Laadullinen sisällönanalyysi
Jaana Vuori (viittausohje)
Laadullinen sisällönanalyysi on hyvin lähellä teemoittelua ja usein niitä käytetään vaihtoehtoisina nimityksinä toisilleen. Sisällönanalyysissa keskitytään siihen, mistä asioista, aiheista ja teemoista aineisto kertoo: mistä haastateltavat puhuvat, mitä asioita mediatekstissä käsitellään, mitä valokuva esittää ja niin edelleen. Sen sijaan aineiston kielellistä tai muuta ilmaisullista muotoa ei yleensä oteta systemaattisen analyysin kohteeksi – sisällön ja muodon yhteen kietoutumisen kysymyksiin on erikoistunut joukko muita analyysitapoja.
Sisällönanalyysia voi käyttää niin kirjoitettujen tekstien, haastattelujen, nauhoitetun puheen kuin tekstiä, ääntä ja kuvaa sisältävien aineistojen analyysiin.
Laadullisen sisällönanalyysin käsite juontuu eronteosta sisällönanalyysiin (content analysis), toiselta suomennokseltaan sisällönerittelyyn, jota on käytetty sellaista sisältöjen analyysia kuvaavaksi nimitykseksi, jossa laajoja aineistoja käsitellään määrällisen, jopa tilastollisen analyysin avulla. Tätä ennen aineistosta koodataan sisältöä koskevia luokkia, joiden välisiä suhteita sitten tarkastellaan. Nykyisin tällaista analyysia tehdään yhä useammin tietokoneavusteisesti tutkimusta varten kehiteltyjen algoritmien avulla. Jako laadulliseen ja määrälliseen analyysitapaan on perusteltu, mutta molempia voidaan perustellusti kutsua sisällönanalyysiksi. Molemmat vaativat aineiston laadun ymmärtämistä ja myös laadullisen sisällönanalyysin apuna voi käyttää määrällisten suhteiden hahmottamista. (Seppänen 2005, 146.)
Analyysin työtapana koodaus
Laadullinenkin sisällönanalyysi perustuu tutkijan tekemälle koodaukselle, jossa tutkija tunnistaa ja nimeää aineistostaan löytämiä sisällöllisiä elementtejä. Koodaus voi olla aineistolähtöistä, jolloin tutkija lähtee avoimin mielin etsimään sellaisia kohtia aineistosta, jotka kertovat tutkittavasta asiasta jotakin tutkijaa kiinnostavaa. Jos kyse on teksteistä, nämä kohdat voivat olla laajuudeltaan hyvin erilaisia yksittäisistä ilmauksista aina pitkiin katkelmiin. Jos kyse on kuva-analyysista, tutkija voi nimetä hyvinkin pieniä kuvan sisältämiä yksityiskohtia tai sitten koodata karkeammin, mistä kuva kertoo. Teorian ohjaamassa koodauksessa tutkija valitsee teoreettisen ymmärryksensä pohjalta, mitkä seikat häntä aineistossa kiinnostavat. Usein toki yhdistellään molempia tapoja.
Yksityiskohtiin hukkuminen vältetään löytämällä aineiston sisäisestä variaatiosta eli vaihtelusta yleisempiä johtopäätöksiä aineiston sisäisen vertailun avulla. Toisin sanoen huomiota kiinnitetään sekä aineistoyksiköiden välisiin eroihin että samanlaisuuksiin. Käytännössä tämä tarkoittaa yleensä sitä, että aineisto on voitava jakaa useisiin analyysiyksiköihin, joita sitten voidaan verrata.
Jouni Tuomen ja Anneli Sarajärven (2018, luku 4) mukaan sisällönanalyysin tavoite on luoda sanallinen ja selkeä kuvaus ilmiöstä, jota tutkitaan. Aineisto tarjoaa näkymän tähän ilmiöön. Analyysissa aineisto järjestetään selkään ja tiiviiseen muotoon tavalla, jossa ei kadoteta sen tarjoamaa informaatiota. Heille tämä tarkoittaa asteittaista siirtymää aineiston tarjoamista konkreettisista ilmauksista yhä abstraktimpiin käsitteisiin. Lopulta voidaan päätyä tulkintaan, jossa koko aineistoa kuvaa yksi yhteinen käsitteellinen ilmaus.
Sisällönanalyysia voi kuitenkin tehdä myös tavalla, jossa pysytään läpi analyysiprosessin lähellä sitä, miten haastateltavat puhuvat, miten uutistekstissä käsitelty asia sanallistetaan tai miten valokuva kohdettaan esittää. Tällöin analyysissa ei tavoitella abstraktia kuvausta tutkitusta ilmiöstä, vaan pikemminkin kartoitetaan niitä erilaisia tapoja, joilla jotakin asiaa kuvataan.
Ulla Graneheim, Britt-Marie Lindgren ja Berit Lundman (2017) käsittelevätkin sisällönanalyysin erilaisia toteutustapoja tekemällä erottelun ensiksikin siihen, kuinka matala tai korkea on se abstraktiotaso, jolla analyysia tehdään. Toiseksi he erottelevat sellaisen analyysin, joka pyrkii aineistossa esiintyvien asioiden kuvaamiseen sellaisena kuin ne aineistossa ilmenevät, ja sellaisen analyysin, jossa on mukana enemmän tutkijan tekemää tulkintaa siitä, mistä on kyse. Yhdistelemällä näitä ulottuvuuksia he tunnistavat kaksi ideaalityyppistä sisällönanalyysin tekemisen tapaa: analyysin, joka keskittyy kuvaamaan julkituotuja ja ilmeisiä (manifest) sisältöjä ja analyysin, jota luonnehtii piilevän (latent) sisällön tulkinta. He esittävät artikkelissaan myös esimerkkejä erilaisista analyysin tekemisen tavoista.
Koodauksesta kokoavaan analyysiin
Miten tahansa sisällönanalyysia tehdäänkin, sen pohjalla olevan koodauksen on oltava systemaattista. Toisin sanoen kaikista aineistoteksteistä, kuvista, haastatteluista jne. etsitään samoja seikkoja ja aineisto käydään huolella läpi. Toimivan koodausrunko rakentuu yleensä vasta, kun aineistoa on käyty useamman kerran huolella läpi.
Sisällönanalyysia voidaan tehdä yhtä hyvin käsityönomaisesti kuin laadullisen aineiston analyysia varten kehitellyillä tietokoneohjelmilla (ATLAS.ti ja Nvivo). Apuna voidaan käyttää esimerkiksi leikkaa- ja liimaa -tekniikkaa tai erilaisia taulukoita, matriiseja ja käsitekarttoja.
Koodaus on kuitenkin vasta työvaihe analyysille, eikä sen tuloksena tehty aineiston sisällön kuvaus vielä sellaisenaan kelpaa analyysiksi. Aineiston sisällöistä pyritään tekemään johtopäätöksiä, jotka kertovat jostakin tutkimuksellisesti yleisemmin kiinnostavaa. Mikä sisällöissä on kiinnostavaa? Miten eri aineiston osissa – vaikkapa eri uutisissa tai eri haastateltavien puheessa – on eroavaa, mikä taas yhdistävää? Miten yksityiskohdista voi muodostaa kokonaiskuvaa? Tässä vaiheessa tutkimusongelmakin yleensä täsmentyy.
Sisällönanalyysi ei pohjaa millekään erityiselle teoreettis-metodologiselle ajattelulle, joten analyysille ei löydy yhteisiä sääntöjä, eivätkä analyysia ohjaa myöskään erityiset menetelmälliset käsitteet.
Poikkeuksena on grounded teoria -viitekehykseen pohjaava sisällönanalyysi. Se on aina tiukasti aineistolähtöistä. Siinä edetään tarkasta aineiston sisältöjen kuvauksesta koodauskierros toisensa jälkeen kohti yleistävämpää, "pelkistävämpää" kokonaisnäkemystä, ja samalla koodaus muuttuu abstraktimmaksi ja käsitteellisemmäksi. Lopulta pyritään luomaan uutta teoriaa siitä, mistä tutkittavassa ilmiössä on kyse. Tässä vaiheessa analyysi saattaa olla jo irronnut kauas raaka-aineiston kuvailusta, vaikka grounded teorian sääntöihin kuuluukin, että tutkijan täytyy esittää lukijalle, miten hän on edennyt aineiston sisällöllisistä elementeistä teoreettisiin käsitteisiin. Toisinaan hämmennystä aiheuttaa, että sisällönanalyysi saatetaan samaistaa tällaiseen grounded teorian inspiroimaan analyysiin.