Työväenluokkaan samastuminen ja koetut yhteiskunnalliset ristiriidat
Yhteiskuntaluokalla on merkitystä, eikä Suomi ole kansainvälisessä vertailussa niin keskiluokkainen kuin yleisesti ajatellaan. Professori Semi Purhonen tarttui International Social Survey Programme (ISSP) -tutkimuksen yhteiskunnallista eriarvoisuutta kartoittavaan yhdistettyyn aineistoon. Purhonen tarkastelee tässä lähemmin vuosien 2009 ja 2019 dataa.
Artikkeli sisältää kuviota, jotka eivät ole saavutettavia.
Subjektiivisella luokkasamastumisella on nykyäänkin väliä, sillä joskus se selittää jopa objektiivista luokka-asemaa paremmin esimerkiksi tulojen ja varallisuuden jakautumista (Oesch & Wigna 2023). Luokkasamastuminen avaa myös näkökulman yhteiskuntaluokan kokemuksellisuuteen ja merkitykseen ihmisten arkielämässä (Skeggs 2014), siihen, millaisena vaikkapa työväenluokan tai "duunarien" asema ja arvostus näyttäytyvät ja koetaan, usein erotuksena keskiluokasta tai johtavassa asemassa työskentelevistä.
Siinä missä pelkän luokkasamastumisen tarkastelu voi joskus tuottaa turhan staattisen kuvan luokan kokemuksellisuudesta, ihmisten kokemus sosiaalisten ryhmien välisten ristiriitojen voimakkuudesta korostaa kamppailun ja konfliktin ulottuvuuksia (esim. Edlund & Lindh 2015).
Jos työväenluokkaan samastuvat kokevat köyhien ja rikkaiden, työväenluokan ja keskiluokan tai johtajien ja työntekijöiden väliset ristiriidat voimakkaammin kuin muut, eikö tuota kokemusta yhteiskunnallisista konflikteista voi tulkita yhtenä työväenluokkaan samastumisen osatekijänä (vrt. Robison & Stubaker 2018)? Miksi ajankohtaista tutkimustietoa luokkasamastumisesta, joka asettaisi Suomen kansainvälisesti vertailevaan laajempaan kontekstiin nimenomaan työväenluokkaan samastumisen ja siihen liittyvien konfliktikokemusten osalta, on vain vähän tai hajanaisesti?
Muun muassa tällaisia kysymyksiä – joista on lakkokevään 2024 edetessä tullut yhä ajankohtaisempia – olen viime aikoina pohtinut. Syynä on ensinnäkin johtamani akatemiahanke "Työväenluokan kulttuurit 2020-luvulla", jonka yksi keskeisistä kysymyksistä koskee työväenluokan kulttuurin väitettyä fragmentoitumista viime vuosikymmeninä luokkasamastumisen ollessa yksi luokan yhtenäisyyden klassisista osoittimista. Toiseksi pidän parhaillaan yhteiskuntatutkimuksen opiskelijoille pienimuotoista menetelmäkurssia "Arvostusten vertaileva tutkimus kyselyaineistoilla: International Social Survey Programme 40 vuotta", jossa käytettävät aineistot antavat pohdinnoille empiiristä selkänojaa.
Aikasarja mahdollistaa vertailun
Joskus tutkija-opettajaa onnistaa. Juuri kun olin valmistelemassa mainitulle kurssille aineistodemonstraatiota ISSP:n viimeisimmän eriarvoisuusmoduulin Suomen aineistoa (2019) käyttäen, sähköpostiin kolahtaa viesti, että GESIS on julkaissut uuden kumuloidun version vuosina 1987, 1992, 1999, 2009 ja 2019 kerätyistä eriarvoisuusmoduuleista. Se sisältää yli 157 000 vastaajaa 35 maasta (ISSP Research Group 2024).
Tätä aineistoa käyttäen saan tarkasteluuni helposti sekä ajallista muutosta että maiden välisiä eroja koskevan vertailuasetelman, vaikka rajaudunkin vain vuosiin 2009 ja 2019, joissa Suomi on mukana. Ennen kaikkea aineistoihin sisältyy – monien muiden eriarvoisuutta luotaavien kysymysten sekä monipuolisten taustamuuttujien ohella – sekä klassinen muuttuja luokkasamastumisesta että sosiaalisten ryhmien välisten ristiriitojen kokemisen voimakkuutta mittaavia kysymyksiä.
Niitä tarkastellessa Suomi voidaan asettaa kansainväliseen vertailuun osaksi 22 maan joukkoa, jossa kiinnostukseni kohteena olevat muuttujat kysyttiin identtisesti molempina vuosina. Maita ovat Australia, Uusi Seelanti, USA, Chile, Venezuela, Etelä-Afrikka, Taiwan, Israel, Venäjä sekä yhteensä 13 Euroopan maata mukaan lukien esimerkiksi kaikki Pohjoismaat sekä Saksa, Iso-Britannia ja Italia. Näin rajaten tapausmäärä on 62 160 vastaajaa.
Kuinka keskiluokkainen Suomi onkaan?
Alustavien tulosteni mukaan usein kuultu näkemys Suomesta poikkeuksellisen keskiluokkaisena maana on kansainvälisessä katsannossa perusteeton. Työväenluokkaan samastuminen on Suomessa verrokkimaihin nähden korkeampaa keskitasoa, yhdeksänneksi yleistä (Kuvio 1). Suomessa työväenluokkaan samastuu 27 prosenttia vastaajista. Lähimpiä verrokkeja ovat Yhdysvallat ja Etelä-Afrikka – joka tosin poikkeaa kaikista muista maista "alaluokkaan" samastuvien suurella osuudellaan. Tutummista vertailumaista lähimpinä ovat Saksa ja Ruotsi. Työväenluokkaan samastuminen ei ole vähentynyt Suomessa vuosikymmenen aikana, toisin kuin joissain vertailumaissa kuten Yhdysvalloissa tai Saksassa.
Kuvio 2 näyttää, miten koettujen sosiaaliryhmien välisten konfliktien voimakkuus jakautuu maittain. Tutkimuksessa yleistyneen tavan mukaan köyhien ja rikkaiden, työväenluokan ja keskiluokan sekä johtajien ja työntekijöiden välisten ristiriitojen kokemusta voidaan ajatella summamuuttujana yhteen laskien "vertikaalisina" sosiaalisina konflikteina, mutta kuvio esittää kunkin myös erikseen. Suomessa koetut ristiriidat ovat jälleen keskitasoa voimakkaampia. Kahdeksassa maassa ristiriidat koetaan vielä vahvemmin (mm. köyhimmissä maissa kuten Etelä-Afrikassa, mutta toisaalta myös Italiassa) ja kolmessatoista heikommin. Tanska, Islanti ja Norja ovat maat, joissa konfliktien kokeminen on vähäisintä.
Luokkasamastumisen ja sosiaaliryhmien vertikaalisten ristiriitojen kokemisen voimakkuuden välillä on odotetusti selvä yhteys: mitä "alemmas" luokkien hierarkiassa samastuu, sitä voimakkaampi on kokemus konflikteista. Suomessakin työväenluokkaan samastuvat kokevat vertikaaliset yhteiskunnalliset ristiriidat selvästi voimakkaampina kuin keski- tai ylempiin luokkiin samastuvat suomalaiset, mutta kuitenkin vähemmän voimakkaina kuin työväenluokkaan samastuvat monissa räikeämmän eriarvoisuuden luonnehtimissa maissa (kuten Etelä-Afrikassa tai Chilessä). Näissä maissa eri luokkiin samastuvien väliset erot ristiriitojen kokemisen voimakkuudessa eivät ole kuitenkaan suuria: myös keski- ja ylempiin luokkiin samastuvat kokevat ristiriidat niissä voimakkaina.
Tasa-arvoisemmissa ja vauraammissa maissa luokkasamastumisen ja ristiriitojen koetun voimakkuuden välinen yhteys on vahvempi. Tuo yhteys näyttää olevan Suomessa koko maajoukon voimakkain – vain Australia, Uusi-Seelanti, Ruotsi ja Bulgaria pääsevät edes lähelle. Myös tasoeroja tarkastellen ristiriitojen kokemus on Suomessa työväenluokkaan samastuvien keskuudessa huomattavasti voimakkaampaa kuin esimerkiksi muissa Pohjoismaissa, joskin ero Ruotsiin verrattuna on pieni. Kuten luokkasamastumisen yleisyyskään, kokemus vertikaalisten yhteiskunnallisten konfliktien voimakkuudesta ei ole juurikaan muuttunut Suomessa vuosikymmenen aikana sen paremmin yleisesti ottaen kuin työväenluokkaan samastuvien keskuudessakaan.
Ristiriitojen voimakkuudessa eroa maiden sisällä ja välillä
Tarkastellut maat eroavat siis toisistaan siinä, missä määrin luokkasamastuminen – ja erityisesti työväenluokkaan samastuminen – määrittää sosiaaliryhmien välisten ristiriitojen kokemisen voimakkuutta. Nämä erot ovat maiden sisäisiä. Jos maita taas vertaillaan toisiinsa keskimääräisen luokkasamastumisen ja sosiaaliryhmien konfliktien kokemisen voimakkuuden osalta, näkyviin tulevat maakohtaiset erot eriarvoisuudessa ja elintasossa (ks. Kuvio 3).
Tällöinkään Suomi ei tosin sijoitu Tanskan, Islannin ja Norjan kaltaisten "mallimaiden" joukkoon, joita luonnehtii samastuminen keski- ja ylempiin luokkiin sekä vähäiset konfliktikokemukset. Lähimpiä verrokkeja ovat Australia ja Saksa. Maatason eroihin keskittymisen ei pidä antaa hämärtää sitä, että maiden sisäisen kerrostuneisuuden kannalta luokkasamastumisen yhteys sosiaaliryhmien konfliktien kokemisen voimakkuuteen on selvintä juuri Suomen ja Ruotsin kaltaisissa maissa. Tämän tarkempi analysoiminen on tärkeä jatkotutkimuksen aihe.
ISSP:n julkaisema uusi kumuloitu eriarvoisuusmoduuli löi kohdallani lopulta kolme kärpästä yhdellä iskulla: sen, millaisen datademonstraation pidin kurssillani, millaisen esitelmän siitä rakensin Sosiologipäiville – ja vieläpä tämänkin kirjoituksen aiheen. Suuri etu valmiiksi kumuloiduissa ISSP:n aineistoversioissa on siinä, että niiden avulla pääsee matalalla kynnyksellä kiinnostavien ja yhteiskunnallisesti tärkeiden, ajallisesti ja kansainvälisesti vertailevien tutkimusasetelmien kimppuun.
Teksti: Semi Purhonen. Kuva: Tampereen yliopisto. Kuvaajat: Semi Purhonen.
Kirjoittaja on sosiologian professori Tampereen yliopistossa. Kirjoitus
perustuu hänen Sosiologipäivillä 22.3.2024 Kuopiossa pitämäänsä
esitelmään "Työväenluokkaan samastuminen ja koetut vertikaaliset
konfliktit sosiaaliryhmien välillä: Suomi kansainvälisessä vertailussa
2009 ja 2019".
Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Tietoarkisto-lehdessä toukokuussa 2024.
ISSP – INTERNATIONAL SOCIAL SURVEY PROGRAMME
ISSP on maailmanlaajuinen yhteiskuntatieteellinen vertailututkimusohjelma, joka perustuu kansainvälisesti harmonisoituun vuosittaiseen aineistonkeruuseen osallistujamaissa. Tutkimuksen teema vaihtuu joka vuosi, mutta kutakin teemaa toistetaan noin kymmenen vuoden välein. Mukana tutkimusohjelmassa on nykyisin yli 40 maata kaikilta asutuilta mantereilta.
ISSP-aineistonkeruu alkoi vuonna 1985. Suomi liittyi mukaan vuonna 2000, jolloin tutkimuksen aiheena oli ympäristö. Eri tutkimusaiheita on 12, uusimpana tulossa oleva yhteiskuntien digitalisoituminen.
Suomen osallistumista organisoi Tietoarkisto. Tutkimuksen kansallisina vastuututkijoina ovat koko jäsenyyden ajan toimineet Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tutkijat. Nykyinen päätutkija on sosiologian professori Semi Purhonen. Aineiston keruuorganisaationa on toiminut lähes joka kerralla Tilastokeskus.
Kansainvälisen aineistojen arkistoinnista vastaa Saksan tietoarkisto GESIS, joka julkaisee ISSP-sivuillaan muun muassa aineistojen muuttujaraportit ja kyselylomakkeet. Tarjolla on runsaasti kuvailutietoa. Datatiedostot voi ladata suoraan omalle koneelleen. Palvelun käyttö vaatii kuitenkin rekisteröitymisen. Suomen aineistot ovat saatavilla Tietoarkiston palveluportaali Ailasta rekisteröityneille käyttäjille.
