Johdanto: Analyysi ja tulkinta

Kirsi Günther & Kirsi Hasanen & Kirsi Juhila (viittausohje)

Lukuaika noin 3 min

Mitä laadullinen analyysi on? Sen voisi määritellä aineiston tiivistämiseksi ja jalostamiseksi käsitteelliseen tai teoreettiseen muotoon. Mitään yleispätevää kaavaa, mallia tai ohjeita siihen, kuinka laadullisen aineiston analyysia tehdään, ei ole. Kuitenkin analyysissa pienestä pitäisi saada aikaan jotakin suurempaa ja aineiston pinnasta päästä syvemmälle. Tästä puhutaan usein myös tulkintana. Olennainen kysymys on tällöin: mitä aineisto sisältää ja mistä kaikesta se kertoo? Aineistoa tulisi siten tarkastella analyyttisesti ja tulkita tehtyjä havaintoja ja löydöksiä teorian ja oman ajattelun avulla. Analyysin tavoitteena on lisätä aineiston informaatioarvoa. Analyysin apuna käytetään niitä malleja, joita aiemmin tehty tutkimus ja menetelmäoppaat tarjoavat.

Laadullista analyysia voidaan tehdä useilla eri menetelmillä. Siten laadullisen tutkimuksen tekijä joutuu tekemään valintoja käyttämänsä analyysimenetelmän suhteen. Analyysimenetelmällä tarkoitetaan sitä konkreettista tapaa, jolla aineistoa käsitellään eli analysoidaan. Erilaiset lähestymistavat ohjaavat analyysitavan valintaa. Realistisessa tarkastelutavassa ollaan kiinnostuneita siitä, mitä aineistossa on ja mitä siinä kerrotaan tutkittavasta aiheesta. Sosiaaliselle konstruktionismille pohjaaville analyysitavoille on puolestaan tyypillistä tarkastella sitä, miten asioista puhutaan ja millaisia seurauksia erilaisilla asioiden ymmärtämisen tavoilla on ihmisten toiminnalle. Fenomenologisiin, hermeneuttisiin ja eksistentiaalisiin otteisiin pohjaavat analyysitavat korostavat yksilön subjektiivisuutta ja tällöin tarkastelun kohteena ovat yksilön ainutlaatuiset kokemukset. Analyysimenetelmän valintaa ei voi tehdä sattumanvaraisesti, vaan sen tulee olla sopusoinnussa tutkimusongelman, tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen ja käytettävien aineistojen kanssa.

Laadullisessa tutkimuksessa koodaaminen, teemoittelu ja tyypittely ovat analyysin perinteisiä välineitä. Niitä voidaan pitää sisällönanalyysin muotoina. Nämä ovat yhä toimivia analyysivälineitä. Laadullisessa tutkimuksessa on kuitenkin myös suuri joukko erikoistuneempia analyysitapoja, jotka kytkeytyvät erilaisiin teoreettis-metodologisiin viitekehyksiin. Myös erikoistuneemmissa analyysitavoissa käytetään apuna koodaamista ja teemoittelua etenkin aineiston käsittelyn alkuvaiheessa. Koodaaminen ja teemoittelu ovat tällöin eräänlaista aineiston raakatyöstämistä. Sekä yleisistä että erikoistuneemmista analyysitavoista on tässä verkkokäsikirjassa omia artikkeleitaan. Ne tarjoavat vaihtoehtoja ja malleja sille, miten aineistoa voi analysoida.

Aineiston analyysi on monivaiheinen prosessi. Yleensä tutkija aloittaa analyysiin tutustumalla aineistoon ja rakentamalla kokonaiskuvan siitä. Aineiston teknisen käsittelyn avulla on tarkoitus valmistautua varsinaiseen analyysiin, sillä teksti- ja puhemassan hallitseminen luonnistuu paremmin, kun aineisto on muutettu tekstimuotoon, eikä sitä tarkastella vain ääninauhoina, erilaisilla käsialoilla kirjoitettuina tarinoina tai kirjavina lehtileikkeinä. Litteroinnilla tarkoitetaan esimerkiksi nauhoitetun puhemuotoisen aineiston tai tutkimukseen osallistuneiden vastaajien omalla käsialallaan kirjoittamien tekstien puhtaaksi kirjoittamista. Myös kuva-aineisto on hyvä esimerkiksi skannata ja koota yhteen tiedostoon.

Kun aineisto on muutettu tutkittavaan muotoon, siirtyy tutkija analysoimaan valitsemansa menetelmän avulla aineistoa: lukemaan, katsomaan ja kuuntelemaan sitä huolellisesti, jäsentelemään, erittelemään ja pohtimaan. Analyysi ei ole siten pelkästään aineiston teknistä järjestämistä vaan se on etsivää ja kokeilevaa luentaa, jota ohjaa uteliaisuus siihen, mitä aineisto kaikkea aineisto sisältää ja millaisia tulkintoja siitä voi tehdä. Aineisto ei koskaan itsessään nosta mitään esiin, vaan tutkijan tehtävä on löytää ja jäsentää siitä tutkimusongelman kannalta keskeiset asiat. Analyysiprosessi etenee pitkälti ajattelemalla ja kirjoittamalla ja uudelleen kirjoittamalla. Siten analyysi ei siis tarkoita sitä, että tutkija näyttää katkelmia aineistosta ja kertoo omin sanoin, mitä aineistossa on.

Laadullisen aineiston analyysin apuna voidaan käyttää erilaisia teknisiä apuvälineitä kuten ATLAS.ti- tai NVivo-ohjelmia. Yhtä hyvin analyysia voi kuitenkin tehdä myös käsityönä tai tekstinkäsittelyohjelmien tai muiden tietoteknisten välineiden avulla. Tekemänsä analyysin perusteella tutkija tekee tulkintaa ja päätelmiä aiheesta suhteessa tutkimusongelmaan. Tulkintojen tekeminen etenee usein yksityiskohtaisista huomioista yleiseen. Eskolan ja Suorannan (2008, 145) mukaan "tulkintojen hedelmällisyys ja osuvuus ovat kiinni tutkijan tieteellisestä mielikuvituksesta".

Tehtiin analyysi sitten millaisia menetelmiä ja apuvälineitä käyttäen, niin olennaisinta on, että analyysin parissa työskentelevä kuvaa, miten hän on analyysiaan tehnyt, perustelee tekemänsä valinnat ja selittää, miksi hän on mitäkin tehnyt. Näin lukija pystyy seuraamaan analyysia ja arvioimaan, että analyysi on perusteltua, uskottavaa ja mahdollisimman luotettavaa.