Mielipidetutkimus



Yhteiskunnallisten mielipiteiden tutkiminen

Ihmisten mielipiteitä tiedustellaan monista asioista ja kyselyjä tehdään eri tavoin. Suppeimmat ovat muutaman kysymyksen tiedusteluja, kun taas laajimmat mielipidetutkimukset voivat sisältää satoja kysymyksiä. Myös politiikkaa ja yhteiskuntaa koskevat mielipidetutkimukset voivat olla laajuudeltaan hyvin erilaisia.

Kyselyjä tehdään yhä enemmän internetissä ja tietoja kerätään myös puhelimitse ja kirjeitse. Lisäksi kyselyjä toteutetaan käyntihaastatteluina. Näissä yrityksen tai organisaation palkkaamat haastattelijat haastattelevat ihmisiä heidän kotonaan tai muussa paikassa. Tiedonkeruutapoja on mahdollista yhdistellä. Tunnettuja kyselytutkimusten toteuttajia ovat Suomessa Tilastokeskus sekä jotkin kaupalliset yritykset, kuten TNS-Gallup ja Taloustutkimus Oy.

Ketkä teettävät mielipidetutkimuksia? Uutisissa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa tyypillisimmät mielipidetiedustelut ovat median teettämiä. Ne ovat yleensä menetelmiltään samanlaisia kuin laajemmatkin mielipidetutkimukset. Tunnetuimpia ovat puolueiden kannatusmittaukset, joita teettävät ja julkaisevat säännöllisesti YLE ja Helsingin Sanomat.

Kannatusmittauksia sisällöllisesti laajempia ovat erilaiset barometrit, joita esimerkiksi viranomaiset ja monet järjestöt käyttävät alansa kannalta keskeisten asioiden seuraamiseen. Barometrit voivat kartoittaa vastaajiensa arvomaailmaa ja niiden perusteella voidaan tehdä päätelmiä yleisestä mielipiteestä. Nimensä mukaisesti barometrit myös toimivat säännöllisin väliajoin jonkin aiheen mielipidepuntareina. Tavallisesti niiden vastaajat valitaan satunnaisesti kuhunkin tutkimukseen erikseen ja he edustavat täysi-ikäisiä suomalaisia.

Tietoarkistoon on tallennettu kymmeniä aineistosarjoja, jotka perustuvat barometrityyppiseen seurantaan. Lisäksi Tietoarkistoon on arkistoitu suuri joukko yliopistoissa toteutettujen, akateemisten tutkimushankkeiden kyselyaineistoja.

Yhteiskuntaa koskevat mielipidetutkimukset kohdistuvat valikoituihin yhteiskunnallisiin aiheisiin, eikä niillä yleensä ole kaupallisia tavoitteita. Tosin markkinatutkimuslaitokset tekevät jonkin verran yhteiskunnallisia tutkimuksia myös oma-aloitteisesti omiin kaupallisiin tarkoituksiinsa. Tällöin tutkimusten tulokset eivät välttämättä ole julkisia vaan ne jäävät vain tietojen ostajan haltuun.

Kuka laatii tutkimusten kysymykset? Median teettämissä ja julkaisemissa suppeissa mittauksissa kysymykset ovat lähes aina mielipidemittauslaitoksen laatimia. Laajemmissa barometriaineistoissa tai yliopistojen tutkimushankkeissa tutkijat hyödyntävät mittauslaitoksia aineistojen kokoajina ja he ovat laatineet kysymyslomakkeet itse.

Kunnolliset mielipidetutkimukset suunnitellaan aina huolellisesti ja niiden kysymykset ja vastausvaihtoehdot ovat tasapainoisia, eivät johdattelevia. Vastaajat on pyritty valikoimaan niin, että he edustavat riittävän kattavasti tutkimuksen kohteena olevaa ryhmää.

Niin sanotuissa väestötutkimuksissa tutkimuksen kohteena voivat olla esimerkiksi Suomessa asuvat täysi-ikäiset ihmiset. Koska kaikkien 18 vuotta täyttäneiden suomalaisten mielipiteiden tutkiminen ei ole järkevää eikä taloudellisesti mahdollista, kyselyyn valitaan satunnaisesti tarpeeksi suuri määrä vastaajia. Näin aineistosta saatavat tulokset ovat tilastollisesti riittävän luotettavia.

Riittävä vastaajamäärä ja tilastollinen luotettavuus riippuvat siitä, kuinka tarkkoja päätelmiä tutkijat haluavat tehdä kustakin tutkittavasta ryhmästä (esimerkiksi naiset tai 15─29-vuotiaat). Tavallisesti aikuisväestöön kohdistuvat valtakunnalliset mielipidetutkimukset perustuvat vähintään 1000─2000 satunnaisesti valitun vastaajan otoksiin.

Mielipide ja sen muodostuminen

Ihmiset muodostavat ja esittävät omia mielipiteitään monin tavoin. Harvalla on valmis mielipide joka asiaan. Jos aihe ei ole itselle tuttu, mielipidettä voi olla vaikea muodostaa. Suhtautuminen voi perustua tietoon, omiin kokemuksiin tai joskus ennakkoluuloihin. Usein nämä kaikki vaikuttavat.

Tuskin kukaan muodostaa omia käsityksiään täysin riippumatta muiden ihmisten mielipiteistä. Kodin, kavereiden ja viestinten välittämät käsitykset vaikuttavat omiin mielipiteisiin.

Faktoista eli tosiasioista mielipiteet eroavat siinä, että mielipiteitä ei tarvitse osoittaa oikeiksi tai vääriksi. ”Suomessa on ydinvoimaloita” on lause, jonka sisältö on nykyisin totta, eikä asia ole mielipidekysymys. Jos sen sijaan väitetään, että ”Suomen pitäisi luopua ydinvoimaloista”, voi väitteestä olla vaihtelevin perustein samaa tai eri mieltä.

Toisinaan oma mielipide hahmottuu vasta sitten, kun joku sitä kysyy. Mielipiteiden jäsentymistä saattaakin helpottaa se, että oman mielipiteen joutuu esittämään silloin tällöin.

On myös aivan luonnollista, että mielipiteet muuttuvat. Fiksut ihmiset tarkistavat mielipiteitään silloin, kun niiden muokkaamiseen voi olla syytä uuden tiedon tai uusien kokemusten myötä.

Arvot ja asenteet

Tietomillissä käytettävät kyselyaineistot sisältävät tietoa aikuisikäisen väestön ja nuorten yhteiskunnallisista mielipiteistä. Tämän ikäiset vastaajat ovat yleensä jo ehtineet muodostaa omia mielipiteitään, joten niiden ilmaiseminen on mahdollista.

Yhteiskunnallisia asioita koskevien mielipiteiden yhteydessä puhutaan usein myös yhteiskunnallisista arvoista ja asenteista. Arvot ovat pysyvimpiä mielipiteitä ja mielipiteet heijastavat arvoja. Pohjimmiltaan arvot ovat käsityksiä elämässä tärkeimmiksi koetuista asioista sekä hyvästä yhteiskunnasta ja maailmasta. Arvoille on tyypillistä, että ne asettuvat tai niitä voi ainakin yrittää asettaa tärkeysjärjestykseen.

Monia kymmeniä maailman maita koskevassa, 2000-luvulla toteutetussa vertailututkimuksessa (World Values Survey) havaittiin, että useimmissa maissa ihmiset asettavat hieman yli kymmenestä tiedustellusta arvosta tärkeimmäksi terveyden. Tutkimuksen suomalaisissa tuloksissa tärkeimmiksi arvoiksi nousivat terveys ja hyvät ihmissuhteet.

Arvot koskevat laajasti eri elämänalueita. Erityisesti yhteiskunnalliset arvot ovat tyypillisiä yhteiskunnallisissa aatteissa, poliittisissa ideologioissa ja joissakin uskonnoissa.

Asenteet eivät välttämättä ole yhtä muuttumattomia ja voimakkaita kuin arvot. Pelkistäen asenteet ovat jokseenkin pysyviä mielipiteitä. Suomen puhekielessä asenteilla ja mielipiteillä tarkoitetaan kutakuinkin samaa asiaa: melko pysyvää taipumusta suhtautua johonkin asiaan jollakin tavalla.

Sana asenne on sinänsä täysin neutraali, mutta tästä huolimatta joku saattaa haukkua toista asenteelliseksi. Kenties asiasta eri mieltä olevan mielipidettä vain pidetään vääränä. Kyse voi myös olla siitä, että asenteellinen ihminen ei myönnä tosiasioita, jota ovat ristiriidassa hänen asenteidensa kanssa. Mielipiteet ovat lukkiutuneita, eikä hän halua arvioida niitä uudelleen.

Oikeus omaan mielipiteeseen

Onko jokaisella oikeus omaan mielipiteeseen? Ainakin Suomessa vastaus on myönteinen: ”Kyllä”. Tämä on Suomen kaltaisen, demokratiaa ja tasa-arvoa tärkeänä pitävän maan yksi perusarvo.

Suomen ylin laki on perustuslaki, jonka kanssa muut maamme lait eivät saa olla ristiriidassa. Perustuslakimme kuudes pykälä toteaa, että ”ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä ja että ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella”. Toisten mielipiteitä tulee siis kunnioittaa, vaikka ne poikkeaisivat omista.

Lisäksi perustuslain seitsemäs pykälä korostaa mielipiteen vapautta: ”Jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen.”

Mutta onko jokaisella yhteiskunnan jäsenellä oikeus mihin tahansa mielipiteeseen? Periaatteessa kyllä, mutta joissakin tapauksissa oman mielipiteen mukainen toiminta ei ole sallittua tai se voi olla jopa lainvastaista. Jotkin mielipiteet voivat esimerkiksi olla ristiriidassa yleisesti hyväksyttyjen ihmisoikeuksien kanssa.

Kansanvallassa ratkaisee enemmistön mielipide. On mahdollista äänestää. Koska kaikki eivät voi aina olla mukana päättämässä, valitsemme myös edustajia ajamaan mielipiteitämme ja päättämään asioista puolestamme. Esimerkiksi vaaleissa ja erilaisissa äänestyksissä on tarjolla vaihtoehtoja, joista voi valita mieleisensä.

Oman mielipiteensä voi myös kirjoittaa sosiaaliseen mediaan, sanomalehden yleisönosastoon tai sen voi ilmaista allekirjoittamalla vetoomuksen tai kansalaisaloitteen. Muitakin tapoja löytyy runsaasti. Lisäksi erityisesti media on kiinnostunut teettämään mielipidemittauksia ajankohtaisista yhteiskunnallisista kysymyksistä ja kansalaisten mielipiteet välittyvät yhteiskunnalliseen päätöksentekoon muutakin kautta.

Perustuslain toinen pykälä tähtää myös siihen, että mielipiteellä on merkitystä: ”Kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen.”

Mielipidetutkimusten luotettavuus

Mielipidetutkimusten luotettavuus koostuu sisäisestä ja ulkoisesta luotettavuudesta. Sisäinen luotettavuus koskee kysymysten sisältöä ja laatua. Ovatko kysymykset sellaisia, että tutkittavasta asiasta saadaan oikea kuva? Ymmärtävätkö vastaajat kysymykset siten kuin kysymysten laatija on ajatellut? Ovatko vastausvaihtoehdot kattavia ja tasapainoisia?

Nasevat ja yksiselitteiset kysymykset sekä tasapainoiset ja toisensa poissulkevat vastausvaihtoehdot ovat välttämättömiä kunnollisessa mielipidetiedustelussa. Vastaajille voidaan tehdä myös niin sanottuja avokysymyksiä, joissa he saavat vastata esitettyyn kysymykseen vapaasti ilman vastausvaihtoehtoja. Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan ole yhtä taitavia ilmaisemaan mielipiteitään omin sanoin. Jos vastaajat eivät osaa tai halua sanoa kantaansa, on siihenkin syytä tarjota tilaisuus.

Tutkimustulosten ulkoinen luotettavuus koskee puolestaan sitä, kuinka luotettavasti tutkimusaineistosta voidaan tehdä päätelmiä siitä joukosta ihmisiä, joita tutkimus koskee. Tästä ryhmästä käytetään nimeä perusjoukko eli populaatio. Yleistäminen tarkoittaa sitä, että otoksesta tehdään perusjoukkoa koskevia päätelmiä riittäväksi arvioidulla tilastollisella todennäköisyydellä.

Suomessa esimerkiksi puolueiden kannatusmittauksissa on käytetty noin kahden tuhannen äänioikeutetun otoksia, jolloin suurimpien puolueiden kannatus kyetään arvioimaan melko varmasti noin kahden prosenttiyksikön tarkkuudella (± 2 prosenttiyksikköä).

Arvioinnin tilastollinen luotettavuus riippuu paitsi otoskoosta, myös siitä kuinka suuri puoleen kannatusprosentti on, ja siitä kuinka korkea tilastollinen luotettavuusvaatimus on. Jos puolueen kannatus on 20 prosenttia, 2000 hengen otoksesta laskettu tilastollinen virhemarginaali on 95 prosentin todennäköisyydellä ± 1,8 prosenttiyksikköä. Toisin sanoen: jos tutkimus toistettaisiin sata kertaa, kannatusprosentti osuisi 95 kertaa välille 18,2 – 21,8. Sen sijaan vain sadan vastaajan otoksella puolueen kannatusprosentin virhemarginaali olisi peräti ± 8 prosenttiyksikköä.

Tilastosattuma on kuitenkin vain yksi ulkoiseen luotettavuuteen liittyvä tekijä. Luotettavuuteen vaikuttavat myös otosten vinoutuminen eli se kuinka edustavia otokset ovat. Niin sanottua vastaajakatoa aiheutuu siitä, että kaikki tutkimukseen valitut eivät osallistu tutkimuksiin. Lisäksi vastauskatoa aiheuttaa se, että osa vastaajista ei vastaa yksittäisiin kysymyksiin.

Vinoutuminen tarkoittaa pelkistäen sitä, että otoksessa ja yksittäisten kysymysten vastaajina ei ole erilaisia vastaajaryhmiä oikeassa suhteessa. Jos esimerkiksi perusjoukossa on naisia noin joka toinen, saattaa heitä olla vastaajajoukossa paljon pienempi osuus. Vastaavia väestöryhmien yli- tai aliedustuksia voi esiintyä myös vastaajien iän, koulutustason, asuinpaikan jne. suhteen. Jos tutkittavat mielipiteet eroavat paljon mainittujen taustatekijöiden mukaisten ryhmien välillä, saattaa tutkimus antaa hyvinkin virheellisen kuvan perusjoukon mielipiteistä.

Toisaalta väestöryhmien ali- tai yliedustuksia voidaan korjata painottamalla. Tällöin tutkimustulokset lasketaan niin, että eri ryhmät painottuvat oikeassa suhteessa.

Mutta painottaminenkaan ei auta, jos tulosten epäluotettavuus johtuu itse kysymyksistä tai niiden vastausvaihtoehdoista. Joskus vastaajat ymmärtävät kysymykset eri tavoin kuin niiden laatija ja joskus vastausvaihtoehdot eivät kata riittävästi tosiasiallista mielipidekirjoa.

Lisäksi kyselyvastauksiin saattavat vaikuttaa lukuisat muut epäluotettavuustekijät. Yleensä ihmiset vastaavat kyselyihin rehellisesti mutta eivät välttämättä aina. Turhan usein kyselyt ovat liian pitkiä. Kiireinen tai kysymyksiin väsynyt vastaaja saattaa valita vain aika säästääkseen en osaa sanoa -vaihtoehtoja, jotta kysely etenisi nopeammin.

Vaikka tutkimuksissa ollaan kiinnostuneita vastaajien omista mielipiteistä, vastaajat saattavat vastata kysymyksiin muilla perusteilla. He voivat esimerkiksi ajatella sitä, millainen vastaus olisi suotavin tai toivottavin. Tämä koskee etenkin arkaluonteisia aiheita.

Uutisissa ja muualla mediassa esillä olleet kannat voivat vaikuttaa vastaamiseen. Voi käydä esimerkiksi niin, että ihmiset tarttuvat vastaajina gallupeissa suosiotaan nostavaan vaihtoehtoon, vaikka heillä itsellään ei oikeastaan vielä ole mielipidettä asiasta.

Tähän mielipidetutkimusten luotettavuutta koskevaan osioon kootut huomiot ovat olleet keskeisiä myös Pertti Suhosen kirjassa Mielipidetutkimukset ja yhteiskunta (2006, julkaisija Tampere University Press). Suhonen on tunnettu mielipidemittausten tutkija ja kommentaattori. Hän on kirjoittanut lukuisia kirjoja ja artikkeleita mielipidetutkimusten luotettavuudesta. Tietomilli-palvelun Opetuskäyttö-osio sisältää Suhosen kirjottamia esimerkkejä mielipidetutkimusten ja niiden uutisointien luotettavuudesta.

Mielipidetutkimusten julkisuus ja uutisointi

Mielipidemittausten ja -tutkimusten julkisuus on tärkeää, koska niillä on laaja merkitys koko yhteiskunnassa, myös poliittisessa päätöksenteossa. Niiden avulla ihmiset voivat peilata omia mielipiteitään toisten mielipiteisiin. Keskeinen osa tutkimusten julkisuutta on se, että tutkimusten sisältö ja menetelmät ovat julkisia. Mielipidetutkimusten tulee olla niin avoimia, että tulosten luotettavuutta ja riippumattomuutta voidaan helposti arvioida. Tämä kuuluu myös tieteen avoimuusperiaatteisiin.

Mielipidemittausten ja tutkimusten julkaisijoiden täytyy varmistaa, että lukijoilla on riittävästi tietoa siitä, miten tutkimus on tehty. Asiaa on edistänyt maailmanlaajuinen mielipidemittauksia toteuttavien organisaatioiden järjestö ESOMAR. Se on laatinut ohjeellisen listan asioista, jotka mielipidemittauksen tekijän tulisi kertoa julkistaessaan tuloksia.

Tämän verkkosivuston kaikkien tutkimusaineistojen perustiedot ovat avoimesti saatavilla ja ne löytyvät Tietoarkiston aineistokuvauksista. Tiedot on linkitetty verkkosivuston tulososiin.

ESOMARin lista keskeisistä mittauksista julkistettavista tiedoista:


Lue lisää: ESOMARin ohje

Pertti Suhonen on laatinut Tietomillin Opetuskäyttö-osioon esimerkkejä mielipidemittauksista ja niiden uutisoinneista. Esimerkkien hyödyntäminen tukee osaltaan monilukutaidon ja valppaan kriittisyyden kehittymistä.

Lisätietoa tutkimuksista ja tutkimusmenetelmistä

Pertti Suhosen julkaisuja mielipidetutkimuksista:

Hallitus gallupjournalismin ristipaineissa. Media & viestintä 39:2. (2016)

Mielipidetutkimukset ja yhteiskunta. Tampere: Tampere University Press, Media studies. (2006)

Mielipidekyselyt vaalijournalismissa. Kirjassa Borg, Sami (toim.) Muutosvaalit 2011. Oikeusministeriön julkaisu 16/2012.

Mielipidetutkimukset presidentinvaaleissa. Kirjassa Isotalus, Pekka & Borg, Sami (toim.) Presidentinvaalit 2006. WSOY: Helsinki. (2007)

Tietoarkiston Menetelmäopetuksen tietovarantoon on koottu artikkeleita kyselytutkimusten suunnittelusta ja toteuttamisesta, monista tutkimusaineistojen analyysimenetelmistä sekä vinkkejä tulosten esittämiseen. Monet artikkelit ovat melko helppolukuisia. Ne soveltuvat oppimateriaaliksi muillekin kuin korkeakouluopiskelijoille, joille palvelu on ensisijaisesti suunnattu.

Lisätietoa mielipidetutkimuksia sivuavista aiheista: