Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.tuni.fi/pohtiva/ohjelmalistat/VIHR/858
Vihreä liitto
Periaateohjelman luonnos
- Puolue: Vihreä liitto
- Otsikko: Periaateohjelman luonnos
- Vuosi: 2006
- Ohjelmatyyppi: yleisohjelma
Puoluehallituksen esitys 21.4.2006 puoluekokoukselle 27.-28.5.2006
Vihreän liiton periaateohjelma
Tehtävänä reilu muutos
Vihreät arvot
Johdanto - Vihreä liitto ajaa reilua muutosta
I Oikeudenmukaisuus on tärkein arvo
Ympäristönsuojelu on oikeudenmukaisuutta
Reilussa yhteiskunnassa on hyvä arki
Moninainen ihminen yhdenvertaisuuden lähtökohtana
Eettistä ulkopolitiikkaa
II Ihmisiä ja ympäristöä palveleva talous
Talouden uudet rakenteet
Ympäristöpolitiikka luo hyvinvointia
Hyvä elämä talouspolitiikan tavoitteeksi
Perustulolla inhimillistä työelämää
III Demokratian kunnianpalautus
Valta kuuluu kansalaisille
Avoimempi Euroopan unioni
Globalisaatio tarvitsee ohjakset
Vihreät arvot
1. Vastuu tulevaisuudesta
Tuleville sukupolville jätettävän maailman tulee olla paremmassa kunnossa kuin nykyisen.
2. Globaali vastuu ja rauha
Solidaarisuuden on ylitettävä valtioiden rajat ja konfliktit on ratkaistava jo ennalta.
3. Ympäristön ja eläinten arvo
Ympäristön kulutuksen on vastattava uusiutumista ja eläimiä tulee kohdella eettisesti kestävällä
tavalla.
4. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus
Yhteiskunnan on turvattava kaikille ihmisarvoinen elämä ja hyvät peruspalvelut.
5. Vihreä feminismi
Sukupuoli on lattia, jolta ponnistaa, ei katto, johon törmää. Yhteiskunnan rakenteiden tulee olla
erilaisia ihmisiä tukevia, ei syrjiviä.
6. Monikulttuurisuus
Hyvässä yhteiskunnassa jokainen voi valita vapaasti maailmankatsomuksensa. Eri kulttuurien
edustajien tulee kohdella toisiaan arvostavasti, yhteisten sääntöjen mukaan.
7. Hyvä elämä
Politiikan tavoitteena tulee olla elämänlaadun parantaminen ja hyvä arki.
8. Sivistys
Jokaisella tulee olla oikeus koulutukseen ja sivistykseen.
9. Osallistuva kansalaisuus
Aktiivisen kansalaisuuden ja vaikuttamisen mahdollisuuksien on oltava jokaisen maassa asuvan
ulottuvilla.
Johdanto - Vihreä liitto ajaa reilua muutosta
Vihreä liitto ajaa reilua muutosta. Maailmanlaajuista vihreää liikettä tarvitaan tässä ajassa enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Ilmastonmuutos uhkaa ympäristömme ja elämänmuotomme tulevaisuutta. Ihmisten hyvinvointi on uhattuna globaalin talouden aiheuttamien työelämän muutosten myötä. Vihreä liike tarjoaa reilun ja turvallisen ratkaisun. Me haluamme jättää tuleville sukupolville maailman, joka voi nykyistä paremmin.
Maailmanlaajuinen talouselämä ja tietoyhteiskunta mullistavat arkipäiväämme. Työelämästä on monille tullut vaikeasti ennustettava pätkätyöviidakko. Demokraattiselta päätöksenteolta valtaa syövä globaali talous näyttää kasvottomalta ja hallitsemattomalta. Markkinakilpailun oravanpyörä uhkaa puristaa elämämme tuotteistettuun yhtenäismuottiin.
Elämme uudenlaisten suurten riskien aikaa. Ilmastonmuutos on todellisuutta luonnonkatastrofien ja äärimmäisten sääilmiöiden lisääntyessä. Luonnon monimuotoisuus kärsii yhä useampien kasvi- ja eläinlajien hävitessä. Vaikka maailma kokonaisuudessaan rikastuu, rikkaiden ja köyhien välinen kuilu syvenee. Kansainvälinen eriarvoisuus ja epäoikeudenmukaisuus sekä kulttuurien välinen ymmärtämättömyys ruokkivat konflikteja. Globalisaatio on heikentänyt kansallisen identiteetin luomaa yhteenkuuluvuuden tunnetta, muttei ole tarjonnut tilalle uutta yhteisöllisyyttä.
Silti alkanut vuosituhat on toivoa täynnä. Paitsi suuria riskejä, ihmiskunnalla on myös suuria mahdollisuuksia. Meillä on tietoa ja varallisuutta vastata ajan haasteisiin. Maailmanlaajuinen kansalaisyhteiskunta vahvistuu tuoden tahtoa ja keinoja poliittisten ratkaisujen löytämiseksi. Emme voi elää vain tässä ja nyt, on siirryttävä ongelmiin reagoimisesta niiden ehkäisemiseen.
Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen vaatii radikaalia muutosta kohti ekotehokasta taloutta ja ekologisempaa elämäntapaa. Se tarkoittaa niin arjen ympäristötekoja kuin globaalia ilmastopolitiikkaa. Ihmiskunnan on ymmärrettävä olevansa osa luontoa - on vaalittava luonnon monimuotoisuutta ja sovitettava kaikki toiminta ympäristön kantokyvyn mukaan.
Suomi on vielä kaukana aidon tasa-arvon toteutumisesta. Vihreä feminismi korjaa rakenteita siten, että syntyy kaikille reilumpi, syrjinnästä ja yleistyksistä vapaa yhteiskunta. Tasaarvoisuuteen perustuva kulttuurinen vuorovaikutus avaa meille mahdollisuuden ymmärtää paremmin muita, rikastaa elämäämme ja avaa omalle kulttuurillemme uusia ovia. Uusi suomalaisuus on sekä perinteiden että erilaisuuden kunnioittamista.
Tarvitsemme enemmän aikaa, vähemmän roinaa. Työelämän pelisääntöjä on muutettava, jotta ihmisillä olisi aikaa itselleen ja toisilleen. Kulutusyhteiskunnasta on siirryttävä palveluyhteiskuntaan. Suomi voi olla edelläkävijä, joka panostaa määrätietoisesti puhtaisiin teknologioihin, palveluelinkeinoihin ja luovaan talouteen. Me tarvitsemme lisää yrittämisen ja uskaltamisen henkeä. Perustuloon pohjautuva sosiaaliturva antaa ihmisille turvaa arjessa ja uskallusta tehdä haluamiaan elämänvalintoja. Ihmisen epäonnistumisen ei saa antaa johtaa syrjäytymiseen ja uuden alun rakentamista on tuettava.
Jotta ihmisten välinen oikeudenmukaisuus voi toteutua, tarvitsee maailmanlaajuinen talous ohjausta. Rikkautta jakamalla köyhyys voidaan poistaa. Ekologisin, sosiaalisin ja eettisin perustein ohjailtu markkinatalous antaa kaikille ihmisille mahdollisuuden hyvinvointiin.
Me vihreät uskomme ruohonjuuritason vaikuttamiseen. Edustuksellinen demokratia vaatii toimiakseen aktiivisia ihmisiä, joilla on erilaisia mahdollisuuksia vaikuttaa asioihin helposti ja haluamallaan tavalla. Demokratiaa tarvitaan yhä enemmän myös valtiovallan ulkopuolella - maailman ongelmia ei ratkaista vain kabineteissa. Aktiivisen kansalaisuuden on oltava kaikkien ulottuvilla, ja kansalaisuuden kynnystä on madallettava.
Tarvitsemme reilua muutosta. Vihreä liike vastaa haasteeseen ja ottaa pallon haltuun.
I Oikeudenmukaisuus on tärkein arvo
Vihreä oikeudenmukaisuus on sekä maailmanlaajuista että lajien ja sukupolvien välistä. Vastuuta on kannettava niin kanssaihmisistä, ympäristöstä kuin koko maailman tulevaisuudesta. Tuleville sukupolville jätettävän maailman tulee olla paremmassa kunnossa kuin nykyisen. Kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia. Eriarvoistumisen ja köyhyyden kierre on katkaistava. Yhteiskunnan rakenteet eivät saa olla ketään syrjiviä vaan elämänvalintoja tukevia. Jokaiselle on turvattava ihmisarvoinen elämä sekä mahdollisuudet laadukkaaseen koulutukseen ja terveydenhuoltoon.
Ympäristönsuojelu on oikeudenmukaisuutta
Ympäristönsuojelussa on kyse myös oikeudenmukaisuudesta. Nykyisillä ja tulevilla ihmisillä on yhtäläinen oikeus puhtaaseen ja lajirikkaaseen ympäristöön. Ympäristöongelmien ratkaiseminen on yhteiskunnan keskeisiä haasteita. Samalla se tarjoaa mahdollisuuden uudistaa yhteiskuntaa kestävään, elämänlaatua korostavaan suuntaan.
Elämäntapamme vaikuttavat kaikkiin - suomalaisen ekologinen jalanjälki on maailman viidenneksi suurin. Jos kaikki eläisivät kuten suomalaiset, koko nykyiselle ihmiskunnalle tarvittaisiin neljä maapalloa. Rikkaat maat ovat vuosisatojen aikana keränneet ekologista ja moraalista velkaa käyttämällä maapallon yhteisistä voimavaroista enemmän kuin reilun osuutensa. Samojen valtioiden on nyt kannettava päävastuu globaalien ympäristöongelmien ratkaisusta ja tunnustettava kehitysmaiden oikeus elintasonsa parantamiseen.
Ilmastonmuutos on ihmiskunnan suurin uhka. Katastrofin välttämiseksi päästöjä on maailmanlaajuisesti vähennettävä murto-osaan nykyisestä. Uusia päästörajoituksia laadittaessa on noudatettava ilmasto-oikeudenmukaisuutta, jonka mukaan kaikilla maailman asukkailla on yhtäläinen oikeus tuottaa kasvihuonekaasuja. Riittävästi kestäviä tapoja korvata fossiiliset polttoaineet energiantuotannossa on jo olemassa. Ydinvoiman kaltaisia epävarmoja hätäratkaisuja ei tarvita. Myös öljyn korvaaminen maakaasulla tulee nähdä vain väliaikaisena ratkaisuna matkalla kohti kestävää energiantuotantoa.
Puhdas vesi ja riittävä ravinto ovat jokaisen oikeus. Viidesosa maapallon asukkaista kärsii nälästä ja puhtaan veden puutteesta vaikka molempia on maailmassa riittävästi. Kehitysmaille on luotava mahdollisuudet suojella omavaraisuuttaan ruuan tuotannossa. Lisäksi paikallisille tuottajille on taattava maataloustuotteiden hinnasta riittävä osa. Maailman makean veden varannot tulee suojella maatalouden, teollisuuden ja yhdyskuntien päästöiltä. Merten luonnonvarojen liikakäytön vuoksi kalakannat ovat monilla alueilla romahtamassa. Rajoitusten lisäksi lajistoltaan tärkeille merialueille onkin luotava kokonaan kalastuksesta vapaita suojelualueita.
Itämeren pelastaminen on nostettava suomalaisen ja eurooppalaisen ympäristöpolitiikan kärkeen. Itämeri on maailman saastunein meri. Suomen lähivesien pilaajista pahimmat ovat maan omat päästöt, vaikka ne meren kokonaiskuormittajana ovat monia muita maita vähäisemmät. Itämeren pelastamiseksi on vähennettävä kaikkia päästöjä. Esimerkiksi maataloudessa tulee tukea ravinteiden kierrätystä ja luomutuotantoa, kalankasvatuksessa suljettuja kasseja ja yhdyskunnissa tehokasta jätehuoltoa. Itämeren alueen yhteistyöllä on asetettava tiukkoja päästönormeja suurimpien kuormittajien päästöjen vähentämiseksi.
Luonnon monimuotoisuus on itseisarvo. Kaikki elämä on arvokasta itsensä eikä vain ihmisen tarpeiden vuoksi. Luonnon monimuotoisuuden vähenemisessä on yleensä kyse ennen kaikkea ihmisten välinpitämättömyydestä, joka johtaa muiden lajien elinympäristön muuttumiseen tai tuhoamiseen. Kaikki lajit eivät sopeudu muutokseen, sillä arvioiden mukaan jopa kolmannes eliölajeista voi hävitä vuoteen 2050 mennessä. Yksilöiden ja yhteiskunnan toiminnan on muututtava lajien tuhoamisesta luonnon monimuotoisuutta vaalivaksi.
Metsäluonnon monimuotoisuus on vaarassa. Tehometsätalouden takia moni eliölaji on kuolemassa sukupuuttoon. Metsätalouden menetelmiä on uudistettava, talousmetsiä ennallistettava ja riittävän suuria yhtenäisiä metsäalueita suojeltava. Esimerkiksi Etelä- Suomessa suojellun metsän osuutta on selvästi nostettava. Maailman metsien suojelemiseksi taas tulee kehitysyhteistyössä, kaupassa ja ulkopolitiikassa huomioida ekologisen kestävyyden edistäminen.
Lajien suojelemisen lisäksi tavoitteena tulee olla eläinten yksilötason hyvinvointi. Eläinten kohtelun vähimmäisvaatimusten tulee perustua kunkin eläimen lajityypilliseen käyttäytymiseen. On tunnustettava eläinten asema tuntevina ja eri tavoin itsestään tietoisina olentoina. Tuotantoeläinten elinolosuhteissa on paljon parannettavaa Suomessakin. Kotieläintalouden tulee olla luomutuotannon painopistealueita, koska se antaa eläinten toteuttaa sosiaalisia ja liikunnallisia käyttäytymistarpeitaan. Turkistarhauksesta on eettisistä syistä luovuttava, sillä turkiseläimet eivät ole kotieläimiä eikä tarhaus niille lajityypillinen ympäristö. Luopuvia tarhaajia on tuettava uuden elinkeinon tai tuotantosuunnan kehittämiseksi.
Ympäristöongelmien ennaltaehkäisy vahvistaa myös turvallisuutta. Yhä useammin sotien perimmäiset syyt liittyvät luonnonvarojen hallintaan. Ympäristöongelmille on tyypillistä, että ne ilmenevät alkuvaiheessa niin sanottuina hitaina trendeinä ja vasta kriittisessä vaiheessa tulevat uutisotsikot inhimillisestä kärsimyksestä. Monet nykyisistä turvallisuusriskeistä liittyvät suoraan tai välillisestä ympäristötuhoihin.
Reilussa yhteiskunnassa on hyvä arki
Yhteiskunnan reiluus mitataan arjen hyvinvoinnissa. Jokaisella on oikeus hyvään ja turvalliseen arkeen. Se tarkoittaa esimerkiksi riittävää toimeentuloa, oikeutta hyvään terveydenhuoltoon ja koulutukseen, sekä työn ja muun elämän sujuvaa yhteensovittamista. Tavoitteena tulee olla sellainen politiikka, jossa ongelmia ei ratkaista, vaan ne ehkäistään. Se tarkoittaa ennakoivaa toimintaa ihmisten ja ympäristön hyvinvoinnin puolesta. Samalla on lisättävä ihmisten mahdollisuutta vaikuttaa omaan elämäänsä.
Hyvässä yhteiskunnassa on tilaa ja tarvetta erilaisille ihmisille. Ihmisten karsinointi työllisiin ja työttömiin syyllistää tarpeettomasti ilman vakituista työtä olevat ja syystä tai toisesta sosiaaliturvan varassa elävät. On myös paljon yhteiskunnalle arvokasta työtä, jota tälläkin hetkellä tehdään ilman palkkaa. Ihmisarvoinen elämään kuuluu myös kohtuullisen elämän takaava perustoimentulo. Tämä oikeus kuuluu kaikille työmarkkinoiden ulkopuolisille väestöryhmille - niin opiskelijoille, lapsiperheellisille kuin eläkeläisillekin. Köyhyys Suomessa on lisääntynyt viimeisten kymmenen vuoden aikana voimakkaasti. Eriarvoisuuden kierre on katkaistava ja köyhyyden poistaminen otettava yhteiskunnan keskeiseksi tavoitteeksi.
Ihmisten terveys on yhteiskunnan yhteinen asia. Tavoitteeksi on otettava terveydellinen tasaarvo, jossa henkinen ja fyysinen hyvinvointi ei riipu taloudellisesta tilanteesta. Yhteiskunnan on luotava edellytykset oman terveyden vaalimiselle. Tulojen niukkuus ei saa johtaa siihen, ettei ihmisillä ole varaa harrastaa tai syödä terveellisesti. Terveyspalveluiden tasapuolisuuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota ja niiden demokraattista ohjausta on parannettava. Varsinkin lasten ja nuorten terveydenhuoltoon on panostettava terveyserojen vähentämiseksi. Vaikeasti sairaiden mahdollisuuksia olla täysivaltaisia yhteiskunnan jäseniä on jatkuvasti edistettävä. Potilaiden omaa osuutta terveydenhuollon maksuista ei saa lisätä.
Terveyspolitiikassa on korostettava ennaltaehkäisyä. Esimerkiksi arkiliikuntaan kannustaminen, huolehtiminen työssä jaksamisesta tai ennalta ehkäisevä mielenterveystyö ovat vähintään yhtä tärkeitä kuin toimiva terveydenhuolto. Ne parantavat elämänlaatua ja vähentävät terveysongelmien kasautumista. Tämä on erityisen tärkeää väestön ikääntymisen aiheuttamien terveydenhuollon erityistarpeiden vuoksi.
Koulutus ja sivistys ovat perusoikeuksia, joiden on oltava tasavertaisesti jokaisen saavutettavissa. Koulutus on tärkeää myös yhdenvertaisuuden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistämiseksi. Siksi koulutuksen on oltava maksutonta peruskoulusta korkeakouluihin ja opiskelijoille on varmistettava riittävä taloudellinen toimeentulo ilman pakkoa samanaikaiseen ansiotyöhön. Kaikilla koulutuksen asteilla on oltava riittävät resurssit laadukkaaseen koulutukseen. Koulutuksellinen tasa-arvo on myös kilpailuvaltti, koska pienellä maalla ei ole varaa hukata osaamispotentiaalia.
Jokaiselle lapselle tulee tarjota hyvä varhaiskasvatus. Pohjoismaiden neuvolapalvelut ovat ainutlaatuisia ja niitä sekä päivähoitoa on edelleen kehitettävä ennen kaikkea lasten tarpeiden näkökulmasta.
Laadukas ja laajamittainen koulutus on suomalaisen yhteiskunnan menestystarina. Peruskoulun ja toisen asteen koulutuksen on annettava jokaiselle nuorelle erilaisia mahdollisuuksia myöhempiin koulutusvalintoihin. Erityistä huomiota on kiinnitettävä kaiken ikäisten maahanmuuttajien mahdollisuuksiin kouluttautua ja työllistyä. Samoin lisähuomiota tarvitsevat ne nuoret, joilla on vaikeuksia suoriutua perus- tai ammattikoulutuksesta. Yhteiskunnan eri ammateille osoittama arvostus lisää nuorten hakeutumista myös ammatillisille aloille. Lisäksi koulutustarjonta ja työmarkkinoiden tarpeet on sovitettava yhteen nykyistä paremmin, jotta koulutus aina johtaisi myös työpaikkaan. Vapaa sivistystyö ja vaihtoehtopedagogiikka tuovat arvokkaan lisän koulutustarjontaan, ja niiden toimintaedellytyksiä tulee tukea. Kaikenikäisten aikuisten koulutus on arvokasta elinikäisen oppimisen periaatteiden mukaisesti.
Yliopistoille ja ammattikorkeakouluille on taattava riittävät resurssit ja toiminnallinen itsenäisyys. Suomalaisen korkeakoulupolitiikan on aktiivisesti tuettava eurooppalaisen korkeakoulualueen rakentamista ja tieteen ja sivistyksen asemaa Euroopassa. Ulkomaalaiset opiskelijat ja tutkijat parantavat suomalaisten korkeakoulujen tasoa ja talouden kilpailukykyä. Toisaalta koulutuksella ja tieteellä on erityinen arvonsa kulttuurillisen sivistyksen luojana, eikä niitä voida pakottaa tuloksellisuuden ja markkinoiden säänneltäväksi. Myös kansalliseen taloudelliseen menestykseen johtavaa osaamista syntyy, kun koulutuksessa tarjotaan tilaa luovuuteen ja kasvamiseen.
Kulttuuri ja taide ovat sekä yhteiskunnallinen itseisarvo että väline hyvään elämään. Kulttuuripolitiikan arvot ovat monimuotoisuus, vapaus, tasa-arvo, vastuullisuus ja jatkuvuus. Taidetta tulee olla mahdollisuus luoda ja kuluttaa monista eri lähtökohdista eikä yhteiskunnan tule säädellä sen sisältöjä. Valtion on kannettava vastuunsa kulttuurin rahoituksesta, eikä sitä ei tule jättää kaupallisuuden tai hyväntekeväisyyden varaan. Kulttuuri kuuluu kaikkien saataville.
Moninainen ihminen yhdenvertaisuuden lähtökohtana
Kaikilla ihmisillä on oikeus vapaaseen elämään ja yhtäläisiin mahdollisuuksiin sukupuolestaan, sukupuoli-identiteetistään ja sukupuolen ilmaisutavasta riippumatta. Suomalaisen yhteiskunnan rakenteet eivät kohtele naisia ja miehiä tasa-arvoisesti. Vallitseva kaksinapainen järjestelmä rajoittaa kaikkien ihmisten mahdollisuuksia toteuttaa itseään ja toimia yhteiskunnan jäsenenä. Vihreän feminismin tavoitteena on yhteiskunnan rakenteiden korjaaminen siten, että syntyy kaikille reilumpi, sukupuoleen liittyvistä ennakko-odotuksista vapaa yhteiskunta.
Sukupuolten tasa-arvon on oltava yhteiskunnallisen päätöksenteon valtavirtaa. Näennäisen neutraalin politiikan sijasta on tietoisesti etsittävä ja muutettava patriarkaalisia rakenteita, jotka estävät naisten ja miesten täysivaltaisen ja monipuolisen osallistumisen työ-, perhe- tai yhteiskuntaelämään. Kaiken julkisen toiminnan sukupuolivaikutuksia on arvioitava etukäteen järjestelmällisesti ja avoimesti. Ihanneyhteiskunnassa sukupuoleen ei tarvitse kiinnittää huomiota, mutta sukupuolittuneet rakenteet on ensin tehtävä näkyviksi, jotta niitä voidaan muuttaa. Tästä syystä sukupuolikiintiöt ovat toimiva keino tasa-arvon edistämiseen. Myös sukupuolten välinen aito samanpalkkaisuus voidaan saavuttaa, kun eriarvoistavat rakenteet on korjattu.
Jokaisella on oltava yhtäläiset mahdollisuudet yhdistää työ ja perhe. Erityisesti nuoriin naisiin kohdistuvaan työsyrjintään on puututtava ja vanhempainvapaista aiheutuvat työnantajakulut jaettava tasan kaikkien työnantajien kesken. Myös keskenään samaa sukupuolta oleville vanhemmille on annettava yhtäläinen oikeus vanhempainetuuksiin. Isien vastuunottoa perheessä ja osallisuutta lasten elämään on vahvistettava ja äitien valinnanmahdollisuuksia laajennettava. Keinona on nykyisen vanhempainvapaan kokonaiskeston pidentäminen yhteen vuoteen siten, että osa vapaasta korvamerkitään toiselle vanhemmalle. Vihreä feminismi vahvistaa tasa-arvon toteutumista työelämässä sekä tukee perheiden monimuotoisuutta ja perheen sisäisen työnjaon irrottamista sukupuolirooleista.
Perheitä on kohdeltava yhdenvertaisesti. Avioliittolakia on muutettava siten, että laki ei määrittele puolisoiden sukupuolta. Samaa sukupuolta olevien avoparien ja rekisteröityjen parien tulee saada vastaavat oikeudet sisäiseen ja ulkoiseen adoptioon, hedelmöityshoitoihin, juridiseen vanhemmuuteen ja tulonsiirtoihin kuin eri sukupuolta olevilla pareilla. Viranomaisten asiantuntemusta perhemuotojen moninaisuudesta on lisättävä, jotta kaikki perheet saavat yhtä laadukkaita palveluja. Viranomaisten ja lakien sijaan ihmisten tulee saada itse määritellä perheensä. Todellisuudessa uus- ja sateenkaariperheissä lapsella voi olla useampi kuin kaksi vanhempaa. Myös adoptio- ja etävanhempien vanhemmuutta on tuettava.
Tasa-arvon edistäminen hyödyttää kaikkia. Miehet ovat yhteiskunnassa yliedustettuina sekä parhaiten menestyvien että pahimmin syrjäytyneiden keskuudessa. Vaikka naistenkin köyhyys on lisääntynyt huolestuttavasti, miehille avioero tai työttömyys aiheuttaa tilastollisesti naisia suuremman riskin esimerkiksi syrjäytymiseen, alkoholisoitumiseen tai asunnottomuuteen. Erilaisten miesten valmiuksia toimia tasa-arvoisesti ja itsenäisesti yhteiskunnan jäseninä on tuettava etsimällä keinoja avartaa vallitsevaa yksipuolista miehen mallia. Samaten lasten oikeutta pitää yhteyttä vanhempiinsa esimerkiksi eron jälkeen on tuettava. Suuntaamalla tasaarvokasvatusta erityisesti pojille ja nuorille miehille voidaan edistää mallien moninaistumista ja aitoa tasa-arvoa. Nykyinen asevelvollisuusjärjestelmä syrjii perusteettomasti miehiä ja pitää osaltaan yllä perinteistä kuvaa, jossa miehen tulee hyväksyä väkivallan käyttö ja hierarkkinen toimintamalli.
Naisiin kohdistuva väkivalta on Suomessa vakava yhteiskunnallinen ongelma. Sukupuolittuneen väkivallan vähentäminen onnistuu vain erityistoimin. Väkivallan tunnistaminen ja tehokkaat vastatoimet edellyttävät viranomaisten välistä yhteistyötä, koulutusta ja asian tärkeyden korostamista. Myös viharikosten tunnistamista, tilastointia ja torjumista on tehostettava. Tällaisia ovat esimerkiksi rasistisista syistä tehdyt tai seksuaaliseen suuntautumiseen tai vakaumukseen kohdistuneet rikokset. Sekä uhreille että tekijöille on kehitettävä nykyistä laajempia turva- ja tukitoimia. Lapset ja nuoret tulee kasvattaa kunnioittamaan erilaisuutta ja toisen ihmisen koskemattomuutta, myös nuorison keskuudessa esiintyvään seksuaaliseen häirintään on puututtava.
Lapsi tarvitsee rauhaa kasvaa omaan tahtiinsa. Julkisten tilojen tulee olla kaikkien käytettävissä turvallisesti ja tasapuolisesti ketään esineellistämättä, tästä syystä yhdenvertaisuuslaki on ulotettava koskemaan paitsi peruskoulua myös mainontaa. Varhaiskasvatuksessa ja koulussa on arvioitava toimintasuunnitelmien sukupuolivaikutukset, luovuttava heteronormatiivisista oppisisällöistä ja opetettava oikeaa tietoa seksuaalivähemmistöistä. Oppilaita tulisi rohkaista hakeutumaan ennakkoluulottomasti heitä itseään kiinnostavien aineiden pariin ja löytämään oma persoonallisuutensa, ilman sukupuolirooleja.
Vamma tai sairaus ei saa rajoittaa oikeutta julkisiin palveluihin. Vammaisten tulee saada subjektiivinen oikeus sekä omaan asuntoon että tarvittaviin henkilökohtaisiin avustaja- ja tukipalveluihin. Yhteiskunnan esteettömyyttä on edistettävä aktiivisesti mm. rakentamisen, liikenteen ja tietotekniikan ratkaisuilla. Ottamalla vammaisten erilaiset toimintaedellytykset huomioon päätöksenteossa ja yhdyskuntasuunnittelussa tuetaan heidän oikeuksiaan toimia täysivaltaisina yhteiskunnan jäseninä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi mahdollisuutta kouluttautumiseen, perheen perustamiseen ja työelämään.
Hyvässä yhteiskunnassa jokainen voi valita vapaasti maailmankatsomuksensa. Yksilönvapaudet ja yhdenvertaisuus toteutuvat parhaiten toimivassa monikulttuurisessa ja suvaitsevassa yhteisössä. Erilaisuuden kohtaaminen ja hyväksyminen vapauttaa koko yhteiskuntaa. Niin julkisten instituutioiden kuin työelämänkin on oltava tasavertaisesti avoinna erilaisille kulttuureille ja uskonnoille. Suomeen muualta muuttaneiden ja kotimaisten vähemmistöjen kulttuurit ja uskontojen moninaisuus rikastuttavat paikallisia perinteitä ja tulevat osaksi suomalaista kulttuuria. Ihmisten pyrkimyksiä toteuttaa itseään osana laajempaa yhteisöä on tuettava. Maailmankatsomuksen ja uskonnon vapautta on puolustettava, monikulttuurisessa yhteiskunnassa valtion tulee kohdella kaikkia uskonnollisia yhteisöjä tasaveroisesti. Kuitenkaan väärän suvaitsevaisuuden nimissä ei tule milloinkaan hyväksyä ihmisoikeuksien loukkaamista ja eri kulttuurien edustajilta tulee vaatia yhtäläistä muiden arvostamista.
Sekä Suomen kaksikielisyyttä että perinteisten vähemmistöjen asemaa on tuettava. Kaksikielisissä kunnissa tulee myös käytännössä saada palveluja molemmilla kielillä. Saamelaisten oikeudet eivät ole Suomessa edelleenkään toteutuneet kansainvälisten sopimusten mukaisesti. Lainsäädännössä tulee taata saamelaisten oikeudet maahan, veteen ja perinteisiin elinkeinoihin. Romaniväestön asemaa ja koulutusta on parannettava ja viittomakielen käyttäjille taattava riittävät tulkkipalvelut.
Perustuslain mukaisesta syrjintäkiellosta on tehtävä todellisuutta. Syrjinnän vastainen lainsäädäntö on otettava käyttöön kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla. Yhdenvertaisuuslakia on täydennettävä siten, että kaikkea kohdistuvaa syrjintää säädellään samalla tavoin. Vastaavasti vähemmistövaltuutetun toimialaa ja resursseja on laajennettava kattamaan myös seksuaaliseen suuntautumiseen, vammaisuuteen ja ikään kohdistuva syrjintä. Yhteiskunnan on tuotettava tietoa yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnittelusta ja tarjottava esimerkiksi työnantajille koulutusta, jotta lain vaatimista suunnitelmista olisi todellista hyötyä työelämässä. Moneen vähemmistöön tai erityisryhmään kuuluva ihminen voi joutua moniperustaisen syrjinnän kohteeksi. Tällaisen syrjinnän ehkäisyyn ja torjumiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota.
Tasa-arvon vaatimus ei tunne valtioiden rajoja. Suomi ei ole tasa-arvon mallimaa, mutta useissa maissa naisten ja erilaisten vähemmistöjen asema on silti huonompi. Suomen on nostettava tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskysymykset painokkaasti esiin ulkomaansuhteissaan, kauppapolitiikassaan, kehitysyhteistyössään ja Euroopan Unionissa toimiessaan. Lähtökohtana ei tule olla muita kulttuureja väheksyvä asenne vaan kaikkien ihmisten yhtäläiset perus- ja ihmisoikeudet sekä niiden ensisijaisuus suhteessa esimerkiksi talouteen.
Eettistä ulkopolitiikkaa
Käsityksen oikeudenmukaisuudesta on oltava ulkopolitiikan ytimessä. Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tulee perustua laajaan turvallisuusnäkemykseen, maailmanlaajuiseen solidaarisuuteen, ihmisoikeuksien ja demokratian kunnioittamiseen sekä konfliktien ennaltaehkäisyyn. On tuettava Yhdistyneiden Kansakuntien asemaa maailmanrauhan ja globaalin oikeudenmukaisuuden edistäjänä.
Suomen on toteutettava eettistä ulkopolitiikkaa, jolla rakennetaan kaikille parempaa maailmaa. Suppeasti omaan hetkelliseen kansalliseen etuun keskittyvä ulkopolitiikka ei ole kenenkään etu, vaan asettaa eri maat ja ihmiset vastakkain. Kansainvälisten oikeusperiaatteiden on koskettava kaikkia valtioita ja Suomen on tuomittava myös valtioiden harjoittama laiton tai epäeettinen toiminta, kuten terrorismi tai kidutus.
Kehitysyhteistyömäärärahat on nostettava YK:n suosittelemaan 0,7 prosenttiin kansantuotteesta vuoteen 2010 mennessä, ja muiden pohjoismaiden tavoin 1 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä. Suomen tulee olla esimerkki siitä, miten rikkaiden maiden panostuksella voitaisiin maailmasta poistaa pahin köyhyys ja taata kaikille lapsille pääsy kouluun. Kehitysyhteistyöpanostuksen määrän lisäksi tärkeää on parantaa myös laatua, resursseja on suunnattava erityisesti naisten ja lasten koulutukseen sekä kansalaisyhteiskunnan vahvistamiseen demokratiaa ja paikallisia järjestöjä tukemalla. Köyhimpien maiden velat on annettava anteeksi, mikäli ne sitoutuvat hyvään hallintoon.
Uudet uhat edellyttävät ennalta ehkäiseviä, pehmeitä ratkaisuja. Turvallisuusuhat ovat muuttuneet. Perinteisten sotilaallisten ja valtiollisten uhkien sijaan ja rinnalle ovat nousseet terrorismi, ydinenergian riskit, maailmanlaajuiset tartuntataudit, tietoyhteiskunnan haavoittuvuus ja ympäristökatastrofit. Uudet uhat ovat yleensä ylikansallisia ja vaativat kansainvälistä yhteistyötä. Parhaat keinot ovat pehmeitä, kuten maailmanlaajuisen oikeudenmukaisuuden lisääminen, köyhyyden vähentäminen, ympäristönsuojeluyhteistyö ja kansainvälinen aseidenriisunta.
Suomen tulee luopua yleisestä asevelvollisuudesta ja siirtyä vapaaehtoiseen asepalvelukseen. Kansainvälisten kriisinhallintatehtävien merkitys on kasvanut ja useimmat eurooppalaiset valtiot ovatkin luopuneet yleisestä asevelvollisuudesta. Massiivisen maahyökkäyksen uhkaan varautumisen sijasta resurssit on käytettävä tehokkaasti nykyajan tarpeisiin ja asevoimien uudistamiseen.. Asepalvelusjärjestelmästä säästyviä resursseja tulee ohjata erityisesti uusien ei-sotilaallisten uhkien torjumiseen sekä koulutuksen ajanmukaistamiseen. Yleisen asevelvollisuuden loppuminen merkitsee myös siviilipalveluksesta luopumista.
Suomen ja Euroopan unionin on kannettava vastuunsa myös globaalista turvallisuudesta. Kriisinhallinnan lähtökohtina tulee aina olla pyrkimys rauhaan ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. Erityisesti siviilikriisinhallinnan kykyä on kehitettävä, toiminnassa tulee korostaa toimivien yhteiskuntarakenteiden merkitystä kriisien ennaltaehkäisyssä ja erityisesti kriisien jälkihoidossa. Euroopan unioni on hyvä esimerkki siitä, kuinka taloudellisen yhteistyön kautta voidaan rakentaa rauhaa, vaurautta ja vakautta ja tässä hengessä myös unionin laajentuminen on nähtävänä turvallisuuden laajentamisena. Suomen on osaltaan toimittava maailman vastakkainasettelujen poistamiseksi, erityisesti on tuettava rakentavaa vuoropuhelua kristinuskon ja islamin välillä Euroopassa. Maailmanrauha ja reilu maailmanjärjestys edellyttävät uskontojen ja kulttuurien välistä kunnioitusta.
Suomen on toimittava EU:ssa Venäjän demokraattisen kehityksen tukemiseksi. Ihmisoikeuksien ja sananvapauksien lisääntyminen vakauttaisi Venäjän kehitystä ja heijastuisi rauhoittavana tekijänä koko Euraasiaan. Vastaavasti kielteinen kehitys aiheuttaa paitsi inhimillistä kärsimystä Venäjällä, myös esimerkiksi lisääntyviä rajavalvonnan ja rikollisuuden haasteita Suomessa.
II Ihmistä ja ympäristöä palveleva talous
Määrällinen talouskasvu ei kerro mitään yhteiskunnan kehityksestä. Talouspolitiikan tavoitteeksi on talouskasvun sijaan otettava ihmisten ja ympäristön hyvinvointi. Markkinatalous on hyvä renki, mutta huono isäntä. Oikeudenmukainen talous edellyttää poliittista ohjausta sekä paikallisesti että maailmanlaajuisesti. Työelämän pelisääntöjä on muutettava niin, että työ joustaa ihmisten tarpeiden mukaisesti. Tarvitaan perustuloa turvaamaan arki ja antamaan luottamusta tehdä elämänvalintoja.
Talouden uudet rakenteet
Hyvinvoinnin säilyttäminen tulevaisuudessa on mahdollista vain, jos tuotanto ja kulutus muuttuvat ekotehokkaammiksi. Koko talousjärjestelmä on muutettava vähemmän ympäristöä kuormittavaksi. Se edellyttää konkreettisten ja jatkuvien tavoitteiden asettamista luonnonvarojen ja energian käytön vähentämiseksi. Teknologisen kehityksen myötä tuotteisiin ja palveluihin tarvitaan murto-osa nykyisin kuluvasta raaka-ainemäärästä. Uusi teknologia ei kuitenkaan yksin riitä, tarvitaan myös yhteiskunnallista ohjausta, vastuullista liiketoimintaa ja kulutustottumusten muutoksia. Kestävän yhteiskunnan rakentaminen ei vaadi hyvinvoinnin vähentämistä, vaan kattavaa rakennemuutosta, jossa ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys kulkevat käsi kädessä.
Ekologisen rakennemuutoksen keskeinen väline on verotuksen suuntaaminen aineelliseen kulutukseen ja luonnon kuormittamiseen. Nykyisen talouden perustava ympäristöongelma on, että ympäristöhaitat eivät sisälly hintoihin. Esimerkiksi päästökaupalla ja ekologisella verouudistuksella voidaan edistää kierrätystä, vähentää erityisesti uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöä sekä lisätä tuotteiden ja energiankulutuksen ekotehokkuutta.
Hyvä verotusjärjestelmä tasaa tulonjakoa ja on rakenteeltaan yksinkertainen ja kannustava. Ekologisen verouudistuksen myötä työn verotusta voidaan asteittain vähentää, jolloin kannattavuus lisääntyy. Kun tämän lisäksi perustuloon pohjautuvassa järjestelmässä työ ja sosiaaliturva on sovitettu paremmin yhteen, on työn tekeminen aina kannattavaa.
Työllisyyden parantaminen on kansantalouden ja hyvinvoinnin näkökulmasta tärkeä tavoite. Ekologinen verouudistus ja perustulo parantavat työllisyyttä. Tätä tukee myös monipuolinen elinkeinoelämä, joka, sisältää erilaisia yrittäjyyden muotoja. Esimerkiksi pien- ja perheyrittäjien sekä osuuskuntien toimintaedellytyksiä ja kilpailukykyä on parannettava ja löydettävä uusia ja kannattavia ammatteja ja palveluita.
Globaalissa taloudessa menestyminen edellyttää uskallusta olla edelläkävijä. Suomen on määrätietoisesti panostettava voimakkaassa kasvussa olevaan puhtaan teknologian alaan, palveluelinkeinoihin ja luovaan talouteen. On hyödynnettävä omia vahvuuksia, kuten sosiaalisesti tasa-arvoista ja laadukasta koulutusjärjestelmää sekä vahvaa kulttuuria ja sivistystä. Esimerkki suomalaisesta menestystarinasta on ainutlaatuinen kirjastolaitos. Osaava työntekijä on ja tulee olemaan Suomen paras vahvuus kansainvälisessä taloudessa.
Vastuu palveluiden järjestämisestä on säilytettävä julkisena. Julkisten palvelujen tarjoamisessa ei ole tärkeintä se, miten ne tuotetaan vaan niiden vaikutus ihmisten elämänlaatuun, ympäristöön ja yleiseen hyvinvointiin. Sosiaalisesti ja ekologisesti kestävästi tuotettuja palveluita on oltava tarjolla monipuolisesti vastaamassa erilaisten ihmisten erilaisiin tarpeisiin. Kuntien tärkeimmissä lakisääteisissä palveluissa on kuitenkin toiminnan varmuuden takaamiseksi panostettava ensisijaisesti kuntien omaan, pitkäjänteiseen palvelutuotantoon.
Toimivassa yhteiskunnassa julkinen, yksityinen ja kolmas sektori tukevat toisiaan. Laaja julkinen sektori tasaa tuloeroja, lisää kansalaisten välistä tasa-arvoa ja toimii sosiaalisena turvaverkkona. Sen rakentamalle kestävälle pohjalle tulee luoda osaamiseen ja luovuuteen perustuvaa yrittämisen kulttuuria. Kolmannella sektorilla taas toimii paljon voittoa tavoittelemattomia yleishyödyllisiä järjestöjä, jotka myös tuottavat kuntalaisille palveluita. Niiden asema on turvattava ja niissä toimivien tuhansien vapaaehtoisten ihmisten työn arvo on tunnustettava, jotta ne voivat menestyä kilpailussa. Julkisten hankintojen tulee suosia ekologisesti ja sosiaalisesti kestäviä tuotteita ja palveluita, kuten uusiutuvaa energiaa, luomua ja reilua kauppaa.
Euroopan unionin sisämarkkinoiden ongelmat on ratkaistava. Tavaroiden, palvelujen, pääomien ja ihmisten vapaa liikkuminen on parantanut Euroopan sosiaalisen suojelun vähimmäisvaatimuksia ja tasa-arvopolitiikkaa. Toisaalta vapaan liikkumisen periaate on esimerkiksi rajoittanut valtioiden mahdollisuuksia kansanterveyttä korostavaan alkoholipolitiikkaan. Unionin toimivallan kasvu julkisissa peruspalveluissa ei ole suotavaa, vaan ne on pidettävä kansallisessa päätösvallassa.
Globaali talous tarvitsee ohjausta. Vapaakaupan puolustajat ajavat talousmallia, joka ei huomioi ympäristönsuojelua, vallitsevia kohtuuttomia tuloeroja tai kilpailuaseman vinoutumia. Sääntelemätön vapaakauppa ei ole yhdenkään kansan etujen mukaista ulosmitatessaan hetkellistä hyötyä. Aitoa vapaakauppaa ei voi sanoa olevan olemassa sen kannattajienkin usein puolustaessa tulleja ja vientitukea oman maansa talouden suojaamiseksi. Samojen sääntöjen tulee koskea kaikkia maita - ottaen kuitenkin huomioon lähtötilanteiden erilaisuuden ja oikeudenmukaisuuden periaatteet.
Maailmankaupan säännöt eivät saa rajoittaa valtioiden mahdollisuuksia vastata kansalaisten hyvinvoinnista. Kansainvälistä talousjärjestelmää on kehitettävä oikeudenmukaisuuden pohjalta, esimerkiksi HIV-lääkkeiden ja tartuntatautien rokotteiden tulisi olla edullisesti saatavilla kaikkialla. Työntekijöiden oikeuksia on parannettava maailmanlaajuisesti. Reilumpi ja kestävämpi talouden globalisaatio antaa valtioille nykyistä paremmat mahdollisuudet vastata omien työmarkkinoidensa rakennemuutoksiin. Tällöin paranevat myös Suomen edellytykset pitkäjänteiseen ja sosiaalisesti kestävään työllisyyspolitiikkaan.
Ympäristöpolitiikka luo hyvinvointia
Hyvä ympäristöpolitiikka lisää hyvinvointia. Yhdistämällä vastuullista ympäristöpolitiikkaa korkeatasoisen ympäristöteknologian hyödyntämiseen Suomi voi olla kansainvälinen edelläkävijä. Se loisi koko maahan aivan uudenlaista vaurautta takaamalla ruoan ja eri tuotteiden turvallisuuden, luomalla työpaikkoja, lisäämällä liikkumisen vapautta ja parantamalla asumisen viihtyisyyttä.
Ympäristönsuojelun vaatimusten tulee ohjata kaikkea politiikkaa. Energiantuotannossa on painotettava hajasijoitusta, energiansäästöä ja uusiutuvia energianlähteitä siten, että vuoteen 2050 mennessä 50 % energiasta syntyy uusiutuvista lähteistä. Turhan liikenteen vähentämiseksi asuinalueet on suunniteltava tiiviiksi ja viihtyisiksi kokonaisuuksiksi, joissa tärkeimmät palvelut löytyvät läheltä. Tarpeellista liikennettä on päästöjen vähentämiseksi ohjattava yksityisautoilusta joukkoliikenteeseen ja kevyeen liikenteeseen. Jäljelle jäävästä autoliikenteestä aiempaa suurempi osa on ohjattava verotuksella ja muilla kannustimilla siirtymään ekoautoihin.
On kyseenalaistettava tuotteiden kuluttamisen määrää painottava kulttuuri, joka ei lisää ihmisten hyvinvointia. Kuluttaminen aiheuttaa suuren osan ympäristöongelmista ja siksi sen aiheuttamaa ympäristökuormaa tulee vähentää painopistettä muuttamalla. On siirryttävä vapaaaikaa ja palveluita arvostavaan, ekologisempaan ja hyvinvointia tuottavaan kulutukseen. Tuotemerkintöjä tulee kehittää helpottamaan ekologisen ja turvallisen vaihtoehdon valitsemista.
Ekologisesti kestävän kehityksen keskeisiä periaatteita ovat varovaisuusperiaate, haittojen ehkäiseminen syntypaikalla ja haitan aiheuttajan kustannusvastuu. Päästökaupassa tämä toteutuu, kunhan valtio jakaa päästöoikeudet huutokaupalla ja estää ansiottomat tulonsiirrot energiantuottajille. Pysyvän jätteen tuottaminen pitää tehdä mahdollisimman kannattamattomaksi, kierrätys taas edulliseksi ja käteväksi. Kemikalisoituminen on yhä vakava ongelma sekä ihmisille että ympäristölle ja huomattava osa käytössä olevien aineiden vaikutuksista tunnetaan edelleen heikosti. Haitallisiksi epäiltyjen kemikaalien käyttöä on rajoitettava varovaisuusperiaatetta noudattaen ja kansallista kemikaalipolitiikkaa tulee kehittää ihmisten ja ympäristön turvallisuuden ehdoilla.
Maataloutta on kannustettava nykyistä eettisempään ja ekologisempaan tuotantoon. Innovaatioita tulee etsiä teknologian lisäksi ekologiasta, maataloutta voidaan kehittää ravinteita kierrättäväksi, ympäristöä hoitavaksi ja kotieläinten lajinmukaista käyttäytymistä edistäväksi. Myös maaseudun säilyttäminen elinvoimaisena edellyttää monipuolisempaa elinkeinorakennetta.. Energiakasvien, kuten ruokohelven ja öljykasvien, tuotantoa on edistettävä, samoin biokaasujen talteenottoa eläinten lannasta ja muista komposteista. Luomutuotantoa on suosittava, vähimmäistavoitteena on luomun 20 % osuus Suomen ruoankulutuksesta vuoteen 2015 mennessä. Lähiruoan suosiminen on perusteltua sen hyvän ekotaseen takia sekä aluepolitiikan vuoksi.
Yrittäjyyteen ja osuuskuntatoiminnan vahvistamiseen on panostettava erityisesti ekologisesti kestävillä yrittäjyyden aloilla. Uusiutuvan energian käyttäminen ei ainoastaan paranna ympäristön tilaa vaan takaa myös huoltovarmuuden ja lisää työllisyyttä koko maassa.
Ruoka ei ole mikä tahansa kulutushyödyke. Jokaisella on oikeus saada terveellistä, alkuperältään tunnettua ravintoa. Ruoan jakelussa on yksityisautoiluun ja ostoskeskuksiin perustuvan järjestelmän sijasta suosittava lähikauppoja ja suoramyyntiä sekä kehitettävä erilaisia tapoja toimittaa päivittäiset tuotteet suoraan kuluttajille. Geenimuunneltuja eliöitä ei saa päästää avoimeen ympäristöön ellei voida osoittaa, ettei niihin liity ympäristö- tai terveysriskejä. Ekologista kuormitusta vähentävä kasvissyönti on nostettava tasaveroiseksi ravitsemusvaihtoehdoksi tukemalla tiedonsaantia monipuolisesta ja terveellisestä kasvisruokavaliosta.
Hyvä elämä talouspolitiikan tavoitteeksi
Menestyvä talous on sellainen, jossa inhimillinen hyvinvointi kasvaa. Talouskasvua perustellaan yleensä ihmisten hyvinvoinnin lisääntymisellä. Todellisuudessa bruttokansantuote (BKT) ja muut talouskasvun mittarit eivät kuitenkaan mittaa hyvinvointia vaan rahatalouden suuruutta. BKT:n kasvulla ei myöskään ole suoraa yhteyttä hyvinvointiyhteiskunnan rahoittamiseen tai työllisyyteen vaan se voi päin vastoin olla esimerkiksi tuottavuuden kasvua työllisyyden kustannuksella. Talouden menestystä onkin alettava mitata toisin.
Yhteiskunnan rakenteiden tulee tukea hyvän elämän tavoittelemista. Omistamiseen perustuvan elintason nousu lisää onnellisuutta vain tiettyyn rajaan saakka. Rikkauden loputon lisäämisen ei tule olla politiikan lähtökohta, vaan sen tilalle on otettava kärsimyksen estäminen ja perustarpeiden turvaaminen.
Tarvitaan uudenlaista aikapolitiikkaa, jossa työn tuottavuuden kasvu lisää palkansaajan vapaa-aikaa. Teollisen yhteiskunnan suuri lupaus oli, että työn tuottavuuden kasvaessa ihmisille jää enemmän aikaa muuhun elämään. Yksityisesti moni jo tekee tämän valinnan, mutta samaan pitäisi pystyä koko yhteiskunnassa, tuottavuuden kasvu on voitava hyödyntää esimerkiksi pitempinä lomina tai lyhyempinä työviikkoina.
Luovuus syntyy siitä, että ihmisellä on aikaa olla ja ajatella. Pysähtymisen puute ehkäisee luovaa ideointia ja kyseenalaistamisen mahdollisuutta. Jatkuva tavoitteiden asettaminen kiihdyttää kilpailua kaikkialla ja ikuisesti kiireinen ja stressaantunut ihminen viihtyy entistä huonommin työssä tai vapaa-ajalla. Liikunnan puutteen lisäksi pahoinvointia kasvattaa unen vähyys, suomalaisestakin työvoimasta yli puolella on jatkuvasti vähintään tunnin univelka. Yhteisöllisyyden ja välittämisen sijasta kiirettä ja kilpailua korostavassa yhteiskunnassa kasvavat myös yksinäisyys ja syrjäytyneisyys. Yhteiskunnasta tulisi tehdä lempeämpi ja erilaisia elämänkulkuja salliva. Paikka, jossa on oikeus hidastaa ja epäonnistuakin.
Suoraviivaisesta elämänura-ajattelusta pehmeään aaltoon - ihmiselle asetetut vaatimukset on sovitettava elämäntilanteen mukaan. Aallon alkupäässä, lasten syntymän ja pikkulapsivaiheen aikana, tulee molempien vanhempien voida halutessaan tehdä osa-aika- tai etätyötä. Näin heillä on mahdollisuus olla enemmän lastensa kanssa, elää kiireetöntä arkea ja voida hyvin. Lasten kasvettua isommiksi vanhemmat voivat palata töihin täysiaikaisesti. Ikävuosien karttuessa on jälleen oltava mahdollisuus palata työskentelmään osa-aikaisesti hyödyntäen kehittyneitä taitojaan ja välittäen osaamistaan eteenpäin. Kun aikaa lepoon ja virkistykseen on riittävästi, voi minkä tahansa ikäinen ihminen hyvin
Perustulolla inhimillistä työelämää
Työelämän muutoksen aiheuttama turvattomuus heijastuu koko yhteiskuntaan. On etsittävä ratkaisuja vahvistaa toisaalta perusturvaa ja toisaalta ihmisten mahdollisuuksia vaihtaa uuteen työhön. Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunnan perustana oleva sosiaaliturva on ollut historiallinen saavutus yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden edistämiseksi. Järjestelmää on kuitenkin kehitettävä vastaamaan nykyajan ihmisten muuttuviin tarpeisiin. Nykyinen sosiaaliturva nojaa liikaa työhistoriaan, jolloin työttömien ja pätkätyöläisten turva jää liian heikoksi. Perusturva ei saa olla tilapäistä, vaikka työ olisikin.
Käyttöön tulee ottaa kuukausittainen perustulo jokaiselle aikuiselle kansalaiselle. Kansalaispalkaksikin kutsuttu kaikille samansuuruinen perustulo takaisi kohtuullisen toimeentulon ja korvaisi valtaosan nykyisistä perusturvajärjestelmistä. Perustulo antaa ihmisille vapautta ja aikaa tehdä toivomiaan elämänvalintoja. Se kasvattaa tarjolla olevan työn määrää ja moninaisuutta, koska moni osa-aikainen tai harrastukseen pohjautuva työ tulisi taloudellisesti kannattavaksi. Työnteon tullessa mahdolliseksi nykyistä useammalle helpottuisi myös väestön ikääntymisen aiheuttama huoltosuhteen heikkeneminen. Toisaalta sosiaaliturvan hakemiseen liittyvä syyllistäminen ja syyllistyminen poistuisi tehostaen sosiaalihallintoa ja vähentäen byrokraattista mielivaltaa. Perustulo auttaa ihmistä suunnittelemaan elämäänsä muuttuvista työja elämäntilanteista huolimatta ja vahvistaa turvallisuudentunnetta ja toiveikkuutta, oman elämän hallintaa.
Perustuloon nojaava sosiaaliturva parantaa pienituloisten asemaa. On oltava kannustava mahdollisuus yhdistää ansiotulot ja yhteiskunnan tuki. Perustulon kanssa pientenkin lisäansioiden hankkiminen tulee kannattavaksi ja siksi järjestelmä parantaisi niin pätkätyöläisten kuin opiskelijoiden ja muiden työmarkkinoiden ulkopuolella olevien asemaa. Perustulo vahvistaisi yrittäjien toimeentuloturvaa tehden yrittäjyydestä nykyistä turvallisemman elämänvalinnan ja samoin lisäisi mahdollisuuksia palkkatyön ulkopuoliseen tuottavan toimintaan, kuten taiteeseen ja vapaaehtoistyöhön. Perustulo loisi ihmisille uutta uskoa yrittämiseen ja omien unelmien toteuttamiseen.
Työnteon muotojen ja tahdin on joustettava ihmisen tarpeiden mukaan. Onnellinen työntekijä on hyvä, luova ja tehokas. Työn ja vapaa-ajan rajan katoamisen takia tarve myös työelämän joustavuudelle kasvaa, jokaisella tulee olla mahdollisuus yhä vapaammin määritellä työaikansa omien lähtökohtiensa mukaan. Esimerkiksi vuorotteluvapaajärjestelmää on tuettava, koska se lisää työssä jaksamista ja yleistä hyvinvointia. Jokaisella tulee myös olla oikeus suunnitella elämäänsä myös pidemmälle tulevaisuuteen eikä perusteettomia pätkätöitä saa teettää kun työn työn tarve on pysyvä.
III Demokratian kunnianpalautus
Demokratia on syntynyt ihmisten haluttua suurempaa osallisuutta päätöksentekoon. Nykyisellään edustuksellinen demokratia on kuitenkin etääntynyt tavallisesta ihmisestä. Siksi tarvitaan demokratian kunnianpalautusta, joka antaa ihmisille mahdollisuuden osallistua laajasti ja eri tavoin päätöksentekoon koko yhteiskunnassa. Mahdollisuus vaikuttaa ympäröivään maailmaan on osa merkityksellistä ja hyvää elämää. On siirryttävä avoimeen ja osallistuvaan kansalaisuuteen. Syntyperän sijasta kansalaisuus tulisi nähdä kaikkien Suomessa asuvien välisenä yhteiskuntasopimuksena ja sitoutumisena demokraattisiin ja humaaneihin arvoihin. Myös yritysten ja liike-elämän vastuuta yhteisestä hyvinvoinnista on lisättävä. Globaali talous tarvitsee rinnalleen globaalia politiikkaa, jossa taloudelle asetetaan reilut ja ekologisesti kestävät pelisäännöt sekä varmistetaan ihmisoikeudet ja perustoimeentulo.
Valta kuuluu kansalaisille
Parempi maailma ei synny ylhäältä päin annettuna, vaan ihmisten vapaaehtoisesta toiminnasta. Demokratia on perinteisesti merkinnyt kansanvaltaa. Tämä ei enää välttämättä vastaa nykyaikaa, jossa yksittäiset kansalaiset, vapaaehtoiset yhdistykset ja muut yhteenliittymät ovat alkaneet vaatia sanomaansa kuultavaksi. Samalla puolueiden painoarvo kansalaisjärjestöihin nähden on heikentynyt, sirpaloituneessa maailmassa puoluepoliittisen järjestelmän yhä on vaikeampi vastata erilaisten ihmisten kaikkiin tarpeisiin. Siksi on tuettava myös muita tapoja osallistua, politiikkaa ei tule varata vain puolueille ja niiden edustukselliselle demokratialle. Tämä on demokratian paluuta juurilleen, ihmisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen.
Kansalaisuuden saamista on helpotettava ja muiden maassa asuvien osallistumisen mahdollisuuksia on lisättävä. Kansalaisuuden käsitettä on laajennettava, syntyperän sijasta Suomen kansalaisuus tulisi nähdä kaikkien maassa asuvien välisenä yhteiskuntasopimuksena ja sitoutumisena demokraattisiin ja humaaneihin arvoihin. Ei voida enää puhua kansallisvaltioista, koska alun perinkin keinotekoinen käsite saman syntyperän jakavasta kansasta on vanhentunut maahanmuuton ja EU:n vapaan liikkuvuuden myötä. Suomessa asuu kymmeniä tuhansia ihmisiä, jotka kansalaisuuden puutteen takia joutuvat jatkuvasti kohtuuttoman eriarvoiseen asemaan. Myös heidän osallistumistansa yhteiskuntaan on tuettava. Oikeudenmukaisuuden nimissä kaikilla Suomessa asuvilla on oltava oikeus peruspalveluihin.
Osallistuvan demokratian tavoitteena on antaa jokaiselle sopivin tapa vaikuttaa ja osallistua. Kansalaisjärjestöt täydentävät politiikkaa nostamalla esiin ja asialistoille tärkeitä kysymyksiä sekä ajamalla niihin omia ratkaisujaan. Eräs parhaista demokratian mittareista on ihmisen kokemus omista vaikutusmahdollisuuksistaan, tunne että voi ja on voinut vaikuttaa.
Väkivallaton ja avoin, epäeettiseen toimintaan kohdistuva kansalaistottelemattomuus on hyväksyttävä vaikuttamisen muoto. Jokaisella on oltava oikeus kritisoida ja vastustaa yhteiskunnan epäkohtia, esimerkiksi asepalveluksesta kieltäytyminen tulee vapauttaa rangaistusseuraamuksista. Kautta historian parempaa yhteiskuntaa on rakennettu yksittäisten ihmisten rohkeudella käydä epäeettisiä, syrjiviä tai ympäristöä tuhoavia tekoja vastaan.
Valistunut kuluttaja voi ohjata talouden kehitystä. Ostopäätöstensä vaikuttimista ja seurauksista tietoinen kuluttaja luo yritysten välille positiivista kilpailua yhteiskuntavastuun kantamisesta. Tätä toimintaa tulee tukea muun muassa toiminnan läpinäkyvyyttä ja avoimuutta lisäämällä sekä laajentamalla vapaaehtoisten tuotemerkintöjen käyttöä, hyviä esimerkkejä ovat reilu kauppa ja luomu.
Tasa-arvoisen osallistumisen ja demokratian periaatteiden on toteuduttava myös tietoyhteiskunnassa. Tietoyhteiskunnan rakentaminen on kasvanut yhdeksi suurista kansallisista projekteista. Suuryrityksillä ja viranomaisilla on voimavaroja ajaa etujaan, mutta kuluttajan ja kansalaisen näkökulma uhkaa jäädä varjoon. Erityinen tehtävä on saada ihmisten ääni kuuluviin yhteistä tulevaisuutta muovaavassa lainsäädännössä.
Kansalaisten oikeus saada monipuolisesti tietoa on demokratian edellytys. Osallistuva demokratia vaatii jatkuvaa keskustelua ja tiedonsaantia. Uusien viestintäkeinojen tulee lisätä vuorovaikutusta päättäjien ja kansalaisten välillä ja siten helpottaa mielipiteen muodostamista ja ilmaisemista. Kehittämällä edustuksellisuutta vuorovaikutteisemmaksi voidaan rakentaa keskusteleva demokratia, jonka päätökset perustuvat avoimelle ja tasa-arvoiselle mielipiteiden vaihtamiselle.
Suora demokratia täydentää edustuksellista demokratiaa. Suoraa demokratiaa tarvitaan kaikessa päätöksenteossa. Valtakunnallisia ja kunnallisia kansanäänestyksiä tulee lisätä ja niiden tuloksista tehdä sitovia. Kunnissa on lisättävä kuntalaisten huomioimista tärkeiden päätösten valmistelussa ja rohkaistava kuntalaisaloitteiden tekemistä. Edustuksellista poliittista järjestelmää on myös uusittava varmistamaan kansalaisten ja puolueiden yhdenvertaisuus, tämä edellyttää esimerkiksi vaalipiirijakojen ja vaalitapojen muuttamista oikeudenmukaisemmiksi.
Myös edustuksellisen järjestelmän ja puolueiden on vastattava ajan haasteisiin. Politiikka on erilaisten vaihtoehtojen ja ideologioiden kamppailua. Usein käytetty reaalipolitiikan käsite antaa harhakuvan, että voisi olla olemassa arvoneutraalia, rationaalista ja ideologioista vapaata politiikkaa. Näin ei kuitenkaan ole ja vaihtoehdottomuus on omiaan vähentämään ihmisten kiinnostusta. Jos kerran on olemassa vain yksi vaihtoehto, on sama kuka sen toteuttaa. On välttämätöntä tehdä politiikan kunnianpalautus. Puolueita tarvitaan paremman yhteiskunnan rakentajina. Tässä työssä kansalaisyhteiskunta toimii hedelmällisessä vuorovaikutuksessa puolueiden haastajana ja niiden toimintatapojen kyseenalaistajana.
Avoimempi Euroopan unioni
On aika avata Euroopan unioni kansalaisille. Alun perin valtioiden väliseksi järjestöksi perustettuun järjestelmään ei kansalaisten katsottu tarvitsevan voida suoraan vaikuttaa. Unionin toimivallan laajentuessa on kuitenkin ollut perusteltua vahvistaa unionin oman päätöksenteon avoimuutta ja demokraattisuutta. Euroopan parlamentin vallan ja sen avoimuuden lisääminen on nähtävä osana kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä.
Kansalaisille tulee avata myös suoria vaikutusmahdollisuuksia. EU:n perustuslaillisista kysymyksistä päätettäessä kansanäänestyksistä on tullut käytännössä sääntö koko unionissa. Suomessakin perustuslakia on muutettava Tanskan mallin mukaisiksi. Tämä tarkoittaisi, että eduskunnan päätös kansallisen toimivallan merkittävästä luovuttamisesta ylikansallisille toimijoille, kuten unionille, alistettaisiin kansalaisten hyväksyttäväksi tai hylättäväksi.
Tavoitteena on voimakas eurooppalainen kansalaisyhteiskunta. Sellainen syntyy, kun eri EU-maissa aletaan tunnistaa yhteisiä ongelmia ja ehdottaa yhteisiä ratkaisuja. Kansalaisyhteiskunnan ytimen muodostavien eurooppalaisten kansalaisjärjestöjen toimintaedellytyksiä tulee vahvistaa. Unionin on lunastettava kansalaisten hyväksyntä todellisilla teoilla, jotka osoittavat sen auttavan parantamaan ihmisten elämänlaatua. Lisäksi Euroopan unionin tulisi toimia edelläkävijänä avoimen kansalaisuuden käyttöönottamisessa hyväksymällä EU-kansalaisiksi kaikki jäsenmaissa asuvat ihmiset. Tällä hetkellä unionin jäsenmaissa asuu satoja tuhansia tai jopa miljoonia ihmisiä, joilla ei ole minkään EU-maan kansalaisuutta, käytännössä se tarkoittaa elämään asuinmaassa ilman mitään takeita perusoikeuksista. EU-kansalaisuus antaisi heille lainsäädännön suomat oikeudet ja mahdollisuuden vaikuttaa EU:n päätöksentekoon.
Demokratiaa ei voi olla ilman päätöksenteon avoimuutta ja tasaveroista osallistumista. Julkisuus on nykyään salailua tärkeämpi periaate, mutta silti erityisesti hallitukset ovat pyrkineet pitämään monia aiheita sen ulottumattomissa. Euroopan unionista ei voi tulla demokraattista, ellei kansallinen EU-päätöksenteko sitä ole, ja vastaavasti unionin lainsäädännön avoimuuden lisääminen purkaa kansallisen salailun perusteet. EU:n nimetyissä toimielimissä, kuten komissiossa tai tuomioistuimessa, on otettava käyttöön sukupuolikiintiöt. Euroopan unionin tulisi myös harkita kiintiöiden asettamista eurooppalaisten yritysten hallituksille.
Globalisaatio tarvitsee ohjakset
Kun talous on kansainvälistä, on politiikankin kansainvälistyttävä. Globalisaatio ei ole vain taloudellinen ilmiö. Tavoitteena tulee olla maailmanlaajuinen järjestelmä, joka luo kaupalle ja taloudelle reilut pelisäännöt ja varmistaa ihmisoikeuksien toteutumisen. Globalisaation demokraattinen hallinta antaa mahdollisuuden nykyistä tasa-arvoisempaan kulttuuriseen vuorovaikutukseen eri maiden ja kulttuuripiirien välillä. Se on siis myös väline oikeudenmukaisemman, kestävämmän ja kulttuurisesti moniarvoisen maailmanjärjestyksen luomiseksi. Tie on pitkä, mutta askelia oikeaan suuntaan on otettava rohkeasti ja päämäärästä tietoisena.
Valtioiden väliset järjestöt on demokratisoitava. Globalisaatio on vienyt päätösvaltaa erityisesti yksittäisiltä valtioilta, jotka ovat vastatoimena siirtäneet valtaoikeuksiaan ylikansallisille toimijoille. Merkittävin tällainen toimija on demokratiavajeesta arvosteltu Euroopan unioni. Huomattavasti epädemokraattisempia ovat kuitenkin puhtaasti valtioiden väliset järjestöt, jotka luovat pelisäännöt kansainväliselle kaupalle ja taloudelle. WTO:n, maailmanpankin ja kansainvälisen valuuttarahaston toiminnan avoimuutta ja demokraattisuutta on lisättävä ja niiden tärkeimmäksi tavoitteeksi on nostettava sosiaalisesti ja ekologisesti kestävän kehityksen edistäminen. Maailmankaupan uudistaminen globalisaation hyödyt paremmin jakavaksi on paras keino lisätä kaikkien sosiaalista turvallisuutta.
On perustettava YK:n alainen maailman ympäristöjärjestö. Globaali ympäristöpolitiikka kaipaa vahvaa johtajuutta ja voimakkaita edistysaskelia. Uuden järjestön tehtäväksi tulisi ilmastopolitiikan johtaminen, sitovien sääntöjen luominen sekä konkreettisten ja riittävien päästötavoitteiden laatiminen ja valvominen.
Euroopan unionin on otettava edelläkävijän rooli globalisaation hallinnassa. EU:n tulee edistää kansainvälisesti sitovien pelisääntöjen syntymistä. Tämä tarkoittaa myös unionin sisällä nykyistä enemmän toimivaltaa niissä asioissa, joissa valtioiden välinen kilpailu tai monikansallisten suuryritysten toiminta vaarantaa ihmisten tai ympäristön hyvinvoinnin.
Kansainvälisessä järjestelmässä on korostettava demokratiaa, ihmisoikeuksia ja oikeudenmukaisuutta. Yhdistyneitä Kansakuntia on uudistettava ja sen merkitystä lisättävä, jotta yhden suurvallan voimapolitiikka ei hallitse maailmanpolitiikan kehitystä. Terrorismin pelko ei saa johtaa länsimaita kaventamaan demokratiaa, sillä yksilönvapauksien ja ihmisoikeuksien rajoittaminen ei vähennä terrorismia. Demokratiaa tulee päin vastoin laajentaa. Historiasta juontuvia konflikteja ja siirtomaakaudelta periytyviä ristiriitoja on liennytettävä, esimerkiksi purkamalla historiallista painolastia Etelä-Afrikan totuuskomission tavoin. Alkuperäiskansojen oikeuksien toteutumista on parannettava. Kansainvälisen yhteisön on kamppailtava määrätietoisesti nais- ja lapsikauppaa, lapsityövoiman käyttöä, kidutusta, syrjintää ja siviileihin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan sekä kuolemanrangaistuksen poistamiseksi kaikkialta maailmasta.
Globalisaatiokehitykseen vaikuttaminen edellyttää todellista tietoa. Päätösten tueksi tulee olla ajantasaista ja sukupuolieriytettyä tietoa globalisaation todellisista vaikutuksista esimerkiksi ihmisten elämään ja työllisyyteen. Köyhyys sekä Euroopassa että kehitysmaissa on naisistumassa, naisten jäädessä enenevässä määrin tilapäiseksi työvoimaksi kaikkialla. Kuitenkin naisen työllistyminen on varmin keino pitää koko perhe köyhyysrajan yläpuolella ja vastaavasti naisten työttömyys köyhissä maissa lisää myös nais- ja lapsikauppaa. Vaikka naisten työuran kehitystä rajoittava ns. lasikatto on jo kehittyneissä maissa osin poissa ja naisia nousee myös yritysten ylimpään johtoon, samanaikaisesti osa naisista jää pysyvään köyhyyteen. Tämä kehitys voidaan katkaista vain puuttumalla yritysmaailman hallitsemaan globalisaatiokehitykseen ja maailmankaupan rakenteisiin.
--
Tulevaisuus rakentuu tämän päivän teoillemme. Me vihreät kannamme vastuumme, ja näytämme suuntaa. Vihreällä politiikalla paremman huomisen rakentaminen on helpompaa kaikille.
Tehtävänämme on reilu muutos!