Juha Kääriäisen haastattelu
Itsenäisiä tulkintoja valmiista aineistoista
Hannele Keckman-Koivuniemi | Mari Kleemola 22.3.2005
Tampereen yliopiston sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön laitoksen professori (ma) Juha Kääriäinen on hyödyntänyt tietoarkiston aineistoja sekä opetuksessa että omissa tutkimuksissaan. Kääriäisen opetus on painottunut viime vuosina kvantitatiivisiin metodikursseihin. Lisäksi hän on pitänyt sisältökursseja, jotka ovat liittyneet hänen omiin tutkimusintresseihinsä, joita ovat muun muassa rikollisuus ja poikkeavuus, hyvinvoinnin alueellinen erilaisuus ja sosiaalinen pääoma.
Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön laitoksen kvantitatiivisten tutkimusmenetelmien kursseilla käytetään SPSS-ohjelmaa. Kursseilla tutustutaan myös tietoarkiston aineistoihin ja menetelmäopetuksen tietovarantoon. Moni Kääriäisen opiskelija onkin käyttänyt tietoarkistosta saatua dataa ensin metodikurssilla harjoitusaineistona ja myöhemmin pro gradu -työssään.
Oleellista on osata tulkita
Opiskelijat kokevat kvantitatiiviset tutkimusmenetelmät usein vaikeiksi ja haastaviksi. Kääriäisen mukaan yhteiskuntatieteellisessä metodiopetuksessa olisikin edelleen madallettava kvantitatiivisten tutkimusmenetelmien käytön ja analyysin kynnystä.
- Kyseessähän on tutkimuksen työkalu. Kyse on havaintojen tekemisestä aineistojen perusteella ja niiden tulkinnoista. Nykyiset tilasto-ohjelmat ovat helppokäyttöisiä. Opetuksessa onkin korostettava taulukoiden ja kuvioiden lukutaitoa sekä keskeisten tietojen hahmottamista ja menetelmän erityisrajoitusten huomioimista. Tärkeintä on oivaltaa, mitä yhteiskuntatieteellisiä johtopäätöksiä aineistoista voidaan milläkin menetelmällä tehdä.
Opiskelijoilla harvoin mahdollisuus kerätä itse kattavia tutkimusaineistoja
Aika monet opiskelijat haluavat kerätä ja keräävätkin omia graduaineistojaan. Niissä otokset jäävät usein kuitenkin pieniksi ja paikallisiksi.
Kääriäinen kertookin suositelleensa opiskelijoille tietoarkiston aineistojen käyttöä, sillä ne säästävät kustannuksia ja vaivaa ja mahdollistavat opiskelijoillekin kattavan kvantitatiivisen tutkimuksen tekemisen. Samaan hengenvetoon hän kuitenkin toteaa, että silloin kun opiskelija saa tutkimusaineiston valmiina, gradussa tulee panostaa teoreettiseen osuuteen.
- Valmiilla aineistoilla tehtyjen gradujen teoriaosuuksilta vaaditaan enemmän kuin itse kerättyihin aineistoihin perustuvilta opinnäytetöiltä. Opiskelija pystyy teoriaosuudessa näyttämään oman osaamisensa ja voi samalla ottaa etäisyyttä aineistoonkin.
Haasteena valmiin aineiston sovittaminen tutkimusongelmaan
Kääriäisen mielestä on hyvä, että tietoarkisto edellyttää perustutkinto-opiskelijoiden käyttölupahakemuksiin ohjaajan vahvistuksen. Näin ohjaaja ja opiskelija voivat yhdessä arvioida, soveltuuko aineisto aiottuun käyttötarkoitukseen.
- Valmiin aineiston käytössä on usein haastavinta sovittaa oma tutkimusongelma olemassaolevan aineiston mukaiseksi. Opiskelijat saattavat pelätä, että aineisto vie kysymyksenasettelua liikaa sellaiseen suuntaan, johon ei haluta. Ohjaajan onkin korostettava, että valmiita aineistoja hyödyntävään tutkimukseen on tartuttava toisessa järjestyksessä kuin yleensä tutkimuksen tekoon.
Aineistoon ja sen kysymyksenasetteluun pitää tutustua huolellisesti jo tutkimuksen suunnitteluvaiheessa ja tutkimusongelman rajaukset on tehtävä aineiston ehdoilla.
- Valmis aineisto suuntaa tutkimuksenasettelua ja - joskus jopa onneksi - pakottaa rajauksiin. Ohjaajan näkökulmasta on haasteellista avata opiskelijoille sitä, miten paljon tutkija joutuu ja saa aineiston rajoituksista huolimatta tehdä erilaisia valintoja ja tulkintoja, vaikkapa analyysivaiheessa. Loppujen lopuksi tutkija itse päättää, mitä aineistolta kysytään ja millaisia tulkintoja siitä tehdään. Teoria on vapaasti valittavissa.
Lisätietoja
»Tampereen yliopiston sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön laitos
»FSD:n aineistoluettelot
»Aineistojen tilaaminen tietoarkistosta
»Menetelmäopetuksen tietovaranto (MOTV)
»FSD:n tilauslomakkeet
|