6.2 Aineiston määrä ja tutkittavat

Kuinka paljon aineistoa pitäisi olla? Kysymys on yksinkertainen, mutta vastaus jo monimutkaisempi. Ei ole olemassa sääntöä, jonka perusteella voisi määritellä vaikkapa tarvittavien haastateltavien määrän. Aineiston kokoa voidaan kuitenkin rajata esimerkiksi sen mukaan, onko kyseessä opinnäytetyö vai jokin suurempi tutkimushanke. Ensimmäisen opinnäytetyön kohdalla kannattaa ajatella resursseja niin omien taitojen, ajan kuin rahankin suhteen. Aineiston hankintaan ei saisi mennä kohtuuttoman paljon aikaa ja energiaa, sillä jo aineiston purkaminen on aikaa vievää. Yhden haastattelutunnin purkamiseen menee litteroinnin tarkkuudesta riippuen 6-12 tuntia.

Lähtökohtana aineiston kokoa ja edustavuutta ajatellen on peruskysymys siitä, ollaanko tekemässä kvantitatiivista vai kvalitatiivista tutkimusta. Kvantitatiivisessa tutkimuksessa voidaan pyrkiä yleistettäviin päätelmiin, mikäli tutkittavasta perusjoukosta on tehty huolellinen otos. Kvantitatiivisia menetelmiä voidaan käyttää myös kuvaamaan tutkimuksen kohteena olevaa ilmiötä tai sitä kuinka yleisestä ilmiöstä on kyse. Kvantitatiivisin menetelmin voi tutkia myös todennäköisyyksiä ja tilastollisia yhteyksiä eri asioiden välillä. Kvantitatiivisella tutkimuksella ei siis aina pyritä etsimään syy-seuraus -suhteita.

Kvalitatiivisessa tutkimuksessa tavoitteena on usein jonkin ilmiön ymmärtäminen, ei tilastollisten yhteyksien etsiminen. Tämä mahdollistaa sen, ettei tutkimusaineiston tarvitse välttämättä olla suuri, joskus yksikin tapaus voi riittää.

Aineiston valinta riippuu siitä, mikä tutkimuksen näkökulma on; halutaanko aineistoon tutkittavan ilmiön omakohtaisesti tuntevien ihmisten näkemyksiä ja kokemuksia vai halutaanko aineistoa, jossa ilmiötä käsitellään eri tavoin mediassa tai poliittisissa päätöksissä. Valintaan vaikuttavat ratkaisevasti tutkimuskysymykset. Kun tutkimuskysymyksenä on "miten koti-isyys vaikuttaa puolisoiden välisiin suhteisiin?", on tarkoituksenmukaista etsiä haastateltaviksi perheitä, joissa isä on kotona. Koti-isyydestä kertovien lehtiartikkeleiden kerääminen aineistoksi on puolestaan oikea valinta silloin, kun tutkimuskysymys on "millä tavalla koti-isyydestä puhutaan julkisuudessa?" Jos taas tutkimuksessa etsitään vastausta siihen, miten vanhemmuutta ohjataan perhepolitiikalla, hankitaan aineistoksi perhepolitiikkaa koskevat päätökset ja niiden valmisteluasiakirjat.

Laadullisessa tutkimuksessa puhutaan harkinnanvaraisesta otoksesta. Tällä tarkoitetaan, että yleensä aineisto/tutkittavat valitaan tutkijan asettamien kriteereiden perusteella. Kun tutkimusaineisto kerätään ihmisiltä, tutkittavia voidaan etsiä esimerkiksi jo olemassa olevien kontaktien avulla, niin kutsutulla lumipallotekniikalla. Siinä tutkimukseen osallistuvalta pyydetään vinkkejä muista soveltuvista osanottajista. Tutkittavia voi myös hakea esimerkiksi ilmoituksella tiedotusvälineissä. Jälkimmäisessä tapauksessa tutkimuksesta kiinnostuneet voivat itse lähestyä tutkijaa, jos he ovat kiinnostuneita aiheesta ja kokevat soveltuvansa tutkimukseen osallistujaksi.

Aivan millä keinoin tahansa ei tutkittavia kuitenkaan voi haalia. Tutkimukseen osallistumisen tulee aina olla vapaaehtoista. Ihanteellista olisi, että tutkittavat olisivat omasta vapaasta tahdostaan innostuneita osallistumaan tutkimukseen. Tutkittavia valitessa on merkittävää muistaa pyytää myös lupa tutkimuksen suorittamiseen. Jos tutkitaan esimerkiksi päiväkotilapsien sosiaalista kehitystä, on tutkimuslupa pyydettävä sekä päiväkodilta että tutkittavien lasten vanhemmilta (ks. tarkemmin Kuula 2006, 147-153).

Aineiston kattavuudella tarkoitetaan sitä, että aineiston määrä on riittävä suhteessa analyysin pohjalta esitettyihin tulkintoihin. Aineiston kattavuuteen liittyvät aineiston rajaaminen, kyllääntyminen, yleistäminen ja edustavuus.