Sosiaali- ja terveyspoliittinen sekä pelastustoimen ohjelma

Vapauden liitto r.p.

1. Johdanto

Sosiaali- ja terveydenhuolto sekä pelastustoimi ovat yhteiskunnan yksi tärkein perusta, jonka toimivuus kertoo omalta osaltaan yhteiskunnan tilasta. Terveys ja turvallisuus kannattelevat koko valtiota, sillä hyvinvoivista yksilöistä muodostuu aktiivinen koneisto, jonka voimin kaikki yhteiskunnan eri osa-alueet saadaan toimimaan.

Hyvinvointi ja terveys ovat yksilöllinen kokemus ja käsittävät monenlaisia asioita, mutta yleisesti tarkasteltuna ne kuitenkin tarkoittavat sitä, että yksilö pystyy toimimaan aktiivisesti omassa arjessaan, nauttimaan elämästään ja tekemään työtään terveenä eläkeikään saakka sekä kokea elämisen arvoisen vanhuuden.

Vaikka osavastuu hyvinvoinnista on ihmisellä itsellään, niin jokainen meistä tarvitsee todennäköisesti jossain elämänsä vaiheessa myös terveydenhuollon ja mahdollisesti myös sosiaalihuollon sekä pelastustoimen palveluita. Jos ihminen ei saa apua ajoissa sitä tarvitessaan, on luonnollista, että kustannukset yhteiskunnalle nousevat moninkertaisiksi -puhumattakaan inhimillisistä kohtaloista.

Ennaltaehkäisevä työ ja terveyden tukeminen olisivatkin ensisijainen keino vähentää paitsi palveluiden ja yhteiskunnan kustannuksia, myös sotealan ammattilaisten kohtuutonta työtaakkaa. Esimerkiksi lastensuojelussa ennaltaehkäisevä työ on ensisijaisen tärkeää ja vaatisi panostusta ja oikein kohdennettuja resursseja varhaisessa vaiheessa perheissä, joissa tukea vanhemmuuteen tarvitaan. Pitkällä tähtäimellä olisi tavoiteltavaa vähentää sairaanhoitoa ja lisätä terveydenhuoltoa kohtaamalla ihminen kokonaisvaltaisesti sekä kannustaen ensisijaisesti lääkkeettömiin vaihtoehtoihin lisäten koko kehon hyvinvointia.

Lähitulevaisuuden tärkeimpiä poliittisia tavoitteita on kuitenkin saada sote-alan arvostus sille kuuluvalle tasolle panostamalla erityisesti työoloihin, henkisten voimavarojen tukemiseen sekä taloudelliseen houkuttelevuuteen. Hoitoalan ahdinko on korjattava rakenteellisilla muutoksilla, ei pintaremontilla, jos aiomme jatkossakin turvata kansalaisille pääsyn moniosaavien ammattilaisten hoitoon.

Ilman heitä ei välttämättä olisi meitä.

2. Periaatteet

2.1. Potilaan ja asiakkaan tärkeä rooli

Sosiaali- ja terveydenhuoltoa sekä pelastustoimea pitää luonnollisesti tarkastella myös potilaan ja asiakkaan näkökulmasta. Suomessa ollaan liian pitkään menty ajatuksella, jossa vastuu sälytetään ihmiseltä itseltään terveydenhuollolle tai sairaanhoidolle. Ennaltaehkäisevä terveystyö, jossa kansalaisia motivoidaan ottamaan itse vastuuta omasta hyvinvoinnistaan ja vaalimaan terveyttään, on erittäin tärkeää. Pelastustoimen osalta ennaltaehkäisevät toimenpiteet ovat luonnollisesti myös ensiarvoisen tärkeitä (paloturvallisuus, onnettomuuksien ehkäiseminen jne). Tässä myös kansalaisen vastuuttaminen toimimaan on tärkeässä roolissa.

2.2. Ammattilaisten tärkeä rooli

Ilman sote- ja pelastusalan ammattilaisia meillä ei ole mitään. Täytyy pitää kirkkaana mielessä, mitä sosiaali- ja terveydenhuolto sekä ihmisten pelastaminen esimerkiksi onnettomuustilanteissa tarkoittaa. Se edellyttää ammattitaitoisia, koulutettuja sekä kokeneita osaajia, jotka kohtaavat avun tarpeessa ja hädässä olevia ihmisiä: sairaita, vammautuneita, kuolevia ja monella tavalla apua tarvitsevia ihmisiä. Näin ollen on elintärkeää pitää huolta työntekijöiden henkisestä ja fyysisestä jaksamisesta turvaamalla riittävät resurssit, jotta kenenkään valmius hoitaa työnsä turvallisesti ei kärsi liian pitkien ja raskaiden työputkien vuoksi.

2.3. Asenteiden ja ohjauksen uudistaminen

Terveyden osalta ohjaus elämäntapojen parantamiseen tulisi olla aidosti innostavaa, kannustavaa, aktiivista ja vapaata. Ihmisten rohkaiseminen etsimään sitä, mikä sopii juuri heille sen sijaan, että rajoitetaan esimerkiksi täydentäviä hoitomuotoja tai väheksytään ravinnon merkitystä terveyden tukemisessa, olisi keino innostaa ihmisiä ottamaan vastuuta omasta hyvinvoinnistaan. Luottamus yksilön kykyyn arvioida omaa parastaan ja myös kannustaminen siihen siinä tapauksessa, että hän on aiheesta kiinnostunut, on hyvä suunta. Yksilöllisyyden ja kokonaisvaltaisuuden sekä valinnanvapauden kunnioittaminen, rajoittamisen ja vahvojen suositusten ja jopa pakkojen sijaan ovat toimivampia tapoja hyvinvoivan yhteiskunnan saavuttamiseksi.

2.4. Terveydenhuollon uudistaminen

Suomen terveydenhuollon järjestelmää olisi uusittava suuntaan, jossa kansalainen voi valita lääkärinsä ja sekä rahoituksessa että palvelujen tuotannossa olisi kilpailua. Tämä vaatisi merkittäviä muutoksia terveydenhuollon palvelujärjestelmään esimerkiksi Sveitsin mallia soveltaen.

Hallintoa tulee karsia ja palauttaa ammattilaisille se työ, mihin heidät on koulutettu (esimerkiksi sairaanhoitaja ei tee lääkärin tai laitoshuoltajan töitä). Toimimattomista ja kuormittavista järjestelmistä on luovuttava (esimerkkinä Apotti).

3. Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon tila tällä hetkellä

Suomen terveydenhuolto on ollut kriisissä jo pitkään, eikä riittäviä tai oikeanlaisia toimia sen korjaamiseksi ole pystytty tai oltu halukkaita tekemään.

Sotealan heikoin lenkki tällä hetkellä on ehdottomasti henkilöstön riittävyys ja saatavuus. Tähän ongelmaan olisi täytynyt tehdä korjaustoimia jo aikoja sitten, pureutuen ajatuksella sinne, mistä ongelmat ovat peräisin. Palkkaus suhteessa työn vaativuuteen ja vastuullisuuteen, työajat, huono johtaminen, resurssien vähyys ja alati lisääntyvä työmäärä eivät ole houkuttelevia tekijöitä pitämään ammattilaisia alalla. Myös eläköityminen on ollut ja on edelleen voimakasta, eikä ala houkuttele nuoria riittävästi edellä mainituista syistä. Hoitajamitoituksen tuleva nostaminen ei korjaa tilannetta, vaan päinvastoin vaikeuttaa sitä, koska lain vaatimaa mitoitusta ei henkilöstöpulassa pystytä täyttämään ja vanhusten hoitopaikkoja joudutaan jälleen sulkemaan.

Mm. Ruotsi ja Norja ovat houkutelleet alan ammattilaisia paremmalla palkkauksella ja työsuhde-eduillaan näihin maihin työskentelemään. Suomessa on suhteessa enemmän hoitajia kuin muualla Euroopassa, mutta Suomen terveydenhuollon palvelurakenne vaatii heitä enemmän kuin monissa muissa maissa. Lääkäreitä Suomessa on suhteessa vähemmän ja myös heistä alkaa olla kova pula. Terveydenhuollon rakenteet ovat byrokraattiset ja hierarkiset ja vaativat isoa uudistusta. Nähdäksemme sote-uudistus ei ole näitä rakenteita korjaamassa radikaalilla tavalla, vaikka organisaatiot nyt muuttuvatkin.

Viesti, jonka sote-alan ammattilaiset ovat viime vuosina ja etenkin vuosina 2021-2022 saaneet päättäjiltä, on ollut varsin negatiivinen pakkolakeineen kaikkineen. Aitoa kiitosta ei tule, vaikka se olisi ensiarvoisen tärkeä signaali siitä, että alaa ja sen työntekijöitä todella arvostetaan, ja heidän työpanoksensa yhteiskunnalle on elintärkeä. Tämän viestin tulisi konkretisoitua paitsi päättäjien juhlapuheissa, myös todellisina toimina työmotivaation lisäämiseksi, työssä jaksamiseksi ja viihtymiseksi palkkauksen, hyvän johtamisen ja riittävien resurssien muodossa. Fakta kun kuitenkin on, että yhteiskunnassamme arvostus osoitetaan ensisijaisesti rahalla. Nyt ollaan oltu jo pitkän aikaa tilanteessa, jossa rahaa ei tunnu oikeisiin kohteisiin löytyvän ja tehdään pelkkiä pintakorjauksia. Tämä korjaaminen tulee yhteiskunnalle lopulta hyvin kalliiksi, eikä tilannetta olisi koskaan saanut päästää näin pitkälle.

Korona-aika toi mukanaan aina vain lisää haasteita, ei niinkään sairastavuuden muodossa, vaan työ muuttui entistä kuormittavammaksi ja haastavammaksi mm. suojavarusteiden käytön ja erilaisten eristystoimien myötä. Sekavat ja päivästä toiseen muuttuvat käytännöt kuormittivat henkilöstöä todella paljon. Ammattilaisia myös siirrettiin esimerkiksi testaus-, jäljitys-, ja rokotustoimintaan, jolloin hoito viivästyi, samoin erilaiset rajoitustoimet viivästyttivät hoitoa. Rokotusohjelman aloittamisen ja rajoitusten purkamisen jälkeen terveydenhuolto alkoi kuormittua ennennäkemättömällä tavalla, kun hoitovelka alkoi purkautumaan ja tartunnat lähtivät nousuun ensin kesällä 2021 ja sen jälkeen räjähtivät loka- marraskuussa samana vuonna. Emme siis voi mitenkään ohittaa koronaepidemian vaikutuksia miettiessämme sote-alan nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Korona jätti jälkeensä paitsi valtavan määrän velkaa euroissa, myös hoitovelkaa ja eettistä sekä henkistä taakkaa, joka kuormittaa alan henkilöstöä pitkään.

Eettinen kuormittavuus työssä on kaiken kaikkiaan erittäin kova. Esimerkiksi vanhusten huollossa näkyvä resurssipula tuottaa työntekijöille raskasta henkistä taakkaa. Lisäksi vuoden 2022 alussa voimaan astunut tartuntatautilain pykälä 48a aiheutti sen, että ala menetti joko pysyvästi tai väliaikaisesti valtavan määrän kokemusta ja osaamista. Sosiaali- ja terveysalan osaaminen vaatii vuosien työkokemusta, eikä osaamisvajetta pystytä paikkaamaan hetkessä. Ammattilaiset pitäisi pystyä sitouttamaan alalle potilasturvallisuuden ja laadukkaiden palveluiden varmistamiseksi. Nyt tilanne on kuitenkin se, että alalta poistuu ammattilaisia erittäin huolestuttavaa tahtia ja opintoihin hakeutuneiden määrä on romahtanut. Vuoden 2022 aikana lähes 1000 ammattilaista on hakenut omien ammattioikeuksiensa poistoa Valvirasta. Vuonna 2021 vastaava luku oli alle 50. Nämä luvut kertovat vain toimiluvat poistaneiden määrän – eivät todellisia lukuja siitä, paljonko alalta lähteneitä on. Tartuntatautilain pykälät 48 ja siihen mahdollisesti sisällytettävä väliaikainen, vuoden -22 lopussa poistunut pykälä 48a tulee poistaa laista kokonaan. Ne rikkovat ihmisen itsemääräämisoikeutta ja vaarantavat potilasturvallisuutta pahentaen osaamis- ja henkilöstövajetta alalla entisestään ja vähentäessään alalle hakeutuvien nuorten määrää.

Vuosi 2023 jatkuu haastavissa merkeissä SOTE:n suhteen. Vuoden alussa vastuu sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä pelastustoimen järjestämisestä siirtyy kunnilta kokonaan uusille organisaatioille; hyvinvointialueille. Suomessa aloittaa 21 uutta hyvinvointialuetta, jotka ovat julkisoikeudellisia yhteisöjä ja joilla on oma itsehallinto. Hyvinvointialueiden rahoitus perustuu pääosin valtion rahoitukseen. Vuosien pyörittelystä huolimatta valmistelussa on ollut kova kiire ja on todettava, että sote-uudistus on melkoinen kupla, joka ei sinänsä tule ratkaisemaan soten ongelmia. Lähes kaikki hyvinvointialueet lähtevät liikkeelle valmiiksi alijäämäisellä budjetilla ja vajeen on arvioitu olevan koko Suomen laajuisesti lähes miljardi euroa. Haasteita tuovat budjettivajeen lisäksi jatkuva palvelutarpeen kasvu, niukat henkilöstöresurssit ja jatkuvasti kasvavat erikoissairaanhoidon kulut. Hyvinvointialueet ovatkin käytännössä lähes mahdottoman tehtävän edessä; miten säilyttää tasapuoliset palvelut kaikkien hyvinvointialueen asukkaiden kesken, samalla panostaen ennaltaehkäisevään työhön, joka on kustannustehokasta ja vaikuttavaa?

Tätä ohjelmaa kirjoitettaessa vuoden 2022-23 vaihteessa, Suomen sosiaali- ja terveydenhuolto on ajautunut hyvin vaikeaan tilanteeseen. Päivystykset ruuhkautuvat, akuutinkaan hoidon saaminen ei ole enää itsestäänselvyys. Vanhukset kuormittavat päivystyksiä, sillä jatkohoitopaikkoja vanhuksille ei ole. Yhä huonompikuntoisten vanhusten on selvittävä mahdollisesti riittämättömän kotihoidon varassa, kun ympärivuorokautista hoitoa on ajettu alas jo pitkään. Henkilöstöä ei ole tarpeeksi, sairauslomia on huomattavasti enemmän kuin vastaavana aikana viime vuosina, eikä sijaisia saada riittävästi. Henkilöstö on uupunutta ja esihenkilöiden työaika kuluu valtaosin työvoiman hankkimiseen, mikä puolestaan on erittäin haastavaa. Lastensuojelun tarve lisääntyy jatkuvasti ja se on muodostunut myös kovaksi bisnekseksi, jossa suuret hoivayhtiöt takovat valtavia voittoja lastensuojelun kustannusten noustessa jo lähemmäs miljardiin euroon vuodessa. Sote-alalla ollaan erittäin syvässä noidankehässä, josta akuutisti irtautuminen ei onnistu. On karua realismia, että tässä tilassa, missä terveydenhuolto Suomessa nyt on, tullaan menettämään ihmishenkiä.

4. Tavoitteet

Vapauden liitto r.p:n sosiaali- ja terveyspoliittinen ohjelma haluaa pureutua ongelmien juurelle. Käymme seuraavassa läpi ongelmia ja esitämme niihin ratkaisuehdotuksia.

4.1 Rakenteiden uudistaminen

– Soteuudistuksen myötä organisaatiot ovat ehkä uusia, mutta eivät yhtään sen kevyempiä kuin aiemmatkaan ja rakenteet kaipaisivat todellista, voimakasta uudistamista. Erilaisia johtoportaita terveydenhuollossa tulisi karsia ja resursseja lisätä ruohonjuuritasolle, jossa se varsinainen ja tärkein työ tehdään.

? Rakenteita uudistetaan niin, että resursseja lisätään vaikuttavaan työhön, kuten ennaltaehkäisyyn. Ruohonjuuritason työ, eli ihmisten auttaminen ja hoitaminen nostetaan tärkeimmäksi resurssiksi. Ylimääräinen henkilöstön resurssien kuluttaminen erilaisiin projekteihin minimoidaan. Tärkeintä on ihmisen auttaminen ja kohtaaminen. Palvelut rakennetaan niin, että ihminen saa avun yhdeltä luukulta, ohjautuu oikean palvelun äärelle ja tulee kohdatuksi kokonaisvaltaisesti. Työntekijöiden aito kuuleminen ja osallistaminen mm. palvelupolkujen rakentamisessa ja työn kehittämisessä on tärkeää.

? Sveitsissä on erittäin tehokas järjestelmä, jossa asiakas valitsee vakuutuksen, vakuutusyhtiö kilpailuttaa terveydenhuollon palveluntuottajan ja tuotannosta vastaavat yksityiset, julkiset tai kolmannen sektorin yksiköt. Tämä tuo kilpailua sekä rahoitukseen, että tuotantoon. Innovaatiot otetaan kilpailun vuoksi nopeasti käyttöön. Vapauden liiton ehdottomassa sovelletussa Sveitsin mallissa järjestelmä voisi toimia suunnilleen samoin kuin Sveitsissä sillä erolla, että kansalaisen ostama terveysvakuutus maksettaisiin verorahoista. Kansalainen voisi kuitenkin itse päättää, mistä vakuutusyhtiöstä hän palvelupakettinsa ostaa.

4.2 Sotealan palkkauksen tulee vastata työn vaativuutta

Palkkauksen tulee olla rakennettu niin, että ammatillinen kehittyminen ja vastuun ottaminen motivoisi työntekijöitä. Nyt tilanne on päinvastainen: vaikka ammattitaito ja erikoisosaaminen olisi poikkeuksellisen monipuolista, siitä kiitoksena saa lisää töitä ja suorituspaineita, kun taas rahallinen korvaus tietotaidosta on lähes olematon. Ammatillinen yleneminen ja korkeamman toimeentulon tavoitteleminen on tehty hoitoalalla lähes mahdottomaksi, mikä osaltaan ajaa tärkeää erikoisosaamista pois alalta.

Palkkauksessa on pienen lähtöpalkan lisäksi monia muitakin epäkohtia. Esimerkiksi pääkapunkiseudulla eri kunnissa maksetaan samasta työstä erisuuruista palkkaa. Myös rekryfirmojen kautta työtä tekevät saavat erisuuruista palkkaa, kuin KVTES:n palvelusuhteessa työskentelevät työntekijät, vaikka työtehtävät on molemmilla samat.

Suuri ongelma on myös työmäärä. Henkilöstöresurssien puute on läsnä päivittäin, ei vain silloin tällöin. Mikäli tiimistä puuttuu työntekijä, eikä hänen tilalleen saada sijaista, työmäärä ei vähene puuttuvan työntekijän verran. Täten poissaolevan työntekijän työmäärä jaetaan työvuorossa olevien työntekijöiden kesken; usein hyvin epätasa-arvoisesti. Kuormitus lisääntyy, työmotivaatio kärsii ja sairaslomien määrä kasvaa. Jo nyt kyseiset ongelmat ovat havaittavissa ympäri Suomea, joten työvoimaresursseja on lisättävä ensitilassa.

Yksi merkittävä epäkohta palkkauksessa on se, etteivät lisäkoulutuksia käyneet henkilöt välttämättä saa mitään korvausta kouluttautumisestaan. Esimerkiksi haavojen hoitaminen, joka vaatii laajaa erityisosaamista, edellyttää työntekijän käyvän joko omalla tai työajalla lisäkoulutuksen haavahoitoihin liittyen. Hän myös opiskelee vapaa-ajallaan ja jopa hankkii tarvittavat opiskelumateriaalit omakustanteisesti, mutta opiskelun kautta hankittu erityisosaaminen ei kuitenkaan näy palkassa. Työnantajat eivät ole valmiita maksamaan opiskelusta ja erityisosaamisesta peruspalkkaa enempää, mikä on työntekijälle epämotivoivaa. Tämänkaltaista erityisosaamista tulisi arvostaa paitsi tukemalla osaamisen kehittämistä, myös lisätienestien muodossa.

Työsopimuslaissa (2 luku 2§ laki kunnan ja hyvinvointialueen viranhaltijasta 12§) edellytetään työnantajaa kohtelemaan työntekijöitä tasapuolisesti, jollei siitä poikkeaminen ole perusteltua huomioon ottaen työntekijöiden tehtävät ja asema. Laissa mainittu tasapuolinen kohtelu ei toimi käytännön tasolla.

Edellä on mainittu vain muutamia epäkohtia. Kaikkiin alalla vallitseviin ongelmakohtiin on uskallettava tarttua rohkeasti ja palkkauksen epätasa-arvoisuus on saatava kuntoon nopeasti. Se vaatii paljon työtä ja ennen kaikkea avoimuutta. Asioista on puhuttava niiden oikeilla nimillä. On myönnettävä, että on tehty virheitä ja korjattava virheet niin, että työntekijät saavat tekemästään työstä sen vaativuutta vastaavan korvauksen.

Sote-uudistuksen myötä palkkaharmonisoinnin tulisi ratkaista vuosikausia olemassa olleet palkkaongelmat ja sen toteutumiseen kuluu aikaa. Emme voi luottaa siihen, että palkat yhteensovitetaan ja viedään päätökseen uudistuksen myötä. Toimet asioiden kuntoon saattamiseksi on aloitettava välittömästi.

4.3 Johtamisen uudistaminen

Nykyään jokaisessa isossa organisaatiossa ymmärretään, että hyvä johtaminen tuottaa parhaita liiketoiminnallisia tuloksia sekä tyytyväisiä ja pitkäaikaisia työntekijöitä. Esimiestasolla pitäisi kyetä innostamaan, tukea vahvuuksien löytämistä ja kohdata ihmiset myös tunnetasolla. Soteala on monilta osin jämähtänyt hierarkiseen ylhäältä johtamisen tapaan, jossa ei osoiteta arvostusta, sivuutetaan henkilöstön esille tuomat ongelmat sekä pahimmillaan vaaditaan, uhkaillaan ja jopa kiristetään alaisia.

Työntekijöiden lähiesimies on usein entinen rivityöntekijä, jolla on käytännön kokemusta hoitoalan realiteeteista ja näin ollen vilpitön ymmärrys ja tahtotila ottaa kentältä kantautuvat huolet tosissaan. Nykyinen johtamismalli, jossa keskitason esimies joutuu puun ja kuoren väliin pyrkiessään vastaamaan yhtäaikaisesti ylemmän johtoportaan tiukkoihin vaatimuksiin sekä työntekijöiden tarpeisiin, tekee asemasta aivan liian kuormittavan siitä maksettavaan korvaukseen nähden.

Sen sijaan, että lähiesimiehiä tai työntekijäresursseja lisättäisiin, on hallintohimmeliä jatkuvasti laajennettu lisäämällä ylimpään johtoportaaseen kallispalkkaisia suojatyöpaikkoja. Todellisuudessa tällaiset raskaat ja byrokratiaa lisäävät organisaatiorakenteet eivät näytä tuovan mitään lisäarvoa ruohonjuuritasolle eli hoitajille – saati hoidettaville. Johtaviin tehtäviin palkataan paljon myös sellaisia ihmisiä, joilla ei ole kokemusta alalla työskentelystä eikä todellista näkymystä siitä, miten toimintaa tulisi muuttaa tai tukea.

Olisi tärkeää korjata johtamisen toimintamalleja sellaisiksi, että muutostarpeet sekä metodit mietittäisiin yhdessä hallinnon ja työntekijäedustuksen kesken eikä uusia protokollia määriteltäisi ylhäältä käsin kysymättä heiltä, jotka uudet säädökset, rajoitukset tai tavat lopulta laittavat käytäntöön.

Ruohonjuuritasolla on tuorein tieto työn arkirealismista ja epäkohdista sekä ymmärrys siitä, mitkä asiat toimivat ainoastaan paperilla ja mitkä käytännössä. Tästä syystä työntekijät tulisi ottaa osaksi aktiivista päätöksentekoprosessia erityisesti hoitotyöhön liittyviä yksityiskohtia käsiteltäessä.

Itseohjautuvuuteen kannustaminen sekä vastuun luovuttaminen työntekjijöille tietyissä asioissa (mm. työaikasuunnittelu) voisi osaltaan lisätä työmotivaatiota sekä tunnetta siitä, että asioihin on mahdollisuus vaikuttaa. On myös ehdottoman tärkeää, että johtoporras pyrkii etsimään, löytämään ja huomioimaan ne haittasignaalit, joita työntekijät esille tuovat. Asioiden vähättely, sivuuttaminen ja ongelmien lakaiseminen maton alle on ollut sote-alan ongelma paikoin jo vuosikymmeniä.

Tuottava ja kauaskantoinen johtaminen edellyttää sitä, että kunnioittava vuoropuhelu esimiesten ja työntekijöiden kesken lisääntyy. Resursseja tulisi myös ohjata kalliista ja hierarkkisista johtoportaista ruohonjuuritasolle, jotta työolot pysyisivät riittävän paineettomina laadukkaan työn turvaamiseksi sekä kannustimia kehittymiselle löytyisi myös potentiaalisen palkankorotuksen myötä.

5. Yhteenveto

Suomen sosiaali- ja terveysalan saattaminen sille hyvinvointivaltion tasolle, missä sen kuuluu olla, tarvitsee paitsi rahaa, uudistamista ja panostamista, myös todellista tahtoa toimia ja selkeää suunnan muutosta. Vapauden liitto haluaa muuttaa suuntaa niin, että kaiken ikäisten suomalaisten ihmisten hyvinvointi ja terveys ovat ensisijalla.