Tapahtumakulun kuvaus
Markus Laine (viittausohje)
Monien tutkimusten tavoitteena on kuvata jokin tapahtumakulku tai ilmiö. Esimerkiksi tapaustutkimukset keskittyvät ilmiön tai prosessin kuvaamiseen jostain tietystä näkökulmasta (ks. Laine, Bamberg & Jokinen 2007a). Tapahtumakulkua voi lähteä jäljittämään yksinkertaisilla kysymyksillä: Mitä tapahtui? Mitä jälkiä tapahtumakulusta on jäänyt (esimerkiksi päätöksiä, uutisia, muistioita)? Ketkä olivat osapuolia, mitkä olivat tapauksen keskeisimmät käänteet ja niiden tulkinnat ja mitkä asiat johtivat tapahtumiin?
Tapahtumakulun aineistot
Aineistona käytetään tapahtumakulusta jääneitä dokumentteja: lehtijuttuja, muita media-aineistoja, asiakirjoja, muistioita, mahdollisia sopimuksia osapuolten välillä, nettikeskusteluja ja niin edelleen. Näihin yhdistetään useimmiten haastatteluja, Tätä monipuolista aineiston käyttöä kutsutaan aineistotriangulaatioksi (Laine, Bamberg & Jokinen 2007b). Monipuolisen aineiston avulla tapauksesta voidaan tehdä aikajana, johon laitetaan kaikki jälkiä jättäneet tapahtumat. Aikajanasta selviävät usein tapauksen käännekohdat, jolloin tapauksen osapuolet tekivät asiaan liittyviä tärkeitä päätöksiä tai yhteiskunnallinen keskustelu asiasta oli kiivasta. Osa aikajanan aineistoista saattaa olla hyvin niukkaa, kuten pelkkä kunnanvaltuuston äänestystulos ja päätös esimerkiksi uuden raitiotielinjan vetämisestä. Valtuustokokouksen keskustelun sisältö saattaa selvitä muun aineiston kautta, esimerkiksi videoidusta kokouksesta tai seuraavan päivän sanomalehdestä. Tarkemmat tulkinnat keskustelun sisällöstä ja sävystä saattavat jäädä haastattelujen varaan.
Tutkimuksen seuraavassa vaiheessa aikajanaa käytetään yleensä haastattelujen tukena. Haastateltavat ymmärretään tapahtumisen kokemusasiantuntijoina ja haastattelutapa lähenee asiantuntijahaastattelua (Alastalo, Vaittinen & Åkerman 2007). Tämä haastattelutyyppi eroaa avoimesta teemahaastattelusta (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2004), koska haastattelun tukena on aikajana ja siinä esiintyvät tapahtumat, joihin halutaan saada tietoa haastateltavan kokemuksista ja tulkinnoista. Haastattelujen tarkoituksena on kysyä mahdollisimman hyvin informoituja kysymyksiä tapahtumien kulusta ja päästä tapahtumaan kiinni toimijoiden tulkintojen kautta. Tulkintojen ja tarkentavien tietojen ohella haastattelujen avulla voidaan selvittää myös tapahtumien kontekstia sekä päätöksentekoon ja tapauksen käänteisiin vaikuttanutta yhteiskunnallista tilannetta tai ilmapiiriä.
Tiheä kuvaus ja analyysi
Näiden vaiheiden tuloksena tutkija kirjoittaa "tiheän kuvauksen" (thick description, Geerz 1971), joka avaa tapausta tai tapahtumakulkua mahdollisimman luotettavasti, monesta näkökulmasta, tilanteen kokijoiden tulkintojen kautta ja konteksti huomioiden. Eric Auerbach (2003) erottelee kirjassaan Mimesis: The Representation of Reality in Western Literature kaksi länsimaisen tarinankerronnan tapaa: raamatullisen ja homeerisen. Raamatullinen tapa piirtää laajoja historiallisia kaaria tyyliin "se ja se sai kolme tytärtä ja neljä poikaa, he muuttivat Juudeaan ja saivat pojan nimeltä se ja se". Homeerinen kerronta puolestaan lähtee hyvin seikkaperäisestä kuvauksesta. Tarinassa saatetaan mainita, että Odysseys jännitti joustaan. Kun jousi mainitaan, saatetaan siirtyä kertomaan seikkaperäisesti, miten Odysseys sai jousen haltuunsa. Kun tarina jousesta on kerrottu, palataan takaisin jousen jännitystilanteeseen ja jatketaan tarinaa siitä. "Tiheä kuvaus" muistuttaa enemmän homeerista kuin raamatullista kerronnan tapaa.
Kun tiheä kuvaus on saatu valmiiksi, seuraa usein tarkemman analyysin vaihe. Analyysi riippuu luonnollisesti tutkimusasetelmasta. Kun esimerkiksi analysoidaan yhteiskunnallista kiistaa, on syytä tarkentaa katsetta kiivainta julkista keskustelua aiheuttaneisiin käännekohtiin. Silloin hyviä materiaaleja ovat vaikkapa yleisönosastokirjoitukset, kolumnit, pääkirjoitukset, valtuuston tai eduskunnan ryhmäpuheenvuorot ja sosiaalisen median alustoilla julkaistut kannanotot, joissa argumentoidaan jonkin näkökannan puolesta. Tällöin ollaan kiinnostuneita siitä, millaiset rintamalinjat osapuolia jakavat, miten eri toimijat argumentoivat oman näkökantansa puolesta, mihin diskursseihin eli puhetapoihin he nojautuvat ja millä tavoin he kehystävät kiistan kohteen. (Ks. Laine & Peltonen 2003, Laine & Peltonen 2007).
Tieteellisessä kirjoittamisessa tapahtumakulun kuvaus toimii pohjana sille, että tapahtumaa voidaan tulkita jostain tietystä näkökulmasta ja osallistua tieteelliseen keskusteluun. Silloin tapahtumakulku pilkotaan analyysivaiheessa siten, että tieteelliseen tai yhteiskunnassa käytävään keskusteluun tuodaan tapahtumakulun avulla uusi näkökulma. Näkökulma voi esimerkiksi olla käsitteellinen, eli tapahtumakulun kautta käsitettä koskevaan keskusteluun tuodaan uusia sävyjä, ulottuvuuksia tai luokitteluja (ks. Laine, Leino & Santaoja 2018). Tapahtumakulun analyysiin voidaan myös soveltaa jotain uutta menetelmällistä otetta. Silloin tieteellisen tekstin uutuusarvo liittyy menetelmän käyttöön (ks. Laine ym. 2020).
Tulosten esittäminen
Tutkimuksen tulosten esittäminen on oma taitonsa. Yleensä tulokset esitetään artikkelissa niin, että johdannossa esitetään lähtökohdat ja tutkimuskysymys. Tämän jälkeen paneudutaan artikkelin lähtökohtana olevaan tieteelliseen keskusteluun ja kerrotaan menetelmät ja aineisto. Neljänneksi kerrotaan tapahtumakulku tai tapaus mahdollisimman tiiviisti. Sitten esitetään temaattinen analyysi ja lopuksi johtopäätökset. Pidemmässä esitysmuodossa kuten kirjassa tätä mallia on mahdollista rikkoa.
Esimerkiksi tanskalainen suunnittelun tutkija Bent Flyvbjerg (1998) on tehnyt tämän kirjassaan Rationality and Power varsin oivaltavasti. Kirja käsittelee Aalborgin kaupungin liikennesuunnittelutapausta järjen ja vallankäytön näkökulmasta. Flyvbjerg kuljettaa rinnakkain kahta tarinaa. Juoni 1 kertoo seikkaperäisesti Aalborgin liikennesuunnittelutapauksen vaiheet. Juoni 2 käy käsitteellisempää keskustelua järjen ja vallankäytön suhteista silloin kun juoni 1:ssä on tähän liittyvä kohta. Oleellista onkin ymmärtää mistä tapahtumakulun kuvauksessa on kysymys: mistä tapaus on tapaus, mitä yleisempää ilmiötä tapaus edustaa ja mitä voimme oppia tapauksesta.