Sosiaalitutkimuksen sosiodemografiset taustamuuttujat: Tilastoluokitukset, tulot, kieli ja alueet

Tämä luku jakautuu neljään osaan. Pääset alla olevasta listasta siirtymään suoraan muihin luvun osiin.

Tulot

• Seuraava

Tulot ovat tavanomaisista sosiodemografisista taustakysymyksistä arkaluonteisimpia. Vastaajalta voidaan tiedustella hänen henkilökohtaisia tulojaan, mutta usein on tarkoituksenmukaisempaa saada tietoa vastaajan kotitalouden tuloista. Kotitalouden toimeentulon kokonaiskuva on usein tärkeämpi tyypillisten sosiaalitutkimuksen tutkimusongelmien kannalta. Kun tulonsaajia on kotitaloudessa useampia, kysymystä koko kotitalouden tuloista ei ehkä myöskään koeta niin henkilökohtaiseksi ja arkaluonteiseksi.

Tuloja koskevan kysymyksen operationalisoinnissa on usein järkevää tyytyä eri tavoin karkeistetun informaation saantiin. Tärkeää on tiedustella riittävän kattavasti erilaisia tulonlähteitä luotettavan tiedon saamiseksi kokonaistuloista. Perustaustamuuttujan kannalta ei ole niinkään tärkeää tietää mistä lähteistä rahaa tulee (mm. palkkatuloista, veronalaisista sosiaalietuuksista ja verottomista tulonsiirroista), vaan kuinka paljon sitä tulee yhteensä.

On erittäin tärkeää ilmoittaa hyvin selvästi, koskeeko kysymys brutto- vai nettotuloja. Nettotulojen kysymistä puoltaa se, että ne muistettaneen kuukausitasolla parhaiten, ja niitä kysyttäessä verottomat tulonsiirrot, kuten lapsilisät, vertautuvat mutkitta muihin tuloihin.

Lisäksi tuloja koskevan kysymyksen sanamuodoissa ei pidä sortua pikkutarkkuuteen. Monien vastaajien ja heidän kotitalouksiensa tulot vaihtelevat paljon, eivätkä vastaajat aina muista tai edes tiedä tarkalleen tulojaan. Liian yksityiskohtainen tiedusteleminen voi myös herättää vastaajassa huolta siitä, että hänet voidaan mahdollisesti tunnistaa aineistosta.

Siksi kysymys laaditaan usein strukturoiduin vastausvaihtoehdoin. Vastauskategorioiden määrä ja sisältö tulisi laatia siten, että ne sallivat vertailun tulotilastoihin, mahdollistavat tarpeelliset uudelleenryhmittelyt myös pieni- ja suurituloisten ryhmissä, ja takaavat riittävän tunnistamattomuuden hyvin vähän tai paljon tienaaville. Viimeksi mainittu tavoite voidaan toteuttaa laatimalla äärivastauskategoriat sisällöllisesti tarpeeksi laajoiksi, jolloin esimerkiksi ylimpään tuloluokkaan sijoittuu riittävä määrä aineiston vastaajia.

Edellä mainitut näkökohdat on pyritty ottamaan huomioon seuraavassa kysymysesimerkissä, joka on laadittu European Social Surveyn (2016) käyntikyselyn tulokysymyksen pohjalta. Omatoimisesti täytettävässä lomakkeessa mukaan kannattaa lisätä kuukausitulojen keskimääräisyyttä painottava huomautus sekä joitakin tarkentavia vastausohjeita.

Tilastokeskuksen taulukot kotitalouksien tuloista (Avautuu uuteen välilehteen) perustuvat tulonjakotilastoon. Tulonjakotilastossa on myös kuvattu taulukoissa käytetyt käsitteet ja määritelmät (Avautuu uuteen välilehteen) . Henkilökohtaisten tulojen luokkia voi muodostaa veronalaisten tulojen perusteella, joista Verohallinto julkaisee tilastotietoja (Avautuu uuteen välilehteen) vuosittain.

Perheasema ja siviilisääty

• Edellinen
• Alkuun
• Seuraava

Myös kyselyvastaajien perheasemalla ja siviilisäädyllä on olennaista merkitystä useiden sosiaalitutkimuksen tutkimusongelmien kannalta. Seuraavassa asiaa lähestytään aluksi virallisten tilastoluokitusten näkökulmasta. Lisäksi annetaan esimerkkejä kyselylomakkeisiin soveltuvista kysymystyypeistä.

Tilastokeskuksen siviilisäädyn tilastoluokituksen (Avautuu uuteen välilehteen) määritelmän mukaan "henkilön siviilisäädyllä tarkoitetaan Suomen avioliitto- tai parisuhdelain mukaista asemaa." Vaikka samaa sukupuolta olevien avioliitto on ollut Suomessa mahdollista vuodesta 2017, siviilisäädyn tilastoluokitus sisältää myös rekisteröidyn parisuhteen, joka on edelleen siviilisäätynä pienellä osalla väestöä.

Oikeudellinen luokitus soveltuu vain harvoin sellaisenaan kyselylomakkeen taustakysymykseksi. Avoliitossa elävät eivät löydä siitä itselleen tuttua luokkaa 'avoliitossa'. Perheasemaa koskeva tilastoluokitus (Avautuu uuteen välilehteen) sen sijaan ottaa avoliitossa elävät huomioon, ja samalla perheaseman luokitus koskee siviilisäätyyn verrattuna laajemmin vastaajan asumista ja perhesuhteita.

Tilastokeskuksen luokituksessa perheasema on määritelty näin: "Perheen muodostavat yhdessä asuvat avio- tai avoliitossa olevat henkilöt ja heidän lapsensa, jompikumpi vanhemmista lapsineen sekä avio- ja avopuolisot, joilla ei ole lapsia. Perheessä voi olla korkeintaan kaksi perättäistä sukupolvea. Vanhempiensa kanssa asuva henkilö luokitellaan lapseksi siviilisäädystä riippumatta, jos hänellä itsellään ei ole asuntokunnassa puolisoa tai lapsia."

Omatoimisesti täytettävissä kyselylomakkeissa on tavallista lisätä avoliitto yhdeksi lisävaihtoehdoksi siviilisäädyn "vanhaan" tilastoluokitukseen. Rekisteröityjä parisuhteita koskevien luokkien sisällyttämistä siviilisäätyä koskevaan taustakysymykseen kannattaa harkita, sillä avioliittolain muutosten jälkeen ja rekisteröityjen parisuhteiden vähetessä ne voivat jatkossa muodostaa tunnistamisriskin. Kansainvälisessä ISSP-vertailututkimuksessa siviilisäädyn lomakekysymys on muotoiltu näin:

Lisäksi ISSP-vertailututkimusohjelman standarditaustamuuttujissa vastaajilta tiedustellaan, asuvatko he yhdessä puolison tai vakituisen elämänkumppanin kanssa. Tämä on sikäli hyödyllinen kysymys, että puolisot eivät aina välttämättä asu samassa kotitaloudessa.

Vastaajan perheaseman tiedustelussa ei ole välttämättä tähdättävä perheaseman tilastoluokitusta täydellisesti vastaavaan informaatioon. Useissa kyselyissä suurin piirtein samaa asiaa tiedustellaan asumis- ja perhemuotoa tai elinvaihetta koskevalla kysymyksellä:

Perheenjäseniä ja perhesuhteita koskevien piirteiden tiedusteluun on yleensä käytettävä useita erillisiä kysymyksiä. Yksityiskohtaisinta informaatiota saadaan kysymyksistä, joissa vastaajaa pyydetään kertomaan perustietoja kotitaloutensa kunkin perheenjäsen perheasemasta. Näin on menetelty muun muassa European Social Surveyn taustamuuttujissa. Ks. tarkemmin esim. ESS 2016 -aineiston (FSD3217) kyselylomake PDF.

ISSP-tutkimuksissa kotitaloudessa asuvien henkilöiden lukumäärää, lasten lukumäärää ja heidän ikäänsä on puolestaan tiedusteltu seuraavilla kysymyksillä:

Kaikkiaan perhesuhteiden ja asumisjärjestelyjä koskevien kysymysten sisältö ja tarkkuustaso on mitoitettava tutkimuksen aiheeseen ja tavoitteisiin. Jos käyttötarve on vähäistä ja nimenomaan taustoittavaa, riittänee korkeintaan pari peruskysymystä aiheesta vastaamaan tarpeisiin. Jos taas perheen koosta, perheenjäsenten henkilöominaisuuksista ja asumisjärjestelyistä halutaan tarkkaa tietoa, on hyvä tiedostaa, että kysymykset vievät vastausaikaa ja tilaa kyselyssä melko paljon. Tilastokeskuksen sivuilla on paljon tietoa myös perheistä (Avautuu uuteen välilehteen) Suomessa.

Kieli ja etninen ryhmä

• Edellinen
• Alkuun
• Seuraava

Kieli on perustava henkilötieto ja se on monin tavoin keskeinen muuttuja myös sosiaalitutkimuksessa. Kieleen liittyy perusoikeuksia ja se määrittää henkilön kulttuurista elinympäristöä. Suomen lukumäärältään suurin kielivähemmistö puhuu ruotsia (n. 5,2 % väestöstä, SVT: väestörakenne 2019). Ruotsin kieli on suomen rinnalla toinen maamme ns. kansalliskielistä.

Vahvemmin kieli on sidoksissa etnisyyteen ja kulttuurin omaleimaisuuteen kahdessa muussa maamme vähemmistökielessä, jotka mainitaan perustuslaissa. Saamea puhuvia on parisen tuhatta eli 0,04 prosenttia (SVT: väestörakenne 2019). Romanikielen puhujien tarkka määrä ei ole tiedossa. Suomen romanipoliittisen ohjelman (Avautuu uuteen välilehteen) mukaan romaneja on maassamme noin 10 000. Myös viittomakieli on mainittu perustuslaissa vähemmistökieleksi. Kaikkiaan Suomessa on yli 50 kieltä, joita puhuu äidinkielenään vähintään sata henkilöä. Kielten historiallista ja nykyistä asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa selvittää seikkaperäisesti esimerkiksi Hallituksen kertomus kielilainsäädännön soveltamisesta 2017 (Avautuu uuteen välilehteen) .

Kielen kulttuuriset vaikutukset korostuvat, kun samaa kieltä puhuvat asuvat verraten yhtenäisillä kielialueilla. Suomessa ruotsia puhutaan erityisesti Uudenmaan, Turunmaan ja Pohjanmaan rannikkoseuduilla. Svenska Finlands Folkting -järjestön julkaisut (Avautuu uuteen välilehteen) antavat tiiviin kuvan Suomen ruotsinkielisten yhteiskunnallisesta asemasta.

Kyselytutkimuksissa vastaajan kieli on yleensä hyvä sisällyttää yhdeksi aineiston taustamuuttujaksi. Jos aineistonkeruuresurssit suinkin sallivat, on ruotsia äidinkielenään puhuville suotavaa tarjota ruotsiksi käännetty kyselylomake saatteineen. Valtaosa tyypilliseen kyselyotokseen valikoituneista ruotsikielisistä osaa kyllä vastata kyselyyn myös suomeksi, mutta mahdollisuus osallistua tutkimukseen omalla äidinkielellä lisää varmasti myös vastaushalukkuutta.

Jos ruotsinkielisiä on tarkoitus tarkastella kyselytutkimuksessa omana ryhmänään, on tämä otettava huomioon otoksen suunnittelussa. Joissakin tutkimuksissa (esim. Eduskuntavaalitutkimus 2007 ja World Values Survey 2005) on päädytty ruotsinkielisen väestön yliotoksiin vastaajien lukumäärän nostamiseksi, jotta aineiston tilastollinen luotettavuus kohenisi.

Kieltä ei kuitenkaan aina kannata tiedustella liian tarkasti, jotta se ei muodosta vastaajan tunnistamisriskiä muiden taustatietojen kanssa. Jos aineistossa kysytään esimerkiksi sekä tarkkaa kielitietoa että tietoa asuinkunnasta, pienessä kunnassa asuvan, harvinaista kieltä puhuvan vastaajan tunnistamisriski kasvaa huomattavasti. Jos tarkempi tieto ei ole tutkimuksen kannalta olennainen, äidinkieltä tiedustellessa ei välttämättä ole tarpeen tietää suomen ja ruotsin lisäksi, mistä muusta kielestä on kyse.

Ulkomaalaistaustaisia henkilöitä asui Suomessa vuonna 2018 yli 400 000 (SVT: väestörakenne 2019). Ulkomaalaistaustaisia henkilöitä on tutkittu esimerkiksi Maahanmuuttajien terveys ja hyvinvointi (Avautuu uuteen välilehteen) ja Ulkomaista syntyperää olevien työ ja hyvinvointi (Avautuu uuteen välilehteen) -tutkimuksissa.

Myös etnisyyttä ja kansallista taustaa tiedustellessa on hyvä pohtia sitä, onko tieto tarpeen tutkimuksen tavoitteiden kannalta ja kuinka tarkasti sitä kannattaa kysyä. Lisätietoa kvantitatiivisissa maahanmuuttajatutkimuksissa huomioitavista asioista ja niiden erityispiirteistä on esimerkiksi Tilastokeskuksen käsikirjassa Maahanmuuttajat väestötutkimuksissa - hyviä käytäntöjä kvantitatiivisen haastattelututkimuksen tekijälle (Avautuu uuteen välilehteen) .

Kunta ja alueet

• Edellinen
• Alkuun
• Seuraava

Kyselytutkimuksissa ollaan usein kiinnostuneita myös tutkittavien asuinpaikasta tai työssäkäyntikunnasta. Aluetta voidaan tiedustella useilla eri tavoilla ja tarkkuuksilla. Vastaajien tunnistamisriski kasvaa, kun alue tarkentuu. Usein käytettyjä ovat kunta, postinumero, lääni, maakunta ja suuralue. Oman kyselyn koodaamisessa kannattaa käyttää yleisesti käytössä olevia luokitteluja. Tilastokeskuksen luokitussivuilla (Avautuu uuteen välilehteen) kuvataan yksityiskohtaisesti 14 eri alueluokitusta.

Tilastoissa käytettävien alueluokitusten tarkoituksena on kuvata ilmiöiden alueellisia vaihteluja ja yleisesti aluerakennetta. Tilastokeskuksen kuntaluokituksen kuvauksen (Avautuu uuteen välilehteen) mukaan "kunnat, seutukunnat, maakunnat ja tilastollinen kuntaryhmitys ovat ensisijaiset Suomen tilastotoimessa käytettävät alueluokitukset".

Euroopan unionin tilastovirastoon lähetettävissä tilastoissa käytetään lisäksi NUTS-alueluokitusjärjestelmää (Avautuu uuteen välilehteen) , jonka mukaisesti laaditaan kaikki EU:n yhteiset alueelliset tilastot. NUTS-luokitusta käytetään myös EU:n aluepolitiikan kohdentamisessa. NUTS (Nomenclature des Unités Territoriales Statistiques) on kolmetasoinen hierarkkinen alueluokitus. Suomen NUTS- aluejaossa Manner-Suomi ja Ahvenanmaa muodostavat NUTS 1- aluetason, suuralueet NUTS 2- ja maakunnat NUTS 3-tason.

Eurostatiin toimitettavissa tilastoissa yleisin on NUTS 2-taso, suuralueet, jolla pyritään tuottamaan kaikki alueellinen tieto. Suomi jakaantuu suuralueiksi (Avautuu uuteen välilehteen) seuraavasti: 1) Helsinki-Uusimaa, 2) Etelä-Suomi, 3) Länsi-Suomi, 4) Pohjois- ja Itä-Suomi ja 5) Ahvenanmaa. Suuralueet on muodostettu maakunnittain.

Muita tilastoissa käytettäviä kuntapohjaisia alueluokituksia ovat elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset, tilastolliset työssäkäyntialueet ja kielisuhdeluokitus.

Tutkimuksessa käytetään monesti jaotteluja, joiden avulla pyritään erottamaan kaupungit ja maaseutu. Tilastollisista jaotteluista tilastollinen kuntaryhmitys (Avautuu uuteen välilehteen) on yksi tällainen jaottelu. Tämän ohella käytetään myös tarkempia jaotteluja, kuten luokittelua, jossa pääkaupunkiseutu on oma alueensa, sitten muut suuret kaupungit (yli 100 000 asukasta), kolmanneksi muut kaupungit, neljänneksi taajamat ja lopulta haja-asutusalueet. Yleinen tapa on myös ryhmitellä kunnat seitsemään luokkaan seuraavasti (esim. Poliisibarometri 2016):

Varsin käyttökelpoinen tapa alueellisten erottelujen tekemiseen on kysyä vastaajan postinumeroa. Tämä mahdollistaa hyvin monipuolisten luokittelujen käytön moniin eri tarkoituksiin. On kuitenkin hyvä muistaa, että viisinumeroinen postinumero on epäsuora tunniste, joka lisää vastaajien tunnistamisriskiä muiden taustamuuttujien kanssa. On myös huomion arvoista, että usein isojenkin suomalaisten kyselytutkimusten perusjoukkona on 'vain' manner-Suomen väestö.

Omaa asuinaluetta luonnehtivia kyselymuuttujia:

Muita uskontoon, kansalaisosallistumiseen, terveyteen sekä sairauteen liittyviä taustamuuttujia

• Edellinen
• Alkuun

Kyselyaineistoissa käytetään lisäksi monia muita taustamuuttujia. Tässä on niistä joitakin esimerkkejä.

Uskonto ja uskonnollisuus

ISSP- ja EVS- aineistoissa on joitakin uskontoaiheisia muuttujia. Joskus nämä muuttujat ovat osana taustamuuttujia, toisinaan taas osana ns. pääkysymyksiä (ks. esim. uskontoa ja uskonnollisuutta tarkemmin kartoittava ISSP 2018).

Kansalaisosallistuminen

Useissa kyselytutkimuksissa taustamuuttujina tarkastellaan tutkittavan poliittista osallistumista, äänestyskäyttäytymistä ja yhdistysjäsenyyksiä.

Terveys ja sairaus

Kyselytutkimusten taustamuuttujina käytetään myös terveys- ja sairausaiheisia muuttujia. THL:n koodistopalvelu (Avautuu uuteen välilehteen) tuottaa ja ylläpitää sosiaali- ja terveydenhuollon keskeisimpiä luokituksia, kuten tautiluokitus ICD-10:tä.