Johdatus laadulliseen tutkimukseen ja verkkokäsikirjaan
Jaana Vuori (viittausohje)
Ihmistieteelliset tutkimusmenetelmät on tapana luokitella karkeasti laadullisiin ja kvantitatiivisiin eli määrällisiin menetelmiin, kuten olemme Tietoarkiston verkkokäsikirjoissakin tehneet. Jaottelu on perusteltu siinä mielessä, että laadulliset ja määrälliset otteet pohjaavat erilaiselle osaamiselle. Kyse on siis ennen muuta työnjaosta eikä yhteensopimattomista otteista, kuten kiivaimmissa metodikiistoissa on joskus esitetty. Toisinaan samassa tutkimuksessa yhdistellään molempia. Jokaisella ihmistieteiden opiskelijalla on siis syytä olla perustiedot molemmista otteista.
Ihmistieteillä tarkoitetaan sangen moninaista joukkoa erilaisia ihmisten toimintaa, yhteiskuntaa ja kulttuuria tutkivia tieteitä – siis muita tieteitä kuin luonnontieteitä ja lääketiedettä. Ihmistieteiden eri tieteenaloilla on erilaisia painotuksia siinä, millaisia menetelmiä niissä suositaan, mutta käytännössä menetelmiä koskeva keskustelu on hyvin monitieteistä. Tätä monitieteisyyttä olemme tässä Laadullisen tutkimuksen verkkokäsikirjassa tuoneet esiin.
Laadullinen tutkimus ei muodosta sisäisesti yhtenäistä tutkimusotetta, vaan se koostuu hyvin monenlaisista lähestymistavoista ja tutkimusperinteistä, joilla on erilaisia oletuksia sekä todellisuuden luonteesta että siitä, millaisilla keinoilla sitä on hyvä analysoida. Tässä käsikirjan ensimmäisessä osassa avataan näitä laadullisen tutkimuksen perusteita pohtimalla laadullisen tutkimuksen ominaispiirteitä, suhdetta teoriaan ja sitä, miten erilaiset näkökulmat todellisuuteen tuottavat erilaista tietoa. Käsikirjassa ei kuitenkaan mennä syvemmälle laadullisen tutkimuksen tieteenfilosofisiin taustoihin.
Käsikirjan toisessa osassa käsitellään tutkimusprosessin vaiheita käytännöllisestä näkökulmasta. Kolmas osa johdattaa tutkimusasetelman valintaan ja esittelee sekä tutkimusasetelman rakentamista jokaisen tutkimuksen tehtävänä että joitakin erityisiä tutkimusasetelmia. Lukuja ohjaa ajatus siitä, että tutkimus koostuu lukuisista vaiheista, joissa tutkija tekee valintoja. Näitä valintoja pitää sekä kuvata että perustella, kun tutkimuksesta kirjoittaa.
Seuraava osa esitteleekin kokonaisen kirjon erilaisia aineistoja sekä aineiston valinnan ja käsittelemisen käytäntöjä. Vaihtoehtoja on monia, eikä tieteenala tässäkään aseta rajoituksilla sille, millaista aineistoa voi käyttää. Aineiston valinnan ja analyysitavan valinnan välillä ei myöskään ole mitään ehdottomia kytkentöjä, vaikka joillekin aineistoille on tarjolla tyypillisiä analyysitapoja – tai toisin päin, jotkin analyyttiset viitekehykset suosivat tiettyjä aineistotyyppejä.
Laadullisen tutkimuksen analyysitavat on jaettu kahteen käsikirjan osaan, joissa molemmissa on monia lukuja. Ensimmäisessä osassa käsitellään analyysin yleisiä kysymyksiä sekä sellaisia työtapoja, joita on sovellettu hyvin monenlaisten aineistojen analyysiin, ja joilla ei ole vahvoja kytköksiä mihinkään erityiseen teoreettiseen tai metodologiseen keskusteluun. Jälkimmäinen osa esittelee puolestaan koko joukon tällaisia erityisiä teoreettis-metodologisia viitekehyksiä. Osa niistä tunnetaan vakiintuneilla nimillä, mutta osa on pikemminkin keskittynyt tietynlaisten aineistotyyppien erittelyyn. Jaottelu on tehty tämän käsikirjan tarpeisiin eikä luonnollisesti kata kaikkia vaihtoehtoja. Jo analyysitapojen kirjo kuitenkin virittää lukijan etsimään vaihtoehtoja.
Viimeisessä osassa johdatetaan ihmistieteiden tutkimusetiikan keskeisiin kysymyksiin ja käytäntöihin.
Käsikirjan lukuihin on liitetty kirjallisuusluettelo, joka sisältää totutusta akateemisesta käytännöstä poiketen sekä käytetyt lähteet että viitteitä siihen, miten opiskelija pääsee tiedonhaussa eteenpäin. Tämä siksi, että oppimateriaalin tuottajat nojaavat aina huomattavasti laajempaan kirjallisuuteen kuin mihin lyhyessä tekstissä on mahdollista viitata suoraan. Verkkokäsikirjan artikkelit ovat lyhyitä ja yleisluontoisia, joten lisälukeminen on aina välttämätöntä, kun tutkimusta ryhtyy tekemään.
Tutkimus pohjaa systemaattiseen työskentelyyn ja perusteltuihin valintoihin
Metodilla tarkoitetaan systemaattista toimintatapaa, jolla tutkija vastaa asettamiinsa tutkimuskysymyksiin. Empiirisessä tutkimuksessa pyrkimys systemaattisuuteen koskee aineiston tuottamista, aineiston analyysia ja lopulta johtopäätösten tekemistä, jota usein nimitetään myös tulkinnaksi. Jotta toiset tutkijat ja muut lukijat voivat arvioida sitä, kuinka hyvin tutkija on menetelmällisissä ratkaisuissaan onnistunut, tutkijan pitää kirjoittaa tutkimusraportissaan auki ne keskeiset valinnat, joihin hän on päätynyt, ja kuvata ne toimintatavat, joita hän on noudattanut.
Ihmisten toiminta, yhteiskunta ja kulttuuri ovat niin monitasoisia ja monimutkaisia asioita, että missään tutkimuksessa ei voida tavoittaa niitä kaikessa rikkaudessaan. Siksi tutkimuksessa luodaan aina vain rajallinen näkökulma tutkittuun ilmiöön. Toiseksi jokaiselle tulkinnalle todellisuudesta voidaan aina esittää vaihtoehtoisia tulkintoja.
Niinpä tutkimus on aina keskustelua aineiston valinnasta, analyysitavoista ja erilaisista tulkinnan mahdollisuuksista. Tutkimus on myös keskustelua teoreettisista näkökulmista ja käsitteistä, jotka auttavat ja ohjaavat tulkintaa. Laadulliseen tutkimukseen ja sen eri viitekehyksiin sisältyy paljon aiempaa tutkijoiden kokemusta siitä, millaisia tutkimuksellisia valintoja voi tehdä ja mitkä ovat hedelmällisiä tapoja tuottaa tietoa. Tämän vuoksi kenenkään ei tarvitse aloittaa alusta. Jokainen tutkija käy menetelmällistä keskustelua viittaamalla metodikirjallisuuteen ja alan oppikirjoihin, mutta myös ja ehkä ennen muuta ottamalla oppia muiden tutkijoiden ratkaisuista.
Miten sitten tehtyjä ratkaisuja ja tulkintoja voi arvioida? Vaikka tulkintoja voi olla monia, mikä tahansa tulkinta ei ole hyvä. Ensiksikin tehtyjen ratkaisujen pitää olla hyvin perusteltuja ja selkeästi kuvattuja. Tulkintojen on nojattava aineistoon, mistä kerrotaan antamalla riittävästi esimerkkejä aineistosta. Hyvä tulkinta keskustelee muiden tutkimusten kanssa. Lopuksi se on vielä hyvin jäsennelty ja kirjoitettu ymmärrettävällä tavalla.
Käsikirja on tehty resurssiksi monitieteiselle yleisölle. Toivomme, että se on hyödyksi eri vaiheissa oleville opiskelijoille, tutkijoille ja menetelmien opettajille. Ennen muuta olemme kuitenkin pyrkineet kirjoittamaan niin, että menetelmäpolkunsa alkumetreilläkin oleva opiskelija saisi välineitä valintojen tekemiseen ja niistä kirjoittamiseen.
Käsikirjan tausta
Laadullisen tutkimuksen verkkokäsikirja sai alkunsa Tampereen yliopistossa jo 2004, kun joukko laadullisia tutkimusmenetelmiä opettavia opettajia ryhtyi tuottamaan verkkomateriaaleja ennen muuta opettajien työvälineeksi. Työn taustalla oli nimestään huolimatta melko vapaamuotoinen Laadullisen yhteiskuntatutkimuksen yksikkö (LYHTY), joka organisoi myös tutkijakursseja ja konferensseja.
Ensimmäisen verkkoaineiston sisältöä työstivät tuolloin Kirsi Juhilan johdolla Pertti Alasuutari, Arja Jokinen, Pirjo Nikander, Eero Suoninen ja Jaana Vuori. Verkkosivut rakensi Anjariitta Korpela. Muutkin lyhtyläiset osallistuivat tekstien kommentointiin, ja myöhemmin mukaan tuli joitakin muitakin kirjoittajia. Ikävä kyllä alkuperäinen verkkomateriaali katosi yliopiston organisaatiomullistusten ja verkkosivu-uudistusten syövereihin ja samalla katosi tieto mukana olleista.
Myöhemmin Kirsi Günther ja Kirsi Hasanen toimittivat materiaalien pohjalta tamperelaisten yhteiskuntatieteiden opiskelijoiden käyttöön verkkokirjan Laadullinen tutkimus.
Lyhtyläisten hanke jäi siis elämään, vaikka sitä ei koskaan saatettu suunniteltuun asuun asti avoimesti saatavilla olevaksi käsikirjaksi. Kun Tietoarkistossa ryhdyttiin suunnittelemaan menetelmäkäsikirjojen uudistamista, tuli aika kaivaa vanhat materiaalit esiin. Yllättävän paljon oli säilynyt käyttökelpoisena vuosien mittaan, mutta paljon pistettiin myös uusiksi. Samalla oli ilmeistä, että aihepiirejä ja kirjoittajakuntaa piti laajentaa. Koska aiemmin mukana oli ollut lähinnä yhteiskuntatieteilijöitä eri tieteenaloilta, uusia kirjoittajia lähdettiin hakemaan myös muista tieteistä ja tieteidenvälisiltä kentiltä.
Näin nykyinen kirjoittajakunta koostuukin hyvin monien eri tieteenalojen edustajista. Aiheiden kirjo on laajentunut huomattavasti. Kaikki tekijät ovat pyrkineet kirjoittamaan monitieteiselle yleisölle, mahdollisimman helppotajuisesti ja napakasti.
Artikkelit johdattavat keskeisten ajattelutapojen, käsitteiden ja työtapojen ymmärtämiseen ja menetelmällisten valintojen tekemiseen. Niiden tarkoitus ei ole korvata rikasta suomenkielistä menetelmäkirjallisuutta, vaan johdattaa syvemmälle menevän menetelmällisen kirjallisuuden pariin. Artikkelit eivät myöskään korvaa menetelmien opettamista vuorovaikutuksessa opiskelijoiden kanssa.
Tämän version sisällöt on toimittanut Jaana Vuori. Uudistushankkeen koordinoinnista vastasi Tietoarkistossa Henri Ala-Lahti ja käsikirjan teknisestä toteutuksesta Oskari Niskanen. Kiitämme lämpimästi kaikkia kirjoittajia sekä Tietoarkistoa! Kiitos myös yksittäisiä tekstejä kommentoineille lukuisille kollegoille, jotka ovat vaikuttaneet taustalla käsikirjan syntyyn!