Mediatekstit
Jaana Vuori (viittausohje)
Teksti on venyvä käsite, ja sillä voidaankin tarkoittaa yhtä hyvin puhuttua kuin kirjoitettua kokonaisuutta, kuvaa kuin kuvan, sanan ja äänen yhdistelmää. Tässä sillä tarkoitetaan kuitenkin kirjoitettua tekstiä, vaikka monet tässä sanotut asiat sopivat myös muihin teksteihin. Lisäksi tekstillä tarkoitetaan kokonaisuuden muodostavaa tekstiä, ei tekstiyhteydestään irrotettuja yksittäisiä ilmauksia. Vielä tarkempi rajaus on siinä, että omana aineistotyyppinään tässä artikkelissa käsitellään erilaisia, pääasiassa tekstin varaan rakentuvia media-aineistoja kuten vaikkapa mielipidekirjoituksia, uutisia tai henkilöhaastatteluja. Tällaisista journalistisista teksteistä puhutaan arkisesti juttuina. Visuaalisia ja audiovisuaalisia media-aineistoja käsitellään toisaalla verkkokäsikirjassa ja myös sosiaalisen median aineistokysymyksiin on oma artikkelinsa.
Mediatekstejä on tietysti paljon muitakin kuin mainitut journalistiset eli toimittajien tuottamat jutut sanoma- ja aikakauslehdissä ja verkossa. Yhtä lailla tutkimuksen aineistoksi voidaan valita vaikkapa kokoelma tavallisten ihmisten some-keskusteluja, asiantuntijoiden ja niin sanottujen vaikuttajien blogitekstejä, mainoksia, lukijoiden kirjallisuusesittelyjä, rocklyriikkaa tai fanifiktiota. Mahdollisuuksia on lukemattomia. Aineiston valintaa ohjaa usein niiden merkitys tiedon ja viihteen välittäjinä sekä mielipiteiden heijastajina ja pohjustajina.
Aineiston valinnan eri vaihtoehtoja
Tyypillistä media-aineistoille on se, että ne ovat usein luonteeltaan multimodaalisia: toisin sanoen niissä yhdistellään erilaisia ilmaisumuotoja kuten tekstiä ja kuvaa ja nykyisessä verkkomaailmassa yhä useammin myös ääntä ja liikkuvaa kuvaa. Tutkijan onkin ratkaistava, analysoiko hän kaikkia käytettyjä ilmaisumuotoja keinoineen vai keskittyykö vain kirjoitettuun sanaan. Toisaalta monet nykymaailman tekstit ovat myös intermediaalisia eli eri versioita samoista teksteistä julkaistaan eri alustoilla. Voi olla näppärää valita esimerkiksi verkkouutisia niiden helpon saatavuuden vuoksi, mutta tällöin joutuu punnitsemaan, olisiko tarpeen analysoida myös lehdessä ilmestynyttä versiota.
Tekstit ovat aina eri tavoin intertekstuaalisia eli ne viittaavat joko piiloisemmin tai avoimemmin toisiin teksteihin. Konkreettinen kysymys nykytekstien valinnassa aineistoksi onkin se, seurataanko verkkotekstien linkkejä seuraaviin teksteihin vai rajataanko aineisto "alkuperäisiin" teksteihin.
Tutkimusta varten tekstien valtaisasta joukosta poimitaan otoksia ja näytteitä (ks. Aineiston tuottaminen). Otoksen ja näytteen valinnan kriteerit voivat vaihdella paljon, ja tutkijan pitääkin kertoa valintaprosessinsa ja perustella huolella, miksi hän päätyi juuri näihin teksteihin. Tutkijan panos tekstien valinnassa otetaan näin tärkeäksi osaksi tutkimusprosessia.
Otoksella tarkoitetaan satunnaisesti ja systemaattisesti poimittua joukkoa tekstejä: vaikkapa joka kuun kymmenennen päivän ulkomaanuutisia tietyistä sanomalehdistä vuoden aikana tai aikakauslehtien urheilijahaastatteluja kolmelta eri vuosikymmeneltä. Näin pyritään saamaan edustava kokoelma tekstejä analysoitavaksi. Edustavuus perustuu oletukselle, että otannalla poimitut tekstit sisältävät samanlaisia eroja kuin se alkuperäinen suurempi joukko tekstejä, josta ne ovat otos. Otoksen satunnaisuudella pidetään kurissa se, etteivät tutkijan omat mieltymykset ja ennakko-oletukset pääse vaikuttamaan aineiston muodostumiseen.
Yhtä tyypillinen tapa on kuitenkin valita tutkijan harkinnan mukaan joukko tekstinäytteitä. Näyte voi pienimmällään olla vaikkapa yksittäinen pieni teksti, jos sen avulla saa valotettua tutkimusongelmaa hyvin. Tavallisesti käytetään tietysti laajempia aineistoja, joita käsitellään kokonaisuutena, ja joista mahdollisesti poimitaan joitakin tekstejä lähempään tarkasteluun.
Joskus pyritään löytämään kattavia aineistoja, kuten esimerkiksi silloin kun tarkastellaan jotakin tiettyä rajallista tapahtumaa koskevia uutisia. Tällöinkin rajausta joudutaan tekemään sen suhteen, mistä mediasta nämä tekstit otetaan.
Median valinta onkin tärkeä vaihe aineiston tuottamisessa. Sosiaalisen median eri alustoilla on oma luonteensa ja journalistisiin teksteihin vaikuttaa suuresti se, millaisessa lehdessä (ja sen verkkoversiossa) ne julkaistaan. Sanomalahdet esimerkiksi on perinteisesti luokiteltu Suomessa valtakunnalliseen pääuutismediaan (Helsingin Sanomat), maakuntalehtiin (esimerkiksi Etelä-Suomen Sanomat ja Karjalainen) ja iltapäivälehtiin, koska niillä on erilaiset toimintaehdot ja erilaiset journalistiset käytännöt. Aikakauslehtiä on puolestaan jaoteltu muun muassa yleisaikakauslehtiin, naisten- ja miestenlehtiin, harrastuslehtiin, asiakaslehtiin ja ammattilehtiin. Lehtiä voidaan siis valita esimerkiksi niiden tyypillisen lukijakunnan tai niiden yhteiskunnallisen merkityksen perusteella tai esimerkkeinä journalistisista käytännöistä.
Aineiston valintaa voidaan pohtia myös tekstilajin eli genren mukaan. Journalistisia tekstilajeja voi luokitella monella tavalla, mutta perusjuttutyypeiksi on tunnistettu usein uutinen, taustoittava juttu, raportti, reportaasi, haastattelu, pääkirjoitus ja kolumni. Nämä puolestaan koostuvat erilaisista rakenneosista kuten vaikkapa uutinen otsikosta, leipätekstistä ja erilaisista muista osasista kuten kuvista ja kuvateksteistä, kainalojutuista ja jutun oheen tehdyistä nostoista. Lopulta kirjoitettukin sana on paitsi kieltä, myös materiaalisia merkkejä, jotka antavat omat sävynsä tekstin sisältämään asiaan ja sen välittämiin merkityksiin.
Tyypillinen tapa valita aineistoa rajata sitä aiheen perusteella. Koska kaikista aiheista kirjoitetaan paljon, kääntyy aiheenmukainenkin valinta pian kysymykseksi median, julkaisuyhteyden ja tekstilajin valinnasta.
Kohti tekstien analyysia
Analysoitavat mediatekstit voi olla syytä muuttaa tekstitiedostoiksi, joita on helpompi lukea kuin alkuperäisiä tekstejä. Näin niiden koodaaminen tai muu käsittely voi olla helpompaa. Tässä menetetään kuitenkin aina informaatiota, joten kopiot tai kuvakaappaukset alkuperäisestä aineistosta on syytä säilyttää analyysia varten.
Mediatekstejä voidaan käyttää aineistona vastaamisessa hyvin monenlaisiin kysymyksiin: niin faktojen tutkimiseen, kulttuurisesti tuotettujen merkitysten erittelyyn kuin kokemusten analyysiin (ks. Laadullisen tutkimuksen näkökulmat). Näin ollen analyysissa voidaan käyttää sekä laadullisen tutkimuksen yleisiä analyysitapoja että lähes mitä tahansa esitellyistä teoreettis-metodologisista viitekehyksistä.
Tekstejä voidaan analysoida niin, että keskitytään tekstien sisäiseen analyysiin joko karkeammalla tavalla tai pureutumalla niin sanotulla lähiluvulla myös tekstien kielellisiin ja muihin yksityiskohtiin. Toisaalta tekstien sisältämien asioiden ja esitystapojen lisäksi analyysissa on tarpeen ottaa huomioon myös tekstien tuottamisen, levittämisen ja vastaanoton kontekstit. Mediateksteillä on aina institutionaaliset syntyehtonsa, kirjoittajansa, muokkaajansa, jakelijansa ja lopuksi lukijansa.