Johdanto: Tutkimusasetelman rakentaminen

Jaana Vuori (viittausohje)

Lukuaika noin 3 min

Tutkimusasetelma (research design) tarkoittaa tutkimusongelman, käytettävien empiiristen aineistojen ja niiden analyysimenetelmien muodostamaa kokonaisuutta. Voidaan ajatella, että myös teoreettinen viitekehys ja sen myötä keskeiset käsitteet ovat osa tutkimusasetelmaa. Niinpä kaikissa tutkimuksissa on jonkinlainen asetelma. Juuri asetelma tekeekin esimerkiksi samaa aihepiiriä, kohderyhmää tai ilmiötä erittelevistä tutkimuksista ainutlaatuisia. (Ronkainen ym. 2011, 63–70; Cheek 2012).

On olemassa kuitenkin myös joukko erityisiä tutkimusasetelmia. Niitä ovat esimerkiksi vertailuasetelma, pitkittäisasetelma, poikkileikkausasetelma sekä tapaustutkimus.

Vertailuasetelma voidaan rakentaa niin, että samaa ilmiötä tutkitaan kahdella tai useammalla erilaisella aineistolla tai vaikkapa kahdessa erilaisessa kontekstissa. Esimerkiksi varhaiskasvatusta voisi analysoida havainnoimalla kahta erilaista päiväkotiympäristöä tai ilmastonmuutosta koskevaa puhetta kolmesta erilaisesta mediasta hankitulla tekstiaineistolla. Vertailuasetelma voidaan rakentaa myös yhden aineiston sisälle. Jos vaikkapa haastatellaan eri ikäisiä ihmisiä, voidaan vertailla nuorempien ja vanhempien näkemyksiä.

Pitkittäis- ja poikkileikkausasetelma liittyvät aikaan. Poikkileikkausasetelma on laadullisessa tutkimuksessa hyvin yleinen, eikä sitä aina ajatellakaan erityisenä asetelmana. Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että ilmiötä tutkitaan tiettynä aikana hankitun aineiston avulla: haastateltavat puhuvat esimerkiksi ilmastonmuutoksesta tai mainokset esittävät kuvia lapsista keväällä 2021.

Pitkittäisasetelmassa hahmotetaan ajallista muutosta, ja tällöin aineistoa hankitaan kahdesta tai useammasta ajankohdasta joko hankkimalla sitä jälkikäteen tai seurantatutkimuksena niin, että seurataan esimerkiksi tiettyä tapahtumaketjua tai ilmiön muutosta pitemmän ajan kuluessa. Menneeseen kohdistuvalla pitkittäisasetelmalla saadaankin esiin sellaisia muutoksia, joita nykyhetkessä on vaikea nähdä.

Ajatellaanpa jälleen ilmastonmuutosta koskevia puhetapoja. Jo parinkin vuoden aikana on tapahtunut paljon ja vaikkapa viiden vuoden väliajoin koottu uutisaineisto (2010, 2015, 2020) voi tuottaa kiinnostavia tuloksia. Lapsia esittävät mainokset ovat kenties muuttuneet hitaammin ja pitkiä historiallisia linjoja voi analysoida valitsemalla esimerkiksi mainoksia 1980-, 2000- ja 2020-luvun televisiosta. Koska kyse molemmissa tapauksissa olisi hyvin laajasta joukosta erilaisia mahdollisia mediaesityksiä, kutsuu asetelma valitsemaan näiden joukosta sopivan määrän. Tämä voidaan tehdä myös ottamalla rajattu systemaattinen otos päättämällä esimerkiksi miltä kuukausilta aineistoa hankitaan ja otetaanko mukaan vain esimerkiksi joka neljäs löytynyt esimerkki.

Erityisiksi tutkimusasetelmiksi voi kutsua myös toimintatutkimusta ja arviointitutkimusta, joten myös ne on tässä verkkokäsikirjassa sijoitettu tutkimusasetelmien joukkoon. Hyvällä syyllä niitä voi kuitenkin kutsua myös tutkimusstrategioiksi, sillä niissä voidaan käyttää hyvin monenlaisia tutkimusasetelmia.

Asetelmalla etsitään vastauksia asetettuun tutkimusongelmaan. Siksi hyvän tutkimusta ohjaavan kysymyksen tai useammasta kysymyksestä rakennetun ongelmien koosteen muotoilu on tärkeää (ks. Tutkimuksen suunnittelu). Tutkimusongelman muotoilussa otetaan huomioon se, millainen tutkimuksen aineisto on. Esimerkiksi muutosta koskevaan kysymykseen ei voida vastata poikkileikkausaineistolla ja vertailu on vaikeaa, jos vertailtavat aineistot ovat liian erilaisia.

Hyvin usein laadullisessa tutkimuksessa käytetään vain yhdenlaista aineistoa. Joskus kannattaa kuitenkin pohtia, olisiko useamman erilaisen aineiston yhdistäminen samaan tutkimusasetelmaan hyödyllistä. Monien erilaisten aineistojen yhdistämistä suositaan muun muassa etnografisessa tutkimuksessa ja tapaustutkimuksessa.

Tutkimusongelman ja aineiston lisäksi tutkimusasetelmaa rakennettaessa tehdään ratkaisuja analyysitavasta. Samastakin aineistosta saadaan aivan erilainen tutkimus, kun sitä analysoidaan uudella tavalla. Nyrkkisääntönä voi sanoa, että yhdessä tutkimuksessa käytetään yleensä yhtä analyysitapaa – vaikkapa teemoittelua tai sellaisia teoreettis-metodologisten viitekehysten kuin keskustelunanalyysin tai audiovisuaalisen kerronnan analyysin puitteissa kehitettyjä analyysitapoja. Joskus samassa tutkimusasetelmassa voidaan kuitenkin yhdistää eri analyysitapoja.

Hyvä tutkimusasetelma on selkeä ja perusteltu. Tutkimusasetelmasta kannattaa kirjoittaa lyhyt muutaman virkkeen mittainen kuvaus, jota voi käyttää niin tutkimussuunnitelmassa kuin tutkimuksen johdantoa kirjoittaessa, vaikka kutakin tutkimusasetelman elementtiä kuvataan toisaalla myös yksityiskohtaisemmin.