Valokuva-analyysi kulttuurilähtöisen tutkimuksen alueella - esimerkki henkisen ja hengellisen terveyden tutkimuksesta

© Ikali Karvinen, Diakonia-ammattikorkeakoulu & Itä-Suomen yliopisto, 2012

Valokuvien käyttö osana tutkimusmateriaalia | Valokuva-aineiston hankkimisen lähtökohtia | Valokuva osana tutkimusmateriaalia | Valokuvien analysointiprosessi | Analyysin tarkasteleminen osana kokonaistutkimuksen tuloksia | Oppimistehtävä | Lähteet

1. Valokuvien käyttö osana tutkimusmateriaalia

Valokuvien käyttö on luonnollinen osa etnografista tiedontuottamista, mutta toisaalta valokuvien käyttö osana tutkimusmateriaalia on nykyään yleistä myös muilla kuin antropologiseen tai kulttuurintutkimukseen liittyvillä tutkimuksen osa-alueilla. Esimerkkejä valokuvien käytöstä tutkimuksessa löytyy niin historiantutkimuksen, luonnontieteiden kuin terveystutkimuksenkin alueilta. Valokuvien käyttäjän tulee kuitenkin olla selvillä milloin valokuva on osa analysoitavaa tutkimusmateriaalia ja milloin se taas on raportoinnin tai havainnollistamisen apuväline (ks. esimerkiksi Dicks ym. 2006, Kankkunen 2007, Riviera 2010). Useissa tutkimuksissa valokuvien merkitys analysoitavana tutkimusaineistona saattaa olla vähäinen, mutta niiden merkitys tutkimusympäristön ja tutkimukseen osallistuvien havainnollistajana taas merkittävä, ellei jopa aivan oleellinen. Totuus kuvan sisältämän narratiivin voimasta tunnetaan jo vanhassa sanonnassa, jossa kuvan kerrotaan sisältävän enemmän informaatiota kuin tuhat sanaa.

Omassa etnografisessa terveystieteiden alaan lukeutuvassa henkistä ja hengellistä terveyttä kuvaavassa väitöskirjatutkimuksessani hyödynsin valokuvia sekä osana analysoitavaa tutkimusmateriaalia että havainnollistamisen välineenä. Runsas valokuvien määrä mahdollisti niiden monipuolisen käyttämisen eri käyttötarkoituksissa. Tieteellisissä julkaisuissani (Karvinen 2009, 2011, 2012) esillä ovat osin eri valokuvat kuin tutkimusta popularisoineessa valokuvanäyttelyssä (Karvinen 2010).

2. Valokuva-aineiston hankkimisen lähtökohtia

Tutkija voi hankkia valokuvamateriaalia tutkimustaan varten monin eri tavoin. Arkistot, museot ja lehdet tarjoavat tutkijan käyttöön mielenkiintoista valmista kuvamateriaalia. Valmiin kuvamateriaalin käyttöä rajoittavat erilaiset käyttölupaehdot, jotka vaihtelevat aineiston haltijan mukaan. Oikeudet kuviin on pääsääntöisesti kuvaajilla. Jos kuvat ottaa tutkimusta varten ammattikuvaaja, hänen kanssaan pitää sopia kuvien käyttöoikeuksista tutkimuksessa ja tutkimusjulkaisuissa.

Useimmiten tutkijan on hankittava kuvamateriaali itse kuvaamalla. Materiaalin hankkimista ohjaavat ennen kaikkea tutkimuskysymys osakysymyksineen sekä valokuvan käyttötarkoitus. Tutkimustaan varten itse valokuvaavan henkilön ei tarvitse olla kuvaamisen ammattilainen, mutta valokuvaamisen perusteiden tunteminen auttaa laadukkaan valokuvamateriaalin hankkimisessa. Kuvien laadulla on merkitystä kuvien analysoinnin ja julkaisemisen vaiheissa. Huonolaatuinen tai väärin kohdistettu valokuva ei välttämättä tuota sitä informaatioarvoa, jota tutkija valokuvaltaan analysointivaiheessa odottaisi. Laitteiston on kokemukseni mukaan hyvä olla helppokäyttöinen ja sen käyttökuntoon saattamisen tulee olla nopeaa ja helppoa. Tässä artikkelissa kuvalla tarkoitetaan digitaalikameralla kuvattua valokuvaa.

Tutkimusaineistoksi tehtävä kuva-aineisto kannattaa dokumentoida alusta alkaen huolella. Tunnistetiedon lisäksi oleellisia tietoja jokaisesta kuvasta ovat mm. kuvausajankohta, kuvauspaikka, kuvan kohteet, kuvan mitat, laitteisto ja tiedostomuoto (formaatti). Myös kuvan sisältö tulee kirjata. Katso esimerkkeinä tietovarantoon tallennettujen kuvien tunnistetiedot ja tekstit. Lisäksi paikkatiedon tallentamiseksi voi hyödyntää myös useista nykykameroista löytyvää GPS-paikannusta.

Oma väitöskirjatutkimusaineistoni (Karvinen 2009) sisälsi yli 800 valokuvaa, joista vain murto-osaa on käytetty tutkimuksen raportoinnin tai popularisoinnin välineenä. Osaksi analysoitavaa tutkimusmateriaalia pääsi vain kaksi valokuvaa tästä laajasta aineistosta. Ensimmäisessä kenttätutkimuksessani käytin kuvausvälineenä helppoa taskukokoista digitaali-kameraa, toisen tutkimuksen aikana taas helppokäyttöistä digitaalista järjestelmäkameraa.

Valokuva-aineiston hankintaa ohjaavat vahvasti tutkimuseettiset näkökulmat. Näihin lukeutuvia kysymyksiä ovat muun muassa kuvattavien tunnistettavuus ja kuvausalueen sensitiivisyys. Ihmisiä kuvattaessa heiltä tulee pyytää lupa kuvien käyttöön ja julkaisemiseen tutkimuksissa.

3. Valokuva osana tutkimusmateriaalia

Valokuvaaminen voi olla tutkimuksen ainoa tiedonkeruun menetelmä, mutta useimmiten ainakin aloittelevalle tutkijalle valokuvaaminen on yksi aineistonkeruumuoto muun perinteisemmän menetelmän rinnalla. Valokuvalla taas voi olla monia rooleja osana analysoitavaa tutkimusaineistoa. Omassa tutkimuksessani päädyin siihen, että valokuva-aineiston analyysi alistetaan muun tutkimusaineiston analyysin vertailevalle tarkastelulle. Tällöin valokuvien tuottama tieto luokittui samoihin ala-, ylä- ja pääkategorioihin kuin muun tutkimusaineiston induktiivisesti suoritetun aineistonanalyysin tieto oli luokittunut.

Valokuva-aineistoa voidaan analysoida monin eri tavoin tieteenalan ja tutkijan orientaatiosta ja positiosta riippuen. Tärkeämpää kuin tietyn analyysimenetelmän orjallinen käyttö on jatkuva tutkimuskysymysten mielessä pitäminen aineiston analyysin aikana. Aina valmista analyysimenetelmää ei kuitenkaan ole hyödynnettävissä tutkimuksen aihepiirin vuoksi. Näin kävi myös omassa tutkimuksessani. Tämän vuoksi valitsin tutkimusvalokuvien analyysiä ohjaavaksi teoreettiseksi viitekehykseksi Päivikki Suojasen mainitsemat uskontoetnografisen tutkimuksen päämielenkiinnon kohteet (Suojanen 2000). Hyödynsin tätä viitekehystä analyysimenetelmänä niiltä osin kuin se oli tutkimuskysymysteni valossa järkevää.

4. Valokuvien analysointiprosessi

Valokuvien analysointiprosessi alkaa oikeastaan jo kuvauspaikalla. Siellä tutkija aloittaa multimediakirjoituksen laatimisen merkitsemällä muistiin valokuvaamisen paikan, ajan ja olosuhteet. Usein kameran toimintoja voi hyödyntää esimerkiksi päivämäärän tallentamisessa.

Multimediakirjoituksen laatiminen jatkuu valmiin valokuvan äärellä. Oheisesta valokuvasta (kuva 1) kirjoitettiin seuraavanlainen multimediakirjoitus:

"Valokuvassa 28-vuotias parantaja esittelee parantamistoiminnassaan käyttämiään rituaalisia välineitä. Valokuva on otettu haastattelussa, jossa parantaja kertoi yrttiparannustoiminnastaan sekä rukouksella parantamisesta. Tämän parantajan toiminnassa yrttiparannustoiminta ja rukouksella parantaminen ovat erillisiä terapeuttisia prosesseja, joita hän ei käytä samanaikaisesti kyseessä olevan potilaan hoidossa. Valokuvaa otettaessa parantaja esittelee rukoustoiminnassaan käyttämiään esineitä." (Karvinen 2009, 227-229)

Raportissa valokuvan yhteyteen lisättiin lisäksi kuvauspäivämäärä, kuvausajankohta sekä tieto siitä, että kyseiseltä henkilöltä on lupa valokuvan käyttämiseen osana tutkimusjulkaisua. Lisäksi kuvattiin kuvauspaikka, tässä tapauksessa:

"Parantajan koti lähellä Kendun sairaalaa (East-Karachuon, Nyanzan provinssi, Kenia)."

Tässä valokuvassa hyödynnetyn valokuva-analyysimenetelmän mukaisesti valokuvan sisältö eriteltiin luokkiin: valokuvassa esiintyvät esineet, valokuvassa esiintyvät rituaalit, rukous, ja pyhän kieli. Näiden kuvausten sisällöt olivat seuraavat:

Valokuvassa esiintyvät esineet: Parantajalla on kädessään kolme rituaalista esinettä, jotka ovat rukousnauha, pyhää vettä sisältävä sininen pullo sekä pyhän veden pirskotteluun tarkoitettu eläimen karvasta tehty huiska.

Valokuvassa esiintyvät rituaalit: Parantaja kertoo pyhän veden olevan puhdasta keitettyä vettä, jonka ovat siunanneet seurakunnan papit jumalanpalveluksessa. Pyhää vettä pirskotellaan huiskalla ruokien, ihmisten ja esineiden päälle. Pyhä vesi välittää siunauksen, joka karkottaa ihmisessä olevan demonin pois. Huiskaa käytetään erityisesti ihmisten kokontuessa yhteen, jolloin demonien ja pahojen henkien ajaminen pois on tärkeää. Rukousnauha taas auttaa keskittymään Jumalaan rukouksen aikana. Keskittymällä ajattelemaan Jumalaa Pyhä Henki laskeutuu ja mahdollistaa ihmeet ja paranemiset.

Rukous: Parantaja kertoo rukoilevansa potilaiden puolesta, jolloin he paranevat. Paranemista voidaan rukoilla yksilön kohdattua mielenterveysongelmia tai lapsettomuutta. Parantaja rukoilee myös noiduttujen ja kirottujen ihmisten puolesta. Kirous voi esiintyä yksilön elämässä mielen, kehon tai hengen alueen ongelmana. Sairaudella voi olla myös luonnollinen selitys, esimerkiksi pitkälle edennyt malaria voi aiheuttaa mielenterveysongelmia. Rukouksen kautta tapahtuu myös muita ihmeitä, se jonka puolesta rukoillaan, saattaa esimerkiksi löytää ihmeenomaisesti kaipaamaansa työtä tai kadonneen tavaran.

"Pyhän kieli": Parantaja kertoo käyttävänsä latinaa kielenä rukouksen niissä osissa, jolloin hän kutsuu Pyhää Henkeä tekemään ihmeitä.

5. Analyysin tarkasteleminen osana kokonaistutkimuksen tuloksia

Tässä tutkimuksessa valokuvan sisällön erittelyn jälkeen kaikkia analyysikuvauksen luokkia tarkasteltiin yhtenä kokonaisuutena ja tästä muodostettiin tiivis analyysikirjoitus. Kyseisen kuvan analyysikirjoitus oli seuraavanlainen:

Valokuvassa parantaja esittelee rituaalisia esineitä, jotka toimivat siltana näkyvän todellisuuden ja kosmisen yhteisön välillä. Näkyvässä todellisuudessa ilmenevä sairaus tai ongelma ja kosmisesta yhteisöstä tuleva ratkaisu kohtaavat näissä kolmessa rituaalisessa esineessä. Terapeuttisessa prosessissa parantaja käyttää rituaalisia esineitä kutsuakseen kosmista yhteisöä aktiiviseen toimintaan ongelman ratkeamiseksi tai sairauden paranemiseksi. Tässä parannustoiminnassa kosmiseen yhteisöön kuuluvat Pyhä Henki, Jumala ja pahat henget. Kosminen yhteisö todellistuu kirouksena, joka aiheuttaa sairauden sekä paranemisena, jossa kosminen yhteisö, tässä tapauksessa Pyhä Henki, toimii aktiivisesti sairauden parantajana, ihmisen eheyttäjänä ja kirouksen purkajana.

Analyysin seuraavassa vaiheessa analyysikirjoituksen sisältöä tarkasteltiin suhteessa muuhun aineistoon. Edellä esitetystä analyysikirjoituksesta muodostettiin seuraava erittelevä kirjoitus.

Analyysin sisällön vertaaminen muuhun tutkimusaineistoon: Muun aineiston analyysissä on tullut esille sairauksien selittäminen yliluonnollisella alkuperällä. Tässä rukoustoiminnassa, jota valokuvassa esiintyvät rituaaliset esineet todentavat, pyydetään kosmista yhteisöä puuttumaan aktiivisesti terapeuttiseen prosessiin. Tämä tukee muusta aineistosta esille nousevia tulkintoja siitä, että yliluonnollinen selittävä tekijä liitetään useimmiten yhteisössä sairauden alkuperään ja sairaudesta paranemiseen. Vaikka tämän parantajan toiminnassa rukous toimii itsenäisenä elementtinä terapeuttisessa prosessissa, on rukouksella rituaalisten esineiden kautta symbioottinen suhde aineeseen. Ainetta tässä kuvaavat rituaaliset esineet. Valokuvan konkreettiset rituaaliset esineet todentavat uskon kosmiseen todellisuuteen ja rukouksen parantavaan voimaan, joilla on henkistä ja hengellistä sekä kokonaisterveyttä tukeva vaikutus.

Tämän lisäksi sisältö eriteltiin vielä luokkiin jotka vastasivat muun tutkimusaineiston luokittelua. Näin valokuva-analyysin tuottama aineisto tuotti siis sisältöjä alaluokkiin, pääluokkiin ja näitä yhdistäviin yläkategorioihin. Valokuva kuvattiin myös keskeisten käsitteiden avulla, joita tämän kuvan kohdalla olivat käsitteet:

• henkiparannustoiminta, jossa elementtinä rukous
• yliluonnollinen toimii parantajaa hyväksi käyttäen
• rukous terapeuttisen prosessin alullepanijana
• rituaaliset välineet siltana kosmiseen yhteisöön.

---

6. Oppimistehtävä

Tämä oppimistehtävä soveltuu osaksi metodiopintoja eri tieteenalojen kandidaatti- tai maisteriopinnoissa sekä ammattikorkeakouluopinnoissa.

Tehtävän tavoitteet:

Oppimistehtävän tavoitteena on oppia tarkastelemaan kriittisesti valokuvan ja valokuvaamisen merkitystä osana tutkimuksen tekemisen prosessia ja tutkimusaineistoa.

Oppimistehtävän tekemisen jälkeen opiskelija:

• ymmärtää, mistä erilaista valokuvamateriaalia voidaan hankkia tutkimusta varten
• on tietoinen, millaiset tutkimuseettiset näkökohdat liittyvät valokuvien käyttöön tutkimuksessa
• hallitsee multimediakirjoituksen laatimisen valmiista valokuva-aineistosta
• löytää valokuvista tutkimuskysymyksen kannalta merkityksellisiä elementtejä ja osaa kuvata niitä esseemäisessä kirjoituksessa.

Oppimistehtävässä käytettävä materiaali:

Oppimistehtävän osassa yksi voidaan käyttää tietovarantoon tallennettua valokuvamateriaalia tai omaan oppimistehtävään tai tutkimukseen liittyvää valokuvaa. Oppimistehtävän osa kaksi perustuu tietovarantoon tallennetulle valokuvalle.

Oppimistehtävän tuotokset:

1. Oppimistehtävän osion yksi tuotoksena syntyy noin 200 sanan mittainen multimediakirjoitus valokuvasta.
2. Oppimistehtävän osion kaksi tuotoksena syntyy 500-700 sanan mittainen esseemäinen kirjoitus.

Ohjeet oppimistehtävän tekemiseen:

Tämä oppimistehtävä on kaksiosainen.

Osa I.
Järjestelmään on tallennettu Karvisen tutkimusaineistoon lukeutuva valokuva tunnisteella Perinteinen parantaja kuva numero 02. Tutustu valokuvaan ja sitä koskeviin tunnistetietoihin (kuvausajankohta ja -paikka, asiasanat) sekä lue alkuperäistutkimuksen tiivistelmä saadaksesi käsityksen, minkä tyyppisestä tutkimuksesta on ollut kysymys. Laadi kyseisestä valokuvasta lyhyt multimediakirjoitus hyödyntäen tekstissä ja aineistossa esitettyjä muita multimediakirjoituksia. Vaihtoehtoisesti voit laatia multimediakirjoituksen omasta oppimistehtävään tai tutkimukseesi liittyvästä valokuvasta.

Osa II.
Valitse tietovarantoon tallennetuista valokuvista yksi. Tarkastele valokuvaa ja siitä kirjoitettua multimediakirjoitusta sekä kuvan taustatietoja. Pohdi millaisia eettisiä näkökulmia kyseisen kuvan käyttöön tutkimuksessa liittyy. Tarkastele myös kriittisesti, millaista tietoa tästä valokuvasta voidaan saada Karvisen (2009) tutkimuksen tutkimuskysymykseen: "Kuvailla, millaisia henkisen ja hengellisen terveyden käsityksiä Kendun sairaalan henkilökunnalla ja potilailla sekä sairaalassa asioivilla kyläläisillä on". Millaisin menetelmin kuvaa voitaisiin mielestäsi analysoida? Tarkastele edellä mainittuja asioita pohdiskelevassa essee-kirjoituksessa, jonka pituus on 500-700 sanaa.

Lähteet