Muistelutyö
Hanna Ojala (viittausohje)
Muistelutyömenetelmä soveltuu tutkimuksiin, joissa ollaan kiinnostuneita ihmisten itsensä kertomista arkisista asioista ja kokemuksista sekä tämän eletyn ja koetun suhteesta yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin konteksteihin.
Frigga Haug ja hänen tutkimusryhmänsä kehitti muistelutyömenetelmän 1980-luvulla naisten sukupuolisosialisaation tutkimista varten (Haug ym. 1987). Tarkoituksena oli naisten muistojen avulla tarkastella sitä, miten itsestään selvältä ja yksilölliseltä näyttäytyvät arkiset tapahtumat ovat läpeensä yhteiskunnallisia. Toisin sanoen tutkijat halusivat tietää, millaisten arjen prosessien ja instituutioiden antaman viitoituksen saattelemana tullaan naisiksi ja eletään naisina.
Muistelutyössä arkiset kokemukset, erilaisiin tilanteisiin kiteytyneet tunteet ja ruumiillistuneet muistot nähdään itsessään arvokkaana tietona. Muistelutyömenetelmän ymmärrys poikkeaa kuitenkin elämäkerrallisesta lähestymistavasta, jossa muistoista ollaan kiinnostuneita yleensä siitä näkökulmasta, miten muistot ja niiden kerronnallistamisen tavat tuottavat yksilöstä juuri tietynlaisen henkilön. Muistelutyössä muistoja analysoidaan siitä näkökulmasta, että muistot heijastavat yhteiskunnallista ajankuvaa ja eriarvoistavia sosiaalisia rakenteita. Tutkimuksen näkökulmasta muistot ovat tutkimisen arvoisia, koska ne sisältävät relevanttia tietoa sekä yhteiskunnallisten järjestysten että ihmisten toimijuuden muotoutumisen kannalta.
Muistelutyömenetelmää onkin käytetty paljon rakenteellisen vallankäytön tutkimiseen. Esimerkiksi Anne-Jorunn Berg (2008) käytti muistelutyömenetelmää tutkiessaan rodullistamisen prosesseja ja valkoisuutta valtapositiona. Mari Käyhkö (2014; 2020) tutki puolestaan työväenluokkaisesta taustasta yliopistoon opiskelemaan ja opettamaan päätyneiden naisten muistojen kautta luokkaan ja sukupuoleen kiinnittyviä vallankäytön mekanismeja yliopistossa.
Kaksi esimerkkiä menetelmän käytöstä.
Muistelutyömenetelmää käytetään tutkimusaineistojen tuottamisen ohella opetuksessa, tiedostamisryhmätoiminnassa, terapiassa, vanhustyössä ja tutkijoiden työmenetelmänä. Muistelutyö on inspiroinut myös muiden uudenlaisten tutkimusmenetelmien kehittämistä. Eräs tällainen menetelmä on australialaisen kasvatussosiologin Bronwyn Daviesin kollegoineen 2000-luvun alkupuolella kehittelemä kollektiivinen biografia (Davies & Gannon 2006, Palmusaarinenojala 2014). Siinä kiinnitetään muistojen rakenteellisten ja sosiaalisten ulottuvuuksien ohella huomiota siihen, miten kieli ja materiaalinen todellisuus tuottavat muistoja, tunteita ja kokemuksia (Davies & Gannon 2012, Palsaoja-kollektiivi 2018).
Muistelutyön toteuttaminen
Muistelutyömenetelmä on ryhmätyömenetelmä, jossa työskennellään muistelutyöryhmän osallistujien henkilökohtaisten muistojen inspiroimana. Muistelutyössä omaa elettyä elämää tehdään ymmärrettäväksi yhtä aikaa itselle ja toisille. Henkilökohtaiset ja kollektiiviset muistot kietoutuvat muistelutyössä tavalla, jossa ymmärretään osallistujilla olevan ”jotain jaettua, vaikkakaan ei välttämättä yhtenäisellä tavalla koettua” (Käyhkö 2014, 7). Keskeisintä muistoissa ei ole se, muistetaanko asiat tarkalleen oikein, vaan se, että ne ylipäänsä muistetaan, koska niissä on jotain merkityksellistä.
Alkuperäisessä muodossaan muistelutyötä toteutetaan pienryhmässä kolmivaiheisena prosessina (Haug ym. 1987). Prosessin ensimmäisessä vaiheessa sovitaan muisteltava teema sekä kirjoitetaan muisto yksikön kolmannessa persoonassa (hän-muodossa). Muisteltava tilanne tai tapahtuma pyritään kirjaamaan ylös mahdollisimman yksityiskohtaisesti ilman tulkintaa ja selittämistä. Pyrkimys on siis päästä niin lähelle tapahtunutta kuin mahdollista. Hän-muodossa kirjoittaminen luo etäisyyttä tapahtumaan, mikä saattaa auttaa mahdollisten vaikeiden muistojen kirjaamisessa. Lisäksi yksikön kolmannen persoonan käyttö tekee näkyväksi sen, miten tietyn yksilön elämään liittyvä tapahtuma – ja siten henkilökohtaiseksi mielletty episodi – voisi yhtä hyvin olla myös jonkun toisen ihmisen elämään liittyvä tilanne.
Muistelutyön toisessa vaiheessa kirjoitetut muistot luetaan ääneen ryhmässä. Lukija voi olla muiston kirjoittaja itse tai joku toinen ryhmään osallistuva. Tämän jälkeen aloitetaan yhteinen keskustelu muistojen pohjalta. Keskustelussa tarkastellaan muistojen välisiä yhteyksiä ja eroja sekä etsitään kytköstä laajempiin yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin seikkoihin, joihin muistot kiinnittyvät.
Kolmannessa vaiheessa muistoista esiin nostettuja huomioita suhteutetaan tieteelliseen kirjallisuuteen ja teoreettiseen ainekseen. Tämän jälkeen palataan uudelleen alkuperäisiin muistelukirjoituksiin ja luetaan niitä uusien käsitteiden ja teoreettisen ymmärryksen valossa. Muistelija voi myös muokata ja kirjoittaa tekstejä uudelleen. Uudelleen lukemisen, tulkitsemisen ja kirjoittamisen kierrokset voivat jatkua niin pitkään kuin ryhmä haluaa.
Muistelutyö kolmivaiheisena prosessina kehitettiin nimenomaan tutkijoiden keskinäisen ryhmätyöskentelyn menetelmäksi. Siksi silloin, kun muistelutyöllä tuotetaan tutkimusaineistoa, käytetään yleensä prosessin kahta ensimmäistä vaihetta. Ryhmän työskentelymuotoja, kokoa ja tapaamiskertojen määrää sovelletaan tutkimuksen aiheen ja muistelutyöryhmään osallistuvien mahdollisuuksien mukaan. Yhteistä erilaisilla käyttötavoilla on kuitenkin se, että aineistoa tuotetaan muistojen pohjalta pienryhmässä keskustellen ja että tutkimuksen aineiston muodostavat sekä kerrotut muistot että niistä käyty keskustelu (ks. erilaisista sovelluksista Hasanen, Koivunen & Kolehmainen 2010, Kangas 1997, Koski & Tedre 2009, Käyhkö 2013).
Mari Käyhkö (2017, 10) toteaa muistelutyömenetelmän vahvuudeksi sen, että kuunnellessaan toisten muistoja tutkimukseen osallistujan mieleen saattaa tulla muistoja, jotka eivät ole aktiivisessa muistissa ja joita ei muistaisi esimerkiksi haastattelutilanteessa. Toisaalta muisteluryhmässä saattaa muodostua sellainen yhteisymmärrys ja jaettu tapa puhua asioista, että jotkin jäsennystavat jääväät piiloon. Siksi muistelutyötä voidaan käyttää myös yhdessä muiden aineistojen, kuten haastattelujen ja päiväkirjojen kanssa.
Muistelutyömenetelmälle on lisäksi tyypillistä, että tutkija osallistuu prosessiin yhtenä muistelijana. Näin tutkijan muistoista tulee osa aineistoa. Jotkut muistelutyömenetelmää käyttäneet tutkijat liittävätkin siihen niin sanotun kanssatutkijuuden ihanteen. He ajattelevat, että muisteluryhmän osallistujat toimivat tutkijan rinnalla tutkimuksen tulosten aktiivisina tuottajina.