Teksti ja kuva: Kaisa Järvelä

Metodifestivaali tarjoaa kattavan katsauksen ihmistieteiden ajankohtaisiin tutkimusmenetelmiin

Tohtoriopiskelijoille ja tutkijoille suunnattu festivaali järjestetään Tampereen yliopiston pääkampuksella 19.–20. elokuuta. Ilmoittautuminen on käynnissä Tampereen yliopiston verkkosivuilla 7. elokuuta asti.

Mitä on massatieto? Miten visuaalinen esitystapa vaikuttaa siihen, miten tutkimustulokset tulkitaan? Entä miten tutkimusrahoittajien vaatiman aineistonhallintasuunnitelman laatiminen onnistuu? Muun muassa näihin ja lukuisiin muihin tutkijan taitoihin liittyviin kysymyksiin on tarjolla vastauksia, kun Metodifestivaali kokoaa elokuussa Tampereelle joukon ihmistieteiden asiantuntijoita keskustelemaan tutkimusmenetelmistä.

kuvituskuva

Tutkijakoulun yliopistolehtori Markku Ihonen vetää itse Metodifestivaalilla muun muassa session Artikkeliväitöskirjan yhteenvedon kirjoittamisesta.

Neljättä kertaa järjestettävän festivaalin takana ovat Jyväskylän yliopiston Ihmistieteiden metodikeskus IHME ja Tampereen yliopiston tutkijakoulu. Tänä vuonna päävastuun järjestelyistä kantavat festivaalia isännöivät tamperelaiset.

Kahden festivaalipäivän aikana kohtaavat paitsi tutkimusmenetelmät myös eri tieteenalat.

Esiintyjien joukossa on yhteiskuntatieteilijöiden lisäksi muun muassa taloustieteilijöitä, historioitsijoita, terveystieteilijöitä ja jopa yksi kirjallisuustieteilijä.

— Esimerkiksi historiantieteilijät pystyvät tarjoamaan muiden alojen tutkijoille tärkeitä ajattelunvälineitä, tutkijakoulun yliopistolehtori Markku Ihonen kertoo.

Hän huomauttaa, että paraskaan tutkimusmetodi ei anna mitään ellei sen taustalla ole perustavanlaatuista ajattelua.

Tietoarkiston asiantuntijat pitävät festivaalilla keskiviikkona aineistonhallinta-session, jossa selviää muun muassa, miten aineistonhallinnan suunnitelma laaditaan ja mitä hyötyä siitä on käytännön tutkimustyössä.

Festivaalin monitieteellinen ote ulottuu tietoarkistonkin sessioon, sillä yhteiskuntatieteellisiin aineistoihin liittyvien neuvojen lisäksi luvassa on pohdintaa myös humanististen ja terveystieteiden aineistojen erityispiirteistä ja näillä tutkimusaloilla vallitsevista arkistointikäytännöistä.

Festivaali avaa silmiä metodien moninaisuudelle

Suomessa Metodifestivaalin konsepti on ainutlaatuinen eikä aivan vastaavanlaisia tapahtumia ole maailmanlaajuisestikaan monta. Tamperelaiset ja jyväskyläläiset ovat ottaneet festivaaliinsa mallia Isosta-Britanniasta, missä the National Centre for Research Methods järjesti suuren metodifestivaalin viime kesänä jo kuudetta kertaa.

Markku Ihonen on järjestämässä Metodifestivaalia nyt ensimmäistä kertaa. Tohtoriopiskelijoille suunnattu suuri metoditapahtuma tuntuu vuonna 1992 Suomen kirjallisuudesta väitelleen yliopistolehtorin näkökulmasta luksukselta.

— Omiin tohtoriopintoihini ei kuulunut strukturalismin ja uuskritiikin perusteita lukuun ottamatta minkäänlaista metodikoulutusta, hän muistelee.

Ihonen kehuu Metodifestivaalin olevan tohtoriopiskelijalle ainutlaatuinen tilaisuus päästä kartalle tutkimusmetodien moninaisuudesta.

— Omissa yliopistoissaan opiskelijat voivat olla aika tiukasti omien ohjaajiensa ja heidän metodologisten mieltymystensä varassa.

Metoditrendejä ja klassikkometodeja

Vaikka Metodifestivaali on suunnattu ensisijaisesti tohtoriopiskelijoille, Ihonen vinkkaa, että tapahtuma sopii myös tutkijanuralle aikoville maisteriopiskelijoille. Harjaantunutta tutkijaa metodifestivaali palvelee oman metodiosaamisen päivityspaikkana.

Viime kesänä Ihonen kävi opintomatkalla Ison-Britannian Metodifestivaalilla Oxfordissa. Siellä hänen huomionsa kiinnitti tiedekirjakustantamoiden laaja läsnäolo. Kustantajat tulivat tapahtumaan paitsi markkinoimaan teoksiaan myös kalastamaan kiinnostavia aiheita ajankohtaisiin metodikirjoihin. Suomessa piirit ovat tällaisen käytännön muodostumiselle liian pienet, mutta Ihonen huomauttaa, että Metodifestivaali on tavalliselle tutkijallekin loistava tilaisuus saada kerralla kattava katsaus siihen, mitä ihmistieteiden metodirintamalla tapahtuu.

Festivaalilta löytyy tietoa ajankohtaisista, juuri nyt nousussa olevista tutkimuksen työkaluista. Esimerkiksi digitaalisessa dataliikenteessä syntyvälle massatiedolle on varattu oma sessionsa sekä keskiviikon että torstain ohjelmista. Keskiviikon sessio käsittelee aihetta yleisellä tasolla, ja torstain sessiossa Jyväskylän yliopiston tutkija Paavo Nieminen ja Hollannista vieraileva professori Mykola Pechenizkiy syventyvät professori Hannakaisa Isomäen johdolla aiheeseen hieman tarkemmin rajatuista näkökulmista.

— Kiinnostus massatietoa kohtaan on noussut hirveästi ja tekniikka sen keräämiseen alkaa olla laadukasta, Ihonen kertoo.

Aihe oli esillä myös Oxfordin Metodifestivaaleilla. Siellä Ihonen kävi kuuntelemassa amerikkalaista sosiologia, joka oli hyödyntänyt massatietoa Kiinan viranomaisten internetsensuurin tutkimisessa.

Ohjelmasta löytyy tilaa myös ikuisuuskysymyksille, joihin tutkija törmää trendeistä riippumatta. Esimerkiksi tieteellinen kirjoittaminen on ollut jollain tavalla esillä kaikilla Metodifestivaaleilla. Tällä kertaa Ihonen itse pitää keskiviikkona session artikkeliväitöskirjan kirjoittamisesta, ja torstain ohjelmassa on sessio tieteellisen artikkelin ja monografian kirjoittamisesta.

Festivaaliesiintyjien joukossa on pari kansainvälistä nimeä, mutta suurin osa tulee suomalaisista yliopistoista. Ihonen odottaa myös yleisöön ensisijaisesti suomalaisia. Festivaali on kuitenkin järjestetty niin, että läpi ohjelmakartan kulkee yksi englanninkielinen linja.

Kansainvälisistä esiintyjistä Ihonen nostaa esiin erityisesti Isosta-Britanniasta vierailevan kulttuurimaantieteen professorin Gillian Rosen, joka pitää keskiviikkoiltana Plenum-luennon visuaalisista tutkimusmetodeista sekä tutkimushavaintojen ja -tulosten visualisoinnista.

Samasta aihepiiristä on torstaiaamuna tarjolla englanninkielinen sessio, jossa Gillian Rose pitää yhden alustuksista.

— Tutkimustulosten visualisoinnilla voi olla yllättävän vahvoja kommunikatiivisia merkityksiä, jotka tutkijan on hyvä tiedostaa. Asioiden visuaalinen esitystapa saattaa vaikuttaa esimerkiksi siihen, mieltääkö vastaanottaja jonkin asian positiiviseksi vai negatiiviseksi, Ihonen vinkkaa.

Lisätietoja

Creative Commons -lisenssi