Hyvä Lapsuus-ohjelma

HYVÄ LAPSUUS - VASEMMISTOLIITON LAPSIPOLIITTINEN OHJELMA

SISÄLTÖ

JOHDANTO
I LAPSESTA AIKUISEKSI
1.1 Lapsella on oikeus vanhemman aikaan, lapsuuteen ja turvalliseen ympäristöön
1.2 Lapsella on oikeus kavereihin ja varhaiskasvatukseen
1.3 Peruskoulun on luotava tasa-arvoisen oppimisen ja kasvun edellytyksiä
1.4 Lapsi tarvitsee omaa oppimistaan tukevan kouluyhteisön ja ihmissuhteet
1.5 Aikuiset luovat edellytyksiä turvalliselle oppimisympäristölle koulussa
1.6 Koulusta päästävää jatkamaan ammattiin ja työelämään

II PERHEEN, TALOUDEN JA TYÖELÄMÄN YHTEENSOVITTAMINEN
2.1 Raha ei ratkaise perheen ongelmia, mutta helpottaa toimeentuloa
2.2 Lapsen oikeutta vanhemman aikaan on tuettava kotona ja työssä
2.3 Työn, perheen ja lapsen elämää sovitettava yhteen tavoitteena lapsen hyvinvointi

III VAHVAA TUKEA LAPSUUTEEN
3.1 Ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen elintärkeää
3.2 Lapsille ja nuorille tarjottava riittävästi tukipalveluja kriisitilanteessa
3.3 Päihteiden käyttöön puututtava ajoissa
3.4 Hoitoa myös sairaille lapsille - tukea perheille
3.5 Maahan muuttaneiden kotoutumista edistettävä
3.6 Yksin maahan tulleet lapset - lait ja käytännöt koetuksella

IV OIKEUS OSALLISTUA JA ILMAISTA ITSEÄÄN
4.1 Tilaa lasten ja nuorten kulttuurille ja ilmaisutaidoille
4.2 Mahdollisuus kasvaa ehyenä
4.3 Lapset lähiympäristönsä vaikuttajina

V YHTEISKUNTA JA KUNTA LASTEN JA NUORTEN PALVELUJEN TUOTTAJANA
5.1 Lasten ja nuorten näkökulma kaikkiin kunnan päätöksiin
5.2 Kunnat ja seutukunnat yhteistyöhön lasten ja nuorten parhaaksi
5.3 Kansalaiset, järjestöt ja kunnat lasten ja nuorten rinnalle

JOHDANTO

/LAPSUUS ON ILOINEN JA ARVOKAS ASIA
- osallisuus on myös lapsen oikeus
- hyvän lapsuuden edellytykset luodaan yhdessä/

Suomessa on reilu miljoona alle 18-vuotiasta lasta ja nuorta. He ovat yhteiskunnalle ja vanhemmilleen arvokas asia. Lapset ja nuoret ovat kokevia, suomalaisessa arjessa eläviä ja samalla myös koko maapallon ja sillä asuvien kanssaihmisten arjen esimerkiksi tiedotusvälineiden kautta aiempaa selvemmin havaitsevia olentoja, jotka tarvitsevat kasvamisessaan ja sosiaalistumisessaan aikuisten hoivaa, seuraa, opastusta ja apua.

Vasemmistoliiton mielestä suomalaisen aikuiskulttuurin suurin haaste on kohdella lapsia tasavertaisesti ja reilusti, mutta silti heidän ikänsä ja kehitystasonsa huomioiden. Vanhempien ja aikuisten roolia ja asenteita lapsiin ja lapsuuteen on siksi tarkasteltava ja arvioitava arjen teoissa joka päivä. Lapsia ja nuoria ei saa nähdä pelkkinä aikuisten toiminnan ja toimenpiteiden kohteina, heille on annettava kotona ja yhteiskunnassa tilaa myös aktiivisina toimijoina ja kokonaisina ihmisinä. Osallisuus on myös lasten ja nuorten oikeus.

Yhtenä osana lasten ja nuorten tasavertaiseen kohteluun kuuluu se, että heidän kansalaisuutensa otetaan vakavasti. Lapsia ja nuoria on siksi hyvä kannustaa osallistumaan ja vaikuttamaan niin kotona, pihalla, päiväkodissa, kouluissa kuin vaikkapa asukasyhdistyksissä ja nuorisotaloillakin. Lasten ja nuorten osallisuutta on edistettävä myös kunnallisessa ja valtakunnallisessa päätöksenteossa.

* * *

Lasten ja nuorten todellisuuden havaitseminen ja lasten ja nuorten toiminnan ja tarpeiden näkyväksi tekeminen edellyttää Vasemmistoliiton mielestä monien tämän päivän aikuisille tärkeiden arvojen kriittistä tarkastelua. Se edellyttää myös herkkyyttä ja uskallusta pysähtyä lasten ja nuorten rinnalle ihmettelemään ja havainnoimaan maailmaa ja maailman menoa. Päivittäiset pysähtymisen ja oivaltamisen hetket ovat lapsille, nuorille ja aikuisille mahdollisuus yhteiseen kokemiseen ja kasvuun, jolle tulee antaa tilaa ei vain kotien arjessa vaan myös koko yhteiskunnassa. Kovien taloudellisten arvojen ja tavoitteiden sijasta tarvitaan inhimillisiä arvoja, aikaa ja kiireettömän yhdessä olemisen arvostusta. Ensisijainen vastuu lasten hoivasta ja kasvatuksesta on vanhemmilla. Hyvään vanhemmuuteen kuuluu lasten fyysisen hoitamisen lisäksi myös läsnäolo ja kulttuurin ja yhteiskunnallisen järjestelmän ja niihin liittyvien merkitysten välittäminen lapsille ja nuorille. Lapset, vanhemmat ja isovanhemmat ovat osa sitä sukupolvien ketjua, joka sekä ylläpitää että muuttaa yhteiskuntaa. Siksi vanhemmuuteen kuuluu olennaisena osana oikeus ja mahdollisuus vaikuttaa yhteiskunnan ja yhteiskunnassa vaikuttavien arvojen kehittymiseen myös omien lasten kasvattamisen kautta.

Sukupolvelta toiselle tapahtuvan tietojen, taitojen ja arvojen siirtymisen tärkeys on jäänyt viime aikojen tehokkuutta, kilpailua ja uraa painottavassa elämäntavassamme aika lailla pimentoon. Asiaa on edesauttanut se, että isovanhemmat asuvat yhä useammin eri paikkakunnalla kuin lapsenlapset. Vasemmistoliiton mielestä sukupolvien välisen ketjun ja siihen liittyvän arvojen siirron tärkeys tulee nostaa syrjästä esiin. Myös isovanhemmuudelle on annettava tilaa ja arvostusta.

* * *

Vasemmistoliiton mielestä hyvän lapsuuden edellytyksistä tulee vastata yhdessä. Yhteiskunnan tehtävä on luoda nämä edellytykset. Yhteiskunnasta ja politiikasta ei ole kasvattajaksi eikä vanhemmuuden korvikkeeksi, mutta niiden avulla luodaan pohja sille, että aikuiset pystyvät ja osaavat itse kasvaa aikuisuuteen ja vanhemmuuteen ja sille, että lapsille kertyy emotionaalista ja sosiaalista pääomaa elämässä selviytymiseksi.

Vasemmistoliiton mielestä näitä edellytyksiä luodaan hyvinvointivaltion verovaroin rahoitettujen peruspalveluiden eli sosiaali- ja terveydenhuollon ja koulutuspalveluiden avulla ja sillä, että lapset ja nuoret otetaan nykyistä enemmän mukaan osallistumaan oman arkensa ja lähiympäristönsä kehittämiseen. Hyvän lapsuuden edellytysten luomiseen kuuluu myös se, että vanhemmuutta ja vanhemmuuteen kasvamista tuetaan.

Vasemmistoliiton mielestä lapset ja nuoret ovat yhteiskunnan voimavara ja siksi yhteisen päätöksenteon ja vuorovaikutuksen käytäntöjä on rakennettava yhdessä heidän kanssaan. Me haluamme vahvistaa lasten ja nuorten omia harrastus- ja toimintamahdollisuuksia, itseilmaisua ja kulttuuritarjontaa ja lasten ja nuorten näkymistä ja kuulumista yhteiskunnassa ylipäätään. Haluamme myös, että lapset ja nuoret otetaan nykyistä vahvemmin mukaan päätöksentekoon kuulemalla heidän näkemyksiään ja tarpeitaan heidän elämäänsä vaikuttavien päätösten valmistelussa.

* * *

Hyvän lapsuuden edellytysten luominen edellyttää sitä, että lasten ja nuorten kannalta tärkeiden peruspalveluiden laatua parannetaan ja että palveluiden taso palautetaan lasten ja nuorten tarpeiden kannalta riittävälle tasolle. Siksi palveluihin liittyvät perusasiat on mielestämme saatava kuntoon. Se edellyttää linjauksia ja laatusuosituksia palveluiden tasoista esimerkiksi terveydenhuollossa, päivähoidossa, peruskoulussa, vapaa-ajan palveluissa ja erityistä tukea ja hoivaa tarvitsevien nuorten palveluissa. Valtion suositus- ja normiohjauksella on turvattava tasa-arvoisesti tuotetut palvelut eri puolilla maata. Periaatelinjauksien lisäksi seuraavassa hallitusohjelmassa tarvitaan myös taloudellisia päätöksiä voimavarojen kohdentamisesta niin, että palveluiden minimitaso voidaan myös käytännössä saavuttaa kaikkialla.

Hyvä hallinto, osaamisen kehittäminen ja hyvän lapsuuden ja nuoruuden edellytysten luominen edellyttävät lasten ja nuorten asioita koskevien tietojen, taitojen ja voimavarojen kokoamista. Siksi esimerkiksi lapsiasiain valtuutetun toimiston perustaminen, hallinnon sektorirajat ylittävä yhteistyö ja laajempien palvelukokonaisuuksien hahmottaminen ovat mielestämme askeleita oikeaan suuntaan.

Suomeen on perustettava muiden Pohjoismaiden tavoin riippumaton ja itsenäinen lapsivaltuutetun toimisto. Toimiston tehtävänä on pitää esillä lasten ja nuorten asioita ja tilannetta, käynnistää tutkimustoimintaa ja kehittämishankkeita ja raportoida lasten ja nuorten tilanteesta eduskunnalle.

* * *

Vasemmistoliiton mielestä lasten ja nuorten keskinäistä eriarvoisuutta on tasoitettava. Se tarkoittaa vakavaa yritystä etsiä yhdessä muiden kanssa ratkaisuja kaikkein heikoimmassa asemassa olevien perheiden, lasten ja nuorten elämäntilanteisiin ja sitä, että joissain tilanteissa ollaan valmiita myös ns. positiiviseen diskriminaatioon eli siihen että esimerkiksi sosiaalisesti ongelmallisilla alueilla sijaitseviin kouluihin panostetaan muita enemmän voimavaroja. Myös maahanmuuttajalasten ja Suomen perinteisiin etnisiin vähemmistöihin kuuluvien lasten ja nuorten osallisuus ja osuus yhteiskunnan voimavaroista on turvattava.

Peruskoulun kehittäminen ja sen humaanin lähtökohdan ja toimintaedellytysten turvaaminen on mielestämme suuri haaste. Samassa yhteydessä on ratkaistava lasten yksinäisten aamujen, iltapäivien ja loma-aikojen ongelma. On myös torjuttava koulujen välisestä kilpailusta, vanhempien varakkuudesta ja näennäisen valinnanvapauden lisäämisestä koostuva sivistyksen murentaminen.

Vasemmistoliitto haluaa kehittää myös vanhemmuuden arkisia tukijärjestelmiä: neuvolatoimintaa, kotipalvelua, päiväkotien ja peruskoulujen kasvatuskeskusteluja. Haluamme rohkaista ihmisiä jakamaan kokemuksiaan ja sitä kautta kehittämään lasten ja nuorten elinoloja ja lapsille ja nuorille tärkeitä palveluita. Haluamme, että aikuiset huomaavat, että vanhemmuus on arvokas tehtävä ja että vanhemmuutta voidaan vahvistaa päätöksenteolla ja yhteisellä puitteiden luomisella.

* * *

Hyvän lapsuuden edellytysten luominen on mielestämme myös maiden rajat ylittävän kansainvälisen yhteistyön asia. Yli 110 miljoonaa maailman lasta on edelleen vailla minkäänlaista peruskoulutusta, useimmat heistä tyttöjä. Sen lisäksi köyhyys, nälkä, pakolaisuus, sodat ja kriisit ovat tänäänkin miljoonien lasten arkipäivää, samoin monet taudit ja sairaudet, yhtenä niistä AIDS. Maailman taloudellinen eriarvoisuus vaikuttaa ja näkyy myös maailman lasten elämässä.

Jotta lasten ja nuorten keskinäistä eriarvoisuutta voitaisiin vähentää myös maailmanlaajuisesti, kehitysyhteistyömäärärahat on Vasemmistoliiton mielestä nostettava asteittain YK:n suositusten mukaisiksi niin täällä Suomessa kuin muissakin teollistuneissa maissa. Kehitysyhteistyön lisäksi vähemmän kehittyneiden maiden asemaa on parannettava myös reilun kaupan avulla. Niin kehitysyhteistyön kuin talouden rakenteidenkin kehittämisessä on otettava huomioon erityisesti naisten ja lasten asema. Ihmisoikeuksien toteutuminen ja demokratian kehittäminen ovat tärkeitä asioita myös maailman lapsille.

* * *

Vasemmistoliitto haluaa nostaa lapsipolitiikassaan esiin myös YK:n Lapsen oikeuksien yleissopimuksen, johon kaikki maailman maat ovat Yhdysvaltoja ja Somaliaa lukuun ottamatta sitoutuneet. Tuon Suomeakin sitovan sopimuksen mukaan lapsilla on oikeus kolmeen p:hen: oikeus hoivaan (protection), oikeus osuuteen yhteiskunnan voimavaroista (provision) ja oikeus osallistua itseään koskeviin asioihin lapsen ikä ja kehitystaso huomioon ottaen (participation). Lapsen oikeuksien yleissopimus on mielestämme otettava kaikkien lapsia ja nuoria ja heidän asioitaan koskevan päätöksenteon ohjenuoraksi niin täällä Suomessa kuin maamme kansainvälisessäkin politiikassa.

I LAPSESTA AIKUISEKSI

1.1 Lapsella on oikeus vanhemman aikaan, lapsuuteen ja turvalliseen ympäristöön

Jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen lapsuuteen. Lapsi tarvitsee aikuisia, joihin kiintyä ja luottaa. Lapsen ympäristön on oltava fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti turvallinen.

Vanhempien elämäntilanne, taloudellinen tilanne, kulttuuritausta, uskonnollinen vakaumus tai seksuaalinen suuntautuminen eivät saa muodostua hyvän lapsuuden esteeksi. Lapset asuvat hyvin erilaisissa perheissä, sillä perinteinen perhemalli on jäämässä vähemmistöön erilaisten uusperhetyyppien rinnalla.

Lapsi tarvitsee nykyistä enemmän vanhemman tai muun läheisen aikaa ja läsnäoloa. Länsimaisessa kulttuurissa yhteisen ajan puute näkyy lasten elämässä erilaisten ongelmien lisääntymisenä.

Ensisijainen vastuu perushoivasta ja kasvatuksesta on vanhemmilla. Lapselle ei tule sälyttää vastuuta ja valtaa elämästään enemmän kuin hän kykenee kantamaan. Lapselle on turvattava riittävä huolenpito ja perushoiva. Turvalliseen lapsuuteen kuuluvat koti, ravinto, terveydenhuolto ja aikuisten vastuu lasten arjesta.

Yhteiskunnan on tuettava vanhemmuutta. Vanhempien kanssa yhteistyössä on löydettävä turvalliset aikuiset lapsen kasvattajiksi, jos vanhemmuus ei onnistu.

Lapsella on oikeus kumpaankin vanhempaan vanhempien parisuhteesta tai perhetilanteesta riippumatta. Lapsille eroista koituvia haittoja on lievennettävä. Yhteiskunnan on tarjottava riittävästi tukitoimia, muun muassa ammatillista huoltajuussovittelua ja perheterapiaa.

Yksinhuoltajien vanhemmuutta ja toimeentuloa on tuettava. On haettava keinoja riittävän elatusturvan takaamiseen ja elatustukikiistojen ratkaisemiseksi. Yksinhuoltajien koulutusmahdollisuuksia on parannettava.

Lapsen oman kehityksen kannalta on tärkeää, että sosiaalisiin sekä terveys- ja oppimisongelmiin puututaan mahdollisimman varhain kotona, lastenneuvolassa, päivähoidossa tai koulussa.

1.2 Lapsella on oikeus kavereihin ja varhaiskasvatukseen

Lapsi tarvitsee omia sosiaalisia kontakteja ja kokemuksia ryhmässä toimimisesta. Päiväkoti, kerho tai muu yhteinen ohjattu toiminta edistävät kasvua ja tasa-arvoista oppimista. Lasten varhaiskasvatuksen pitää vastata lapsen kehitystä ja antaa eväitä kasvulle. Varhaiskasvatus on vuorovaikutusta lasten ja vanhempien sekä muiden aikuisten välillä. Vanhempien ja päivähoitohenkilöstön yhteistyötä tulee vahvistaa.

Päivähoidossa olevista lapsista yhä useampi tarvitsee erityistä hoitoa ja kasvatusta. Kuntien tulee panostaa erityispäivähoidon kehittämiseen, jotta varhaiskasvatus vastaisi nykyistä paremmin erityistä tukea tarvitsevien lasten kuntoutustarpeisiin.

Lapsen kannalta laadukkaan päivähoidon ja esiopetuksen turvaamiseksi tarvitaan riittävästi koulutettua henkilökuntaa. Ryhmäkokoja määriteltäessä on huomioitava kaikkien lasten sekä erityistä hoivaa tarvitsevien lasten tarpeet. Varhaiskasvatustilojen on sovelluttava eri ikäisten lasten tarpeisiin.

Suuri osa esiopetuksessa olevista lapsista on kuljetusetujen ulkopuolella. Kuusivuotiaiden esiopetukseen on kuuluttava samanlainen kuljetusetuus kuin peruskouluun.

Vastuu iltapäivätoiminnan järjestämisestä ja laadusta on kunnilla. Iltapäivätoiminnan tulee olla maksutonta tai hinnaltaan hyvin edullista. Vasemmistoliiton mielestä linjaukset iltapäivätoiminnan järjestämisestä tulee tehdä viimeistään seuraavan hallitusohjelman yhteydessä.

Pienten koululaisten iltapäivä- ja aamupäivätoiminta on järjestettävä siten, että kaikille toimintaa tarvitseville lapsille järjestyy ohjattua toimintaa. Toimintaa tulee järjestää koulujen, sosiaalitoimen, nuorisotoiminnan, liikuntatoimen ja erilaisten kansalaisjärjestöjen yhteistyönä.

1.3 Peruskoulun on luotava tasa-arvoisen oppimisen ja kasvun edellytyksiä

Jokaisella lapsella ja nuorella on oikeus maksuttomaan perusopetukseen. Perusopetuslain mukaan opetuksen tavoitteena on myös "tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen sekä antaa heille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja". Oppivelvollisuuden aloittaminen tulee säilyttää nykyisellään.

Peruskoulun tulee vastaisuudessakin olla kaikille lapsille yhteinen. Tasa-arvoisen oppimisen edellytyksiä on tuettava laadukkaalla varhaiskasvatuksella ja helpottamalla siirtymistä peruskouluun. On selvitettävä lasten, nuorten ja vanhempien kannalta mahdollisuus siirtyä kokopäiväkouluun, jolloin yhteiskunnan vastuulla olisi opetuksen ja vapaa-ajan limittäminen nykyistä kokonaisvaltaisemmin aikuisten ollessa työssä.

Kaikille lapsille yhtäläisellä perusopetuksella tasoitetaan lasten ja heidän perheidensä taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia eroja. Laadukkaalla ja korkeatasoisella koulutuksella vaikutetaan ennaltaehkäisevästi syrjäytymiseen ja alueelliseen eriytymiseen sekä taataan kansakunnan menestyminen.

Julkisen vallan on turvattava jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta varattomuuden sitä estämättä. Kaikille lapsille on taattava 12-vuotinen peruskoulutus, johon kuuluu yhdeksänvuotinen peruskoulu ja vähintään kolmivuotinen nuorisoasteen koulutus. Nuorisoasteen kolmivuotisen tutkinnon tulee taata yleinen jatko-opintokelpoisuus.

1.4 Lapsi tarvitsee omaa oppimistaan tukevan kouluyhteisön ja ihmissuhteet

Lasten ja nuorten säännöllistä koulunkäyntiä ja oppimisedellytysten vahvistamista on tuettava. Päättötodistus on turvattava kaikille oppilaille.

Lapsella on oltava oikeus käydä lähikoulua. Näin mahdollistetaan peruskoulun kehittäminen koko ikäluokan kouluna. Oppimisen tueksi on annettava riittävästi tukiopetusta ja erityisopetusta sekä tarjottava erilaisia tukitoimia. Moniammatillisen yhteistyön on vahvistettava lasten ja nuorten koulunkäyntiedellytyksiä esikoulusta ammattiin valmistumiseen saakka. Lasten ja nuorten koulunkäynnin ongelmiin on tartuttava riittävän ajoissa.

Vasemmistoliiton mielestä peruskoulun laatuun, tukiopetukseen, erityisopetukseen sekä oppilaanohjaukseen, kouluterveydenhuoltoon, koulun psykologiseen ja sosiaaliseen työhön on lisättävä voimavaroja. Erityisopettajat, kouluterveydenhoitajat, kuraattorit, koulunkäyntiavustajat ja koulun muu henkilöstö tuottavat lasten ja nuorten kannalta tärkeitä hyvinvointipalveluja. Koulunkäynnin ja oppimisen tukemisessa näiden erityisammattilaisten palvelujen saatavuus koulussa on tärkeää. Yksilöllinen opetus voidaan turvata pitämällä luokkakoot tarpeeksi pieninä.

Opettajille on taattava mahdollisuus ammattitaidon kehittämiseen, ja heidän jaksamistaan tulee tukea. Opettajien ja muiden kouluissa toimivien ammattilaisten kokemukset on huomioitava kunnissa lasten ja nuorten sekä heidän perheidensä hyvinvointia kehitettäessä.

Koulun ja kodin yhteistyötä on kehitettävä. Kodin ja koulun yhteistyö tulee rakentaa perusopetusryhmittäin. Vanhemmilla tulee olla halutessaan mahdollisuus osallistua koko koulun toiminnan arviointiin ja kehittämiseen esimerkiksi koulun organisoimissa tilaisuuksissa tai johtokuntien kautta. Vanhempien vapaaehtoinen toiminta vanhempainyhdistyksissä luo koulun tueksi alueen aikuisten verkostoa.

1.5 Aikuisten luotava edellytyksiä turvalliselle oppimisympäristölle koulussa

Oppilaalla on oikeus turvalliseen oppimisympäristöön. Opettajien ja muun henkilöstön sekä oppilaiden ja heidän vanhempiensa tulee tietää, miten toimitaan pulmallisissa tilanteissa - myös kriisien kohdatessa. Tavoitteeksi on otettava yhteisöllisyyden ja koulun hyvinvoinnin edistäminen. Aikuisten on puututtava koulukiusaamiseen. Jokaisen koulun on laadittava toimintaohjelma koulukiusaamisen ehkäisemiseksi yhdessä lasten ja nuorten sekä heidän vanhempiensa kanssa. Koulukiusaamisen ja ongelmien ratkaisemiseksi pitää etsiä erilaisia keinoja, muun muassa oppilaiden keskinäisen sovittelun ja tukioppilastoiminnan kautta.

Turvallisen perusopetusryhmän ja ryhmähengen rakentamiseen pitää panostaa. Kaverisuhteet ja ryhmään kuulumisen kokemus on tärkeä osa kasvamista ja oppimista. Kouluyhteisön hyvä henki auttaa lapsia selviytymään ja ehkäisee häiriökäyttäytymistä. Luokkayhteisö voi tukea myös vaikeissa oloissa eläviä lapsia. Jokaisessa perusopetusryhmässä tulee olla aikaa yhteiseen päätöksentekoon opettajan ohjauksessa. Oppiaineiden ja tuntijaon rajat on ylitettävä mielekkäiden kokonaisuuksien löytämiseksi. Opetusta tulee kehittää lasten ja nuorten arkeen kiinnittyväksi.

Koululaisten työskentelyolot on turvattava lainsäädännöllä. Hyvään ja turvalliseen oppimisympäristöön kuuluvat esteettinen ja oppimisen kannalta tarkoituksenmukainen ympäristö, terveellinen kouluruoka ja toiminnallinen piha, jolla oppilaat voivat liikkua myös iltaisin. Koululaisten omat kokemukset ovat arvokkaita kehitettäessä koulun monikäyttöisyyttä.

1.6 Koulusta päästävä jatkamaan ammattiin ja työelämään

Jatko-opinnoista päättäminen on nuorelle ensimmäisiä isoja valintoja oppivelvollisuuden päättyessä. Enemmistö nuorista käy lukion. Sen jälkeen monet jatkavat opintojaan ammatillisissa oppilaitoksissa. Tämä edellyttää panostamista opinto-ohjaukseen peruskoulussa ja jatko-opinnoissa.

Vasemmistoliiton tavoitteena on kehittää nykyistä lukiota ja ammatillista toisen asteen koulutusta laajenevan yhteistyön kautta kohti uutta, yhtenäistä nuoriso-asteen koulumuotoa.

Nuorisoasteen opintojen kehittäminen edellyttää ammatillisten opintojen resurssien ja arvostuksen nostamista. Ammatillisia tutkintoja tulee monipuolistaa ja näin vahvistaa jatko-opintokelpoisuutta. Ammatillisen toisen asteen koulutuspaikkoja tulee lisätä ottaen huomioon työelämän tarpeet.

Oppilaitosten alueellista yhteistyötä on lisättävä, jotta opiskelijat voivat joustavasti yhdistää alueensa lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten opetusta samaan tutkintoon.

Oppisopimuskoulutusta ja työpajatoimintaa on lisättävä ja tarjottava erityisesti niille nuorille, jotka haluavat peruskoulun jälkeen töihin. Työssäoppimisen toteuttaminen edellyttää tehtävään valmennettujen työpaikkaohjaajien lisäämistä.

II PERHEEN, TALOUDEN JA TYÖELÄMÄN YHTEENSOVITTAMINEN

2.1 Raha ei ratkaise perheen ongelmia, mutta helpottaa toimeentuloa

Perheen taloudellinen tilanne vaikuttaa lasten keskinäiseen tasavertaisuuteen. Muihin kotitalouksiin verrattuna lapsiperheiden toimeentulo on heikentynyt 1990-luvulla. Pienituloisimpaan tuloviidennekseen kuuluvien lapsiperheiden ja lasten määrä on kasvanut. Heikkoon tulokehitykseen ovat vaikuttaneet muun muassa korkea työttömyys ja pätkätöiden lisääntyminen sekä samaan aikaan kohonneet asumiskustannukset.

Yhä useampi lapsi on Suomessa köyhyysrajan alapuolella. Lapsiköyhyys on lisääntynyt. Joka kymmenes lapsi elää perheessä, joka joutui turvautumaan toimeentulotukeen vuonna 1999. Köyhyysrajan alittaneissa perheissä on keskimäärin muita perheitä enemmän lapsia.

Asumismenojen osuus lapsiperheiden bruttotuloista on kasvanut 1990-luvulla. Erityisen kohtuuttomia vuokramenot ovat useilla yksinhuoltajilla. Vuokralla asuvien, köyhyysrajan alittavien perheiden asumismenot ovat kohonneet voimakkaasti.

Lapsiperheistä noin 12 prosenttia sai asumistukea, ja monet perheistä ovat myös muun toimeentuloturvan piirissä. Asumistukeen hyväksyttävän enimmäisvuokran korotuksella on pystytty vaikuttamaan heikossa taloudellisessa asemassa olevien lapsiperheiden talouteen. Yhteiskunnan palveluiden lisäksi lapsiperheiden tukiin kuuluvat lapsilisät, vanhempainpäivärahat, lasten kodinhoitotuki, yksityisen hoidon tuki, asumistuki sekä toimeentulojärjestelmien lapsikorotukset.

Lapsilisien ostovoima on heikentynyt. Lapsilisää ei ole sidottu indeksiin, eikä lapsilisiä ole korotettu vuoden 1991 jälkeen. Vasemmistoliiton mielestä lapsilisäjärjestelmän on säilytettävä lapsen elatuskustannuksia korvaavana etuutena. Lapsilisää ei tule muuttaa tarveharkintaiseksi eikä sitä tule verottaa.

Vanhempainrahojen suuruutta ja maksukauden pituutta alennettiin 1990-luvulla. Pienintä mahdollista vanhempainrahaa saa 28 prosenttia kaikista vanhempainrahaa saavista äideistä.

Perhepoliittisten tukien leikkaaminen on heijastunut perheisiin harkinnanvaraisen tuen tarpeena. Pienituloisten lapsiperheiden riippuvuus toimeentulotuesta on kasvanut. Laman aikana kärjistyneet toimeentulo- ja velkaongelmat sekä niiden seuraukset ovat olleet pitkäaikaisia.

Vasemmistoliitto pitää tärkeänä, että lasten ja heidän perheidensä tuen tarve arvioidaan kokonaisvaltaisesti. Perheiden taloudellisen tilanteen ennustettavuuden ja pysyvyyden takaamiseksi seuraavan hallituksen tulee sitoutua tiettyyn tuen ja palveluiden vähimmäistasoon ja sen kehittämiseen koko hallituskauden mittaiseksi ajaksi.

2.2 Lapsen oikeutta vanhemman aikaan on tuettava kotona ja työssä

Yhteiskuntapoliittisilla ja työelämän ratkaisuilla on tuettava lasten ja heidän vanhempiensa mahdollisuutta yhteiseen aikaan. Vanhempien vastuulla on lasten kasvun ja kehittymisen kannalta parhaan hoidon ja hoivan valitseminen. Tätä valinnan vapautta yhteiskunnan on tuettava.

Lasten hoitaminen ja työelämän yhteensovittaminen on tehtävä nykyistä joustavammaksi. Tämä on tärkeää siksi, että työssäkäynti on lapsiperheissä muita talouksia yleisempää samalla, kun pienten lasten isät tekevät muita pidempää työpäivää.

Kotihoidontukea käyttävät eniten perheet, joiden tulot ovat pienet. Kotihoidontukea on maksettava korotettuna siihen saakka kunnes lapsi täyttää kaksi vuotta. Osittainen hoitovapaa tulee ulottaa alle 10-vuotiaiden lasten vanhempiin.

Vanhempainvapaakauden perään tai väliin tulisi luoda isille suunnattu vanhempainlomakausi. Tämä ei vähentäisi äidin nykyisiä oikeuksia. Isäkuukausi ohjaisi myönteisesti sekä käyttäytymistä että asenteita isien kotiin jääntiin pidemmäksikin aikaa lapsia hoitamaan.

Oikeus vanhempainvapaisiin on oltava myös toisessa taloudessa asuvalla vanhemmalla tai samassa taloudessa asuvalla lapsen huoltajalla.

Perhevapaita on voitava käyttää osa-aikaisesti. Osa-aikainen vanhempainvapaa voi ajoittua pidemmälle ajanjaksolle tai vaihtoehtoisesti molemmat vanhemmat voisivat olla yhtä aikaa osa-aikaisella vanhempainlomalla tai hoitovapaalla jakaen päivittäisen lapsenhoitovastuun.

Vasemmistoliiton mielestä vähimmäisäitiyspäiväraha, isyysraha ja vanhempainraha tulee korottaa työmarkkinatuen suuruiseksi viimeistään seuraavassa hallitusohjelmassa.

2.3 Työn, perheen ja lapsen elämää sovitettava yhteen tavoitteena lapsen hyvinvointi

Hyvässä yhteiskunnassa lapsella on oikeus vanhempiensa aikaan. Työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen parantaminen ja lasten vanhempien työajan lyhentäminen on lasten etu. Työn ja perheen yhteensovittamista on tarkastelu pääasiassa vanhempien tai työelämän pelisääntöjen kannalta. Työelämän ja perheen yhteensovittamisessa tulee lähteä aiempaa enemmän myös lapsen hyvinvoinnin lisäämisen kannalta. Tämä edellyttää tutkimusta ja uudenlaista arvomaailmaa, jossa lasten hyvinvointi asettuu työmarkkinoiden menestyksen edelle.

Lapset kohtaavat kotona työpäivän jälkeen uupuneita ja stressaantuneita vanhempia työelämän vaatimusten voimistuessa. Pitkät työpäivät ja työn epävarmuus vaarantavat vanhemman ja lapsen suhteen, sillä vanhemmilla ei ole voimia yhdessäoloon. Yhdessäolon kannalta on ongelmallista, että joka kolmannen lapsen äiti ja joka viidennen lapsen isä työskentelee epätyypillisinä työaikoina.

Työpaikan kehittäminen perheystävälliseksi on pitkä, mutta kannattava prosessi. Työpaikoilla tarvitaan enemmän hyviä esimerkkejä, hyvien käytäntöjen levittämistä ja tietoa lakien tarjoamista mahdollisuuksista. Henkilöstö on avainasemassa hyvien käytäntöjen edistämisessä.

Perhebarometri 2000:n mukaan vanhemmat esittävät ratkaisuksi työajan lyhentämistä, työaikojen joustavuutta ja liukuvuutta. Työaika voi olla lyhennetty päivittäinen työaika, tiivistetty työviikko, vuorotteluvapaa tai osa-aikalisä. Työaikatili tai -pankki mahdollistaisi nykyistä työaikalainsäädäntöä laajemmin saavutettujen vapaiden keräämisen käytettäväksi yhtäjaksoisesti erilaisissa elämäntilanteissa. Työajan lyhentämisessä tulee lähteä entistä enemmän lapsen tarpeiden kannalta.

Työpaikoilla sukupuolten tasa-arvokysymykset liittyvät erityisesti perhevapaiden käyttöön, raskauteen sekä palkkaukseen ja työhön ottoon. Tasa-arvolain ja työpaikkakohtaisilla tasa-arvosuunnitelmilla voidaan tukea perheen ja työn yhteensovittamista suunnitelmallisesti ja tasavertaisesti.

Naiset pätkivät työsuhteensa tai käyttävät mahdollisuuksia perhevapaiden tai joustavien työaikojen käyttöön miehiä useammin. Miesten mahdollisuutta käyttää perhevapaita tuleekin edistää.

Perhevastuista ja vanhemmuudesta aiheutuvat kulut on jaettava työnantajien kesken siten, että naisvaltaiset työpaikat eivät joudu kantamaan suurinta vastuuta.

III VAHVAA TUKEA LAPSUUTEEN

3.1 Ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen elintärkeää

Vanhempien roolia lastensa ensisijaisina kasvattajina on tuettava. Vasemmistoliiton mielestä on lasten edun turvaamisen kannalta on tärkeää, että perheiden ja lasten toimeentulo sekä peruspalvelut turvataan. Peruspalveluista äitiys- ja lasten neuvolatoiminta tavoittaa lähes kaikki lapsiperheet, ja näiden palvelujen turvaaminen ongelmien ennaltaehkäisemiseksi ja varhaisen puuttumisen mahdollistamiseksi on jatkossakin elintärkeää.

Lasten ja perheiden arkiselviytymisen kannalta - niin tavanomaisissa kuin kriisitilanteissakin - tärkeitä peruspalveluja ovat myös päivähoito, koululaisten iltapäivätoiminta, terveys- ja mielenterveyspalvelut, hyvä koulutusjärjestelmä, riittävät oppilashuollon palvelut joka koulussa, nuorisotyö sekä kulttuuri ja liikunta. Nämä tulee turvata jokaisessa kunnassa. Ennaltaehkäisyn ja varhaisen puuttumisen kannalta on tärkeää luoda paikallisia verkostoja.

Kunnallinen kotipalvelu on typistynyt pääasiassa kriisitilanteissa annettavaksi avuksi. Kotipalveluun tulisi olla mahdollisuus erityisesti ongelmien kanssa kamppaileville perheille.

Peruspalvelujen järjestämisessä tulee vahvistaa vanhempien ja lasten osallisuutta ja vaikutusmahdollisuuksia. Kolmannen sektorin ja vapaaehtoistyötä tekevien kansalais-järjestöjen työtä on tuettava. Vastuu peruspalvelujen järjestämisestä kuuluu kunnille.

Perheiden talousvaikeudet, pitkäaikaistyöttömyys ja sen aiheuttamat ongelmat perheissä, vanhemmuusongelmat, päihde-, huume- sekä mielenterveysongelmat vaikuttavat lasten ja nuorten elämään.

Lastensuojelun asiakkuus, työttömyys tai toimeentuloasiakkuus saattavat siirtyä perheessä sukupolvelta toiselle. Tähän ongelmien kasautumiseen tulee puuttua tukemalla hyvän varhaislapsuuden edellytyksiä.

Vanhempien ja aikuisten keskinäistä keskustelua kasvatuksesta ja aikuisuudesta on jatkettava ja nostettava kaikkien aikuisten rooli hyvän lapsuuden turvaajina keskusteluun mukaan.

3.2 Lapsille ja nuorille tarjottava riittävästi tukipalveluja kriisitilanteessa

Lastensuojelun avohuollon asiakkaana on noin 4,5 % alle 18-vuotiaista lapsista ja nuorista. Ennaltaehkäisevän työn merkitys korostuu tarkasteltaessa huostaan otettujen lasten määrää. Yli 12 000 lasta ja nuorta asuu sijoitettuna kodin ulkopuolelle. Useimmiten syynä ovat vanhempien päihteiden käyttö ja vakavat mielenterveysongelmat. Suuri osa näistä lapsista tarvitsee erityistä hoitoa ja hoivaa fyysisten ja psyykkisten laiminlyöntien vuoksi.

Ongelmien lisääntyessä kunnat eivät ole kyenneet järjestämään tarpeeksi lastensuojelu-palveluja. Vasemmistoliiton mielestä perheille tulee kyetä tarjoamaan ajoissa tukipalveluja perheneuvoloissa, päivähoidossa kouluissa ja terveyskeskuksissa. Kriisitilanteissa hoito on turvattava koko perheelle.

Lapsen sijoitus kodin ulkopuolelle pitää tehdä harkiten siten, että päätöstä tehtäessä kuullaan lasta ja päätös tehdään lapsen edun kannalta. Toistuvat avohuollon tukitoimenpiteinä tehtävät sijoitukset eivät aina ratkaise tilannetta, vaikka niillä helpotetaan akuuttia ongelmaa.

Lasten ja nuorten kannalta on tärkeää selvittää mahdollisuus lainsäädännön muutokseen, jolla mahdollistetaan pakko-adoptio ja lapselle pysyvä elinympäristö. Myös vanhempien asemaa ja oikeuksia huostaanottotilanteissa on selkiytettävä.

Lisäksi on selvitettävä jälkihuollon sisältö ja pituus. Lastensuojelun jälkihuolto jatkuu 21 ikävuoteen saakka. Kaikki lastensuojelun piirissä olleet nuoret eivät selviydy ilman tukea tämän jälkeenkään. Onkin haettava keinoja nuorten oman elämän tukemiseksi. Näitä keinoja voivat olla tuettu asuminen, työpajatoiminta ja koulutukseen rohkaiseminen. Lastensuojelun kustannusten tasausjärjestelmää tulee arvioida ja kehittää lastensuojelun taloudellisten toimintamahdollisuuksien toteutumisen kannalta.

3.3 Päihteiden käyttöön puututtava ajoissa

Lasten ja nuorten päihdeongelmat ovat lisääntyneet. Niin tupakan, alkoholin kuin huumeiden käytön kokeilijoita ja käyttäjiä löytyy kaikista sosiaaliryhmistä, kaikenlaisista kodeista ja eri puolella Suomea.

Tärkeää ennalta ehkäisyä on, että vanhemmat tuntevat lastensa kodin ulkopuolista elämää ja heidän ystäviään, ja että heillä on aikaa kiireettömään keskusteluun ja arkiseen yhdessäoloon. Lasten kanssa on keskusteltava myös siitä, miten he toimivat, jos heille tarjotaan päihdyttäviä aineita. Jokainen tekee itse valintansa, ja porukan paineen kohtaamiseen on hyvä olla varautunut.

Perheen omien voimien pettäessä on oltava saatavissa apua ja hoitoa päihdeongelmaan. Päihteiden leviämiseen ja käytön syihin ei ole kyetty puuttumaan riittävästi, ja ongelmia on myös hoitoon pääsyssä. Päihde- ja huumeongelmaisten lasten ja nuorten hoitoon ei ole riittävästi resursseja ja hoitopaikkoja. Nuoret jätetään aivan liian usein selviytymään itsekseen tai riittämättömien tukitoimien varaan. Vasemmistoliiton mielestä on nuorten tulevaisuuden kannalta tärkeää, että hoitoon ja hoidon jälkeisiin tukitoimiin osoitetaan tarpeeksi resursseja. Tarvitaan muun muassa aikaisempaa enemmän nuorille tarkoitettua tukiasumista.

Päihdeongelmat liittyvät usein myös muihin ongelmiin, mielenterveyden horjumiseen, työttömyyteen ja asunnottomuuteen. Lasten ja nuorten mielenterveysongelmien ennakointia, ehkäisyä ja varhaista puuttumista niihin on tehostettava niin perheissä kuin perheiden ja lasten palveluissakin.

Hoidolle on turvattava riittävät resurssit. Vastuu näiden palvelujen riittävyydestä on kunnilla. Hyviä yhteistyökumppaneita ovat nuorten kanssa toimivat kansalaisjärjestöt, ja yhteistyötä tulee tehostaa.

3.4. Hoitoa myös sairaille lapsille - tukea perheille

Erityistä hoitoa ja tukea tarvitsevien lapsen ja hänen huoltajiensa tilanne on Suomessa hämmästyttävän monimutkainen. Vanhempien tarmo menee usein sekavan järjestelmän kanssa toimimiseen, ja palvelujen saaminen on käytännössä liian usein perheen omien kykyjen ja sitkeyden varassa.

Terveydenhoidon ja sosiaalipalvelujen järjestämisessä tulee kiinnittää nykyistä enemmän huomiota erityistä hoitoa ja tukea tarvitsevien lasten palvelujen toimivuuteen. Lasten tasavertaisen kohtelun varmistamiseksi kunnissa tulee turvata erityistä hoitoa ja tukea tarvitsevien lasten perheiden tarvitsema ohjaus ja tuki. Lasten hoitopaikkojen puute kasvattaa painetta hoitoketjujen alkupäässä, jolloin lapsia hoidetaan myös epätarkoituksenmukaisissa paikoissa.

Lapsen ja perheen kokonaistilanteen hahmottaminen on hoitosuunnitelmia laadittaessa tärkeää. Tämän edellytyksenä on eri ammattiryhmien yhteen toimivuus ja moniosaamisen vahvistaminen. Myös lainsäädäntö tulee selkiyttää sosiaali- ja terveyspalvelujen joustavan yhteensovittamisen mahdollistamiseksi.

Erityistä hoitoa ja tukea tarvitsevien lasten palvelujen järjestämisessä ratkaisuna voivat olla kuntien yhteistyö ja seutukunnalliset mallit. Kuntien yhteistyöllä on järjestettävä palveluita, joita ei kunnissa muuten ole mahdollista järjestää.

3.5 Maahan muuttaneiden kotoutumista edistettävä

Maahanmuuttajien suomenkielen ja äidinkielen opetus tulee turvata.

Peruskouluun valmistavaa opetusta on järjestettävä maahanmuuttajille tarpeen mukaan. Koulutukseen valmentavaa opetusta ja tukiopetusta järjestetään peruskoulussa, lukioissa ja ammatillisessa peruskoulutuksessa. Yli 16-vuotiaille peruskouluopintonsa keskeyttäneille nuorille tulee järjestää täydentävää peruskouluopetusta erityisjärjestelyin.

Kuntien kotouttamisohjelmien toimenpiteet kohdistuvat pääasiassa työikäisiin, jolloin oppivelvollisuusiän lähes ohittaneet nuoret maahanmuuttajat ovat väliinputoajia kielen ja suomalaisen kulttuurin ja yhteiskunnan omaksumisessa. Luku- ja kirjoitustaidottomat maahanmuuttajaäidit tarvitsevat erityistä tukea ja opetusta, jotta lasten kasvulle uudessa kulttuurissa syntyisi hyvä perusta.

3.6 Yksin maahan tulleet lapset - lait ja käytännöt koetuksella

Lapsella on oikeus vanhempiin, nimeen ja kansalaisuuteen myös uudessa kulttuurissa. Suomeen yksin tulleiden maahanmuuttajalasten asemaan ja oikeuteen perheen yhdistämiseksi tulee kiinnittää huomiota. Maahan yksin tulleiden lasten hakemukset tulisi käsitellä nopeasti.

YK:n Lapsen oikeuksien komitea on kiinnittänyt huomiota Suomen pitkiin hakemusten käsittelyaikoihin. Ulkomaalaislain muutoksen jälkeen lapsille on myönnetty ns. alemman statuksen oleskelulupia, jotka eivät kuitenkaan takaa lapselle oikeutta perheen yhdistämiseen.

Oleskelulupahakemuksen jättäneille alaikäisille lapsille tulisi turvata erityinen tuki ja huolen-pito. Turvapaikkaa hakevan lapsen elämäntilanteesta vastaa kunnan lastensuojeluviran-omainen, jonka tulee turvata lapselle tasavertaiset mahdollisuudet hoivaan, turvalliseen elämään ja oppimiseen.

IV OIKEUS OSALLISTUA JA ILMAISTA ITSEÄÄN

4.1 Tilaa lasten ja nuorten kulttuurille ja ilmaisutaidoille

Lasten ja nuorten vaikutusmahdollisuuksia tulee lisätä. Nuorten arvomaailma on usein erilainen kuin heidän vanhempiensa. He joutuvat elämään maailmassa, jonka muotoutumiseen he ovat voineet vaikuttaa vain vähän. Lasten kokemusmaailma on otettava tosissaan tehtäessä heitä koskevia päätöksiä.

Lasten ja nuorten omalle kulttuurille ja itseilmaisulle on luotava tilaa. Kädentaidot, kuvataide, musiikki ja teatteri ovat monelle lapselle ja nuorelle tärkeitä itsensä ilmaisemisen ja tunteiden purkamiskeinoja. Taitoaineille on oltava tilaa myös peruskoulun opetuksessa.

Lasten ja nuorisokulttuurin kaupallistuessa tulee varmistaa kaikkien lasten tavoitettavissa oleva julkinen kulttuuritarjonta. Valtion ja kuntien tulee turvata tiloja ja resursseja epäkaupallisille lasten ja nuorten kulttuuri- ja kansalaisjärjestöille. Yleisradion lasten- ja nuortenohjelmia pitää lisätä. Niiden laadukkaaseen tuotantoon pitää varata riittävästi resursseja.

4.2 Mahdollisuus kasvaa ehyenä

Lasten kokemusmaailmaa on suojattava. Seksiä häikäilemättä hyväksikäyttävät media ja mainonta häiritsevät lasten kokonaiskasvua ja seksuaalisen identiteetin kehittymistä. Tämä näkyy - erityisesti tytöillä - mm. terveysongelmina ja erilaisena oireiluna. Vasemmistoliiton mielestä lasten suojelemiseksi mediamaailmalle ja mainonnalle on etsittävä eettisesti kestävät rajat.

Kouluissa on annettava riittävästi kokonaisvaltaista seksuaalikasvatusta.

4.3 Lapset lähiympäristönsä vaikuttajina

Lapset ja nuoret tarvitsevat viihtyisän, terveellisen ja turvallisen lähiympäristön. Hyvä lähiympäristö on esteetön, sosiaalisesti monimuotoinen ja esteettinen. Lähiympäristön suunnittelussa on huomioitava lasten ja nuorten ehdotukset. Tilaa on löydyttävä luonnon ympäristölle, pienille kentille, skeittialueille, keinuille ja nurmikentille.

Lasten sosiaalistumisen kannalta asuinympäristöt on suunniteltava huomioiden eri ikäisten ihmisten asumisen, liikkumisen ja palveluiden tarpeet. Asumisessa on suosittava ikääntyvien, lapsiperheiden ja lapsettomien aikuisten sijoittumista samoille asuinalueille. Lasten ja nuorten vuorovaikutusta pihoilla ja toreilla aikuisten ja ikääntyvien ihmisten joukossa tulee tukea.

Lasten kokemukset koulumatkojen ja lähiympäristön liikenteen turvallisuudesta päätettäessä on huomioitava. Lasten ja nuorten turvallista liikkumista on edistettävä huomioimalla heidän näkökulmansa liikennejärjestelyissä.

V YHTEISKUNTA JA KUNTA LASTEN JA NUORTEN PALVELUJEN TUOTTAJANA

5.1 Lasten ja nuorten näkökulma kaikkiin kunnan päätöksiin

Kuntalaisina lapsilla ja nuorilla on oikeus osallistua yhteiskunnan resursseihin. Lasten ja nuorten palveluihin suunnatut resurssit tulee esittää selkeästi ja ymmärrettävässä muodossa, jotta lapset, nuoret ja heidän vanhempansa voivat osallistua palvelujen kehittämiseen. Heidän osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksia päätöksentekoon on tuettava.

Lapsilla ja nuorilla on oikeus osallistua ja vaikuttaa. Koulu ja oma kotiympäristö ovat lapsen kannalta luontevia paikkoja vaikuttaa. Heitä on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän on saatava vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kykyjensä mukaan. Perusoikeudet kuuluvat myös lapsille ja nuorille.

Lapsia ja nuoria on kuultava kunnissa. Lasten ja nuorten osallistumista kunnissa oman elinympäristönsä kehittämiseen voidaan toteuttaa nykyisen kuntalain mukaan monilla eri tavoilla. Kunnissa tulee järjestää kuulemisia, ottaa lapset palvelujen kehittämiseen mukaan ja perustaa nuorisovaltuustoja.

Kunnassa on kehitettävä nuorten vaikutuskanavia, kuten kouluittain koottuja nuorisovaltuustoja tai lasten parlamentteja. Kouluikäisen lapsiväestön näkemykset on saatava päätöksenteon tueksi. Lasten ja nuorten vaikutuskanavilla on oltava toimintaresurssit, tilaa tehdä itsenäisiä päätöksiä ja aito kontakti aikuisten päätöksenteko-järjestelmään muun muassa valtuustoon ja lautakuntiin.

Valtaosa palveluista ja toiminnasta koskee suoraan tai välillisesti myös lapsia ja nuoria. Sosiaali- ja terveyspalvelut, opetus-, nuoriso-, kulttuuri-, liikunta ja muut palvelut ovat lasten kannalta tärkeitä peruspalveluja.

Myös kaupunkisuunnittelu, tekninen sektori, liikennesuunnittelu ja rakentaminen vaikuttavat lasten turvalliseen lähiympäristöön, sosiaalisten verkostojen muodostumiseen ja asuinympäristöön kiinnittymiseen. Asuinympäristön ja julkisten tilojen rakentamisessa tulee huomioida myös lasten näkökulma.

5.2 Kunnat ja seutukunnat yhteistyöhön lasten ja nuorten parhaaksi

Pienimpien kuntien yhteistyö lapsille suunnattujen palveluiden toteuttamisessa on välttämätöntä. Kunnissa olevaa tietoa ja osaamista tulee paitsi kytkeä päätöksentekoon paikallisesti, myös koota valtakunnallisen päätöksenteon perustaksi. Vähintään kerran valtuustokauden aikana tulee selvittää kunnissa tai seutukunnittain lasten ja nuorten hyvinvointia. Hyvinvointiselonteon tulee ohjata kuntien ja seutukuntien taloudellisten ja henkilöstöresurssien käyttöä lasten ja nuorten elin- ja terveysolojen parantamiseksi.

Seutukunnissa on organisoitava rakenteita, jotka mahdollistavat alueella erityisosaamisen ja -palvelut. Korkeakoulut ja muut oppilaitokset tarjoavat yhteistyöverkoston, joka mahdollistaa tutkimuksen, kehittämisen ja arvioinnin lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämisen pohjaksi.

5.3 Kansalaiset, järjestöt ja kunnat lasten ja nuorten rinnalle

Lasten ja nuorten vapaaehtoistoimintaa ja palveluja tuottavilla kansalaisjärjestötyöllä on myös kansalaisten osallistumisen ja vaikutusmahdollisuuksien kannalta tärkeä tehtävä kunnissa. Järjestöjen asiantuntemusta tulee hyödyntää kuntien lapsille ja nuorille suunnattuja palveluja arvioitaessa ja kehitettäessä.

Kuntien tulee tukea lasten ja nuorten harrastus-, vapaaehtois- ja nuorisotyötä tekeviä yhdistyksiä ja ryhmiä taloudellisesti sekä myöntämällä toimintatiloja. Tyttöjen ja poikien tarpeet on huomioitava tasavertaisesti.

Kuntien tulee organisoida nuorisotyötä ja nuorten vapaa-ajan toimintaa. Jokaisessa kunnassa tulee olla lautakunta, jossa nuorisojärjestöt ja nuorten ryhmät ovat edustettuina. Kuntien tulee palkata tarpeeksi nuorisotyöntekijöitä.

Hyväksytty Vasemmistoliiton puoluevaltuustossa 7.4.2002