Audiovisuaalisen aineiston analyysi
Mari Pajala (viittausohje)
Audiovisuaalisen aineiston analyysissä on mahdollista käyttää eri menetelmiä, kuten kerronnan tutkimusta (ks. Kertomuksen tutkimus ja Muodon ja sisällön analyysi kaunokirjallisissa ja suullisissa kertomuksissa), diskurssianalyysiä tai representaatioiden analyysiä. Tässä tekstissä esittelen joitain yleisiä audiovisuaalisten aineistojen analyysiin liittyviä lähtökohtia, jotka on hyvä ottaa huomioon, oli oma näkökulma mikä hyvänsä. Päähuomio on elokuva- ja televisioaineistoissa, mutta osittain samoja asioita voi huomioida myös analysoitaessa muita audiovisuaalisia aineistoja, kuten pelejä tai sosiaalisessa mediassa julkaisuja videoita.
Aineiston medialuonne ja konteksti
Elokuva- ja televisioaineistoja tutkittaessa on tärkeää huomioida niiden medialuonne. Elokuvalla ja televisiolla historiallisesti muuttuva teknologis-materiaalinen perustansa, joka asettaa ehdot sisältöjen tuotannolle. Samalla elokuva ja televisio ovat kulttuurimuotoja, joilla on niille ominaiset tuotannon, esittämisen ja kokemuksen tavat. (Esim. Hietala et al. 2014.)
Tuotanto- ja esityskontekstin tunteminen on tarpeen audiovisuaalisten aineistojen ymmärtämiseksi. Vaikka tutkimuksen päähuomio olisi mediasisällöissä, niiden ymmärtämiseksi on syytä ottaa selvää myös aineiston tuotantotaustasta ja esityskontekstista, sillä ne määrittävät monella tapaa, miksi sisällöt ovat sellaisia kuin ovat.
Aineiston tuotantotaustaa voi kartoittaa selvittämällä esimerkiksi, mikä yhtiö tai yhtiöiden yhteenliittymä elokuvan tai tv-ohjelman on tuottanut ja miten tuotanto on rahoitettu. Onko televisio-ohjelman taustalla julkisen palvelun yleisradioyhtiö, mainosmyynnillä rahoitettu kaupallinen televisiokanava vai tilausmaksuihin perustuva suoratoistopalvelu? Tällä on väliä, sillä tilausmaksuilla rahoitettava Netflix voi käsitellä vaikkapa sukupuolta ja seksuaalisuutta monimuotoisemmin kuin mainosrahoitteiset amerikkalaiset TV-kanavat. Entä millaista yleisöä varten elokuva tai ohjelma on tuotettu? Onko esimerkiksi suomalainen elokuva suunniteltu ensisijaisesti kansallista yleisöä varten vai myös kansainväliseen levitykseen? Miten tämä ehkä näkyy elokuvan sisällössä?
Elokuva- ja televisiokerronta
Merkitykset muodostuvat elokuva- ja televisiokerronnassa niille ominaisia ääneen ja kuvaan liittyviä keinoja käyttäen. Analyysissä onkin tärkeää kiinnittää huomiota sekä siihen, mitä aineistossa tapahtuu, että erityisesti siihen, miten tämä tapahtuminen välitetään katsojalle. Jos analyysi jää pelkästään juonen tai verbaalisen sisällön tasolle, jää jotain oleellista huomioimatta. Audiovisuaalisen aineiston analyysissä siis katsellaan ja kuunnellaan aineistoa tarkasti.
Esimerkkinä audiovisuaalisen analyysin potentiaalista voi mainita vaikkapa elokuvatutkija Richard Dyerin valkoisuutta käsittelevän tutkimuksen, joka on vaikuttanut paljon valkoisuuden teoretisoimiseen muillakin aloilla. Dyer tarttui valkoisuuden näennäiseen näkymättömyyteen rodullisuutena. Hän osoitti, että myös valkoisuuden esittämisen tavoilla on omat rakenteensa, vaikka valkoisten ihmisten tai henkilöhahmojen kuvausta eivät rajoita stereotyypit samalla tavalla kuin rodullistettujen ihmisten kuvausta. Elokuvanteon historiassa jo valaistustekniikat on suunniteltu vaaleaa ihoa varten. Kun Dyer analysoi valkoisuuden esittämistä elokuvissa, hän kiinnitti huomiota paitsi tarinan tasoon, myös muun muassa kuvasommitteluun, otostyyppeihin ja valaistukseen. Esimerkiksi heteroseksuaalisen romanssin esityksissä valkoiset naiset on perinteisesti valaistu miehiä kirkkaammin. Näin ilmennetään ihannoitua valkoista naisellisuutta. (Dyer 1997; 2002).
Audiovisuaalisen ilmaisun analyysiin on luotu paljon erityisiä käsitteitä, joilla kuvataan ilmaisun eri keinoja. Äskeisessä esimerkissä mainittiin kuvasommittelu, otostyypit ja valaistus. Muita ovat esimerkiksi kuvakoot ja erilaiset leikkaustyypit. Ilmaisukeinojen analyysiä voi opiskella esimerkiksi lukuisina painoksina ilmestyneestä oppikirjasta Film Art: An Introduction (Bordwell, Thompson ja Smith 2017; televisioanalyysistä esim. Bignell 2012) ja suomenkielistä termistöä kirjasta Elävän kuvan sanasto (Juntunen 1997). Konkreettisia vinkkejä audiovisuaalisen ilmaisun analyysiin tarjoaa myös Michiganin yliopiston tuottama YouTube-kokoelma Audiovisual Lexicon for Media Analysis (Avautuu uuteen välilehteen) .
Audiovisuaalisen kerronnan erityispiirteisiin – kuten siihen miten näkökulmaa ilmennetään ja minkälaisia henkilöhahmoja ja kertojia voidaan käyttää – johdattaa esimerkiksi Henry Bacon (2000) kirjassa Audiovisuaalisen kerronnan teoria. Eri lajityypit eli genret noudattavat erilaisia kerronnan konventioita, ja onkin tärkeää tunnistaa mitä lajityyppiä (tai niiden sekoitusta) analysoitava elokuva tai ohjelma edustaa (ks. Altman 2002; Creeber, Miller ja Tulloch 2008). Esimerkiksi dokumenttielokuva, televisiouutiset ja tosi-tv lupaavat kaikki esittää "todellisuutta", mutta tekevät sen eri tavoin – taiteellisen ilmaisun, journalismin tai viihteen kehyksessä (esim. Bruzzi 2000; Saksala 2008; Ouellette 2014).
Ääni voi olla vaarassa jäädä kuvan ja dialogin varjoon analyysissä, sillä monien alojen tutkijat ovat tottuneempia käsittelemään sanallista ja visuaalista viestintää kuin ääntä ja musiikkia. Visuaalisen ja kielellisen aineksen ensisijaistamiseen on saattanut kannustaa myös se, että audiovisuaalisen materiaalin tarkasta analyysistä on usein käytetty nimitystä tekstuaalinen analyysi tai tekstianalyysi. Kannattaakin kiinnittää erityistä huomiota myös aineiston kuuntelemiseen. Musiikistakin voi kirjoittaa kuvailemalla kuulemaansa sointia, rytmiä ja tunnelmaa, vaikka ei hallitsisikaan musiikinteorian käsitteistöä (esim. Kassabian 2001).
Käytännössä audiovisuaalisen aineiston analysoiminen kannattaa aloittaa muistiinpanojen teosta ja edetä niiden pohjalta tarkempaan analyysiin. Muistiinpanot auttavat ottamaan haltuun monimuotoisen audiovisuaalisen aineiston ja havaitsemaan johdonmukaisuuksia ja poikkeamia ilmaisussa. Tutkimuskysymyksestä sekä valitusta menetelmästä ja teoreettisesta viitekehyksestä riippuu, minkälaiset muistiinpanot ovat tarkoituksenmukaiset. Muistiinpanojen tekoa varten voi tehdä esimerkiksi taulukon, johon merkitsee systemaattisesti analyysin kannalta relevantit asiat. Muistiinpanoissa voi myös hyödyntää kuvakaappauksia. Sisällön voi jakaa kohtauksiksi tai segmenteiksi (ks. Ellis 2003; Salmi 1993, 143–144). Usein tarkoituksenmukaista on valita tietyt, tutkimusaiheen kannalta relevantit jaksot tarkempaan analyysiin. Näitä jaksoja kannattaa katsoa uudestaan lukuisia kertoja, kiinnittäen eri katselukerroilla huomiota eri asioihin. Audiovisuaalisen aineiston analyysiin on kehitetty myös digitaalisia menetelmiä (esim. Rantala 2016).
Muistiinpanot eivät yleensä tule osaksi valmista tutkimustekstiä, vaan aineistoa kuvaillaan siinä suorasanaisesti erilaisia audiovisuaalisen ilmaisun keinoja erittelemällä. Audiovisuaalisen aineiston kuvaileminen onkin keskeinen osa analyysiä. Kuvailemista kannattaa opiskella lukemalla aikaisempaa tutkimusta ja kiinnittämällä huomiota siihen, miten tutkijat avaavat analysoimiaan teoksia sekä luomalla yleiskuvaa että kiinnittämällä huomiota yksityiskohtiin.