Ydinjätepäätöksestä yksinäisyyden kysymyksiin
Kvalitatiivisia aineistoja on voinut tallentaa Tietoarkistoon 20 vuoden ajan. Niitä on saatavilla yli kolmesataa. Tasaluku 300 saavutettiin viime elokuussa, kun Yksinäinen – yhdessä ja erikseen 2020–2021 -aineisto julkaistiin Ailassa. Tietoarkistossa alusta saakka työskennellyt Arja Kuula-Luumi on tyytyväinen kvalitatiivisten aineistojen määrän kasvuun. Hän muistaa alkuajoilta vuosia, jolloin kvalitatiivisia aineistoja saattoi tulla vain viisi vuodessa.
Yksinäinen – yhdessä ja erikseen on tekstimuotoinen, kuten valtaosa arkistoiduista kvalitatiivisista aineistoista. Aineisto on Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran keräämä. Myös ensimmäinen, toukokuussa 2003 julkaistu, kvalitatiivinen aineisto on tekstimuotoinen, joskin hyvin erilainen kokonaisuus. Se on Ydinjätepäätös 2001, joka koostuu julkisista asiakirjoista ja eduskuntakeskusteluista. Usein tekstiaineistot ovat litteroituja haastatteluja, kilpakirjoituksen tai kirjoituskeruun satoa.
Kvalitatiiviset aineistot voivat sisältää myös valokuvia tai tutkijan tutkimustarkoitukseen koostaman lehtiaineiston artikkeleita. Tietoarkistoon ei oteta yksinomaan liikkuvaa kuvaa sisältävää aineistoa. Kehotamme asiakkaita kääntymään videoaineiston keruuta suunnitellessaan Kielipankin puoleen.
Penna edistää kirjoitusaineistojen arkistointia
Tutkittavien kirjoituksista muodostuvien aineistojen määrää kerryttää nykyisin paitsi yhteistyö Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kanssa myös Tietoarkiston 2017 käyttöön ottama kirjoitusaineistojen keruutyökalu Penna. Kun tutkija kerää kirjoitusaineiston Pennalla, tutkittavien informointi ja aineiston käsittely pystytään toteuttamaan aineistojen arkistointi ja jatkokäyttö huomioiden.
Kuula-Luumin mukaan Pennan vaikutus kvalitatiivisten aineistojen arkistointiin on ollut paitsi laadullinen myös määrällinen.
—Siitä lähtien kun Penna on ollut käytössä, arkistoiduista laadullisista aineistoista peräti kolmannes on ollut Penna-aineistoja. Jopa 44 prosenttia jatkokäytöstä kohdistuu Pennan avulla kerättyihin aineistoihin, hän sanoo.
Laadullisten kuvailusta arkistointiin
Tietoarkiston aloittaessa toimintansa vuonna 1999 Arja Kuula-Luumi palkattiin edistämään kvalitatiivisten aineistojen jatkokäyttöä. Tuolloin eri puolilla maata tutkijoiden hallussa olleita aineistoja alettiin kuvailla Tietoarkiston aineistoluetteloon. Ajateltiin, että aineistot ovat näin paremmin löydettävissä, vaikka pääsy niihin olikin jonkin muun organisaation tai aineiston keränneen tutkijan käsissä.
Vain kuvailtujen aineistojen luetteloa ylläpidettiin vielä pitkään sen jälkeen, kun kvalitatiivisten aineistojen arkistointi aloitettiin. Pelkästään aineistoja kuvailemalla ei ollut kuitenkaan mahdollista varmistaa niiden pitkäaikaissaatavuutta.
Kun uuden aineistoluettelo Ailan käyttöönottoa valmisteltiin viime vuosikymmenen alkupuolella, monia kuvailtujen aineistojen yhteyshenkilöitä ei tavoitettu. Niinpä ei ollut mahdollista selvittää aineistojen saatavuutta. Vain kuvailtujen aineistojen luettelosta luovuttiin osin tästä syystä, osin teknisin perustein. Ailassa julkaistaankin vain sellaista aineistoa, joka on sieltä ladattavissa Tietoarkiston käyttöehtojen mukaisesti.
Eettistä pöyristymistä ja kulttuurityötä
20 vuotta sitten tutkimuskulttuuri ei suosinut aineistojen arkistointia eikä varsinkaan kvalitatiivisten aineistojen arkistointia. Tietoarkistossa kulttuurin kehittämiseksi saatiin tehdä runsaasti töitä.
Kuula-Luumi muistelee, miten tutkijoita yritettiin tavoittaa tutkimusjulkaisujen sisältämien aineistokuvausten perusteella sähköpostitse ja puhelimitse. Aluksi ajatus arkistoinnista herätti tutkijoissa yleensä jonkinlaista kauhua ja pöyristymistä.
—Olimme altavastaajia, ikään kuin toiminta olisi ollut epäeettistä, sanoo Kuula-Luumi. Tutkijoiden kielteisen suhtautumisen perusteluna oli usein tutkittaville annettu lupaus, ettei aineistoa käytä kukaan muu kuin tutkija itse tai tutkimusryhmä.
Tietoarkiston kulttuurityö ei ollut pelkkää tutkijoiden tavoittelemista ja suostuttelua. 2000-luvun puolivälissä tuotettiin oppimateriaalia, jonka tavoitteena oli vahvistaa tutkimusaineistojen jatkokäyttöä ja siinä tarvittavia taitoja. Oppimateriaalihankkeen tuloksena syntyivät muun muassa suosittu menetelmäopetuksen tietovarannon kvalitatiivisten menetelmien osio, KvaliMOTV ja Arja Kuula-Luumin (ent. Kuula) teos Tutkimusetiikka: aineistojen hankinta, käyttö ja säilytys (2006), josta tuli laajalti käytetty oppikirja.
—Yhtäkkiä tutkimuseettisten asioiden hallinta olikin Tietoarkistolla, Kuula-Luumi kuvaa teoksensa aiheuttamaa käännettä suhtautumisessa.
— Kirja auttoi levitessään laadullisten aineistojen arkistointia, mutta erityisesti siinä auttoivat tietoarkistolaisten lukuisat esitykset eri tilaisuuksissa. Niissä oli mahdollisuus myös jutella tutkijoiden kanssa, hän jatkaa.
Aineiston hallinnan vuosikymmen
Nykyisin tutkimusorganisaatioilla on avoimuutta tukevat politiikat, jotka ovat osaltaan auttaneet kääntämään vallitsevan mielipiteen aineistojen avoimuutta suosivaksi. Aineiston hallinnan ajatellaan nyt olevan tutkijan perustaito, olipa aineisto kvalitatiivista tai kvantitatiivista. Aineistojen avoimuus onkin huomattavassa nosteessa.
On kuitenkin vain runsas kymmenen vuotta siitä, kun Suomen Akatemia alkoi vaatia jonkinlaista mainintaa tutkimusaineistojen tiedonhallinnasta rahoitushakemuksiin. Nykytilanteeseen, jossa vaaditaan erillistä aineistonhallintasuunnitelmaa ja aineiston avaamista pääsääntönä, on tultu muutaman askelen kautta. Näissä askeleissa Tietoarkisto on ollut tiiviisti mukana. Muutos on ollut erityisen voimallinen kvalitatiivisten aineistojen avaamisessa.
Vuonna 2008 Tietoarkisto julkaisi ensimmäisen version Aineistonhallinnan käsikirjasta (tuolloin Tiedonhallinnan käsikirja). Käsikirjassa on aina ollut myös kvalitatiivisten aineistojen elinkaaren hallintaa tukevaa sisältöä. Tavoitteena on alusta lähtien ollut ohjata tutkijoita toimimaan niin, että aineisto on paitsi heidän itsensä käytettävissä huolellisesti dokumentoituna myös helpommin arkistoitavissa jatkokäyttöön. Tavoitteessa on onnistuttu erinomaisesti.
Kuula-Luumi kertoo, että nykyisin laadullisten aineistojensa arkistointia tutkimushankkeen alusta saakka suunnittelevat tutkijat varautuvat myös resursoimaan aineiston hallintaa. Näin ollen Tietoarkisto saa yhä useammin valmiiksi anonymisoitua ja hyvässä järjestyksessä olevaa laadullista aineistoa. Näissä tapauksissa tutkittavat ovat saaneet selkeän informaation tietojensa tallentamisesta Tietoarkistoon jatkokäyttöä varten.
Muutos ei ole täysin suoraviivaista. Kulttuurin muuttaminen ja avoimuuden ylläpitäminen vaatii jatkuvaa työtä.
—Paljon on edelleen tutkimushankkeita, joissa ei suunnitella alusta alkaen aineistojen arkistointia. Usein tästä seuraa esimerkiksi, että tutkittaville ei ole kerrottu aikomuksesta arkistoida aineisto Tietoarkistoon, sanoo Kuula-Luumi.
Kvalitatiivisia aineistoja jatkokäytetään aktiivisesti
Kvalitatiiviset aineistot ovat suosittuja jatkokäyttäjien keskuudessa. Aineistoja käytetään tutkimukseen, mutta erityisen paljon opiskelutarkoituksiin, esimerkiksi graduihin ja menetelmäkurssien harjoituksiin. Tutkielmissa erityisen suosittuja ovat olleet köyhyyskokemuksia kartoittaneet kirjoitusaineistot, joista varhaisin on kerätty 2006. Tuore hittiaineisto menetelmäharjoituksissa on ollut Kokemuksia itsensä johtamisesta asiantuntijatyössä 2020. Se on kerätty Pennalla ja sitä käyttävät yhteiskuntatieteiden opiskelijoiden ohessa sujuvasti myös kauppatieteiden opiskelijat.
Viime vuonna kvalitatiivisten aineistojen lataaminen lisääntyi edeltävään vuoteen verrattuna 66 prosenttia. Kvantitatiivisten aineistojen lataaminen lisääntyi samaan aikaan 38 prosenttia. Kvalitatiivisten aineistojen suosio jatkaa edelleen voimakasta kasvuaan.
Teksti ja kuva: Helena Laaksonen. Laadullisten aineistojen arkistoinnin aikajanan teksti: Arja Kuula-Luumi, visuaalinen esitys: Tuomas J. Alaterä.