Raportointi ja kirjoittaminen

Kirsi Günther & Kirsi Hasanen (viittausohje)

Lukuaika noin 4 min

Tutkiminen ja kirjoittaminen kulkevat käsi kädessä, joten tutkimuksen toteutus ja raportointi tapahtuvat lomittain. Kirjoittaminen on läsnä tutkimuksessa koko prosessin ajan monella tapaa, kuten ideoimisessa ja suunnittelussa, muistiinpanojen tekemisessä ja päättelyn sekä tulkinnan apuvälineenä. Valmis tutkimus, kuten opinnäyte tai artikkeli, on vain jäävuoren huippu kaikesta siitä kirjoittamisesta, joka tutkimuksen teon prosessiin sisältyy. Prosessin aikana kirjoitetaan muistiin tutkimuksen teon aikana esiin nousseita ideoita ja asioita. Kirjoittaminen on myös mitä mainioin tapa selventää ja kirkastaa omia ajatuksia ja eritellä muiden esittämiä ajatuksia sekä tuottaa uusia jäsennyksiä. Kirjoittaminen ei ole siis puhtaasti erillinen osa tutkimuksen prosessia vaan kiinteä osa sitä.

Laadullista tutkimusta voi raportoida hyvin eri tavoin. Tekstin luonne ja tyyli vaihtelevat myös tieteenaloittain. Yhteistä kaikelle tieteelliselle kirjoittamiselle on, että se on paljon enemmän kuin vain tietyn rakenteen noudattamista ja asioiden kuvaamista hyvällä suomen kielellä. Kirjoittaminen edellyttää tieteen arvojen, normien, konventioiden ja käsitteiden tuntemusta ja mikä tärkeintä, sen ymmärtämistä, millainen merkitys kirjoittamisella on akateemisessa kulttuurissa. (Luukka 2002, 14.) Tämän oppii ottamalla mallia muista tutkimuksista.

On hyvä oivaltaa, ettei varsinaista tutkielman tai muun tekstin kirjoittamista suinkaan tarvitse tehdä siinä järjestyksessä kuin missä asiat ja luvut tulevat olemaan lopullisessa tutkimusraportissa. Esimerkiksi aineistosta ja menetelmällisistä valinnoista on suhteellisen helppoa kirjoittaa, joten niistä voi aivan hyvin aloittaa. Johdannon kirjoittaminen jätetään yleensä viimeiseksi, jotta lukijaa orientoiva aloitus osataan muotoilla silmällä pitäen tutkimuksen kokonaisuutta. Aineiston analyysia voi kirjoittaa sitä mukaan, kun sitä tekee. Tutkimusraportin tekstiä muokataan, karsitaan ja laajennetaan aina useampaan kertaan.

Laadullisen tutkimuksen myötä on alettu korostaa tutkijan reflektion ja samalla myös aktiivissa kirjoittamisen merkitystä ja mielekkyyttä (Eskola 1998, 22). Tutkimusprosessista kertovan tekstin tulisi olla läpinäkyvä, jotta lukija pystyisi seuraamaan tutkijan tekemiä ratkaisuja ja ajattelua. Koska tutkimus on väistämättä subjektiivista tutkijan toimintaa, on myös luontevaa kirjoittaa siitä sellaisena. Kirjoittamisen avulla tutkija pystyy välittämään omia tuntemuksiaan, ajatuksiaan ja valintojaan saaden näin tutkimuksen eloon. Tutkimuksessa kuljetun reitin kuvaaminen ja perusteleminen on tärkeää, jotta lukijat pystyisivät tarkastelemaan polun ja päämäärän suhdetta: onko käytetty reitti ollut sopiva tavoitteiden kannalta? Hyvä tieteellinen teksti on kirjoitettu siten, että se vakuuttaa lukijansa. Valinnat, konteksti, tekotapa ja pulmat on kirjoitettu avoimesti näkyviin, jotta tutkimusta ja sen luotettavuutta voidaan arvioida.

Kirjoittamisessa ei voi unohtaa kieliasua ja oikeinkirjoitusta. Epäselvästi kirjoittamalla voi vaikeuttaa yksinkertaisenkin asian ymmärtämistä suuresti. Epäselvä kirjoitus vie lukijat hukkaan, mutta kertoo myös siitä, että kirjoittajalla itsellään on hankaluuksia ymmärtää esittämiään asioita. Kun asiat selkeytyvät kirjoittajalle, myös tekstit alkavat jäsentyä ja löytää muotonsa.

Usein tutkimuksen lopputuloksesta puhutaan tutkimusraporttina. Etenkin luonnontieteissä ja niiden traditioita seuraavissa tieteissä raportoimisesta puhuminen onkin luontevaa, sillä tutkimuksen kirjoittamista määrittelevät yleensä tiukat ohjeet. Ihmistieteissä kirjoittaminen on kuitenkin nimenomaan kirjoittamista – luovaa työtä. (Eskola 1998, 16.) Tieteellisen tekstin laatija ei ole kirjaaja vaan valintoja tekevä kirjoittaja, tieteellinen kirjailija (Luukka 2002). Erilaisia kirjoittamisen tapoja ja tyylejä oppii ottamalla mallia lukemastaan tutkimuksesta.

Tutkimuksen rakenne Ankkurilinkki ikoni

Usein tieteellisen tutkimuksen rakenne esitetään jakamalla se kolmeen pääosaan (Hirsjärvi ym. 2004, 234; Eskola & Suoranta 2000, 234–245).

Alkuosa

Alkuosassa tarjotaan taustatiedot itse tutkimukselle kuten esimerkiksi nimi, tiivistelmä ja sisällysluettelo. Opinnäytetöille on usein asetettu omat, toisinaan tarkatkin määräykset.

Runko-osa

Varsinainen teksti eli runko-osa koostuu johdannosta sekä tutkimuksen aihepiirin ja teoreettisen viitekehyksen tarkastelusta, ongelman asettelusta, aineiston ja menetelmien esittelystä, aineiston käsittelyosasta eli varsinaisesta analyysista, tuloksista ja niiden arvioinnista sekä lähdeluettelosta. Tutkimus on jaettu lukuihin ja niiden alalukuihin. Empiirisessä laadullisessa tutkimuksessa analyysilukuja on useimmiten monta ja ne muodostavat tutkimuksen ytimen. Analyysiluvuissa annetaan usein runsaasti esimerkkejä aineistosta samalla kun avataan lukijalle tutkijan analyyttista päättelyä.

Tyypillistä tutkimuksen rakennetta kutsutaan myös IMRD-rakenteeksi edellä lueteltujen elementtien englanninkielisten nimien alkukirjainten mukaan (introduction, methods, results, discussion). Runko-osa voi olla myös toisenlainen kuin perinteinen IMRD. Laadullisessa tutkimuksessa tutkimusteksti voidaan muotoilla hyvin monella tapaa: esimerkiksi tuloksissa empiria ja teoria voidaan laittaa keskustelemaan keskenään, jolloin teoria ei rajoitu vain teoriataustaan vaan astuu luonnolliseksi osaksi analyyttistä dialogia. Usein tutkimuksen arviointi kirjoitetaan yhdeksi luvuksi, mutta tutkimuksen arviointi voi hyvin olla läsnä koko ajan.

Käytettiinpä sitten millaista rakennetta tahansa, pääasia on, että tutkimuksesta tulee eheä, looginen kokonaisuus. Tutkimuksen lukujen tulisi niveltyä kiinteästi yhteen ja tutkimuksellisen tarinan tulisi edetä selkeästi.

Myös lähde- tai kirjallisuusluettelo kuuluu runko-osaan.

Loppuosa

Loppuosaan laitetaan tutkimuksen mahdolliset liitteet ja erilaiset hakemistot (kuten mahdollinen asia- tai henkilöhakemisto). Laadullisessa tutkimuksessa käytetään usein aineistoa tarkemmin kuvaavia liitteitä sekä tutkimusetiikkaan liittyviä asiakirjoja kuten tutkittavien informointiin käytetty tiedote ja tutkimuksen suostumuslomake.