Keskustelunanalyysi

Keskustelunanalyysin lähtökohtana voi pitää Harvey Sacksin esittämää ajatusta, jonka mukaan keskustelu ei ole kaaos eikä sattumien summaa (Hakulinen 1997, 13). Vuorovaikutus on järjestynyttä toimintaa, jossa merkitykset syntyvät vastaanottajan päättelyprosessista; ilmauksen ja kontekstin yhteisvaikutuksesta. Keskustelunanalyysissa pyritään selvittämään, mitä kaikkea puheenvuoroilla saadaan aikaiseksi. Havainnoinnin kohteena on se, miten keskusteluissa rakennetaan puheteoilla merkityksiä ja vuorovaikutusta eli millaisista mekanismeista, säännöistä ja neuvotteluista keskustelut muodostuvat. (Hakulinen 1997, 13-15.)

Aineistoina toimivat aidot keskustelutilanteet, sillä pyrkimyksenä on selvittää sitä, miten ihmiset toimivat kielen kanssa spontaanisti ja "oikeasti", ei tutkijan muovaamassa tilanteessa, kuten haastattelussa. Keskiössä on keskustelun yhteistoiminnallisuus ja sen mekanismi eli se, miten merkityksistä neuvotellaan yhteistyössä. Jotta yhteistyö onnistuisi, tulisi keskusteluun osallistujien noudattaa yhteisiä periaatteita ja normeja. Keskustelunanalyysissa kiinnitetään huomiota siihen, miten sujuva (tai sujumaton!) vuorovaikutus saavutetaan: mitä sanotaan, miten ja kuinka non-verbaalinen viestintä taukoineen, naurahduksineen, yskimisineen, mutinoineen ja eleineen ja ilmeineen vaikuttaa keskustelun kulkuun ja vuorovaikutuksen muotoutumiseen. Kiinnostuksen kohteena ovat keskustelun vuorottelut, jaksot ja mahdolliset korjaukset, sillä nämä kolme elementtiä kietoutuvat toisiinsa ja muodostavat perusteet vuorovaikutukselliselle keskustelulle. Analyysissä tutkitaan vuorottelujäsennystä, sekvenssijäsennystä ja korjausjäsennystä. (Hakulinen 1997, 15-17.) Keskustelunanalyysilla on runsaasti yhtymäkohtia etnometodologiaan (ks. Diskurssianalyysin sukulaiset).

Keskustelunanalyysissa litterointi (ks. lisää esim. Seppänen 1997) on hyvin tarkkaa, sillä tavoitteena on saada siirrettyä puhe ja vuorovaikutus paperille mahdollisimman tarkasti aitoa tilannetta mukaillen. Litteroinnissa on tärkeää pitää tulkinnat erillään tilanteesta. Jos analyysissa käytetään muiden tutkijoiden litteroimia aineistoja, on ammattitaitoisen tutkijan syytä kuunnella myös itse nauhoitukset, sillä juuri ne muodostavat analyysin ytimen. Huomio on vuorovaikutuksessa, mutta aineiston käsittelemistä varten vuorovaikutus on siirrettävä paperille, vaikka tämä toimenpide ei teekään täyttä oikeutta puheelle. (Seppänen 1997, 18-19.)

Tunnettu esimerkki keskustelunanalyyttisesta tutkimuksesta on Keskustelu lääkärin vastaanotolla (Sorjonen, Peräkylä & Eskola 2001). Useiden tutkijoiden työpanos yhdistyy teoksessa kokonaisuudeksi, jossa käydään läpi sitä, mitä lääkärin vastaanotolla tapahtuu: miten suomalaiset perusterveydenhuollon lääkärit työskentelevät ja miten puolestaan suomalaiset potilaat toimivat lääkärin vastaanotolla. Keskustelunanalyyttisesti tarkastellaan videoituja ja nauhoitettuja vastaanottokeskusteluja ja pyritään yksityiskohtaisen analyysin kautta muodostamaan kuvaa lääkärin ja potilaan välisestä vuorovaikutuksesta. Kirjassa käsitellään erilaisia vastaanottotilanteiden yhteistyön rakentumisen tai epäonnistumisen mahdollisuuksia. Tutkimuksen tavoitteena on antaa terveydenhuollon ammattilaisille välineitä ymmärtää ja kehittää omaa työskentelyään sekä tarjota opiskelijoille ja tutkijoille yksi keino tutustua ammatilliseen vuorovaikutukseen. Lisää tutkimusesimerkkejä keskustelunanalyysistä löytyy lukemistosta.