen riittävät palvelut.
• Kunnallisverosta on kokonaan vapautettava sellainen tulo, joka ei vuoden 1981 hintatasossa ylitä 1 000 mk/kk. Alle 1 800 mk/kk jäävien tulojen kohdalla tulee noudattaa alenevaa kunnallisveroäyrin hintaa siten, että äyrin hinta on nolla 1 000 markan kohdalla ja täysi 1 800 markan kohdalla. Näitä markkamääriä on korotettava vuosittain inflaatiota vastaavasti.
• Mielivaltainen kunnallinen harkintavero on poistettava.
• Kaikki kunnan alueelta saadut tulot on voitava verottaa kunnan hyväksi kuitenkin siten, että henkilökohtaisista tuloista verotetaan siinä kunnassa, jonka palveluja asianomainen pääasiallisesti käyttää. Ns. pääkonttoriverotuksesta on luovuttava.
• Kunnallisveron kiertoteitse tapahtuva kiristäminen erilaisilla veronluonteisilla maksuilla on estettävä. SMP ei hyväksy yleisiä katu-, jätevesi-, jäte- tai muita vastaavia maksuja. Kunnan yleiset tehtävät on kustannettava verotuloin.
• Kunnille on maksettava oikeudenmukainen osuus liikenteen maksamista veroista.
• Valtion ja säätiöiden on maksettava kunnalle veroa omaisuudestaan ja toiminnastaan.
• Kunnallisveroja tai muita kunnan tuloja ei saa käyttää kunnallisen puoluetuen maksamiseen.
• Sivuperinnön verottamisesta kunnallisverotuksessa on luovuttava.
• Valtion on tilitettävä kunnille kunnallisverot viipymättä. Samoin on taloudellisissa vaikeuksissa oleville kunnille voitava antaa osa valtiolle kertyneestä perintö- ja liikevaihtoverotuotosta rahoitus- tai muina avustuksina.
• Verotuskäytäntöä eri kunnissa tulee yhteinäistää kaikkien veronmaksajien saattamiseksi keskenään samaan asemaan.

Kirkollisverolle katto

Kirkollisvero tulee pitää kohtuullisena eikä sen avulla saa kasvattaa kirkon omaisuutta seurakuntalaisten kustannuksella. Seurakuntien välisiä tuloeroja tulee kaventaa siten, että kirkollisveroäyrin hinta ei nouse yli yhden pennin.

SMP katsoo, että tulee kiireesti selvityttää, miten yhteisöjen kirkollisveron tavaroiden ja hyödykkeiden hintoja korottava vaikutus voitaisiin poistaa.

Ei uusia maakuntaveroja

Maakuntaitsehallinnon toteuttaminen, jota SMP kannattaa, ei saa merkitä uuden verottajan syntymistä yhteiskuntaamme. Maakuntaitsehallinto on kustannettava tehtävien tehokkaammasta hoidosta valtiolle ja kunnille syntyvästä säästöstä.

V TULOVEROTUKSEN VÄHENNYSJÄRJESTELMÄ UUSITTAVA

Verotuksen vähennysjärjestelmän avulla on huolehdittava siitä, että verorasitus jakautuu oikeudenmukaisella tavalla eri veronmaksajien maksettavaksi. Tämän vuoksi järjestelmä tulee toteuttaa sekä valtion- että kunnallisessa tuloverotuksessa yhteneväisenä ja samanlaisena.

Verovähennyksistä päätettäessä tulee erityisesti ottaa huomioon niiden todellinen vaikutus verotettavan tuloihin, jotta esimerkiksi tulosta tehtävät vähennykset eivät markkamääräisinä hyödyttäisi eniten vain suurituloisia.

Verotuksen vähennysjärjestelmä tulee kytkeä oikeudenmukaisella tavalla erityisesti kotitalouksille maksettaviin tulonsiirtoihin, jotta maksettavien korvausten ja eri tukimuotojen sekä verotuksen vähennysten kokonaisvaikutus on oikea erityisesti pieni- ja keskituloisia sekä lapsiperheitä ajatellen.

Verotuksen vähennysjärjestelmä on saatettava mahdollisimman yksinkertaiseksi ja selväpiirteiseksi kuitenkin riittävästi eri veronmaksajien erilaiset olosuhteet huomioiden. Vähennysten vaikutus verotettavan kohdalla on otettava täysimääräisesti huomioon jo ennakonpidätystä määrättäessä.

SMP haluaa verovähennysjärjestelmää korjattaessa kiinnittää huomiota erityisesti seuraaviin seikkoihin:

• Verovähennysten ja veroasteikkojen yhteisvaikutuksella on huolehdittava siitä, että vähimmäistoimeentuloa vastaava palkka, eläke tai muu tulo on kaikista tuloveroista vapaa.
• Tulonhankkimiskuluista on myönnettävä ilman eri selvitystä riittävä perusvähennys, joka vähentää verotuksen byrokratiaa.
• Poikkeuksellisen suuret tulonhankkimiskulut tulee saada aina vähentää kokonaisuudessaan.
• Sairauskuluista on myönnettävä täysimääräinen vähennys.
• Lastenhoitokulut on saatava vähentää kokonaisuudessaan samalla ne oikeudenmukaisella tavalla lapsivähennykseen ja toteutettavaan äidinpalkkaan niveltäen.
• Asuntovelkojen korot on saatava vähentää kokonaisuudessaan. Keinotteluvelkojen koronvähennysoikeus on sen sijaan poistettava.
• Sotiemme veteraaneille ja invalideille on myönnettävä verotuksessa riittävä ylimääräinen verovähennys.
• Vuokra-asunnossa asuville on myönnettävä oikeudenmukainen veronvähennysoikeus.
• Vanhuus- ja invalidivähennykset on korotettava kaksinkertaisiksi ja sidottava indeksiin.
• Lapsivähennys on kolminkertaistettava sekä ikäraja on nostettava 19 vuoteen.
• Koulutusvähennyksen ikäraja on nostettava 24 vuoteen.
• Nuorille perheille ja nuorisolle on myönnettävä erityinen 2 500 markan vuotuinen perusvähennys, joka on sidottava indeksiin.
• Opiskelijan on saatava vähentää tuloistaan välttämätttömät opiskelukustannukset.
• Kansanedustajien ja muiden suurituloisten erilliset verovähennysoikeudet on poistettava.
• Vieraalla paikkakunnalla työskentelevien saamien päivärahojen verotus on estettävä.
• Puolisovähennystä on korjattava erilaisten kotitalouksien saattamiseksi verotuksellisesti samaan asemaan.
• On säädettävä laki erityisistä alueellisista verovähennyksistä. Oikeudenmukaisen aluepolitiikan toteuttamiseksi on näitä vähennyksiä voitava myöntää kehitys- ja sivualueiden yrityksille ja yksityisille veronmaksajille.
• Verotuksen vähennyksiä on sovellettava yhtenäisesti maan eri kunnissa. Verolautakuntien mielivalta on tässä suhteessa lopetettava.
• Kaikkien verolaeissa markkamääräisesti säädettyjen vähennysten määrä tulee lakisääteisesti sitoa indeksiin reaaliarvon säilyttämiseksi.

Sosiaaliturvan verotus estettävä

SMP ei hyväksy sosiaaliturvan verottamista. Emme myöskään hyväksy sosiaaliturvan maksamista saajan tulojen mukaan, jolloin suurituloisten saamat korvaukset saattavat olla monikymmenkertaisia pienituloisiin verrattuna. Jo säädetyt lait sairausvakuutuksen päivärahojen sekä liikenne- ja tapaturmavakuutusten korvausten tulosidonnaisuudesta ja verottamisesta sekä samoista ratkaisuista äitiys-päivärahojen kohdalla on välittömästi kumottava ja luovuttava enemmistä suunnitelmista kansaneläkkeiden ja mm. työttömyyskorvausten verottamiseksi.

SMP katsoo, että perussosiaaliturvan tulee olla kaikissa olosuhteissa verovapaata ja samanlaisin perustein kaikille määräytyvää. Verovapaan sairaus- ja äitiyspäivärahan sekä tapaturma- ja liikennevakuutuksen päivärahojen tulee olla 60 markkaa päivässä 20 markan lapsikorotuksella lasta kohden. Äitiyspäivärahan maksuaikaa tulee asteittain pidentää kahteen vuoteen.

VI VARALLISUUS-, PERINTÖ- JA LAHJAVERO OIKEUDENMUKAISTETTAVA

Yhteiskuntaamme syntyneet kohtuuttoman suuret omaisuus- eli varallisuusverot sekä niistä suuromistajille koituva taloudellinen ja muu hyöty edellyttävät varallisuusveron säilyttämistä oikeudenmukaisessa muodossa. Varallisuusveroa ei sa kuitenkaan käyttää omaisuuden pakko-ottoon yhteiskunnalle eikä ketään saa verottaa hänelle elämisen tai työnteon kannalta välttämättömöstä varallisuudesta.

Pääomavaltaisen suurteollisuuden vapautuminen lähes kaikista veroista edellyttää, että varallisuusvero tulee ulottaa koskemaan myös pääomavaltaista suurteollisuutta. Tässä suhteessa SMP ei voi hyväksyä suurteollisuudelle jatkuvasti lisättyjä verohelpotuksia ja veronkiertomahdollisuuksia, joiden seurauksena verotaakka on siirtynyt lähes yksinomaan kotitalouksien ja pienyrittäjien sekä maatalouden maksettavaksi.

Verotuksella ei saa myöskään tuhota pienomistusta, kuten K-linjan valtakaudella on laajalti tapahtunut. Sosialismia ei saa toteuttaa kiertotietä verotuksen kautta.

Suurten omaisuuksien ja niistä saatavien veroetuuksien suosiminen on lopetattava. Maassamme tapahtuneet ns. mustan rahan rötökset osoittavat, että varallisuusverotuksessa ja suurista pääomista saatujen tulojen verotuksessa on pahoja aukkoja, jotka on poistettava.

Yrittäminen ja siinä onnistuminen yrityksen menestymisen muodossa ei saa johtaa ylipääsemättömään veroumpikujaan. Siksi on yritysvarallisuuden verotusta kevennettävä niin, että myös menestyvien yritysten toiminta yksityisomistukse pohjalta säilyy mahdollisena. Kohtuuton perintö- ja lahjaverotus ei saa myöskään estää yrityksessä tai maatilalla tapahtuvaa sukupolvenvaihdosta tai yrityksen harjoittamista.

Oikeudenmukaisen varallisuus-, perintö- ja lahjaverotuksen saavuttamiseksi on SMP:n käsityksen mukaan ryhdyttävä ainakin seuraaviin toimenpiteisiin:

• Oma asunto, kohtuullinen vapaa-ajan asunto sekä muu jokapäiväisen elämisen kannalta tarpeellinen omaisuus ei saa johtaa varallisuusveron määräämiseen.
• Pientalletusten ja muun pien-omistuksen verovapaus on säilytettävä mutta sen sijaan suurtalletukset ja suursijoitukset esimerkiksi valtion obligaatioihin on saatettava veronalaisiksi.
• Yritysvarallisuuden verotusta on kevennettävä siten, että siitä määräytyvän veron saa vähentää verotuksessa samasta yrityksestä saadusta työtulosta.
• Yritysvarallisuuden, jos sitä ei oteta ulos yrityksestä, perintö- ja lahjaveroa tulee alentaa puoleen normaalista.
• Pienten omaisuuksien lahja- ja perintöveroa tulee keventää.
• Perintöverolle on annettava riittävän pitkä maksuaika.
• Suurten omaisuuksien varallisuusveroa ei saa keventää nykyisestään.
• Maatalouden varallisuusvero on poistettava perhe- ja pienviljelmiltä.

VII VÄLILLISET VEROT RIISTÄVÄT PIENITULOISIA

Välillisillä veroilla eli kulutusta verottamalla yhteiskunta ohjaa verotulojen keräämisen ohella kulutusta. Tämän vuoksi välilliset verot tulee säätää sellaisiksi, että ne mahdollisimman hyvin kokonaisvaikutus huomioiden ohjaavat kansalaisten kulutustottumuksia sekä kotimaisen tuotannon että terveellisyyden ja tarpeellisuuden kannalta oikeaan suuntaan.

Välillisten verojen osuutta valtion koko verotuloista ei SMP:n käsityksen mukaan tule nostaa. Välilliset verot kohdistuvat veronmaksajiin epäoikeudenmukaisemmin kuin välittömät verot johtuen siitä, että jokaisen ihmisen on pakko välttämättömät perustarpeensa tyydyttämällä kuluttaa rahaa. Välillisiä veroja maksavat myös sellaiset pienituloiset, eläkeläiset ja työttömät, joiden muu verorasitus on vähäinen tai sitä ei ole ollenkaan.

SMP katsoo, että välillisiä veroja ei tule periä välttämättömästä peruskulutuksesta. Tämän vuoksi asuminen, ravinto, vaatetus ja liikkumistarpeen tyydyttäminen tulee vapauttaa kaikista välillisistä veroista. On myös selvitettävä, miten välillisten verojen - lähinnä liikevaihtoveron - valikoivuutta voitaisiin lisätä porrastamalla sen vaikutus eri hyödykkeiden kohdalla.

SMP ei hyväksy liikevaihtoveron korvaamista lisäarvonverolla, koska se siirtäisi pääomavaltaisen suurteollisuuden veroja pienituloisten maksettavaksi. Tästä syystä emme myöskään hyväksy verotuksen painopisteen siirtämistä välittömistä veroista välillisiin, sillä vaikutus on samanlainen: Suurituloiset hyötyvät ja pienituloiset kärsivät.

Välillisillä veroilla tulee myös tukea kotimaista tuotantoa. Tämän vuoksi valmisteverot ja muut vastaavat verot tulisi poistaa kotimaisilta tuotteilta alkoholia ja tupakkaa lukuunottamatta.

SMP katsoo, että välillisten verojen kokonaisrasitusta ei saa enää nykyisestään korottaa. Sen sijaan olisi välillisten verojen sisäisen rakenteen korjaamiseksi ja veroriiston ehkäisemiseksi ryhdyttävä ainakin seuraaviin korjaustoimenpiteisiin:

Liikevaihtovero

• SMP ei hyväksy arvonlisäveroa. Mutta jos tavallisen kansan veroja lisäämättä halutaan helpottaa ulkomaanviennin rasituksia työllisyyden parantamiseksi, SMP:llä ei ole mitään sitä vastaan.
• Välttämättömyystarvikkeet on vapautettava liikevaihtoverosta.
• Työllistävien investointien liikevaihtoverovapaus on saatettava pysyväksi. Automatisoivien ja työvoimaa vähentävien kone- ja laiteinvestointien verovapaus olisi sen sijaan lopetettava.
• Maatalouden koneiden, laitteiden ja muiden tarvikkeiden sekä raaka-aineiden liikevaihtoverovapaus on välittömästi toteutettava.
• Työkalut ja -välineet sekä ammattikirjallisuus on vapautettava liikevaihtoverosta ilman rajoituksia.
• Lääkkeiden liikevaihtovero on poistettava.
• Pienyritysten kohdalla niille oman työn osalta koituva liikevaihtovero on poistettava.
• Liikevaihtoverontasoa ei saa nykyisestään korottaa. Sen sijaan tulee sen valikoivuutta lisätä mm. ylellisyystavaroiden osalta.

Valmisteverot

• Kotimainen tuotanto haitallisia valmisteita lukuunottamatta on vapautettava hintoja korottavista valmisteveroista.
• Polttoaineiden valmisteveroa on kevennettävä asumiskustannusten ja liikennekustannusten alentamiseksi.
• Kotimaassa tuotettu energia on vapautettava kaikista veroista.
• Tupakan ja alkoholin sekä muiden terveydelle haitallisten valmisteiden verotus on säilytettävä reaaliarvoltaan ainakin nykyisellä tasollaan.
• Valmisteverotuksen perinnän byrokratiaa on kevennettävä ja hallinto muun välillisen verotuksen kanssa yhdenmukaistettava.

Autovero

• Autoveroa on välittömästi alennettava ainakin 15 prosentilla. Tämä ratkaisu toisi tuhansia uusia työpaikkoja eikä vähentäisi autoveron tuottoa autojen myynnin lisääntyessä.
• Kuljetustoimen verotuksen keventämiseksi on autovero kokonaan poistettava kaikista ammattikäyttöön tulevista autoista autokouluautoja myöten.
• Autovero on palautettava kokonaisuudessaan invalideille sekä muille autoa välttämättä työssään tarvitseville.
• Erillinen dieselvero on poistettava.
• Petroli- ja nestekaasukäyttöisten autojen rangaistusvero on poistettava.
• Polttoainevero on palautettava oikeudenmukaisella tavalla ammatmaiselle kuorma-, linja-auto ja henkilöliikenteelle sekä työssään muuta moottorikäyttöistä ajoneuvoa tai laitetta tarvitsevalle.
• Inflaation aiheuttama autoveron kiristyminen on lakisääteisesti estettävä.

Muut välilliset verot

• Leimaverojen toteutetut suur-korotukset on peruutettava ja niitä korotettava enintään tapahtunutta inflaatiota vastaavasti.
• Leimaverojen on oltava erittäin kohtuulliset tai niitä ei saa periä ollenkaan kansalaisten välttämättä tarvitsemista asiakirjoista.
• Kiinteistökauppojen leimavero on alennettava samalle tasolle osakkeiden leimaveron kanssa eli 1.2 %:ksi.
• Sähköverolaki on kumottava.
• Väkilannotteiden ja rehujen erityisverolait on kumottava.
• Kotimaiset tuoremehut on vapautettava kaikista veroista.
• Tuonnille ei tule määrätä erityisiä veroja sellaisten tarpeellisten tuotteiden osalta, joita ei valmisteta kotimaassa.
• Viennille ei tule asettaa erityisveroja.

SMP katsoo, että välillisten verojen avulla ei saa kiertoteitse kasvattaa kansan verorasitusta vaan että päinvastoin tehokkaalla säästäväisyydellä vähennetään verorasitusta poistamalla välillisiä veroja järkevällä tavalla tarpeellisesta kulutuksesta. Kuluneiden kansanrintamavuosien aikana tapahtunut välillisen verotuksen voimakas kiristymisen kierre on katkaistava.

VIII TYÖVOIMAVEROJA KEVENNETTÄVÄ VOIMAKKAASTI

Suuryritysten verorasituksen voimakkaasti kevennyttyä 1970-luvulla on yritysten verojen ja maksujen painopiste siirtynyt voimakkaasti veroluontoisten maksujen, lähinnä työvoimaverojen puolelle. Tällaisiahan ovat lähinnä sosiaaliturvamaksut ja muut vastaavat, joiden osuus tällä hetkellä lähentelee 60 prosenttia työnantajan maksamien palkkojen määrästä.

Tapahtunut kehitys on merkinnyt sitä, että yritysten puolella on vero- ja maksuvelvollisuus siirtynyt voimakkaasti työllistävien yritysten vastuulle. Erityisesti pieni- ja keski-suuri yritteliäisyys on joutunut tämän vuoksi vaikeuksiin ja lopettamaan toimintansa. Kehitykseen on saatava nopeasti muutos, mikäli maassamme aiotaan päästä täystyöllisyyteen ja säilyttää pohjoismainen vapaan yrittämisen oikeutemme.

SMP katsoo, että pakolliset työvoimakustannukset eivät saisi työvaltaisissa yrityksissä ylittää yhtä kolmannesta palkkakustannuksista. Tällöin myös työvoiman ja pääoman käytön välinen työvoiman käytölle tällä hetkellä epäedullinen hintasuhde korjaantuisi ja syntyisi edellytyksiä työpaikkojen lisääntymiselle. Syntynyt vajaus työvoima-verojen alentamisesta 60 %:n tasolta noin kolmannekseen tulisi kattaa valtiovallan mukaantulolla sosiaalisten menojen kattamiseen sekä muin perustein, esimerkiksi yrityksen liikevaihdon ja sen pääomavaltaisuuden mukaan perittävillä sosiaaliturvamaksuilla.

Pienten yritysten työvoimakustannuksia tulisi vähentää erityisellä sosiaaliturvamaksuista myönnettävällä perusvähennyksellä, jonka avulla muutaman työntekijän yritykset vapautuisivat näistä maksuista.

Välillisten työvoimakustannusten keventämiseksi katsoo SMP, että ainakin seuraaviin toimenpiteisiin olisi ryhdyttävä:

• Sosiaaliturvamaksujen ja vastaavien maksujen perimisestä yksinomaan maksettujen palkkojen mukaan olisi luovuttava.
• Sosiaaliturvamaksujen ja vastaavien osuus työnantajan maksamista palkoista työvaltaisissa yrityksissä ei saisi ylittää yhtä kolmannesta.
• Yrityksille olisi myönnettävä sosiaaliturvamaksuihin vaikuttaviin palkkoihin erityinen työllistämisvähennys, jonka tulisi olla vuoden 1981 hintatasossa 150 000 markkaa, jonka ylittävän palkkasumman osalta vasta määrättäisiin sosiaaliturva- ja muut maksut.
• Sosiaaliturvamaksujen maksuvelvollisuus olisi ulotettava koskemaan sopivalla tavalla myös tuontitavaroita.
• Sosiaaliturvamaksut olisi alueellisesti porrastettava siten, että niillä alueilla, joilla työttömyys on suurin, on maksu pienin.
• Toimintaansa aloittaville yrityksille olisi muiden verohelpotusten ohella myönnettävä helpotusta alkuvuosina pakollisista vakuutusmaksuista.
• Sosiaaliturvamaksuja määrättäessä ja niistä päätöksiä tehtäessä olisi ensisijaisesti tarkasteltava niiden vaikutusta työllisyyteen ja maan taloudelliseen kehitykseen samalla säädetyt oikeudenmukaiset etuudet tarvitsijoille turvaten.

IX VERONMAKSAJAN OIKEUSTURVA TAATTAVA

Verotuksen tulee tapahtua siten, että jokainen veronmaksaja tulee oikeudenmukaisesti kohdelluksi. Verottajan mielivalta tulee tehokkaasti estää, eikä veroviranomainen saa vetäytyä vastuusta epäselvien vastuukysymysten taakse. Verotus on toimitettava viivyttelemättä ja valitukset on saatava loppuun käsitellyiksi kaikkia oikeusasteita myöten vuoden kuluessa tapahtuneesta verotuksesta.

Verotus ei saa olla raskasta byrokraattista toimintaa, jonka rattaissa verovelvollinen ei saa oikeutta. Veroviranomaisten on oltava velvollisia antamaan tarvittavaa neuvontaa ja opastusta verovelvollisille, jotta he osaavat käyttää oikeuksiaan asianmukaisesti. Kutakin verovuotta koskevat lait on säädettävä hyvissä ajoin jo vuoden alkupuolella, jotta verovelvollisille jää riittävästi aikaa perehtyä uusiin säännöksiin ja viranomaisille niiden toteuttamiseen.

Verolautakuntien ja tutkijalautakuntien toimintaa on tehostettava ja oikeudenmukaistettava sekä niihin on saatava mukaan valitusoikeuksin varustettu veronmaksajien asiamies. Samat henkilöt eivät saa olla ylemmissä asteissa tekemässä ratkaisuja aikaisemmin verotuksessa tekemistään päätöksistä. Verottajan vastuu on ulotettava koskemaan myös verotuksen valmistelijoita, koska luottamuspohjaiset lautakunnat eivät aina omaa riittävää asiantuntemusta verotusta toimittaessaan. Verotuksesta on annettava yhtenäiset ohjeet ja säännökset kaikkialle maahan, jotta erilainen verotus maan eri alueilla tulkintojen erilaisuuden vuoksi poistuu.

Lisäksi SMP:n käsityksen mukaan tulisi ryhtyä vielä seuraaviin veronmaksajien oikeusturvaa parantaviin toimenpiteisiin:

• Arvioverotuksen epäkohdat on poistettava. Arvioverotuksen on perustuttava tosiasioihin eikä mielivaltaan.
• Olemattomista tai laskennallisista tuloista ei saa määrätä veroa.
• Tuloista on verotettava vasta sitten, kun ne on todellisuudessa saatu.
• Useamman vuoden aikana tehdystä työstä kerralla saatu tulo on jaettava tehdyn työn suhteessa eri vuosille.
• Valtion on korvattava valittajalle valituskulut ja korko liikaa maksetuille veroille, jos valittaja voittaa verovalituksen.
• Tutkijalautakuntiin ei tule valita verolautakuntien jäseniä.
• Veronkierto on tehokkaasti estettävä.
• Verorikoksista on määrättävä riittävän kovat rangaistukset ja lisäverot.
• Ennakon tarkastukset ja muut vero- ja liikevaihtoverotarkastukset on suoritettava samalla kertaa ja saman tarkastajan toimesta tarpeettoman byrokratian välttämiseksi ja riittävän oikeusturvan takaamiseksi.
• Verottajan salassapitovelvollisuutta on korostettava.
• Verotusta suunnittelemaan on perustettava pysyvä veroneuvottelukunta, johon tulee valita eri veronmaksajaryhmien edustus.
• On perustettava erityinen verotettavan oikeusturvalautakunta, johon verottaja voi maksutta vedota jouduttuaan verottajan mielivallan alaiseksi.
• Jälkiverotuksen toimittamisaikaa on lyhennettävä viidestä kolmeen vuoteen.
• Suuret jälkiverot on voitava maksaa useampana kuin kolmena eränä riittävällä maksuajalla.
• Tutkijalautakuntien toiminta on saatava ympärivuotiseksi.

SMP katsoo, että oikeudenmukaisella verotuksella voidaan saavuttaa tilanne, jolloin yhteiskunta saa menoihinsa riittävät tulot kuolettamatta yrittämisen ja työnteon halua. Tämä edellyttää tarkkaa säästäväisyyttä valtion ja kuntien taloudessa sekä verotuksen vaikutusten jatkuvaa seurantaa. Kaikkia verotusta koskevia päätöksiä tehtäessä on aina tarkasteltava päätöksen vaikutusta kokonaisuutena sekä sen merkitystä tavallisen veronmaksajan kannalta. Verotuksella ja siihen liittyvällä tuhlailulla ja yhteiskuntajärjestelmämme vastaisilla pyrkimyksillä ei saa tuhota vapaata pohjoismaista yhteiskuntajärjestelmäämme.

Vahvistettu SMP:n Seinäjoen puoluekokouksessa 8.8.1981