Tutkimuksen suunnittelu

Kirsi Günther & Kirsi Hasanen (viittausohje)

Tutkimusprosessi alkaa suunnitteluvaiheella, ihmettelyllä ja ideoinnilla. Mitä tutkisin, miksi ja millä tavoin? Tutkia voi käytännöllisesti katsoen lähes mitä tahansa. Tärkeää on ottaa tutkimuksen kohteeksi aihe, joka itseä kiinnostaa ja jonka valinta voidaan perustella tieteellisesti relevantiksi eli tutkimisen arvoiseksi. Tutkimusaiheen voi keksiä itse, sitä voi ideoida yhdessä ohjaajan kanssa tai se on voitu osoittaa valmiina vaikkapa työharjoittelupaikasta. Vaikka tutkimusprosessi usein eteneekin tutkimusongelmista menetelmävalintoihin ja aineistonkeruuseen, joskus prosessi voi toimia toisin päin. Tutkimusidea voi lähteä liikkeelle jo aiemmin tuotetusta ja arkistoidusta aineistosta, josta keksitään ja jalostetaan tutkimusongelmat. Tällöin on tärkeää huomioida, missä kontekstissa aineisto on syntynyt ja arvioida, soveltuuko aineisto tällaiseen uudelleentarkasteluun.

Kiinnostavan tutkimusaiheen valitsemisen jälkeen on aika pohtia, mitä itse asiassa haluaa tietää aiheeseen liittyen. Tutkimuksen rajaaminen tarkoittaa ennen muuta tutkimusongelman asettamista. Laadullisessa tutkimuksessa ongelmanasettelu on yleensä melko joustavaa ja joissakin tilanteissa ei ole tarpeellista määritellä tarkkoja tutkimusongelmia, vaan tutkimukselle voi asettaa yleisluontoisemman tutkimustehtävän.

Tärkeää on kuitenkin määritellä ja rajata ongelma siten, että siihen pystyy löytämään vastauksen tutkimuksen keinoin. Hyvä yleisohje on välttää pintaraapaisua laajasta ilmiöstä ja pyrkiä sen sijaan jonkin kapeamman osa-alueen perusteellisempaan tarkasteluun. On hyvin mahdollista, että tutkimusongelmat muuttuvat matkan varrella, sillä usein ongelmat kristallisoituvat vasta tutkimusprosessin edetessä. Tutkimusongelmilla on tärkeä tehtävä. Ne pitävät tutkimusta koossa ja estävät tutkijaa lankeamasta tutkimuksen kannalta epäolennaisille sivupoluille.

Hyvä tutkimusongelma on yksiselitteinen ja selkeä. Se sisältää yhden tai useamman kysymyksen muodossa kiteytyksen siitä, mitä aiheesta halutaan tutkia ja tietää. Laadullisessa tutkimuksessa, jossa usein tutkimuksen tavoitteena on jonkin ilmiön kuvaaminen ja ymmärtäminen, tutkimusongelmat ovat yleensä mitä- ja miten-kysymyksiä, mutta tämä ei tarkoita, etteikö laadullisessa tutkimuksessa voisi olla myös muita kysymyssanoja sisältäviä kysymyksiä. Laadullisessa tutkimuksessa ei kuitenkaan vastata kausaalisiin syy- ja seuraussuhteita koskeviin kysymyksiin.

Seuraavaksi tutkijan täytyy valita aineistonsa. Onko aineisto, jolla tutkimusongelmaan etsitään vastausta, löydettävissä valmiina vai keräänkö sen itse? Kuinka paljon aineistoa tarvitaan? Mistä tiedän, että juuri tämä aineiston tuottamisen tapa on sopiva? Mitä kerätylle aineistolle pitää tehdä ennen kuin sitä pääsee analysoimaan?

Aineistot voidaan jakaa luonnollisiin, ilman tutkijan vaikutusta syntyneisiin aineistoihin kuten kuviin, lehtiin ja asiakirjoihin sekä tutkijan tuottamiin aineistoihin, jolloin aineisto on esimerkiksi tuotettu haastatteluin tai kirjoitelmien kautta. Tärkeää on huomioida se, että aineistoa ei koskaan vain kerätä vaan se tuotetaan. Aineiston keruuseen on hyvä varata aikaa ja resursseja. Tutkimussuunnitelmavaiheessa täytyy myös ainakin alustavasti miettiä myös sitä, miten aineistoa voi analysoida. Tarjolla on sekä yleisiä laadullisen aineiston analyysitapoja että suuri joukko erityisiä metodologisia viitekehyksiä, joista kerrotaan toisaalla tässä käsikirjassa.

Ideointi tiivistyy ideapapereiden ja tutkimussuunnitelman kirjoittamiseen, jossa kerrotaan tutkimuksen aihepiiristä, taustoista ja teoreettisista kysymyksistä sekä määritellään tutkimusasetelma. Tutkimusasetelmalla tarkoitetaan tutkimusongelman, aineiston ja analyysimenetelmien muodostamaa perusrakennelmaa. Tutkimussuunnitelmassa pohditaan myös eettisiä kysymyksiä ja aikataulutetaan konkreettinen työsuunnitelma.

Tutkimuskirjallisuuteen perehtyminen

Tutkimuksen tekeminen edellyttää aina olemassa olevaan teoreettisen keskusteluun ja aiemmin kyseisestä aihepiiristä tehtyyn tutkimukseen perehtymistä. Tutkija rakentaa lukemastaan katsauksen siihen, miten aihetta tai tutkittavaa ilmiötä on aiemmin lähestytty ja millaisia tuloksia on saatu.

Aiheeseen perehtymällä saa myös vihjeitä siihen, millaista teoriaa omassa tutkimuksessa on mahdollista käyttää. Lyhyesti ja arkikielisesti ilmaistuna teoria voidaan ajatella eräänlaiseksi perspektiiviksi johonkin ilmiöön, tiivistykseksi siitä, miten kyseinen ilmiö voidaan nähdä. Teoriaa käytetään luomaan pohjaa tutkimukselle, osoittamaan tutkimuksen "paikka" muiden tutkimusten joukossa ja suuntaamaan tutkimuksen tekemistä Useimmiten teoriatausta koostuu lukuisista aiheeseen liittyvistä näkökulmista. Teoria auttaa tutkijaa järjestelemään ja tulkitsemaan asioita ja selittämään tutkittavaa ilmiötä. Teoriaa käytetään tehtyjen havaintojen ja saatujen tulosten käsitteellisenä jäsentäjänä, joten jo suunnitteluvaiheessa on tarpeen hahmottaa oman tutkimuksen kannalta keskeisiä käsitteitä.

Teoria antaa empirialle (kerätylle aineistolle ja sen analyysille) näkökulmia, kirvoittaa tulkintoja ja herättelee lisäkysymyksiä. Havaittuja seikkoja ikään kuin keskustelutetaan teorian kanssa, eli omat aineistosta tehdyt havainnot ja löydökset laitetaan aktiivisesti juttelemaan teoreettisen aineksen kanssa. Teoria toimii suunnannäyttäjänä ja jäsennysvälineenä.

Lukemista tarvitaan aiheen taustoituksen ja teoreettisen näkökulman rakentamisen ohella myös aineistonkeruun ja analyysin suunnitteluun. Tähän saa vihjeitä aiheeseen liittyvään tutkimuksen tutustumalla, mutta syytä on lukea metodologista kirjallisuutta myös laajemmin ja ottaa mallia olemassa olevista muista tutkimuksista.