Kategoria-analyysi

Kirsi Juhila (viittausohje)

Lukuaika noin 4 min

Kategoria-analyysissä on viime kädessä kyse kulttuurin ja moraalin tarkastelemisesta, joiden rakentumisessa ihmisten tuottamilla ja käyttämillä kategorioilla on olennainen rooli. Siksi kategorioita kannattaa tutkia. Kategorisointi on luokittelua, ja luokittelussa syntyneitä nimeämisiä eli luokkia kutsutaan kategorioiksi (Jokinen ym. 2012, 18). Kategoriat ovat olennaisia toisten ihmisten ja oman itsemme määrittelyn välineitä niin hyvässä kuin pahassa. Luokittelemme itseä ja muita esimerkiksi opiskelijoihin, työssä käyviin ja työttömiin tai äiteihin, isiin ja lapsiin. Kategorioilla on olennainen rooli myös muussa kuin ihmisten kuvaamisessa. Luokittelemme valtioita, ympäristömme rakennuksia, luonnon ilmiöitä, automerkkejä, poliittisia suuntauksia ja niin edelleen erilaisiin kategorioihin ja samalla järjestämme ympärillä olevaa maailmaa tietynlaiseksi.

Kategoriat ja niiden käyttö kertovat paljon ajasta, jossa elämme: siitä mitä pidämme normaalina, arvokkaana, ongelmana tai poikkeavana. On vaikea kuvitella mitään paikkaa tai tilannetta, jossa kategoriat eivät olisi läsnä ja käytössä, niin olennaisia ne ovat yhteiskunnallisessa ja sosiaalisessa elämässämme. (Jokinen ym. 2012, 9–10.)

Kategoria-analyysin kehittäjän Harvey Sacksin (1992, 40) mukaan suuri osa ihmisten keskinäistä yhteiselämää koskevasta tiedosta on varastoitunut kategorioihin. Ilman kategorisointia ihmisten olisi mahdotonta ymmärtää toinen toisiaan. Kategorioihin liittyvä tieto muodostaa kulttuurisen tietovarannon, jonka sisältöä hyödyntämällä rakennamme ymmärrystä yhteiskunnasta, itsestä ja toisista. Tietovaranto ei kuitenkaan sanele suoraviivaisesti sitä, miten ihmiset ovat "tässä ja nyt" toistensa kanssa tekemisissä. Kulttuuria pitää tutkia ennen kaikkea toimintana, jossa kategorisointi on keskeisessä roolissa (Hester & Eglin 1997). Ihmiset herättävät kategorioita eloon ja käyttävät niitä tietyissä tilanteissa toimiessaan.

Koska kategorioita ja kategorisointia on kaikkialla, kategoria-analyysi soveltuu monenlaisiin aineistotyyppeihin, esimerkiksi haastatteluihin, ihmisten keskinäisiin arkisiin keskusteluihin, eri instituutioissa käytäviin keskusteluihin, virallisiin dokumentteihin, päiväkirjoihin, romaaneihin, valokuviin, sanalliseen ja visuaaliseen mediaan.

Kategoria-analyysiä tehtäessä kysytään seuraavanlaisia kysymyksiä: Mitä kategorioita ihmiset ottavat eri tilanteissa käyttöönsä? Mitä he niillä tekevät ja millaisin seurauksin? Millaisia kulttuurisesti jaettuja merkityksiä ja tunnuspiirteitä kategorioiden käyttö herättää henkiin? Millaisia muita, toisenlaisiin seurauksiin johtavia kategorisointeja olisi ollut mahdollista tehdä?

Analyysissä voidaan tarkastella sekä personoituja että ei-personoituja kategorioita. Ihmisen – muiden tai itsen – sijoittaminen johonkin kategoriaan eli personoitujen kategorioiden käyttö helpottaa suunnistamistamme yhteiskunnassa ja kulttuurissa ja antaa vinkkejä siitä, miten meidän pitäisi toisesta henkilöstä ajatella ja miten häneen suhtautua, tai vastaavasti millaista toimintaa ja ominaisuuksia itseltämme odotetaan. Kategoriat auttavat suunnistamisessa nimenomaan sen vuoksi, että niihin on kiinnittynyt tiettyjä ominaisuuksia, piirteitä ja toimintoja, joita oletamme kategoriaan nimetyllä ihmisellä olevan.

Ihmisten sijoittaminen johonkin kategoriaan on väistämättä seurauksellista, eikä vähiten sen vuoksi, että kategoriat tuottavat ihmisille identiteettejä. Ihmiselle rakentuu sosiaalinen identiteetti siten, että hän asettaa itse itsensä tai tulee muiden toimesta asetetuksi määrättyyn kategoriaan, johon kuuluu tiettyjä ominaisuuksia ja piirteitä (Antaki & Widdicombe 1998).

Identiteettikategoriat syntyvät ja elävät ihmisten keskinäisen vuorovaikutuksen pienissä yksityiskohdissa rakentuvina asioina. Tällaisina niitä pitää myös tutkia. Tutkija ei analysoi eikä selitä aineistoa etukäteen olettamiensa kategorioiden kautta. Hän ei esimerkiksi ota lähtökohdaksi keski-ikäisten nais- ja miesopettajien toimintaa luokkahuoneessa ja selitä toimintaa ja sen mahdollisia eroja näillä etukäteiskategorioilla. Sen sijaan hän tarkastelee oppilaiden ja opettajien keskinäistä vuorovaikutusta kiinnittämällä huomion siihen, millaisiin kategorioihin toimijat itse orientoituvat. Miten opettajana ja oppilaana oleminen, ikä ja sukupuoli tuotetaan? Millaisia ominaisuuksia ja toimintoja niihin liitetään luokkahuoneen arkisissa rutiineissa? Tuotetaanko vuorovaikutuksessa näiden kategorioiden lisäksi tai sijasta joitakin muita kategorisointeja? (Antaki & Widdicombe 1998.)

Esimerkki personoitujen kategorioiden tutkimuksesta.

Ei-personoidut analyysin kiinnostuksen kohteena olevat kategoriat voivat olla fyysisiä objekteja, ympäristöjä ja paikkoja, joihin liitämme kulttuurista tietoa, ja jotka käyttöön ottamalla teemme ja tunnistamme kuvauksia. Esimerkiksi asuinalueita ja -ympäristöjä voi lähestyä kategoria-analyysin välinein. Tunnistamme, luokittelemme ja samalla arvotamme vaikkapa kotikaupunkimme asuinalueita erilaisilla kategorioilla (pientaloalue, kerrostalolähiö jne.) samoin kuin yhteisiä alueita ja tiloja (ravintolakatu, puisto, urheilukenttä jne.). Asuinalueiden sisällä saatamme erottaa toisistaan tasokkaiden ja vaatimattomien asuntojen sijainnit tai hyvämaineiset ja huonomaineiset korttelit ja jopa yksittäiset talot. Tätä paikkakategorioihin kytkeytyvää tietoamme voidaan kutsua kulttuuriseksi maantiedoksi (Eglin & Hester 2003).

Ei-personoituja kategorioita tutkittaessa kiinnostuksen kohteena voivat olla myös kategorisoinnit, joita Housley ja Fitzgerald (2002, 78–79) kutsuvat sosiaalisen rakenteen konfiguraatioiksi. Tällaisia ovat vaikkapa markkinat, hyvinvointivaltio, uusliberalismi, sosialismi, populismi, tulonjako, postkolonialismi ja ilmastonmuutossopimus. Kyse on toisin sanoen vakiintuneista käsitteistä, joilla kuvaamme ja jäsennämme yhteiskunnallista ympäristöämme ja sen toiminnan periaatteita, ja samalla liitämme niihin tiettyjä vakiintuneita tunnuspiirteitä. (Jokinen ym. 2012, 58–60.)

Esimerkki maantieteellisten kategorioiden tutkimisesta.