Teksti: Kaisa Järvelä, kuva: Paul Medley
Mikko Kuisma etsii eliittihaastatteluista pohjoismaisen hyvinvointimallin ydinolemusta
Oxford Brookes Universityssä työskentelevä suomalaistutkija haastatteli Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa 38 yhteiskunnallisen eliitin edustajaa saadakseen selville, minkälaisia arvoja he pohjoismaiseen hyvinvointimalliin liittävät ja minkälaisena he näkevät mallin tulevaisuuden globalisoituvassa maailmassa.
Pohjoismainen hyvinvointimalli on jotain, mitä puolueet vasemmalta oikealle kannattavat. Siitä julistaminen ei laimene edes silloin, kun sitä käytännön yhteiskuntapolitiikassa puretaan. Puheiden perusteella malli on samaan aikaan sekä kriisissä että vahvasti voimissaan.
Ristiriitaisia merkityksiä tulviva puhe pohjoismaisesta hyvinvointimallista herätti Mikko Kuisman kiinnostuksen, kun hän 2000-luvun alussa teki Suomessa ja Norjassa tutkimushaastatteluja väitöskirjaansa varten.
Mikko Kuisma on analysoinut eliittihaastatteluistansa pohjoismaista hyvinvointimallia koskevia diskursseja.
Vähitellen kiinnostus muotoutui joukoksi kysymyksiä: Mikä kaikkien ylistämä pohjoismainen malli oikeastaan on? Millaisia ydinarvoja malliin sisältyy, ja mikä ideologiselta sekamelskalta tuntuvan mallin tulevaisuus on globalisoituvassa maailmassa?
Kun väitöskirja sitten valmistui, Kuisma tiesi, mitä alkaisi tutkia seuraavaksi: hän halusi saada selville, mistä pohjoismaalaiset puhuvat, kun he puhuvat hyvinvointiyhteiskuntamallista.
Nyt Kuisma kirjoittaa aiheesta ensi vuonna julkaistavaa kirjaa. Sen perustana oleva, vuonna 2009 kerätty, tutkimusaineisto Welfare state practices and the constitution of the citizen: Nordic models of capitalism in an age of globalization on jo arkistoituna ja tiedeyhteisön tarkasteltavissa Ison-Britannian UK Data Service -aineistopalvelussa.
Haastateltavat edustavat laajasti yhteiskunnallisen eliitin eri laitoja
Kuisma etsii pohjoismaisen hyvinvointimallin merkityksiä haastatteluaineistosta, joka käsittää kaikkiaan 38 kasvotusten Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa tehtyä puolistrukturoitua eliittihaastattelua. Suomessa kerätyt haastattelut on tehty ja arkistoitu suomeksi. Norjan ja Ruotsin haastattelut puolestaan ovat molemmat tehty ja arkistoitu pääosin englanniksi, mutta aineistoissa on myös jonkin verran kääntämättömiä ruotsin- ja norjankielisiä pätkiä.
— Tavallisen kansan ajatukset pohjoismaisesta hyvinvointimallista olisivat toki olleet kiinnostavia, mutta halusin haastatella omaa tutkimustani varten ihmisiä, jotka tekevät hyvinvointimallin tulevaisuudesta konkreettisia päätöksiä, Kuisma kertoo.
Poliitikkojen ja heidän avustajiensa lisäksi Kuisma otti mukaan edustajia sekä kansalaisorganisaatioista että palkansaaja- ja työnantajajärjestöistä.
— Yksi pohjoismaisen mallin erityispiirteistä on, että kansalaisyhteiskunta ja valtio ovat lähellä toisiaan ja järjestöillä on poliittiseen päätöksentekoon suora yhteys, hän perustelee.
Kuisma kuvailee eliittitutkimusta arvaamattomaksi siinä mielessä, että vaikka tutkija voi tehdä listan puolueista, ihmisistä ja organisaatioista joita hän haluaa haastatella, tahot itse aina viime kädessä päättävät, osallistuvatko he tutkimukseen vai eivät.
Kuisman oma toivelista toteutui hyvin. Mukaan lähtivät kaikki sen hetken merkittävät puolueet ja myös ne järjestöt, joita Kuisma piti olennaisina. Tämän hetken poliittista eliittiä aineisto ei tosin enää kaikilta osin edusta. Esimerkiksi perussuomalaiset puuttuvat haastateltavien joukosta kokonaan, koska haastatteluhetkellä puolueella ei vielä ollut Suomessa merkittävää asemaa.
Puolistrukturoitu muoto antoi tilaa haastateltavien ajatuksille ja asiantuntemukselle
Haastattelumateriaalia kertyi kaikkiaan viitisenkymmentä tuntia. Yhden haastattelun pituus vaihteli alle puolesta tunnista lähes kahteen tuntiin. Kuisma aloitti kaikki haastattelut kysymällä haastateltavalta pohjoismaisen hyvinvointimallin olennaisimpia piirteitä, mutta muuten keskustelut saivat edetä ilman tarkkaa kysymyslistaa. Ydinteemat olivat haastattelusta toiseen samoja, mutta se mistä kenenkin kanssa lopulta puhuttiin, painottui aina hieman henkilön oman asiantuntemuksen mukaan. Haastattelut Kuisma lopetti siinä vaiheessa, kun katsoi, että kaikki tutkimuksen kannalta olennaiset aiheet oli tullut käsiteltyä.
Haastateltavilla oli mahdollisuus osallistua tutkimukseen anonyymisti, mutta paria yksittäistä poikkeusta lukuun ottamatta kaikki halusivat olla mukana omilla nimillään. Haastateltavien nimet ovat näkyvissä myös arkistoiduissa aineistoissa.
— Poliittisten prosessien avoimuus on selvästi yksi pohjoismaisen kulttuurin erityislaatuisista piirteistä, Kuisma arvioi.
Avoimuus näkyi myös tavassa, jolla eliittihaastateltavat tutkijalle puhuivat. Paikoin Kuisma koki haastateltavien kertovan hänelle joistain asioista lähes harkitsemattoman suoraan.
Aineiston avaaminen on Britanniassa rahoituksen ehto
Isossa-Britanniassa tutkijoilla on yleisesti käytössä paperi, jolla he pyytävät haastateltavilta kirjallisen suostumuksen tutkimukseen ja aineiston arkistointiin. Britanniassa haastateltavan oikeusturvan takaavan kirjallisen luvan allekirjoittaminen on Kuisman mukaan kaikille osapuolille itsestäänselvyys. Siksi hän hämmästyikin, kun Pohjoismaissa haastateltavat suhtautuivat varauksettoman positiivisesti esimerkiksi aineiston arkistointiin, mutta kiusaantuivat suostumuspaperin allekirjoittamisesta.
— Yksi haastateltavista heitti minut kirjaimellisesti ulos toimistostaan, kun oli allekirjoituksen vaatimisesta niin loukkaantunut. Hän tulkitsi paperin epäluottamuslauseeksi tutkijan ja haastateltavan välillä, Kuisma kertoo.
Aineiston arkistoiminen ja avaaminen jatkokäyttöön ovat Isossa-Britanniassa jo itsestään selviä käytäntöjä, joita muun muassa julkiset rahoittajat edellyttävät. Säännöt ovat muuttumassa niin, että jatkossa myös kaikkien julkisesti rahoitettuihin tutkimuksiin perustuvien julkaisujen täytyy olla vapaasti saatavilla.
Kuismalle rahoitus ja aineiston arkistointivaatimus tulivat ESRC:ltä (Economic and Social Research Council). ESRC suosittaa arkistointipaikaksi UK Data Serviceä, joten se valikoitui aineiston säilytyspaikaksi ikään kuin automaattisesti.
Kuismalla itsellään ei olisi ollut varsinaisesti tarvetta arkistoida aineistojaan. Arkistoinnin pakonomaisuus näkyy siinä, että Kuisma ei esimerkiksi kääntänyt suomenkielisiä haastatteluja niiden jatkokäyttöä ajatellen englanniksi, koska sitä ei häneltä erikseen vaadittu.
Arkistointiprosessi sai Kuisman pohtimaan vakavasti laadullisten, etenkin strukturoimattomien aineistojen jatkokäyttöä ja siihen liittyviä ongelmia. Hän kyseenalaisti jopa sen, onko strukturoimattoman, laadullisen datan siirtäminen tutkimuksesta toiseen käytännössä lainkaan mahdollista. Etenkin strukturoimattomassa haastattelussa haastattelijan rooli korostuu Kuisman mielestä niin selvästi, että datan irrottaminen alkuperäisestä tekijästä ja kontekstista on käytännössä lähes mahdotonta.
— Itse tuskin tutkijana käyttäisin näin voimakkaasti laadullista aineistoa, jonka joku muu on kerännyt, hän pohtii.
— Toisaalta joku muukin voi toki löytää aineistostani vastauksia samankaltaisiin kysymyksiin, joita varten olen sen itse kerännyt. Siis siihen, miten eliitti puhuu pohjoismaisesta hyvinvointimallista, ja millaisia arvoja ja ideoita malliin eliittien diskurssissa liittyy.
Lisätietoa:
- Kuisma, Mikko 2015. Welfare state practices and the constitution of the citizen: Nordic models of capitalism in an age of globalisation. [Data Collection]. Colchester, Essex: Economic and Social Research Council. 10.5255/UKDA-SN-850420
