Laadullinen seurantatutkimus
Pirjo Nikander & Katri Keskinen (viittausohje)
Laadullisessa seurantatutkimuksessa seurataan samoja ihmisiä, ryhmiä tai yhteisöjä, kuten vaikkapa samaa työpaikkaa tietyn ajanjakson ajan niin, että aineistonkeruu tapahtuu useassa aallossa. Siinä analysoidaan ihmisten elämänkulun muutoksia, siirtymiä ja ajallisuutta sekä sitä, millaisia merkityksiä ja tulkintoja ihmiset muutoksille antavat. Lähestymistapaa on luonnehdittu ihmisten rinnalla kulkemisen metodiksi.
Aineistonkeruun tapoina käytetään tyypillisesti havainnointia, seurantahaastatteluja, visuaalisia menetelmiä kuten videoita, elämänvaiheista piirrettyjä aikajanoja, kirjoitettuja päiväkirjoja ja muita tekstiaineistoja. Laadullinen seuranta on siis monimenetelmäinen lähestymistapa (McLeod & Thomson 2012).
Muutoksen ja jatkuvuuksien kuvaaminen on olennaista sosiaalisten prosessien ja ihmisten tilannekohtaisen toiminnan, tulkintojen ja ratkaisujen ymmärtämiseksi. Laadullista seurantaa on käytetty esimerkiksi koulutus- ja työurien, rikollis- tai rangaistusurien, sairastumiskokemusten, perhesuhteiden, aikuisuuteen, vanhemmuuteen tai isovanhemmuuteen siirtymisen sekä eläköitymisen ja työttömyyden tutkimuksessa (McLeod & Thomson 2009, Nikander 2013; 2014).
Laadullisella seurannalla on mahdollista vastata muun muassa seuraavanlaisiin kysymyksiin: Mitä isäksi tuleminen merkitsee (Eerola 2015)? Kuinka hitaasti etenevä muistisairaus vaikuttaa ihmisen arkeen, toimijuuteen ja elämänpiiriin (Virkola 2014)? Kysymyksiä voisivat olla myös esimerkiksi: Miten yliopisto-opinnot aloittavan ajatukset taustastaan, urastaan ja tulevaisuudestaan muuttuvat ensimmäisen opiskeluvuoden aikana? Miten maailmanlaajuinen muutos kuten pandemia muuttaa ihmisten tulkintaa perheestä ja kotiarjesta? Miten yritysfuusio vaikuttaa työntekijän sitoutumiseen yritykseen ja omaan ammatti-identiteettiin?
Seurantajakson pituuden ei tarvitse olla pitkä, joskin esimerkiksi opinnäytetyön lähestymistavaksi laadullinen seuranta ei aina ole se sopivin käytännön syistä.
Seurantatutkimus käytännössä
Laadullisesta seurantatutkimuksesta on sekä metodologisia oppikirjoja (Neal 2019, Saldaña 2003) että lähestymistavan käytäntöjä, rajoituksia ja vaikuttavuutta käsitteleviä erinomaisia verkkoresursseja (Timescapes 2012).
Parhaiten laadullisen seurantatutkimuksen periaatteet avautuvat käytännön esimerkkien kautta. Yksi sellainen on Inventing Adulthoods -projekti, jonka aikana seurattiin noin sataa eri puolilla Britanniaa asuvaa nuorta kymmenen vuoden ajan (McLeod & Thomson 2012, Thomson 2007). Osallistujat olivat 11–17-vuotiaita tutkimuksen alkaessa ja 21–27-vuotiaita sen päättyessä. Projektissa käytettiin kyselyjen sekä yksilö- ja ryhmähaastattelujen lisäksi osallistujien itse kirjoittamia muisti- tai päiväkirjoja. Kokonaisuudessaan hankkeen aineisto koostui noin 500 yksilöhaastattelusta, 68 ryhmähaastattelusta ja muista aineistoista (McLeod & Thomson 2009, 70). Tutkijoita kiinnosti, miten erilaisissa kaupunki- ja maaseutuympäristöissä asuvat, eri taloudellista, etnistä ja kulttuurista taustaa sekä sukupuolta edustavat nuoret itse määrittävät aikuistumistaan, sen käännekohtia, valintoja ja tapahtumia. Myös Suomessa on käynnissä hieman samanlainen nuorten elämää seuraava tutkimus (Nuoret ajassa).
Yli 50-vuotiaiden ikääntyneiden työntekijöiden työttömyys- tai eläköitymiskokemuksia valottava Kohti kaksitahti-Suomea -hanke seurasi puolestaan Postissa yt-neuvottelujen jälkeen työttömiksi joutuneita kahden vuoden ajan (esim. Luomanen ym. 2018, Kosonen ym. 2020).
Kuviosta 1. käy ilmi, miten yhteydenotot yksittäiseen tutkittavaan vaihtelivat kasvokkain, puhelimitse tai sähköpostilla tehtyjen haastattelujen, videopäiväkirjojen kokoamisen ja muiden yhteydenottojen sarjana. Lisäksi hankkeessa käytettiin haastateltavan työuraa ja taloudellista pärjäämistä kuvaavia aikajanoja. Seurannasta, eri aineistoista ja analyyseistä piirtyy vivahteikas kuva työttömyydestä, tehdyistä valinnoista, toimijuudesta ja työelämässä vallitsevasta, ikääntyneitä työntekijöitä koskevasta toimintakulttuurista.
Analyysin periaatteet
Laadullinen seurantatutkimus mahdollistaa sekä jokaisen aineistonkeruuaallon poikkileikkausaineiston analyysin että näiden keskinäisvertailun. Näin saadaan kuva sekä muutoksesta että osallistuvien yksilöiden ja ryhmien toiminnasta, puhetavoista ja kulttuurisista merkityksistä sekä toimintaa kulloinkin kontekstoivista yhteiskunnallisista rakenteista. Yksilöitä, yhteisöjä tai organisaatioita seurattaessa voidaan tarkastella, miten toimijat reagoivat erilaisiin muutosprosesseihin, miksi, miten ja millä perustein he tekevät ratkaisuja sekä millaisen merkityksen he muutokselle kulloinkin antavat (esim. Neal 2019; Thomson, Plumridge & Holland 2003).
Laadullinen pitkittäistutkimus keskittyy ihmisten toimijuuden tarkasteluun. Tämä haastaa sen, että muutoksia tulkittaisiin ongelmalähtöisesti ja tehtäisiin puhtaasti taustamuuttujiin nojautuvia kausaalisia yleistyksiä (Kosonen ym. 2020; McLeod & Thomson 2009). Esimerkiksi aikuisuuteen kasvamista seurattaessa toimijuuteen ja resursseihin keskittyminen haastaa sen oletuksen, että tietty sosioekonominen tausta vääjäämättä tarkoittaisi yksilön ongelmien kasautumista tai syrjäytymistä. Samoin esimerkiksi pikkurikollisuudelle rakentuvaa elämäntapaa tai huumeiden käyttöä tarkasteltaessa voidaan keskittyä myös siihen, mikä tukee muutosta ja vahingollisesta kierteestä irtautumista.
Laadullisen seurantatutkimuksen haasteita ovat sen aikana tapahtuva mahdollinen osallistujakato sekä laajojen tutkimusaineistojen ja poikittais- ja pitkittäisanalyysien hallinta. Myös tutkimusetiikka sekä pidempien seurantajaksojen kattava rahoitus asettavat ratkaistavia erityiskysymyksiä.
Lähestymistavan suurin vahvuus on kuitenkin joustavuudessa. Tutkimuksen työtavat voidaan valita tarkasteltavan ilmiön ajallisen rakenteen mukaisesti, ja aiemmat aineistonkeruuaallot ja niiden pohjalta tehdyt analyysit ohjaavat ja tarkentavat seuraavan aineistonkeruun yksityiskohtia.
Laadullisen seurantatutkimuksen suosio ja vaikuttavuus selittyy sillä, että yhteiskunnallisen muutoksen ymmärtäminen, poliittinen päätöksenteko ja erilaiset yhteiskunnalliset toimenpiteet tarvitsevat kysely- ja tilastollisen numerotiedon rinnalle muutosprosessien hienosyisemmän dynamiikan tavoittavia menetelmiä (Corden & Millar 2007; McLeod & Thomson 2009, 62).