Teksti ja grafiikka: Kaisa Järvelä
Nuorta lyö ikätovereista todennäköisimmin oma veli
Lapsiuhritutkimus 2013 ja Nuorisorikollisuuskysely 2012 kartoittavat suomalaisten nuorten väkivalta-, rikos- ja kiusaamiskokemuksia
Lähes puolet suomalaisista nuorista (47%) on joskus kiusannut toista nuorta koulussa tai koulumatkalla ja suunnilleen yhtä moni (46%) on itse joutunut kiusatuksi. Selvästi suurin osa kiusanneista (73%) kertoo kuitenkin syyllistyneensä pelkästään henkiseen väkivaltaan.
Luvut tulevat esille Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tekemästä Nuorisorikollisuuskyselystä 2012. Keväällä 2012 suomenkielisissä kouluissa toteutetussa kyselyssä 4059 kuudesluokkalaista ja 4855 yhdeksäsluokkalaista vastasivat joukkoon omaa elämäntilannettaan ja rikoskäyttäytymistään koskevia kysymyksiä.
Oletko koskaan kiusannut koulussa tai koulumatkalla toista nuorta?
Kun viimeksi kiusasit toista nuorta, oliko kiusaaminen: henkistä, ruumiillista, henkistä ja ruumiillista?
Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos on teettänyt suomalaisnuorilla valtakunnallisia nuorisorikoskyselyitä vuodesta 1995 lähtien. Aikaisemmissa kuudessa kyselyssä kohteina ovat olleet vain yhdeksäsluokkalaiset. Kevät 2012 oli ensimmäinen kerta, kun kysely laajennettiin koskemaan myös kuudesluokkalaisia. Vertailuaineisto osoitti, että kuudesluokkalaisilla rikoskäyttäytyminen oli vielä selvästi harvinaisempaa kuin yhdeksäsluokkalaisilla (Venla Salmi & Karoliina Suonpää: Katsaus varhaisnuorten rikoskäyttäytymiseen ja uhrikokemuksiin 2012. OPTL Verkkokatsauksia 33/2013).
Myös koulukiusaamisessa kuudesluokkalaiset olivat vielä jonkin verran yhdeksäsluokkalaisia jäljessä. Yhdeksäsluokkalaisista tunnusti syyllistyneensä kiusaamiseen ainakin joskus elämänsä aikana 52 prosenttia ja kuudesluokkalaisista 40 prosenttia. Kuluneen vuoden aikana yhdeksäsluokkalaisista oli kiusannut toista nuorta 20 prosenttia ja kuudesluokkalaisista 19 prosenttia vastanneista. Tuoreissa kiusaamistapauksissa ero kuudes- ja yhdeksäsluokkalaisten välillä oli siis kuitenkin lähes olematon.
Nuorisorikollisuuskysely painottuu nuoren itse tekemiin rikoksiin ja normirikkomuksiin, mutta kysymyksiä on myös nuoren uhrikokemuksista. Kaiken kaikkiaan oppilailta tiedusteltiin kyselyssä 17 kielletyn tai rikollisen teon tekemisestä ja yhdeksästä erilaisesta uhrikokemuksesta. Mukana oli muun muassa lintsaamista, alkoholin ja huumeiden käyttöä, kiusaamista ja varastelukokemuksia kartoittavia kysymyksiä.
Toisten nuorten väkivallan uhriksi joudutaan useimmiten kotona
Lapsiuhritutkimus 2013 kartoittaa nuorten ja varhaisnuorten kokemusta väkivallan, rikosten ja kiusaamisen uhriksi joutumisesta.
Poliisiammattikorkeakoulun ja Nuorisotutkimusseuran yhteistyönä toteuttamaan kyselyyn vastasi yhteensä 11 364 kuudes- ja yhdeksäsluokkalaista nuorta suomen- ja ruotsinkielisistä kouluista. Aineisto kerättiin syksyllä 2013.
Kysely paljastaa muun muassa, että nuoret joutuvat toisten lasten ja nuorten väkivallan uhreiksi useimmiten kotonaan eivätkä esimerkiksi koulussa tai koulumatkalla. Peräti 87 prosenttia niistä nuorista, jotka olivat joutuneet viimeisen vuoden aikana toisen nuoren väkivallan uhreiksi, kertoi, että väkivalta oli tapahtunut heidän omassa kodissaan. Koulussa tai koulumatkalla toisen nuoren väkivallan uhreiksi oli joutunut vain 6 prosenttia kaikista tuoreen väkivallan uhreista.
Missä siskosi, veljesi tai joku ikätoverisi löi sinua tai kävi sinun kimppuusi?
Sisarusten tai ikätovereiden lyöminen tai kimppuun käyminen - kuka tekijä tai päätekijä oli?
Ylivoimaisessa enemmistössä tapauksista nuori väkivallan tekijä oli uhriksi joutuneen nuoren oma perheenjäsen. 86 prosentissa tapauksista tekijä oli uhrin veli, sisko, velipuoli tai siskopuoli. Puolissa kaikista tapauksista väkivaltaan syyllistynyt ikätoveri oli uhrin oma veli. 32 prosentissa tapauksista tekijä oli uhrin sisko.
Nuoret uskaltavat puhua uhrikokemuksistaan
Poliisiammattikorkeakoulu on tehnyt Lapsiuhritutkimuksia vuodesta 2008 alkaen. Vuoden 2013 kysely kartoitti ikätovereiden keskinäisen väkivallan lisäksi muun muassa nuorten perheväkivaltaan, seksuaaliseen väkivaltaan, pahoinpitelyihin ja ohjattujen harrastusten parissa tapahtuvaan väkivaltaan liittyviä kokemuksia, ryöstön tai varkauksien uhriksi joutumista sekä kännyköiden ja internetin välityksellä tapahtuvaa häirintää. Kysymyksiä oli myös sellaisista tilanteista, joissa nuori ei varsinaisesti itse ollut uhrina, mutta oli joutunut seuraamaan vierestä esimerkiksi toiseen perheenjäseneen kohdistuvaa väkivaltaa.
Rikoksen uhriksi joutumista kartoittavien kysymysten lisäksi nuorilta tiedusteltiin vuoden 2013 kyselyssä ensimmäisen kerran myös sitä, olivatko he kertoneet vakavimmista uhrikokemuksistaan jollekin aikuiselle tai ystävälleen. Vastausten perusteella uhrikokemustensa kanssa oli jäänyt yksin noin neljäsosa nuorista (24 %). 59 prosenttia vastaajista oli pystynyt kertomaan tapahtumista ainakin äidilleen, 37 prosenttia isälleen ja 28 prosenttia ystävilleen.
Suurin osa niistä nuorista, jotka eivät olleet kertoneet uhrikokemuksestaan muille (71 prosenttia), perusteli valintaansa sillä, etteivät he olleet pitäneet tapausta niin vakavana, että siitä olisi tarvinnut puhua. Sellaisia nuoria, jotka eivät olleet uskaltaneet tai kehdanneet kertoa uhrikokemuksestaan kenellekään oli yhteensä vain 5 prosenttia. Kaiken kaikkiaan nuoret siis näyttäisivät pystyvän puhumaan omista uhrikokemuksistaan melko hyvin, jos he kokevat asian riittävän vakavaksi.
Sekä Nuorisorikollisuuskysely että lapsiuhritutkimus perustuvat itse ilmoitetun rikollisuuden tutkimusmenetelmään. Tällaisia kyselyitä tarvitaan, koska poliisin tietoon ja poliisilta viranomaistilastoihin päätyy vain pieni osa rikoksista. Kyselyt kartoittivat myös sellaista kiellettyä toimintaa, mikä ei varsinaisesti ole rikoslain piirissä. Nuorisorikollisuuskyselyssä kysyttiin esimerkiksi, miten nuoret suhtautuvat opettajille tai omille vanhemmilleen valehtelemiseen.
Molemmat kyselytutkimukset toteutettiin oppilaiden omissa kouluissa verkkopohjaisina lomakekyselyinä anonyymisti, yhteysopettajien valvomilla oppitunneilla.
Tutkimusten kyselyaineistot on arkistoitu Yhteiskuntatieteelliseen tietoarkistoon. Lapsiuhritutkimuksen aineisto on saatavilla arkistosta opiskelu-, opetus- ja tutkimuskäyttöön, Nuorisorikollisuuskysely tutkimukseen ja ylempiin opinnäytetöihin. Verkosta löytyy myös molempiin kyselyihin perustuvia, vapaasti luettavissa olevia tutkimusraportteja ja artikkeleita.
Aineistot
- Lapsiuhritutkimus 2013. Ellonen, Noora & Fagerlund, Monica & Kääriäinen, Juha & Peltola, Marja & Sariola, Heikki: Lapsiuhritutkimus 2013 [elektroninen aineisto]. FSD2943, versio 1.0 (2015-03-16). Helsinki: Oikeusministeriö & Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö & Helsinki: Sisäministeriö & Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö [tuottajat], 2013. Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto [jakaja], 2015.
- Nuorisorikollisuuskysely 2012. Kivivuori, Janne & Salmi, Venla: Nuorisorikollisuus 2012 [elektroninen aineisto]. FSD2976, versio 1.0 (2015-05-08). Helsinki: Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos [tuottaja], 2012. Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto [jakaja], 2015.
Lisätietoja
- Katsaus nuorten rikoskäyttäytymiseen ja uhrikokemuksiin 2012. Salmi, Venla. (2012) Katsaus nuorten rikoskäyttäytymiseen ja uhrikokemuksiin 2012. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen verkkokatsauksia 27/2012, Helsinki.
- Katsaus varhaisnuorten rikoskäyttäytymiseen ja uhrikokemuksiin 2012. Salmi, Venla & Suonpää, Karoliina (2013) Katsaus varhaisnuorten rikoskäyttäytymiseen ja uhrikokemuksiin. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen verkkokatsauksia 33/2013, Helsinki.
- Lasten ja nuorten väkivaltakokemukset 2013. Lapsiuhritutkimuksen tuloksia. Monica Fagerlund, Marja Peltola, Juha Kääriäinen, Noora Ellonen & Heikki Sariola (2014). Lasten ja nuorten väkivaltakokemukset 2013. Lapsiuhritutkimuksen tuloksia. Tampere: Poliisiammattikorkeakoulu. Poliisiammattikorkeakoulun raportteja 110.
- Lapsella on oikeus osallistua ja kertoa elämästään. Ellonen, Noora (2015) Tietoarkistoblogi 2015/6.
