Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.tuni.fi/pohtiva/ohjelmalistat/VIHR/1198

Vihreä liitto

Kohti vahvaa alueiden Eurooppaa


  • Puolue: Vihreä liitto
  • Otsikko: Kohti vahvaa alueiden Eurooppaa
  • Vuosi: 2001
  • Ohjelmatyyppi: muu ohjelma

Vihreän liiton puoluekokous 19.-20.5.2001

Vihreän liiton kannanotto EU:n kehittämiseen

Kohti vahvaa alueiden Eurooppaa

Euroopan unioni on tullut käännekohtaansa. Unionilla on jo yhteinen valuutta, yhteiset ulkorajat ja yhä enemmän yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa, poliisi- ja ulkomaalaiskysymyksissä yhteistyötä lisätään. On selvää, ettei nykyisenkaltainen epäselvä, epädemokraattinen ja salaileva päätöksentekotapa voi jatkua.

EU:ssa onkin siirryttävä valtioidenvälisistä sopimuksista prosessiin, jossa mahdollisimman kansanvaltaisesti laaditaan unionille perustuslaki täydentämään kansallisia perustuslakeja. EU:n perustuslaki selkiyttäisi EU -tason ja jäsenvaltioiden työnjakoa, takaisi kansalaisten oikeudet ja parantaisi kansalaisyhteiskunnan ja EU:n välistä vuorovaikutusta. Keskeistä on sopia, mitkä ovat yhteisesti päätettäviä ja mitkä kansallisia asioita.

Vihreiden mielestä EU:n tulee toimia entistä tehokkaammin niissä asioissa, joissa valtioiden välinen epäterve kilpailu voi tuottaa vahinkoa ihmisten hyvinvoinnille ja ympäristölle. Globaalit markkinat vaativat vastapainokseen kansallisvaltioita laajemman yksikön puitteissa tapahtuvaa sääntelyä ja miniminormeja. Tarvitaan kansainvälisiä päätöksiä keinoista, joilla hillitään lyhytaikaisia spekulatiivisia pääomaliikkeitä, esim. Tobin-verosta. Ympäristöongelmat eivät pysähdy valtiorajoilla. Vihreiden mielestä EU:n tulee toimia juuri tällaisissa asioissa. Tulevaisuudessa unionissa on toteutettava hajautettua federalismia, jossa alueilla on nykyistä vahvempi asema. Päätökset, jotka koskevat sosiaalisia, terveydellisiä, sivistyksellisiä ja kulttuurisia peruspalveluja sekä niiden rahoitusta ja rakennetta tulee tehdä kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla. Kansallisesti pitää olla mahdollista laatia ja soveltaa tiukempia normeja, eikä EU:n perustuslaki saa heikentää kansallisesti taattuja perusoikeuksia.

EU:n perusoikeusasiakirjalla tulee olla oikeudellisesti sitova asema. Sen sisältöä tulee voida vielä parantaa. Erityisesti ympäristöä ja tasa-arvoa koskevat muotoilut tulee saada tarkemmiksi ja velvoittavammiksi. EU:n tulee myös liittyä Euroopan ihmisoikeussopimukseen. EU:n sisällä on tiivistetty poliisivoimien yhteistyötä laittoman siirtolaisuuden ja rikollisuuden vähentämiseksi. Tampereen huippukokouksen myötä lisääntynyt poliisi- ja rajavalvontayhteistyö vaatii vastapainokseen yhteisien kansalaisoikeuksien vahvistamista.

EU tarvitsee perustuslakia, jossa kansallisten parlamenttien, komission, kansalaisten, neuvoston ja Euroopan parlamentin roolit on määritelty. Perustuslaki loisi läpinäkyvät puitteet unionin rakenteellisille uudistuksille ja merkittäville asioille sopivan säätämisjärjestyksen. Tällä hetkellä suuria rakenteellisia päätöksiä tehdään yön viimeisinä tunteina hallitustenvälisessä konferensissa ilman kansalaiskeskustelua.

Laajentumisella vakautta Eurooppaan

Euroopan unionin laajentuminen on tärkeää Euroopan vakauden ja rauhanomaisen kehityksen kannalta. Taloudellinen ja poliittinen yhteistyö vähentää väkivaltaisten konfliktien uhkaa. Jo jäsenyysprosessilla sinänsä voi olla positiivisia vaikutuksia hakijamaissa, jotka pyrkivät täyttämään niille asetetut jäsenyyskriteerit. Mahdollisuus EU -jäsenyyteen tulee olla avoin kaikille maille, jotka ovat halukkaita täyttämään hakijamaille asetetut kriteerit. Jäsenyyspäätöstä tulisi kussakin maassa edeltää laaja julkinen keskustelu jäsenyydestä. Kansanäänestykset lisäävät keskustelua ja kansalaisten osallistumista, joten jo siitä syystä niitä on hyvä järjestää.

Hyvinvointi ja toimiva talous lähialueillamme tuo vakautta ja yhteistyömahdollisuuksia myös suomalaisille. Vaikka lyhyellä aikavälillä laajentuminen tuo mukanaan kustannuksia, pitkällä aikavälillä rauha on edullisin ratkaisu. Alueelliset konfliktit, sota ja sotaan varautuminen tulevat kalliiksi niin inhimillisesti kuin taloudellisestikin. EU:n nykyisten jäsenvaltioiden maksama BKT-osuus voi nousta siirtymävaiheen ajaksi, esim. laajentumista seuraavan kymmenen vuoden ajan. Taloudellisen tuen tarkoitus on saada aikaan rakenteellisia muutoksia ja kestävää kehitystä vähemmän kehittyneillä alueilla. Tällä tavoin tasataan ajan mittaan myös tuloeroja eri alueiden välillä ja taataan elämisen ja toimeentulon mahdollisuudet myös kasvukeskusten ulkopuolella.

Nizzan sopimuksessa näkyvän kahden kerroksen väen ajattelun täytyy poistua. Uusien jäsenmaiden tulee olla mukana unionin kehityksessä tasavertaisessa asemassa vanhojen jäsenmaiden kanssa, kun keskustellaan ja päätetään integraation vahvistamisesta. Integraation syveneminen ei voi olla nopeampaa, kuin se mihin jäsenvaltioiden kansalaisyhteiskunnat ovat valmiit. Muuten unioni suistuu legitimiteetti- eli oikeutuskriisiin. Niinpä demokratiaa tulee vahvistaa jo ennen laajentumista.

Laajentuvan Euroopan unionin on sallittava ihmisten vapaa liikkuvuus uusien jäsenmaiden kansalaisille. Lähtökohtana tulee olla vapaa liikkuvuus, mutta liikkuvuutta voidaan poikkeustapauksissa rajoittaa siirtymäkausin.

EU:lle selkeät ja demokraattiset rakenteet

Hallitustenvälisen päätöksenteon puutteet tulivat räikeinä ilmi Nizzan kokouksessa. Suuria päätöksiä EU:n suunnasta ei tule tehdä hätiköidysti. Valtioidenvälisyys on yksi osa unionin luonnetta. Se ei kuitenkaan saa tarkoittaa omien etujen ajamista keinoja kaihtamatta. Lopputulos voi olla hyvin erilainen kuin mukana olevien tahojen - valtioiden, puolueiden, eturyhmien ja kansalaisten - enemmistö olisi tahtonut.

Nykyinen hallitustenvälinen konferenssi -malli (HVK) on epäavoimuudessaan vanhanaikainen ja epädemokraattinen tapa tehdä merkittäviä päätöksiä. Perustamissopimuksia uudistettaessa tuleekin luopua puhtaasta hallitustenvälisyydestä ja siirtyä konventtimalliin eli malliin, jossa kansallisilla parlamenteilla, Euroopan parlamentilla ja kansalaisjärjestöillä on edustus.

Jäsenvaltioissa ja hakijamaissa niiden sisäistä EU -asioiden päätöksentekojärjestelmää tulee kehittää sellaiseksi, että kansalliset parlamentit ovat siinä aktiivisesti mukana. Suomessa eduskunnan on oltava vahvasti mukana päätettäessä neuvoston asioista, ja kansalaisjärjestöt on otettava mukaan EU -asioiden valmisteluun nykyistä paremmin. Demokratiaa voidaan parantaa varsin tehokkaasti lisäämällä avoimuutta ja antamalla riittävästi aikaa neuvoston päätösten valmistelulle kansallisissa parlamenteissa.

Euroopan unioni kärsii demokratiavajeesta. Euroopan parlamentti on ainoa demokraattisesti valittu elin, joka päätoimisesti käsittelee eurooppalaista politiikkaa. Neuvosto kansallisten intressien kenttänä tarvitsee vastapainokseen yhteiseurooppalaista näkökulmaa, joka Euroopan parlamentilla voi olla tarjottavanaan. Siksi Euroopan parlamentin asemaa on vahvistettava esimerkiksi laajentamalla yhteispäätösmenettelyn alaa. Neuvostossa määräenemmistöpäätöksenteon piiriin tulevat asiat tulee pääsääntöisesti siirtää samalla yhteispäätösmenettelyn piiriin. Komission nimittämisessä parlamentilla tulee olla keskeinen asema.

Määräenemmistöpäätösten lisääminen ministerineuvostossa on yksi keino tehostaa EU:n toimintaa. Määräenemmistöpäätöksentekoa on lisättävä mm. ympäristöasioissa ja ympäristö- ja pääomaverotuksen minimitasoja määriteltäessä. Määräenemmistöpäätösten lisäämistä on tarkasteltava asia- ja artiklakohtaisesti.

Euroopalle kansalaiset

Kansalaisille on annettava uudenlaisia poliittisia oikeuksia vaikuttaa unionin päätöksentekoon mm. kansalaisaloitteiden kautta. Suomessa kansanäänestyksiä tulee järjestää merkittävistä Euroopan unionia koskevista rakenteellisista muutoksista, kuten yhteistä puolustusta koskevista päätöksistä.

Neuvoston päätöksenteko ja sen valmistelu on saatava avoimemmaksi. Sekä kansallisten parlamenttien vahva rooli että yhteispäätösmenettely tukevat tätä tavoitetta. Myös finanssiasioiden käsittely tulee säädellä niin, että niiden esityslistat ja pöytäkirjat ovat julkisia ja että niillä olevat asiat tuodaan avoimeen päätöksentekoon ja eduskunnan valvontaan.

Asiakirjajulkisuus kaikilla EU:n toiminnan alueilla on perusedellytys sille, että kansalaiset voivat ylipäätään seurata EU:n päätöksentekoa ja vaikuttaa siihen. Siksi päätösten lisäksi myös valmisteluasiakirjojen on oltava julkisia. Kansalaisten tiedonsaantia ja vaikutusmahdollisuuksia on parannettava kiinnittämällä huomiota asiakirjojen ymmärrettävyyteen ja kieliasuun.

EU -päätöksiä tehdään sekä kansallisissa parlamenteissa että unionin elimissä näennäisesti toisistaan irrallaan. Tästä syystä jäsenvaltioiden parlamenttivaalit ja EU -vaalit tulisi tulevaisuudessa järjestää samanaikaisesti, jotta kansalaiset voisivat äänestämällä tehokkaasti vaikuttaa EU -politiikan suuntaan. Muutos ei sulkisi pois kansallista eduskunnan hajottamisen mahdollisuutta ja uusien vaalien järjestämistä kaudelle, joka ulottuisi EU -maiden yhteisen vaalikauden loppuun asti. Tämä kehittäisi eurooppalaista poliittista keskustelua. Tilanteessa, jossa EU -vaalien äänestysprosentit ovat hyvin alhaisia lähes kaikissa jäsenvaltioissa, on syytä olla valmiutta radikaaleihinkin muutoksiin legitimiteetin säilyttämiseksi.

Tehomaataloudesta kestävään ruoantuotantoon

Ruokakriisit ovat osoittaneet, että tehomaatalous nykyisessä muodossaan on tullut tiensä päähän. Tällä hetkellä Euroopan unionin yhteinen maatalouspolitiikka tähtää tehotuotantoon, jolla on haitallisia vaikutuksia ympäristöön, eläinten hyvinvointiin, ruuan turvallisuuteen ja kehitysmaiden maatalouteen. Unionin maatalouspolitiikka on perinpohjaisesti uudistettava, jotta kansalaisille pystytään takaamaan laadukkaita ja turvallisia elintarvikkeita ja jotta eläinsuojelun tilanne paranisi.

Karjatalouden kriisissä piilee mahdollisuus laajamittaiseen tuotantotavan uudistamiseen eläin- ja ympäristöystävällisempään suuntaan. Eläintuotannossa on edistettävä eläinten mahdollisuutta lajityypilliseen käyttäytymiseen. On otettava käyttöön ympäristötukijärjestelmän kaltaiset etiikkatuet, joilla viljelijöitä kannustetaan eettiseen kotieläintalouteen. Pitkät eläinkuljetukset ovat ongelma paitsi eläinten hyvinvoinnin myös tautien leviämisen kannalta. Siksi kuljetuksia on lyhennettävä ja valvontaa parannettava. Maataloudessa tulee noudattaa varovaisuusperiaatetta. Esimerkiksi geeniteknologisesti muunnellun ruuan vaikutuksia ihmisen terveyteen ei vielä tunneta riittävästi.

EU:n laajentuessa EU:n maataloustukibudjetti tullaan jakamaan uudella tavalla. Toisaalta yleinen maailmankaupan vapauttaminen asettaa haasteen EU:n maatalouspolitiikalle. Jatkossa ei voida toimia määrään perustuvan tuotantotuen ja tehomaatalouden yhdistelmällä. EU:n on panostettava määrän sijasta laatuun ja lähellä tuotettuun ruokaan. Kansallisilla siirtymäkausilla voidaan antaa jäsenvaltioille mahdollisuus tukea tuotantoa ylimenokauden ajan.

EU:n maataloustukien painopiste tulee siirtää ns. ympäristötuen suuntaan. Samalla ympäristötuen perusosan ympäristöehtoja on kiristettävä aidosti maatalouden ympäristökuormitusta lieventävään suuntaan. Luomutuotannon tukia ja tavoitteita tulee nostaa merkittävästi, ja luomutuotteiden markkinointia ja tuotekehittelyä tulee tukea julkisin varoin.

Maaseudun ja ruuantuotannon tulevaisuus on 'monivaikutteisen' maatalouden tukemisessa siten, että tukia suunnataan luomutuotantoa lähellä olevaan, työllistävään, biodiversiteettiä säilyttävään ja maaseudun perinnemaisemaa vaalivaan maatalouteen. Näin autetaan myös maaseudun säilymistä elävänä.

Laaja-alaiseen turvallisuuteen

Suomalaisessa turvallisuuspolitiikassa tulee pyrkiä edistämään koko maanosan turvallisuutta sen sijaan, että korostetaan vain omaa kansallista puolustuskykyä teoreettisen suurhyökkäyksen varalta. EU:n kriisinhallintayhteistyössä tulee panostaa voimakkaasti ei-sotilaallisiin keinoihin ja ennaltaehkäisyyn. Liittoutumattomilla jäsenvaltioilla tulee olla mahdollisuus jättäytyä konfliktitilanteessa riippumattomiksi välittäjiksi. Ennaltaehkäisevän ja muun siviilikriisinhallinnan sekä viime kädessä sotilaallisen kriisinhallinnan tulee toimia yhteistyössä. Suomen tulee EU:n kriisinhallintayhteistyössä keskittää toimintansa siviilikriisinhallinnan kehittämiseen ja sen resurssien kasvattamiseen.

Kriisinhallintayhteistyön myötä salaileva NATO -kulttuuri on ujuttautunut EU:n sisälle. Vihreiden mielestä myös yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla on taattava riittävän laaja valmistelun ja päätöksenteon avoimuus ja parlamentaarinen valvonta.

Eurooppa on vain yksi osa maapalloa. EU:sta ei tule rakentaa "Euroopan linnoitusta", joka sulkee porttinsa muiden alueiden ihmisiltä. EU:n rajoilla kuolee päivittäin ihmisiä, jotka ovat yrittämässä omin avuin tai välikäsien avustuksella päästä sisälle Eurooppaan. EU:n tulee kantaa huolta myös siitä, että ilman virallisia dokumentteja matkustavilla, suojelun tarpeessa olevilla pakolaisilla on mahdollisuus päästä EU:n alueelle hakemaan turvapaikkaa. On tärkeää pitää siirtolaispolitiikka ja pakolaispolitiikka erillään. Muualta tuleville täytyy avata myös muita laillisia reittejä EU:n alueelle kuin pakolaisuus. Siirtolaisuus on osa eurooppalaisuutta: täältä on lähdetty, ja tänne on tultu. Jo nyt EU:n alueella asuu kymmeniä miljoonia kolmansien maiden kansalaisia.

Terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden varjolla ei saa polkea kansalaisten oikeuksia. On tärkeää, että perusoikeuksia määriteltäessä taataan riittävät oikeudet EU -kansalaisille mutta myös laillisesti alueella oleville ja muille ns. kolmansien maiden kansalaisille. Naiskaupan erityispiirteiden vuoksi tulee unionin alueelle salakuljetettujen ja seksityöläisiksi pakotettujen naisten karkottaminen lopettaa. EU:n ulkorajojen valvonta tulee keskittää ihmiskauppaa pyörittäviin rikollisiin laittomien rajanylittäjien sijasta.

EU tekee yhteistyötä muiden maiden ja maanosien kanssa. Se ei saa sulkea rajojaan tai syyllistyä rajattuun 'aivotuontiin' kehitysmaista. Se ei myöskään saa protektionistisesti suojella kauppa-aluettaan kehitysmaiden tuotteilta. EU:n on pystyttävä neuvottelemaan globaaleista kysymyksistä globaaleilla foorumeilla, esim. ilmastokysymyksen ratkaisemiseksi. Tulevaisuuden suuri haaste on luoda oikeudenmukaiset kaupan säännöt sekä sellainen kehitysmaiden tuki- ja rahoitusjärjestelmä, jossa kansainvälisten rahoituslaitosten toiminta ja kehitysyhteistyö pystyvät osaltaan luomaan oikeudenmukaisemmat suhteet kehitysmaiden ja muun maailman välille.

Ihmisoikeudet on otettava kiinteäksi osaksi EU:n kauppa- ja ulkopolitiikkaa sekä kehitysyhteistyötä. Maailman kauppajärjestö WTO:ssa tulee EU:n päätavoitteena olla WTO:n päätöksenteon saattaminen oikeudenmukaisemmaksi ja läpinäkyvämmäksi. Samaan aikaan on huolehdittava kansainvälisten ympäristösopimusten aseman vahvistamisesta. WTO -sopimusten alaa ei tule laajentaa ennen kuin nykysopimusten globaalia epätasa-arvoisuutta lisääviin ongelmakohtiin on puututtu.