Esimerkki tapaustutkimuksesta

Jaana Vuori (viittausohje)

Helena Leino teki (2006) tapaustutkimuksen Tampereella, jossa vuosituhannen vaihteessa suunniteltiin uuden kaupunginosan Vuoreksen osayleiskaavaa. Vuores suunniteltiin rakennettavaksi keskelle metsää, alueelle, jossa aiemmin oli ollut vain muutama yksittäinen asuinrakennus tai kesämökki, ja jossa sen valmistuttua vuonna 2020-luvun puolivälissä kaavailtiin asuvan jo 13 500 ihmistä. Yksi kaupunginosan rakentamisen tavoitteita oli ekologisuus ja luonnonläheisyys: tiivis, energiatehokas rakentaminen ja yhteys ympäröivään luontoon. Suunnittelussa tavoiteltiin myös kansalaisten tavallista laajempaa osallistumista, ja juuri sitä ympäristöpolitikan tutkija Leino ryhtyi tutkimaan Vuoreksen tapauksen avulla.

Leino kuvaa Vuoreksen osayleiskaavaprosessia niin sanottuna kriittisenä tapauksena. Tällä hän tarkoittaa sitä, että Vuoreksen suunnitteluprosessi oli ainutlaatuinen monella tapaa eikä se siis edusta tavanomaista kaupunkisuunnittelua. Vuoreksen suunnittelussa haetut kansalaisten osallistumiseen liittyvät menettelyt ja hallinnon toimijoiden ja kansalaisten suhtautuminen toisiinsa paljastavat piirteitä sekä aikaisemmasta suunnittelukulttuurista sekä kansalaisten osallistumista tavoittelevan uuden ihanteen mukanaan tuomista haasteista.

Tutkimuksen aineisto koostuu vuosien 1997–2003 välillä kerätystä asiakirja-aineistosta, avainhenkilöiden haastatteluista, erilaisten yleisötilaisuuksien havainnoinnista ja videoista. Lisäksi on käytetty sanomalehti- ja verkkokeskusteluaineistoa. Avainhenkilöitä olivat niin kansalaisosalliset, paikalliset ja maakunta- ja valtiotason virkamiehet kuin paikalliset päättäjät.

Leino kysyy tutkimuksessaan, miten kaupunkisuunnittelun erilaiset toimijat käyttävät valtaa puheessaan ja valitessaan toimintatyylinsä. Hän täsmensi kysymyksen kaksiosaiseksi: Miten kansalaisosallistuminen määriteltiin suunnitteluprosessissa? Miten kaupunki rakensi perustelujen oikeuttamisen ketjun yhden vaihtoehdon ympärille? Etenkin jälkimmäinen kysymys on sellainen, että tutkija on voinut muotoilla sen vasta seurattuaan tutkimaansa suunnitteluprosessia pitkään.

Yhtenä keskeisenä kontekstiin liittyvänä tekijänä Leino analysoi kaupungin lähihistoriaan ja vallankäytön perinteisiin liittyviä seikkoja. Itse suunnitteluprosessissa hän kiinnitti huomiota prosessin osapuolten käyttäytymiseen ja keskinäiseen vuorovaikutukseen.

Tutkimusraportissaan Leino pyrki kertomuksenomaiseen "tiheään kuvaukseen", jossa hän analysoi sekä toimijoiden järkeilyä – heidän puheessaan tekemiä tulkintoja – että heidän toimintaansa. Analyysi nojaa ennen muuta diskurssianalyysiin ja retoriikan tutkimukseen.

Lähde: Leino, Helena (2006) Kansalaisosallistuminen ja kaupunkisuunnittelun dynamiikka. Tutkimus Tampereen Vuoreksesta. (Avautuu uuteen välilehteen) Acta Universitatis Tamperensis 1134. Tampere: Tampereen yliopisto. http://urn.fi/urn:isbn:951-44-6566-0