KvaliMOTV

Ajankohtaista | MOTV-lista | Palaute

Menetelmäopetuksen tietovaranto - KvaliMOTV
!

Laadullisen tutkimuksen verkkokäsikirja on Tietoarkiston uusi kvalitatiivisten menetelmien opetus- ja oppimateriaali.

5.6 Sosiaalinen konstruktionismi

Karkeasti tiivistäen sosiaalinen konstruktionismi on tutkimuksellinen viitekehys, jonka mukaan sosiaalinen todellisuutemme rakentuu (rakentaa= construct) sosiaalisessa, kielellisessä vuorovaikutuksessa. Sosiaalinen konstruktionismi liittyy keskeisesti 1960-70-luvuilla tapahtuneeseen niin kutsuttuun kielelliseen käänteeseen. Tuolloin käytiin keskustelua siitä, mitä oikeastaan tulisi tutkia ja millä menetelmillä. Kritiikin kohteina olivat mm. tutkimuksen mekanistisuus, individualistisuus, länsimaalaisuus, näennäisobjektiivisuus, määrällisyys ja tutkimustulosten relevanssi. Kokeellista tutkimusta kritisoitiin mm. sen eettisten ongelmien, kuten ihmisten manipuloimisen, vuoksi. Kielellinen käänne tarkoittaa käytännössä tutkimuksellisen painopisteen muutosta: koska kielen ajateltiin/ajatellaan rakentavan keskeisesti sosiaalista todellisuutta, osa tutkijoista alkoi suunnata tutkimuksellisen mielenkiintonsa kieleen.

Kielellistä tutkimusta voidaan harjoittaa hyvin monella tapaa. Yhteistä kielelliselle orientaatiolle (sosiaalitieteissä) on kuitenkin sosiaalinen konstruktionismi, joka toimii erilaisten kielellisten lähestymistapojen laajempana viitekehyksenä, kattokäsitteenä kulttuuristen ilmiöiden ja diskursiivisten menetelmien käyttämisessä. (ks. esim. Aro 2001).

Sosiaalisen konstruktionismin näkökulmasta tarkasteltuna todellisuuden voidaan ajatella rakentuvan kielellisessä vuorovaikutuksessa (Berger & Luckman 1994). Todellisuudesta voidaan konstruoida useita eri versioita: elämästämme ei niinkään ole olemassa absoluuttisia totuuksia, vaan pikemminkin erilaisia selitystapoja ja kertomuksia. Sosiaalista konstruktionismia on väljempää ja tiukempaa, mutta jotakin yhteistäkin tämän viitekehyksen omaksuneilla tutkijoilla on. Esimerkiksi Vivienn Burr (2003, 2-5) on listannut neljä pääkohtaa, jotka yhdistävät "sosiaalisia konstruktionisteja":

  1. kriittisyys itsestäänselvyyksiä kohtaan
  2. käsitystemme historiallis-kulttuurisuus (relatiivisuus)
  3. tiedon syntyminen sosiaalisissa prosesseissa
  4. tiedon ja sosiaalisen toiminnan yhteenkuuluminen.

Jos tutkimukselliseksi viitekehykseksi valitaan jokin sosiaalisen konstruktionismin mukainen tarkastelutapa, on tutkimuskohteena kieli. Kieli ymmärretään suhteelliseksi, käyttäjistään riippuvaiseksi, tilannesidonnaiseksi, seurauksia tuottavaksi ja sosiaalisen elämämme kannalta merkitykselliseksi tekijäksi.

Tutkimuksessa suhde kieleen on tärkeä, sillä tutkijan tulee määritellä, miten hän tutkimustuloksiinsa suhtautuu. Myös tutkimus sinänsä on kielellinen konstruktio; rakennelma tietyistä puitteista tietyissä olosuhteissa. (Tutkimuksen arviointi).

Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto Menetelmäopetuksen tietovaranto
FSD