Tutkimusetiikka ihmistieteissä
Jaana Vuori (viittausohje)
Etiikka on filosofian osa-alue, joka tutkii käsityksiä oikeasta, väärästä, hyvästä ja pahasta sekä moraalisesta toiminnasta. Tutkimuksessa kyse on niistä toimintatavoista, joita tutkijan tulee noudattaa tuottaakseen kestävää tietoa ja kohdellakseen tutkimiansa ihmisiä hyvin. Tutkimusetiikka on osa hyvää tieteellistä käytäntöä (Avautuu uuteen välilehteen) , johon suomalainen tiedeyhteisö on sitoutunut.
Laadullisen tutkimuksen aineistojen ja analyysin kannalta keskeinen tutkijoita ja opiskelijoita velvoittava ohje on Ihmiseen kohdistuvan tutkimuksen eettiset periaatteet ja ihmistieteiden eettinen ennakkoarviointi Suomessa (Avautuu uuteen välilehteen) . Lisäksi korkeakouluilla ja tutkimuslaitoksilla on omia ohjeistuksia tietosuojasta, tutkimuksen eettisen ennakkoarvioinnin toteutuksesta ja hyvän tieteellisen käytännön loukkaustapausten selvittämisestä.
Laadullisessa tutkimuksessa eettiset kysymykset liittyvät tutkimuksen kaikkiin vaiheisiin aina aiheenvalinnasta tutkimustulosten julkaisuun ja lopulta aineistojen arkistointiin. Mikään ohje ei kuitenkaan pysty antamaan ratkaisuja kaikkiin eettisesti haastaviin tilanteisiin. Ihmiseen kohdistuvassa tutkimuksessa eettisyys on lopulta hyvin konkreettista. Käytännössä se punnitaan tilanteissa, joissa tutkittavat kohdataan, ja lopulta kirjoitettaessa heitä koskevia tutkimustuloksia. Siksi tärkeää on se, miten tutkijat itse yksilöinä ja tutkimusryhmien jäseninä toimivat, pohtivat vastaan tulevia eettisiä kysymyksiä ja tekevät niitä koskevia ratkaisuja kussakin konkreettisessa tutkimukseen liittyvässä tilanteessa. (Vakimo 2010; Guillemin & Gillam 2004).
Eettiset periaatteet käytännössä
Yleisten eettisten periaatteiden mukaisesti tutkimuksessa tulee kunnioittaa tutkittavien ihmisarvoa, yksityisyyttä, itsemääräämisoikeutta ja muita oikeuksia. Hyvin merkittävä yleinen eettinen periaate on myös välttää aiheuttamasta tutkittavina oleville ihmisille, yhteisöille ja muille tutkimuskohteille aiheutuvia merkittäviä riskejä, vahinkoja ja haittoja.
Vahingon välttämisen lähtökohta on tutkittavien ihmisarvoinen ja tasa-arvoinen kohtelu. Kaikki heiltä saatu tieto on arvokasta. Aina tutkija ei ole samaa mieltä tutkittavien kanssa, mutta tämä ei saa esimerkiksi vaikuttaa tutkimuksen tulkintoihin vääristävästi. Kriittinenkin tutkija voi ymmärtää ja selittää tutkittavien elämää ja ajatuksia, vaikka ei itse hyväksyisi kaikkia tutkittavien esittämiä arvoja ja tulkintoja. Eettiset ratkaisut tutkimuksessa eivät aina rajaudu yksittäisiin tutkittaviin, vaan ne voivat koskea kokonaisia ihmisryhmiä tai kulttuureita. Tutkija ei saa käyttää asemaansa tai tuloksiaan niin, että muiden ihmisten elämä hankaloituu. Vahingon ja haitan välttäminen korostuu esimerkiksi silloin, kun tutkija tutkii vähemmistöjä, alakulttuureja tai hankalassa asemassa olevia ryhmiä.
Viime kädessä tutkija on vastuussa myös tieteestä. Tutkija ei saa toiminnallaan haitata tieteen edistymistä. Esimerkiksi tutkimus, jossa loukataan tutkittavien oikeuksia, vääristellään tuloksia tai toimitaan muutoin epäeettisesti, saattaa haitata pitkään tutkimusta saman kohderyhmän tai aiheen parissa. (Vakimo 2010, 82–86.) Toisaalta tutkimuksen eettisyys ei kilpisty yksinomaan tutkittavien suojeluun. Tutkimuksen eettisyyteen ja keskeisiin arvoihin kuuluu pyrkimys tuottaa uutta ja merkityksellistä tutkimustietoa asioista, joista emme tiedä tarpeeksi. Tutkimusta suunnitellessa onkin syytä pohtia, millä tavalla juuri tämä tutkimus on hyödyllistä ja kenen kannalta.
Hyvä tieteellinen käytäntö tarkoittaa rehellisyyttä, huolellisuutta ja tarkkuutta tutkimuksen kaikissa vaiheissa. Laadullisessa tutkimuksessa tutkija reflektoi tekemiään eettisiä valintoja tutkimusta raportoidessaan. Hän kertoo avoimesti ratkaisuistaan, perustelee ne ja arvioi, mikä merkitys niillä on lopputulokselle. Myös vaikeista ratkaisuista ja virheistä pitää kertoa. Tutkijan kriittisyys omaa työtään kohtaan ei vähennä tutkimuksen arvoa vaan kohentaa sitä. Usein ratkaisut eivät ole mustavalkoisia, vaan tutkija joutuu punnitsemaan ratkaisujensa hyviä ja huonoja seurauksia saatavalle tiedolle. Reflektoimalla ratkaisujaan tutkija antaa eväitä tutkimuksen arvioinnille ja toisten tutkijoiden tuleville ratkaisuille. (Esim. Vakimo 2010, 91–95; Guillemin & Gillam 2004; Gould 2016.)
Eettisten pulmatilanteiden ratkaiseminen
Tutkimuksen eettiset ratkaisut ovat erilaisia riippuen siitä, kuinka lähellä tai etäällä tutkittavat yksilöt ja ryhmät ovat tutkijasta (Vakimo 2010, 97–106). Haastatteluissa ja etnografisessa havainnoinnissa kysymykset ovat erilaisia kuin media-aineistojen käytössä, jossa tutkittavat ovat etäällä tai aineistot valmiiksi julkisia. Toisaalta monet nykyaineistot kuten sosiaalisen median aineistot saattavat olla erityisen hankalia, koska julkaistukin materiaali voi olla hyvinkin henkilökohtaista.
Tutkimuksen tulee tuottaa tietoa myös eettisesti haasteellisista aiheista. Tutkijan pitää kuitenkin kyetä arvioimaan, kuinka herkkiä hänen käsittelemänsä aiheet ovat, ja päättämään sen mukaisesti, miten niitä tutkimuksessa käsitellään. Esimerkiksi väkivallan tai syrjinnän kokemusten käsittely saattaa aiheuttaa sekä tutkittaville että tutkijalle stressiä ja vaikeita tunteita. Tähän voi varautua miettimällä etukäteen, miten asioita otetaan puheeksi, miten tutkimustilanteessa toimitaan ja miten tutkittavia voidaan tarvittaessa ohjata avun piiriin. Jos kyse on esimerkiksi haastattelutilanteesta, tarvittaessa haastattelu keskeytetään. On kuitenkin varottava myös sitä, että joitakin tutkittavia ryhmiä tai tutkimusaiheita pidetään liian sensitiivisinä ja samalla tulkitaan tutkittavat kykenemättömiksi kertomaan tärkeistä asioista. Kaikilla ihmisillä, myös esimerkiksi lapsilla ja vammaisilla on oikeus ilmaista näkemyksensä heitä koskevissa asioissa ja päästä osallistumaan tutkimukseen. Vilma Hänninen kirjoittaa, että tutkijoiden pitää löytää tapauskohtaisesti oikeanlainen suojelun, kunnioituksen ja tasa-arvoisen välittämisen yhdistelmä. (Hänninen 2008; Pölkki 2008, 174.)
Tutkimusetiikka on pulmakysymysten ratkaisua. Kun eri eettiset näkökulmat menevät ristiin, tutkijan on harkittava, kenen etu ja kenen haitta painaa enemmän. Eettiset periaatteet eivät aina anna valmiita ratkaisuja, ja tutkija joutuu usein tekemään ratkaisut oman harkintansa varassa. Tällöin tehtyyn ratkaisuun on kuitenkin sitouduttava sen sijaan, että jäisi loputtomasti epäröimään.