Retorinen analyysi

Retoriikalla tarkoitetaan yleensä yleisön vakuuttamista. Vakuuttaminen tapahtuu argumentoinnin avulla. Vakuuttamisen tavoitteena on saada yleisö sitoutumaan esitettyyn väitteeseen, asiaan. Argumentaatiossa pyritään lisäämään jonkin väitteen uskottavuutta ja vähentämään sen kanssa kilpailevien väitteiden asemaa sen rinnalla. Retoriikka ei liity vain juhlapuheisiin tai politiikkaan, joihin se helposti assosioidaan. Käytämme retoriikkaa jokapäiväisissä arkisissa keskusteluissakin. (Jokinen 1999a, 46-47; Kaakkuri-Nuuttila 2003.)

Retoriikan tutkimuksessa aineisto nähdään kielellisenä konstruktiona, josta voidaan tarkastella argumentointia tai poetiikkaa. Poetiikassa tarkastellaan tekstissä tai puheessa käytettyjä kielikuvia, käsitteitä ja erotteluja tai rinnastuksia. (Alasuutari 1994, 154-160.) Argumentoinnin tutkimisessa mielenkiinto puolestaan kohdistuu niihin strategioihin, joilla lukija tai kuulija kussakin tilanteessa halutaan vakuuttaa. Tällöin analysoidaan esimerkiksi, millaisia argumentteja mielipiteiden tai asenteiden perustelemiseen käytetään ja millaisiin konteksteihin nämä argumentit sidotaan. (ks. esim. Billig 1996.) Retorista tutkimusta voidaankin soveltaa esimerkiksi tavanomaisen asennetutkimuksen rinnalle tai sijaan, kuten esimerkiksi Vesala ja Rantanen (1999) ovat maanviljelijöiden yrittäjäidentiteettiä tarkastellessaan tehneet. Retorisessa asennetutkimuksessa tutkittavat saavat eri tavoin argumentoiden kommentoida tutkijan esittämiä väitteitä vapaasti toisin kuin lomaketutkimuksissa, joissa vastaajan tulee valita valmiista vaihtoehdoista parhaiten omiin ajatuksiin sopiva.

Niin kutsutussa uudessa retoriikassa tarkastellaan keinoja, joilla erilaisia väitteitä tehdään uskottaviksi. Retorisessa analyysissa pyritään tunnistamaan ja erittelemään erilaisia retorisia keinoja eli tutkimuksen kohteena on mm. se, millaisia vakuuttamisen keinoja käytetään asioiden perusteluissa. Retoriikassa huomio on etenkin lausumien muotoilussa ja yleisösuhteen tarkastelussa, kun taas diskurssianalyysissä kytketään kielellisen tuottamisen muodot enemmän kulttuuristen merkitysten tuottamisen ja tulkinnan vuorovaikutuksellisten prosessien tarkasteluun. Yhdistettäessä mainitut lähestymistavat puhutaan retorisesta diskurssianalyysista (ks. diskurssianalyysi). (Jokinen 1999a, 47.)

Retorisessa analyysissa ollaan kiinnostuneita kielellisistä prosesseista analysoimalla, miten todellisuuden versioita pyritään saamaan vakuuttaviksi ja kuinka lukijoita tai kuulijoita koetetaan saada sitoutumaan niihin (Jokinen 1999b, 126). Argumentointi ajatellaan asemoitumiseksi eli teoiksi ja sosiaaliseksi toiminnaksi, kuten kielenkäyttö yleensäkin kielellisissä tarkasteluissa mielletään. Aineistoina retorisessa analyysissa voivat olla samankaltaiset aineistot kuin diskurssianalyysissakin: erilaiset kulttuurituotteet, haastatteluaineistot ja dokumentit. Myös äänitallenteet puheista ja vaikkapa TV-ohjelmat ovat sopivaa materiaalia analyysiin. Retoriseen analyysiin voi tutustua perehtymällä lukemiston lähteisiin.