Tyypittely

Kirsi Günther & Kirsi Hasanen (viittausohje)

Lukuaika noin 2 min

Tyypittelyssä analysoidaan aineiston erilaisia ilmiöitä ja luokitellaan niitä tiettyjen yhteisten piirteiden tai ominaisuuksien perusteella informatiivisiksi tyypeiksi. Tyyppi on siten tietyn ryhmän jäsenille tunnusomaisten piirteiden ja ominaisuuksien pohjalta rakennettu kokonaisuus, joka tiivistää ja havainnollistaa aineistossa esiintyviä ilmiöitä. Tyypit ovat aina tutkijan konstruktioita, mutta on hyvä pyrkiä siihen, että tyypit olisivat tunnistettavissa aineistosta ilman pakottamista. (Alasuutari 1999, 120–121; Eskola ym.2008, 181–188.) Tyypit voidaan muodostaa esimerkiksi luokittelun tai teemoittelun avulla.

Eskolan ja Suorannan mukaan (Eskola & Suoranta 2008, 182–183) on kolme tapaa muodostaa tyyppejä:

  • Autenttinen, yhden aineiston (esimerkiksi haastattelun tai kirjoitelman) pohjalta muodostettu tyyppiesimerkki, joka kuvaa koko aineistoa.
  • Yhdistetty mahdollisimman yleinen tyyppi eli ideaalityyppi, joka on koottu sellaisista asioista, jotka esiintyvät suuressa osassa tai kaikissa aineistoyksiköissä.
  • Mahdollisimman laaja tyyppi, joka on mahdollinen, mutta ei todennäköinen kuva aineistosta. Tällöin aineistosta tyyppiä kuvaamaan nostetut ominaisuudet ja piirteet voivat esiintyä vaikka vain yhdessä vastauksessa.

Tyypittely vaatii aineiston aktiivista työstämistä. Se on tavoitteellista analyyttista toimintaa, jolla pyritään tiivistämään aineistoa niin, että analyysi kertoo aineiston keskeisistä puolista. Tyypittely on aineistosta nousseiden piirteiden ja ominaisuuksien kirkastamista ja esiin nostamista. Tätä ei voida tehdä kuinka tahansa, vaan tyypittelyn tulee täyttää tietyt kriteerit. Ensinnäkin eri tyypeissä tulee korostua tietylle ilmiölle tyypilliset piirteet ja ominaisuudet. Toiseksi, yhden tyypin piirteet ja ominaisuudet erottavat sen toisesta tyypistä.

Tyypittely voi kohdistua erilaisiin asioihin kuten ihmisiin, kertomustyyppeihin, puhetapoihin tai kirjoitustyyppeihin. (Eskola & Suoranta 2008, 181–188.) Esimerkiksi kirjoitelma-aineistoista voidaan etsiä tarinoita, kirjoittajia, tekstejä tai niiden osia, joita yhdistävät tietyt elementit ja joiden voidaan siksi ajatella edustavan jotakin tiettyä tyyppiä. Analyysissa rakennettuja tyyppejä vertailemalla voi nähdä kuinka eri tyypit eroavat.

Tyypitellessä aineistoa voidaan ryhmitellä samankaltaisuuksien ja eroavaisuuksien perusteella. Ryhmittelyssä mielenkiinto voi kohdistua myös seikkoihin, jotka saatetaan ajatella erikoisiksi, yksittäisiksi ja poikkeaviksi tai mielenkiinto voi olla myös toiminnan logiikassa. (Alasuutari 1999, 120–121; Eskola & Suoranta 2008, 181–188.) Jotta tyypittely olisi mielekästä, analysoitavan aineiston tulee olla tyypittelyyn soveltuva ja riittävän laaja. Tyypittelyn tulisi olla sillä tavalla koko aineiston kattava, että tyyppien ulkopuolelle ei jää tapauksia.

Esimerkki ideaalityypistä.